Sosiaali- ja terveysministeriön asettama kuntoutuskomitea esitti Kelan kuntoutuspsykoterapian jatkamista nykyisellään vuoteen 2025. Sen jälkeen oli tarkoitus arvioida, mitä edellytyksiä maakunnilla on ottaa psykoterapiapalvelut hoitaakseen. Nyt hallituksessa kuitenkin valmistellaan nopeampaa siirtoa.

 

Kelan järjes­tämää kuntout­tavaa psyko­te­rapiaa saa vuosittain 36 000 henkilöä. Kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­pialla ylläpi­detään työkykyä ja piden­netään työuria, mikä on ollut halli­tuksen tavoite hyvin­voin­ti­valtion talou­del­lisen pohjan turvaa­mi­seksi.

Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapia on käytän­nössä noin puolet Suomessa annet­ta­vasta psyko­te­ra­piasta. Se on siis merkittävä osa mielen­ter­veys­työtä.

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön (STM) kuntou­tus­ko­mitean marras­kuinen muistio sisälsi 55 suosi­tusta, mukana myös suosi­tukset kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­piasta.

Komitean mielestä siirto on valmis­teltava huolella ja sen toteu­tusta voidaan ajatella aikai­sintaan vuonna 2025. Siirtoa valmis­tel­lessa on päätettävä muutok­sen­ha­ku­pro­ses­sista, subjek­tii­vi­sesta oikeu­desta ja asiakas­mak­suista sekä selvi­tettävä monika­na­va­ra­hoi­tus­malli ja järjes­tä­mis­vastuut. Ennen siirtoa pitää vielä varmistaa, että maakunnat pystyvät järjes­tämään kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa tarvit­ta­vassa laajuu­dessa.

Komitea ehdotti myös, että maakuntien vastuulla olevaa kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­pia­mallia kokeillaan ensin riittä­vässä laajuu­dessa. Kokeilua varten tarvitaan kokei­lu­lain­sää­däntö.

Kiirehtiminen ei tuota hyvää lopputulosta

Kentällä on huoles­tuttu, että Sipilän hallitus aikoo siirtää kuntou­tusp­sy­ko­te­rapia maakuntien vastuulle nopeam­massa tahdissa kuin komitea ehdottaa.

Maalis­kuussa kansan­edustaja Outi Alanko-Kahiluoto teki halli­tuk­selle kirjal­lisen kysymyksen, jossa hän tiedusteli, aikooko hallitus toimia STM:n kuntou­tus­ko­mitean ehdotuksen mukai­sesti eli esittää Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­pioiden jatka­mista toistai­seksi nykyiseen tapaan ja miten hallitus varmistaa, etteivät maakun­ta­uu­distus ja sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden uudistus vaaranna kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian jatkoa ja saata­vuutta?

Halli­tuksen huhtikuun alun kehys­rii­hestä saatu tiedote vahvistaa kentän huolen. Tiedotteen mukaan hallitus lakkauttaa yksityisen tervey­den­huollon Kela-korvaukset ja laatii säädökset sairaan­hoi­to­va­kuu­tuk­sesta makset­tavien tervey­den­huollon matkojen, Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian ja vaativan lääkin­näl­lisen kuntou­tuksen järjes­tä­misen ja rahoi­tuksen siirrosta maakun­nille vuoteen 2022 mennessä.

Subjektiivinen oikeus psykoterapiaan poistuisi

Outi Alanko-Kahiluoto pelkää, että minis­te­reillä ei ole käsitystä konkreet­ti­sista ongel­ma­koh­dista ja niiden vaiku­tuk­sesta palve­luiden käyttäjiin.

– Jos kuntou­tusp­sy­ko­te­rapia siirretään maakuntien palve­luksi, häviää kansa­laisen subjek­tii­vinen oikeus palveluun, toteaa Alanko-Kahiluoto.

Kelan kuntoutus-psykoterapiaa ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei kannata asettaa toisiaan vastaan.

– On pöyris­tyt­tävää, että tässä tilan­teessa hallitus etsii ratkaisuna valitusoi­keuden takaa­mista palvelua vaille jäävälle. Kuinka moni masen­tunut jaksaa valittaa saatuaan kylmiä vastauksia? Valitus tuskin johtaa psyko­te­rapian saamiseen, jos budje­tissa ei ole rahaa.

Rahoitus heikkenee, kun psyko­te­rapia on maksettava yhtei­sestä sote-budje­tista, johon kohdistuu paljon odotuksia eikä korva­mer­kittyjä rahoja ole.

– Olen huolissani myös siitä, että hallitus heittää hukkaan sairaus­va­kuu­tus­mak­suista tulevat 37 miljoonaa euroa, joka nykyisin kattaa noin puolet kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian kuluista. Tätä rahoi­tuso­suutta ei voi siirtää maakuntiin.

Alanko-Kahiluoto pitää kummal­lisena halli­tus­piirien puheita siitä, että Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian siirtä­minen maakuntien vastuulle tekisi helpom­maksi saada matalan kynnyksen mielen­ter­veys­pal­ve­luita.

– Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa ja matalan kynnyksen mielen­ter­veys­pal­ve­luita ei kannata asettaa toisiaan vastaan. Molempia tarvitaan. Sote-asemilla tulisi olla saatavana mielen­terveys- ja päihde­pal­ve­luita ja lyhyt­kes­toista psyko­te­rapiaa akuut­teihin kriisi­ti­lan­teisiin. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tähän varauduta. Kristian Wahlbäck kirjoitti puutteesta Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla, muistuttaa Alanko-Kahiluoto.

– Kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa ei ole luotu akuut­teihin tilan­teisiin, vaan ehkäi­se­väksi ja pitkä­jän­tei­sesti hoita­vaksi palve­luksi. Tähän palveluun ei tällä hetkellä ole käytän­nössä jonoja.

– Kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa edeltävän kolmen kuukauden hoidon aikana ehditään tehdä tarpeel­liset testaukset, tukea asiakkaan motivaa­tiota ja etsiä hänelle sopiva psyko­te­ra­peutti. Ei tätä odotusta voi sanoa jonotuk­seksi, vaan se on tarpeel­lista valmis­tau­tu­mista psyko­te­ra­piaan, Alanko-Kahiluoto tähdentää.

Hän muistuttaa myös, että Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­piasta on sovittu kolmi­kan­tai­sessa eläke­so­pi­muk­sessa, ja hallitus on sitou­tunut toteut­tamaan omat velvoit­teensa sopimuksen osalta. Pitäisikö järjes­telmän purka­mi­sesta myös neuvo­tella laajemmin ja pohtia perus­teel­li­sesti muutoksen vaiku­tuksia?

Kenttä haluaa tehdä eettisesti kestävää työtä

Psyko­te­rapian kentällä on monen­laista aktii­vi­suutta kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian turvaa­mi­seksi. Psyko­te­ra­peutti Anna Collander koordinoi delegaa­tiota, johon kuuluu jäseniä useista psyko­te­ra­pia­jär­jes­töstä. Delegaatio vaikuttaa päättäjiin, pitää yhteyttä mediaan ja on laatinut nettiadressin Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapian turvaa­mi­seksi.

– Ei ole kyse siitä, että pelkäi­simme työmme loppuvan. Kaikilla psyko­te­ra­peu­teilla on jokin tausta­kou­lutus kuten esimer­kiksi sairaan­hoitaja, psykiatri, psykologi tai sosiaa­li­työn­tekijä. Näissä perus­am­ma­teissa löytyy työtä, Anna Collander sanoo.

– Meillä on huoli siitä, että saamme tehdä jatkos­sakin psyko­te­ra­pia­työtä eetti­sesti kestä­vällä tavalla. Tarkoi­tamme sitä, että asiakas saa riittä­västi hoitoa ja kuntou­tusta selvi­täkseen niistä haasteista, jotka pakot­tivat hakeu­tumaan psyko­te­ra­piaan. Myös valin­nan­vapaus on tärkeässä roolissa.

– Asiakas on psyko­te­ra­piaan hakeu­tuessaan usein toivoton ja pettynyt koko ihmis­kuntaan. Hän ei ole pystynyt kuunte­lemaan omia tarpeitaan ja tunteitaan. Se, että hän saa valita psyko­te­ra­peut­tinsa, auttaa herät­tämään orastavaa oloa siitä, että häntä todella kuunnellaan. Psyko­te­ra­peutin valin­ta­oikeus on tärkeää motivaation kannalta – eikä psyko­te­rapia ole tulok­sel­lista ilman riittävää motivaa­tiota.

– Eettiseen työhön kuuluu myös se, että tapaa­mis­kertoja on riittävän pitkään ja riittävän tiheästi. Psyko­te­ra­peutin tehtävänä on tukea asiakasta löytämään sekä voima­va­rojaan että suden­kuop­piaan ja oppimaan, miten luovitaan näiden tietojen avulla. Niinikään psyko­te­ra­peutti auttaa asiakasta tunnis­tamaan tunteensa ja sitä kautta selviämään elämästä ja siihen liitty­vistä kriiseistä.

Huoli koskee erityi­sesti rahoi­tusta. Kuinka palvelua jatkossa saisi, kun subjek­tii­vinen oikeus poistuu ja maakuntien säästö­paineet ovat suuret?

Vaikka halli­tuk­sella olisi halua korjata tilan­netta, ovat mahdol­li­suudet huonot.

Kuntoutus-psykoterapian lopettaminen olisi kansantaloudellinen katastrofi.

– Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa koskevat lakipy­kälät ovat ainoa kohta Suomen lainsää­dän­nössä, jossa psyko­te­rapia mainitaan. Jos vastuu psyko­te­rapian järjes­tä­mi­sestä siirtyy maakuntiin, hoidon ja kuntou­tuksen järjes­tä­mistä säätelee jatkossa tervey­den­huol­tolaki, Collander toteaa.

– Tervey­den­huol­to­laissa kansa­lai­sella ei ole minkään­laista oikeutta tietyn­laiseen hoitoon, esimer­kiksi psyko­te­ra­piaan. Viran­omaiset – ja ennen kaikkea budjetti – määrit­tävät ja rajaavat, millaista hoitoa on tarjolla.

Nykyisin kunnilla ja sairaan­hoi­to­pii­reillä on velvol­lisuus tarjota mielen­ter­veys­pal­ve­luita muun muassa akuuteissa tilan­teissa. Usein tämä tarkoittaa lääke­hoitoa ja lyhyttä terapiaa, muutamaa käynti­kertaa. Monissa ongel­missa tämä riittää, mutta Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­piassa on kyse toisen­lai­sesta tarpeesta ja hoidosta.

Vaikuttavaa ja taloudellista työtä

Anna Collander haluaa muistuttaa asian valmis­te­li­joille ja päättä­jille, että kuntou­tusp­sy­ko­te­rapia on tuottavaa toimintaa.

– Sen lopet­ta­minen olisi kansan­ta­lou­del­linen katastrofi. Kelan tukemassa kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­piassa neljä viidestä kävijästä on kuntou­tuksen päättyessä – ja usein jo sen aikana – opiskelu- ja työky­kyinen. Vuonna 2017 yhtä kuntou­tusp­sy­ko­te­rapiaa kohti käytetty rahasumma, runsaat 1 800 euroa, vastaa vain vajaan kahden viikon kustan­nuksia Kelalle ja työnan­ta­jille sairaus­pois­sao­lo­ku­luina, Collander perus­telee.

– Puolus­tamme suoma­laisten mielen­ter­veyttä, ihmisten lakisää­teistä oikeutta psyko­te­ra­piaan ja sitä kautta myös Suomen kansan­ta­loutta ja kansan­ter­veyttä, Collander tiivistää.

Vaikut­ta­mis­työtä on syytä jatkaa, sillä huhti­kuussa ministeri Pirkko Mattila vastasi Outi Alanko-Kahiluodon kysymykseen hyvin ympäri­pyö­reästi toista­malla kuntou­tus­ko­mitean esitystä ja kerto­malla, että hallitus arvioi parhaillaan kuntou­tuksen uudis­ta­mis­ko­mitean ehdotusta osana sosiaali- ja tervey­den­huollon monika­na­vaisen rahoi­tuksen yksin­ker­tais­ta­mista koskevaa valmis­telua.

Kristiina Koski­luoma