Kuvassa kirjan kansiMinä jaksan tämän päivän – Tarinoita lastensuojelusta kertoo 15 lastensuojelun asiakkaana olleen nuoren tarinan.

 

 

Olen taas ollut väärän­lainen, tuhma, totte­le­maton. Tämä toistuu niin monta kertaa. Mutten ole vihainen sinulle, olethan sentään äitini. Sinä väännät hanan auki, kylmälle, täysille. Pakotat minut alle, kylmyyteen, sinun julmuu­teesi. Vaatteet päällä. Kylmä vesi sattuu, enemmän kuin lyöntisi. Mutta rakastan sinua äiti. Annan sinun tehdä niin, luotan siihen, että tiedät, mikä minulle on oikein”, kirjoittaa nimimerkki Pikkumyy.

Minä jaksan tämän päivän – Tarinoita lasten­suo­je­lusta ‑kirjan tekstit ovat syntyneet Lasten­suojelun Keskus­liiton järjes­tä­missä työpa­joissa, joissa nuoret ovat käyneet läpi omakoh­taisia kokemuk­siaan kirjoit­ta­malla. Nuoret esiin­tyvät kirjassa nimimer­keillä ja kirjailija, elokuvan­tekijä Elina Hirvonen ja Lasten­suojelun Keskus­liiton viestin­tä­pääl­likkö Juuli ­Hurskainen ovat koonneet tarinat kirjaksi.

– Tämä on ollut yksi tärkeim­mistä jutuista, joissa olen koskaan saanut olla mukana. Nuoret kirjoit­tivat tekstejä itselleen ja niiden julkais­ta­vaksi antaminen oli vapaa­eh­toista. Minulla ei ole ikinä ollut kirjoi­tus­ryhmää, joka olisi ollut näin voimak­kaasti läsnä. Ryhmä kannatteli ja oli mukana, Elina Hirvonen sanoo.

– Toivon, että kirja löytää myös nuoria, jotka kokevat olevansa omien kokemus­tensa kanssa yksin, sillä he eivät ole yksin. On olemassa myös muita, jotka ovat kokeneet saman.

Tarinansa kertoneet nuoret vetoavat sen puolesta, että lapsia itseään kuunnel­taisiin. Nimimerkki rikki­näinen prinsessa kirjoittaa: ”Toivon, että lasten mieli­piteet huomioidaan, niitä kunnioi­tetaan ja asioihin puututaan. Aikuiset osaavat esittää kyllä yhden tapaa­misen ajan täydel­listä vanhempaa.”

Kirja on tärkeää luettavaa sosiaa­lialan opiske­li­joille ja työnte­ki­jöille, ja nuoret toivovat myös itse, että ammat­ti­laiset tutus­tui­sivat heidän kokemuk­siinsa.

Erityisen lämpi­mästi niitä voi suosi­tella polii­ti­koille, sillä tämän kirjan jälkeen saattaa tuntua, että lasten­suojelun mitoi­tuksen kiireh­ti­minen ja perus­pal­ve­luihin satsaa­minen on sittenkin tärkeää.

Kirjan rehel­liset, liikut­tavat tarinat kertovat lapsuu­desta, johon sisältyi kokemuksia, joita lapsen ei tulisi kohdata. Kokemuk­sista, joista moni olisi voitu estää, jos lapsen maail­massa, esimer­kiksi päivä­ko­dissa, koulussa ja lasten­suo­je­lussa, olisi ollut riittä­västi hereillä olevia aikuisia huomaa­massa lapsen hätä ajoissa.

Vaikka kirjaa ei voi lukea itkemättä, on jokai­sessa tarinassa toivoa ja uskoa tulevai­suuteen. Nämä nuoret ovat säröillä, mutta he eivät ole rikki. Nimimerkki Naapu­ri­rapun avun sanoin: ”Minä jaksan tämän päivän, kun huomaan vastaan­tu­levien ihmisten kasvoilla hymyn. Jaksan, koska valo saa jaksamaan ja lämpi­mämpien päivien odotus. Uskon ja siksi jaksan, vaikkei se hyvä aina olisikaan totta.” |

Kaisa Yliruo­kanen

 

Elina Hirvonen & Juuli Hurskainen. Minä jaksan tämän päivän – tarinoita lasten­suo­je­lusta Lasten­suojelun Keskus­liitto 2019. WSOY.

Kirjaa voi ostaa kirja­kau­poista ja Lasten­suojelun Keskus­liiton verkko­si­vuston kautta.