Sosiaali- ja terveysministeriön asettama kuntoutuskomitea esitti Kelan kuntoutuspsykoterapian jatkamista nykyisellään vuoteen 2025. Sen jälkeen oli tarkoitus arvioida, mitä edellytyksiä maakunnilla on ottaa psykoterapiapalvelut hoitaakseen. Nyt hallituksessa kuitenkin valmistellaan nopeampaa siirtoa.

 

Kelan jär­jes­tä­mää kun­tout­ta­vaa psy­ko­te­ra­piaa saa vuo­sit­tain 36 000 hen­ki­löä. Kuntoutuspsykoterapialla yllä­pi­de­tään työ­ky­kyä ja piden­ne­tään työ­uria, mikä on ollut hal­li­tuk­sen tavoite hyvin­voin­ti­val­tion talou­del­li­sen poh­jan turvaamiseksi.

Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia on käy­tän­nössä noin puo­let Suomessa annet­ta­vasta psy­ko­te­ra­piasta. Se on siis mer­kit­tävä osa mielenterveystyötä.

Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön (STM) kun­tou­tus­ko­mi­tean mar­ras­kui­nen muis­tio sisälsi 55 suo­si­tusta, mukana myös suo­si­tuk­set kuntoutuspsykoterapiasta.

Komitean mie­lestä siirto on val­mis­tel­tava huo­lella ja sen toteu­tusta voi­daan aja­tella aikai­sin­taan vuonna 2025. Siirtoa val­mis­tel­lessa on pää­tet­tävä muu­tok­sen­ha­ku­pro­ses­sista, sub­jek­tii­vi­sesta oikeu­desta ja asia­kas­mak­suista sekä sel­vi­tet­tävä moni­ka­na­va­ra­hoi­tus­malli ja jär­jes­tä­mis­vas­tuut. Ennen siir­toa pitää vielä var­mis­taa, että maa­kun­nat pys­ty­vät jär­jes­tä­mään kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piaa tar­vit­ta­vassa laajuudessa.

Komitea ehdotti myös, että maa­kun­tien vas­tuulla ole­vaa kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia­mal­lia kokeil­laan ensin riit­tä­vässä laa­juu­dessa. Kokeilua var­ten tar­vi­taan kokeilulainsäädäntö.

Kiirehtiminen ei tuota hyvää lopputulosta

Kentällä on huo­les­tuttu, että Sipilän hal­li­tus aikoo siir­tää kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia maa­kun­tien vas­tuulle nopeam­massa tah­dissa kuin komi­tea ehdottaa.

Maaliskuussa kan­san­edus­taja Outi Alanko-Kahiluoto teki hal­li­tuk­selle kir­jal­li­sen kysy­myk­sen, jossa hän tie­dus­teli, aikooko hal­li­tus toi­mia STM:n kun­tou­tus­ko­mi­tean ehdo­tuk­sen mukai­sesti eli esittää Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pioi­den jat­ka­mista tois­tai­seksi nykyi­seen tapaan ja miten hal­li­tus var­mis­taa, etteivät maa­kun­ta­uu­dis­tus ja sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den uudis­tus vaa­ranna kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian jat­koa ja saatavuutta?

Hallituksen huh­ti­kuun alun kehys­rii­hestä saatu tie­dote vah­vis­taa ken­tän huo­len. Tiedotteen mukaan hal­li­tus lak­kaut­taa yksi­tyi­sen ter­vey­den­huol­lon Kela-kor­vauk­set ja laa­tii sää­dök­set sai­raan­hoi­to­va­kuu­tuk­sesta mak­set­ta­vien ter­vey­den­huol­lon mat­ko­jen, Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian ja vaa­ti­van lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen jär­jes­tä­mi­sen ja rahoi­tuk­sen siir­rosta maa­kun­nille vuo­teen 2022 mennessä.

Subjektiivinen oikeus psykoterapiaan poistuisi

Outi Alanko-Kahiluoto pel­kää, että minis­te­reillä ei ole käsi­tystä kon­kreet­ti­sista ongel­ma­koh­dista ja nii­den vai­ku­tuk­sesta pal­ve­lui­den käyttäjiin.

– Jos kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia siir­re­tään maa­kun­tien pal­ve­luksi, häviää kan­sa­lai­sen sub­jek­tii­vi­nen oikeus pal­ve­luun, toteaa Alanko-Kahiluoto.

Kelan kuntoutus-psykoterapiaa ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei kannata asettaa toisiaan vastaan.

– On pöy­ris­tyt­tä­vää, että tässä tilan­teessa hal­li­tus etsii rat­kai­suna vali­tusoi­keu­den takaa­mista pal­ve­lua vaille jää­välle. Kuinka moni masen­tu­nut jak­saa valit­taa saa­tu­aan kyl­miä vas­tauk­sia? Valitus tus­kin joh­taa psy­ko­te­ra­pian saa­mi­seen, jos bud­je­tissa ei ole rahaa.

Rahoitus heik­ke­nee, kun psy­ko­te­ra­pia on mak­set­tava yhtei­sestä sote-bud­je­tista, johon koh­dis­tuu pal­jon odo­tuk­sia eikä kor­va­mer­kit­tyjä rahoja ole.

– Olen huo­lis­sani myös siitä, että hal­li­tus heit­tää huk­kaan sai­raus­va­kuu­tus­mak­suista tule­vat 37 mil­joo­naa euroa, joka nykyi­sin kat­taa noin puo­let kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian kuluista. Tätä rahoi­tuso­suutta ei voi siir­tää maakuntiin.

Alanko-Kahiluoto pitää kum­mal­li­sena hal­li­tus­pii­rien puheita siitä, että Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian siir­tä­mi­nen maa­kun­tien vas­tuulle tekisi hel­pom­maksi saada mata­lan kyn­nyk­sen mielenterveyspalveluita.

– Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piaa ja mata­lan kyn­nyk­sen mie­len­ter­veys­pal­ve­luita ei kan­nata aset­taa toi­si­aan vas­taan. Molempia tar­vi­taan. Sote-ase­milla tulisi olla saa­ta­vana mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luita ja lyhyt­kes­toista psy­ko­te­ra­piaa akuut­tei­hin krii­si­ti­lan­tei­siin. Näyttää kui­ten­kin siltä, ettei tähän varau­duta. Kristian Wahlbäck kir­joitti puut­teesta Helsingin Sanomien vie­ras­kynä-pals­talla, muis­tut­taa Alanko-Kahiluoto.

– Kuntoutuspsykoterapiaa ei ole luotu akuut­tei­hin tilan­tei­siin, vaan ehkäi­se­väksi ja pit­kä­jän­tei­sesti hoi­ta­vaksi pal­ve­luksi. Tähän pal­ve­luun ei tällä het­kellä ole käy­tän­nössä jonoja.

– Kuntoutuspsykoterapiaa edel­tä­vän kol­men kuu­kau­den hoi­don aikana ehdi­tään tehdä tar­peel­li­set tes­tauk­set, tukea asiak­kaan moti­vaa­tiota ja etsiä hänelle sopiva psy­ko­te­ra­peutti. Ei tätä odo­tusta voi sanoa jono­tuk­seksi, vaan se on tar­peel­lista val­mis­tau­tu­mista psy­ko­te­ra­pi­aan, Alanko-Kahiluoto tähdentää.

Hän muis­tut­taa myös, että Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piasta on sovittu kol­mi­kan­tai­sessa elä­ke­so­pi­muk­sessa, ja hal­li­tus on sitou­tu­nut toteut­ta­maan omat vel­voit­teensa sopi­muk­sen osalta. Pitäisikö jär­jes­tel­män pur­ka­mi­sesta myös neu­vo­tella laa­jem­min ja poh­tia perus­teel­li­sesti muu­tok­sen vaikutuksia?

Kenttä haluaa tehdä eettisesti kestävää työtä

Psykoterapian ken­tällä on monen­laista aktii­vi­suutta kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian tur­vaa­mi­seksi. Psykoterapeutti Anna Collander koor­di­noi dele­gaa­tiota, johon kuu­luu jäse­niä useista psy­ko­te­ra­pia­jär­jes­töstä. Delegaatio vai­kut­taa päät­tä­jiin, pitää yhteyttä medi­aan ja on laa­ti­nut net­tiadres­sin Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pian turvaamiseksi.

– Ei ole kyse siitä, että pel­käi­simme työmme lop­pu­van. Kaikilla psy­ko­te­ra­peu­teilla on jokin taus­ta­kou­lu­tus kuten esi­mer­kiksi sai­raan­hoi­taja, psy­kiatri, psy­ko­logi tai sosi­aa­li­työn­te­kijä. Näissä perus­am­ma­teissa löy­tyy työtä, Anna Collander sanoo.

– Meillä on huoli siitä, että saamme tehdä jat­kos­sa­kin psy­ko­te­ra­pia­työtä eet­ti­sesti kes­tä­vällä tavalla. Tarkoitamme sitä, että asia­kas saa riit­tä­västi hoi­toa ja kun­tou­tusta sel­vi­täk­seen niistä haas­teista, jotka pakot­ti­vat hakeu­tu­maan psy­ko­te­ra­pi­aan. Myös valin­nan­va­paus on tär­keässä roolissa.

– Asiakas on psy­ko­te­ra­pi­aan hakeu­tues­saan usein toi­vo­ton ja pet­ty­nyt koko ihmis­kun­taan. Hän ei ole pys­ty­nyt kuun­te­le­maan omia tar­pei­taan ja tun­tei­taan. Se, että hän saa valita psy­ko­te­ra­peut­tinsa, aut­taa herät­tä­mään oras­ta­vaa oloa siitä, että häntä todella kuun­nel­laan. Psykoterapeutin valin­ta­oi­keus on tär­keää moti­vaa­tion kan­nalta – eikä psy­ko­te­ra­pia ole tulok­sel­lista ilman riit­tä­vää motivaatiota.

– Eettiseen työ­hön kuu­luu myös se, että tapaa­mis­ker­toja on riit­tä­vän pit­kään ja riit­tä­vän tiheästi. Psykoterapeutin teh­tä­vänä on tukea asia­kasta löy­tä­mään sekä voi­ma­va­ro­jaan että suden­kuop­pi­aan ja oppi­maan, miten luo­vi­taan näi­den tie­to­jen avulla. Niinikään psy­ko­te­ra­peutti aut­taa asia­kasta tun­nis­ta­maan tun­teensa ja sitä kautta sel­viä­mään elä­mästä ja sii­hen liit­ty­vistä kriiseistä.

Huoli kos­kee eri­tyi­sesti rahoi­tusta. Kuinka pal­ve­lua jat­kossa saisi, kun sub­jek­tii­vi­nen oikeus pois­tuu ja maa­kun­tien sääs­tö­pai­neet ovat suuret?

Vaikka hal­li­tuk­sella olisi halua kor­jata tilan­netta, ovat mah­dol­li­suu­det huonot.

Kuntoutus-psykoterapian lopettaminen olisi kansantaloudellinen katastrofi.

– Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piaa kos­ke­vat laki­py­kä­lät ovat ainoa kohta Suomen lain­sää­dän­nössä, jossa psy­ko­te­ra­pia mai­ni­taan. Jos vas­tuu psy­ko­te­ra­pian jär­jes­tä­mi­sestä siir­tyy maa­kun­tiin, hoi­don ja kun­tou­tuk­sen jär­jes­tä­mistä sää­te­lee jat­kossa ter­vey­den­huol­to­laki, Collander toteaa.

– Terveydenhuoltolaissa kan­sa­lai­sella ei ole min­kään­laista oikeutta tie­tyn­lai­seen hoi­toon, esi­mer­kiksi psy­ko­te­ra­pi­aan. Viranomaiset – ja ennen kaik­kea bud­jetti – mää­rit­tä­vät ja rajaa­vat, mil­laista hoi­toa on tarjolla.

Nykyisin kun­nilla ja sai­raan­hoi­to­pii­reillä on vel­vol­li­suus tar­jota mie­len­ter­veys­pal­ve­luita muun muassa akuu­teissa tilan­teissa. Usein tämä tar­koit­taa lää­ke­hoi­toa ja lyhyttä tera­piaa, muu­ta­maa käyn­ti­ker­taa. Monissa ongel­missa tämä riit­tää, mutta Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piassa on kyse toi­sen­lai­sesta tar­peesta ja hoidosta.

Vaikuttavaa ja taloudellista työtä

Anna Collander haluaa muis­tut­taa asian val­mis­te­li­joille ja päät­tä­jille, että kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia on tuot­ta­vaa toimintaa.

– Sen lopet­ta­mi­nen olisi kan­san­ta­lou­del­li­nen kata­strofi. Kelan tuke­massa kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piassa neljä vii­destä kävi­jästä on kun­tou­tuk­sen päät­tyessä – ja usein jo sen aikana – opis­kelu- ja työ­ky­kyi­nen. Vuonna 2017 yhtä kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­piaa kohti käy­tetty raha­summa, run­saat 1 800 euroa, vas­taa vain vajaan kah­den vii­kon kus­tan­nuk­sia Kelalle ja työ­nan­ta­jille sai­raus­pois­sao­lo­ku­luina, Collander perustelee.

– Puolustamme suo­ma­lais­ten mie­len­ter­veyttä, ihmis­ten laki­sää­teistä oikeutta psy­ko­te­ra­pi­aan ja sitä kautta myös Suomen kan­san­ta­loutta ja kan­san­ter­veyttä, Collander tiivistää.

Vaikuttamistyötä on syytä jat­kaa, sillä huh­ti­kuussa minis­teri Pirkko Mattila vas­tasi Outi Alanko-Kahiluodon kysy­myk­seen hyvin ympä­ri­pyö­reästi tois­ta­malla kun­tou­tus­ko­mi­tean esi­tystä ja ker­to­malla, että hal­li­tus arvioi par­hail­laan kun­tou­tuk­sen uudis­ta­mis­ko­mi­tean ehdo­tusta osana sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon moni­ka­na­vai­sen rahoi­tuk­sen yksin­ker­tais­ta­mista kos­ke­vaa valmistelua.

Kristiina Koskiluoma