Kyber­sota on ymmär­tääk­seni sitä, että tuo­te­taan ja levi­te­tään puut­teel­li­sesti paik­kansa pitä­vää tie­toa tai koko­naan perät­tö­miä väit­tä­miä siinä toi­vossa, että joku uskoisi edes osan ja välit­täisi vin­osa­no­maa eteen­päin. Ilmei­sesti onnis­tu­neesti, koska nyt perään­kuu­lu­te­taan tie­to­tai­toa sumu­tus­hyök­käys­ten tor­ju­mi­seksi.

Ihan ilmai­seksi vin­kiksi, että tus­kin mis­sään muu­alla on päästy har­joit­te­le­maan kyber­so­dan­käyn­tiä niin luon­non­mu­kai­sissa olo­suh­teissa kuin sosi­aa­lia­lalla. Jul­kista kes­kus­te­lua ei ole juuri muu­ten käy­ty­kään kuin osa­to­tuuk­sien ja perät­tö­myyk­sien voi­malla.

Jo aikaan ennen net­tiä ja twiit­tejä kävimme vas­ta­hyök­käyk­seen muun muassa tilan­teessa, jossa pai­kal­lis­lehti jul­kaisi luki­joi­den vali­tus­laa­ti­kosta löy­ty­neen pal­jas­tuk­sen. Sen mukaan kaikki sosi­aa­li­toi­mis­ton työn­te­ki­jät oli­vat juop­poja.

Kiistimme väitteen jyrkästi ja vakuutimme, että KAIKKI sosiaalitoimiston työntekijät eivät suinkaan olleet juoppoja.

Vaikka rajoit­tui­sin omaan syn­ti­lis­taani, olen jul­ki­suu­dessa nimellä tai nimi­mer­killä esi­tet­ty­jen väit­tei­den mukaan myr­kyt­tä­nyt erään asui­na­lu­een kai­voja, nos­ta­nut yksi­tyi­seltä las­ten­suo­je­lu­lai­tok­selta pro­vi­sioita sinne sijoit­ta­mis­tani lap­sista, vää­ren­tä­nyt asia­kir­joja sekä syr­ji­nyt että suo­si­nut ulko­maa­lais­taus­tai­sia asiak­kaita ja yllä­pi­tä­nyt pedo­fii­li­rin­kiä. Pedo­fi­lia­väite meni täy­destä yhteen toi­mit­ta­jaan­kin, joka skuu­pin toi­vossa soitti ja kysyi, onko mai­nittu syyte tut­kin­nassa. Vas­ta­sin, että jos asiassa olisi vähän­kään poh­jaa, mah­tai­sin­ko­han olla tavoi­tet­ta­vissa työ­pu­he­li­mes­tani.

Toi­sin kuin useim­milla toi­mia­loilla, sosi­aa­li­toi­messa työn­te­ki­jät eivät voi vas­ti­neis­saan käyt­tää tun­nis­te­tie­toja, vaan kah­joim­piin­kin väit­tä­miin pitää yrit­tää vas­tata ylei­sen tason argu­men­teilla. Ei voida ker­toa, miten asian­laita on, mutta voi­daan valot­taa jon­kin ver­ran sitä, mil­lai­nen se ei ole.

Kyber­so­dassa menes­ty­mi­nen ei kui­ten­kaan perustu tapaus­koh­tai­seen osaa­mi­seen, vaan sii­hen, miten hyvin tai huo­nosti alan vies­tintä on kyen­nyt valot­ta­maan alalla nou­da­tet­ta­via sään­töjä, menet­te­ly­ta­poja ja toi­min­ta­pe­ri­aat­teita. Jos yleis­ta­son tie­tä­mys on ole­ma­tonta, tapaus­koh­tai­sella perus­te­lulla ei päästä kovin pit­källe.

Ammat­ti­tai­toi­nen trolli lataa väit­tei­siinsä niin monta yksi­tyis­koh­taa, että pel­käs­tään nii­den kumoa­mi­seen menisi suu­reh­kon päi­vä­leh­den koko sivu­määrä. Yhdellä lauseella voi­daan väit­tää aurin­gon kier­tä­vän maa­pal­loa, mutta väit­teen asial­li­seen kumoa­mi­seen tar­vi­taan useampi.

Alalla kuin alalla riit­tää siis pit­källe se, että oleel­li­sim­mat asiat ovat laa­jasti tie­dossa.

Kuten muuan reser­viin siir­ty­nyt ken­raali tun­nusti, hän kykeni tun­nis­ta­maan vain kaksi soti­las­musii­kin sävel­mää. Toi­nen oli Pori­lais­ten marssi, ja toi­nen ei ollut. Pori­lais­ten mars­sin tun­nisti siitä, että sen soi­dessa kuu­li­ja­kunta nousi sei­so­maan.