Kuvassa kirjan kansiMinä jaksan tämän päivän – Tarinoita lastensuojelusta kertoo 15 lastensuojelun asiakkaana olleen nuoren tarinan.

 

 

Olen taas ollut väärän­lainen, tuh­ma, tot­telema­ton. Tämä tois­tuu niin mon­ta ker­taa. Mut­ten ole vihainen sin­ulle, olethan sen­tään äiti­ni. Sinä vään­nät hanan auki, kylmälle, täysille. Pako­tat min­ut alle, kylmyy­teen, sin­un jul­muu­teesi. Vaat­teet pääl­lä. Kylmä vesi sat­tuu, enem­män kuin lyön­tisi. Mut­ta rakas­tan sin­ua äiti. Annan sin­un tehdä niin, luotan siihen, että tiedät, mikä min­ulle on oikein”, kir­joit­taa nim­imerk­ki Pikkumyy.

Minä jak­san tämän päivän – Tari­noi­ta las­ten­suo­jelus­ta ‑kir­jan tek­stit ovat syn­tyneet Las­ten­suo­jelun Keskus­li­iton jär­jestämis­sä työ­pa­jois­sa, jois­sa nuoret ovat käyneet läpi omako­htaisia koke­muk­si­aan kir­joit­ta­mal­la. Nuoret esi­in­tyvät kir­jas­sa nim­imerkeil­lä ja kir­jail­i­ja, elokuvan­tekijä Eli­na Hir­vo­nen ja Lasten­suojelun Keskus­liiton viestin­täpääl­likkö Juuli ­Hurskainen ovat koon­neet tar­i­nat kir­jak­si.

– Tämä on ollut yksi tärkeim­mistä jutu­ista, jois­sa olen koskaan saanut olla mukana. Nuoret kir­joit­ti­vat tek­ste­jä itselleen ja niiden julka­istavak­si anta­mi­nen oli vapaae­htoista. Min­ul­la ei ole ikinä ollut kir­joi­tus­ryh­mää, joka olisi ollut näin voimakkaasti läs­nä. Ryh­mä kan­nat­teli ja oli mukana, Eli­na Hir­vo­nen sanoo.

– Toivon, että kir­ja löytää myös nuo­ria, jot­ka koke­vat ole­vansa omien koke­musten­sa kanssa yksin, sil­lä he eivät ole yksin. On ole­mas­sa myös mui­ta, jot­ka ovat koke­neet saman.

Tari­nansa ker­toneet nuoret vetoa­vat sen puoles­ta, että lap­sia itseään kuun­neltaisi­in. Nim­imerk­ki rikkinäi­nen prins­es­sa kir­joit­taa: ”Toivon, että las­ten mielip­i­teet huomioidaan, niitä kun­nioite­taan ja asioi­hin puu­tu­taan. Aikuiset osaa­vat esit­tää kyl­lä yhden tapaamisen ajan täy­del­listä van­hempaa.”

Kir­ja on tärkeää luet­tavaa sosi­aalialan opiske­li­joille ja työn­tek­i­jöille, ja nuoret toivo­vat myös itse, että ammat­ti­laiset tutus­tu­isi­vat hei­dän koke­muk­si­in­sa.

Eri­tyisen lämpimästi niitä voi suositel­la poli­itikoille, sil­lä tämän kir­jan jäl­keen saat­taa tun­tua, että las­ten­suo­jelun mitoituk­sen kiire­htimi­nen ja perus­palvelui­hin sat­saami­nen on sit­tenkin tärkeää.

Kir­jan rehelliset, liikut­ta­vat tar­i­nat ker­to­vat lap­su­ud­es­ta, johon sisäl­tyi koke­muk­sia, joi­ta lapsen ei tulisi koh­da­ta. Koke­muk­sista, joista moni olisi voitu estää, jos lapsen maail­mas­sa, esimerkik­si päiväkodis­sa, koulus­sa ja las­ten­suo­jelus­sa, olisi ollut riit­tävästi hereil­lä ole­via aikuisia huo­maa­mas­sa lapsen hätä ajois­sa.

Vaik­ka kir­jaa ei voi lukea itkemät­tä, on jokaises­sa tari­nas­sa toivoa ja uskoa tule­vaisu­u­teen. Nämä nuoret ovat säröil­lä, mut­ta he eivät ole rik­ki. Nim­imerk­ki Naa­puri­ra­pun avun sanoin: ”Minä jak­san tämän päivän, kun huo­maan vas­taan­tule­vien ihmis­ten kasvoil­la hymyn. Jak­san, kos­ka valo saa jak­samaan ja lämpimämpi­en päivien odotus. Uskon ja sik­si jak­san, vaikkei se hyvä aina olisikaan tot­ta.” |

Kaisa Yliruoka­nen

 

Eli­na Hir­vo­nen & Juuli Hurskainen. Minä jak­san tämän päivän – tari­noi­ta las­ten­suo­jelus­ta Las­ten­suo­jelun Keskus­li­it­to 2019. WSOY.

Kir­jaa voi ostaa kir­jakaupoista ja Las­ten­suo­jelun Keskus­li­iton verkko­sivus­ton kaut­ta.