Helsingin, Espoon ja Vantaan sosiaa­lialan osaajat jalkau­tuivat Kelan toimis­toihin auttamaan pulassa olevia toimeen­tu­lotuen työntekijöitä.

 

Sari Heikkisen, Kaisa Saarisen, Auli Jaatisen, Eija Mäkiniemen ja Emma Heinon muodostama kehit­tä­jä­ryhmä urakoi Kelan pääkau­pun­ki­seudun toimis­toissa huhtikuun puoli­vä­listä heinäkuun loppuun autta­massa toimeen­tu­lo­tu­ki­asioiden kanssa pulassa olevia palve­lu­neu­vojia. Projekti oli ainut­laa­tuinen, ja myös sen toteu­tustapa oli poikkeuk­sel­linen; se tehtiin suoraa viestintää ja arkijärkeä soveltaen ilman aikaa vievää byrokratiaa työryh­mineen ja lausuntoineen.

Viisi­koksi nimetyt pitkän linjan sosiaa­lityön ”veteraanit” eivät empineet projek­tista kuultuaan. He saivat virka­va­pautta omista töistään ja työsken­te­livät projektin ajan Kelan palve­luk­sessa. Kelan kaoot­tinen tilanne oli näkynyt jokaisen omassa työssä alkuvuoden ajan. Viisikon motii­veina oli halu kehittää perus­toi­meen­tu­lotuen käsit­telyä Kelassa, auttaa asiak­kaita ja Kelan työnte­ki­jöitä sekä myös mahdol­lisuus tutustua Kelan toimintaan.

− Kela pyysi jo alkuvuo­desta etuus­kä­sit­te­li­jöitä avukseen, mutta vasta julkisen keskus­telun myötä havah­duttiin siihen, kuinka tukala tilanne oli. Tämä oli jo näkynyt meillä Espoossa erityi­sesti sosiaa­lioh­jaajien työssä. Asiakkaan näkökul­masta toimeen­tu­lo­tu­ki­asiat eivät toimineet, ja kunnassa niitä jouduttiin paikkaamaan, nykyisin Helsingin kaupungin aikuis­so­si­aa­lityön kehit­tä­misen projek­ti­pääl­likkönä työsken­televä Kaisa Saarinen sanoo.

Saari­sella on vuosi­kym­menen kokemus erilai­sista sosiaa­lialan tehtä­vistä. Hän istui muun muassa yhdessä uudis­tusta valmis­te­le­vassa työryh­mässä. Viisikko-projektin alkaessa hän oli Espoon kaupungin palve­luk­sessa, joten oli luontevaa, että Saarisen vastuu­alu­eeksi tulivat Espoo ja Kauniainen.

Kehit­tä­jä­ryhmän työsken­telyn pohjana olivat muun muassa Kelan palve­lu­neu­vo­jille ja kuntien sosiaa­lialan työnte­ki­jöille tehdyt napakat kyselyt. Vastauk­sissa nousivat esille erityi­sesti kiire, koulu­tuksen puute, asiak­kaiden pompot­ta­minen luukulta luukulle, yhteistyön puute ja tietä­mät­tömyys esimer­kiksi sidosryhmistä.

Muiden kolle­go­jensa tavoin Kaisa Saarinen jalkautui suoraan Kelan kolmeen Espoon toimistoon palve­lu­neu­vojien pariin.

Kelan palveluneuvojat tapaavat päivittäin yli kaksikymmentä asiakasta. Määrä on suuri.

− En tuijot­tanut Kelan työnte­ki­jöiden taustaan, vaan viestin suoraan kaikille samalla tavalla. Kerroin omasta silloi­sesta työstäni vs. asian­tun­tijana Espoon aikuis­so­si­aa­li­työssä ja vastasin palve­lu­neu­vojien lukuisiin kysymyksiin. Näiden tapaa­misten perus­teella pidimme myöhemmin tarken­tavia koulu­tus­ti­lai­suuksia Skypen välityksellä.

− Kävimme läpi ihan perus­asioita, jotka toimeen­tu­lo­tukeen liittyvät. Kelan työnte­kijät olivat innok­kaita ja haluk­kaita oppimaan, sillä myös he kokivat, että viime kädessä ongel­mista kärsivät asiakkaat.

Uupumusta ahtaissa tiloissa

− Vaihe vaiheelta työni muuttui yhä konkreet­ti­sem­maksi ja ymmärsin hyvin palve­lu­neu­vojien kysymykset, olenhan itsekin työsken­nellyt aikoinaan samassa tehtä­vässä, Saarinen sanoo.

− Kävimme läpi jopa ihan yksit­täisten asiak­kaiden asioita. Niiden kautta pystyimme puimaan perus­toi­meen­tu­lo­tukeen liittyvät osat eli laskelmat, kokonais­har­kinnan ja ennen kaikkea lain hengen.

Viisikon työsken­telyyn kuuluivat säännöl­liset yhteiset tapaa­miset, joissa summattiin löytyneet ongelmat ja pohdittiin keino ja niiden ratkai­se­mi­seksi. Korjaa­mista löytyi muun muassa Kelan ja sidos­ryhmien yhteistyön puutteesta.

Puutteita oli perusasioiden hallinnassa.

Jokainen viisikon jäsen tutus­tutti palve­lu­neu­vojat oman alueensa diako­nia­työhön, asukas­ta­lojen toimintaan sekä kuntien sosiaa­li­työhön. Monelle palve­lu­neu­vo­jalle oli elämys olla mukana esimer­kiksi asukas­ta­loissa järjes­te­tyissä pop up -tapah­tu­missa, missä he tapasivat asiak­kaita toimis­tojen ulkopuolella.

− Moni Kelassa tekee työtään ahtaissa tiloissa ja on uupunut työtaak­kansa alle. He kaipa­si­vatkin myös työnoh­jausta ja henkistä tukea uupumuk­seensa, Vantaalla sukku­loinut Sari Heikkinen sanoo.

Nykyisin Vantaan kaupun­gilla uusien asiak­kaiden palve­luissa sosiaa­lioh­jaajana työsken­te­levän Heikkisen mielestä Kelasta löytyy sosiaa­lialan osaamista, mutta suurten asiakas­määrien ja kiireen vuoksi sitä ei pystytä hyödyn­tämään riittävästi.

Sama asia eri sanoin

Kelan palve­lu­neu­vojien erilaiset taustat asettivat viisikon työsken­te­lylle suuria haasteita. Koulu­tet­tavina oli sosiaali- ja tervey­salan eri asteisten tutkin­tojen suorit­ta­neiden lisäksi kirjava joukko henki­löstöä kaupal­li­selta puolelta sekä ravintola- ja kulttuurialalta.

Keväällä palve­lu­neu­vojien tavoit­teeksi oli asetettu 23 asiakkaan tapaa­minen päivittäin. Jokai­selle asiak­kaalle oli varattu 15 minuuttia.

− Tulisin hulluksi, jos minun täytyisi tavata noin suuri määrä asiak­kaita joka päivä, Helsingin kaupungin aikuis­so­si­aa­li­työssä sosiaa­lioh­jaajana työsken­televä Auli Jaatinen sanoo.

Jaatisen kanssa Kelan Helsingin toimis­toissa työsken­nelleen sosiaa­lioh­jaaja Eija Mäkiniemen silmissä tilanne näytti ajoittain jopa ”absur­dilta”.

− Kaikkea työtä mitattiin ja tarkis­tettiin. Tilojen ahtaus ja palve­lualttius hoitaa aula tyhjäksi, vaikka työpäivät venyivät, näytti hurjalta ja kaoot­ti­selta. Palve­lu­neu­vojat kuitenkin yrittivät kaikkensa.

Viisikko huomasi nopeasti myös Kelan palve­lu­neu­vojien koulu­tuk­sessa puutteita yksin­ker­tai­sissa perus­asioissa, mikä hanka­loitti yhteis­työtä eri tahojen kanssa.

– Samoista asioista puhutaan eri termeillä. Kunnissa käytämme kirjaimia tt, kun tarkoi­tamme toimeen­tu­lo­tu­ki­asioita. Sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riössä samaa asiaa kutsutaan toitu-nimik­keellä. Kelassa tt-lyhen­nettä on totuttu käyttämään työttö­myys­turvan yhtey­dessä, Auli Jaatinen havainnollistaa.

Osana viisikkoa kulki mukana myös sosio­no­miksi opiskeleva Emma Heino, joka kiinnitti erityistä huomiota suurten organi­saa­tioiden hanka­luuksiin käydä vuoropuhelua.

− Kela on työnan­tajana joustava. Mutta sen asiakas­pal­velun ja ratkai­su­puolen yhteistyö pitäisi saada toimi­vam­maksi. Jouhe­vam­masta sisäi­sestä vuoro­pu­he­lusta hyötyi­sivät kaikki osapuolet, Heino sanoo.

”Ei enää talkootöitä!”

Talentian puheen­johtaja Tero Ristimäki suhtautuu varauk­sella Kelan ehdotukseen laajentaa Viisikon tekemää yhteis­työtä koko maahan. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on esittänyt julki­suu­dessa pyynnön, että mahdol­li­simman monissa Kelan paikal­lis­toi­mis­toissa palve­lu­neu­vojat ja kuntien sosiaa­lialan osaajat työsken­te­li­sivät yhdessä, kunnes perus­toi­meen­tu­lotuen uudistus saadaan toimivaksi.

− Tällainen työ on hyvin vaativaa. Puhutaan aivan eri tehtä­västä ja työn kuvasta kuin mitä kunnissa esimer­kiksi sosiaa­lioh­jaajina työsken­te­levät tekevät, Ristimäki sanoo.

Pääkau­pun­ki­seudun viisikko ei saanut Kelako­men­nuk­sestaan lisää palkkaa, vaan virka­va­pailla olevat ansait­sivat saman, kuin mitä omista töistään olisivat saaneet. Ainoat lisäbo­nukset olivat lounasetu ja matkakortit.

Talentia: Kyse on vaativasta  asiantuntijatyöstä, joten talkootyöt saa nyt unohtaa.

− Talkootyöt saa nyt unohtaa. Jos Kela haluaa asian­tun­ti­joita kunnista, täytyy heidän palkkauk­sensa miettiä perus­teel­li­sesti. Kysees­sähän on vaativa asian­tun­ti­ja­tehtävä, jossa palkan on alettava kolmosella.

Ristimäen mukaan Talen­tiassa selvi­tetään parhaillaan sitä, mikä tilanne koko maassa on kuntien ja Kelan yhteistyön suhteen.

− Käymme tämän asian läpi jäsenis­tössä ja olemme yhtey­dessä Kelaan ja kuntiin.

Tarja Ahokas

Kela-logo ikkunassa.

Kuva: Veikko Anttila

Sairas ei voi odottaa

Perus­toi­meen­tu­lotuen Kela-siirron jälkeen meille on muodos­tunut kaksi viime­si­jaisen toimeen­tulon järjes­telmää. Perus­toi­meen­tu­lo­tukea myönnetään Kelasta. Kunta myöntää täyden­tävän ja ehkäi­sevän toimeentulotuen.

 

Asiakkaat asiakir­joineen sukku­loivat näiden järjes­telmien välissä. Kuka selviytyen paremmin, kuka huonommin. Sairaat, toimeen­tu­lo­tukea tarvit­sevat ihmiset ovat yksi haavoit­tu­vim­massa asemassa olevista.

− Neuvon asiak­kaitani varmuuden vuoksi varaamaan ajan sosiaa­li­toi­mistoon täyden­tävän toimeen­tu­lotuen hakemista varten, jos Kelalta tuleekin hylkäävä päätös. Ihmisten pitää saada lääkkeensä ja hoito­tar­vik­keensa, tukea Kela-taksin omavas­tuu­osuuksiin tai sairaa­la­mak­suihin niin, että rahaa jää vielä ruokaan, sanoo Hyksin syöpä­kes­kuksen sosiaa­li­työn­tekijä Maria Slangus-Rosenberg.

Viral­listen tukika­navien rinnalla on lisäksi epävi­ral­lisia talou­del­lisen tuen myöntäjiä, kuten seura­kunnat ja kolmas sektoria. Esimer­kiksi syöpä­po­ti­laille sosiaa­li­työn­te­kijät hakevat tukea Suomen Syöpäyh­dis­tyk­seltä tilan­teissa, joissa sekä Kela että kunta ovat antaneet hylkäävän päätöksen.

Myönteistä Kela-siirrossa on se, että lääkä­reiden B-lausunnot näkyvät suoraan Kelan järjes­tel­missä ja Kelan lääke­mak­susi­toumus näkyy nyt kaikkien apteekkien järjes­tel­missä. Hanka­luuksia on yhä siinä, saavatko asiakkaat maksusi­tou­muksen hoitotarvikkeisiin.

Sairaan kaikki rahat menevät sairastamiseen.

Esimer­kiksi ihotau­deissa ne ovat yhtä välttä­mätön osa sairau­den­hoitoa kuin lääkkeet.

− Aikai­semmin hoito­tar­vikkeet hyväk­syttiin itsestään selvästi. Nyt olemme painot­taneet lääkä­reille, että hoito­tar­vikkeet on kirjoi­tettava reseptiin, jotta potilas saa ne.

Laki ei muuttunut, silti kaikki muuttui

Toimeen­tu­lotuen myöntä­mis­pe­rusteet eivät ole muuttuneet uudis­tuksen yhtey­dessä. Silti vuoden alussa toimeen­tu­lo­tukea tarvit­sevien tilanne muuttui dramaat­ti­sesti. Ruuhkat, poikkeavat päätökset entiseen verrattuna, väärät päätökset tulivat laajasti tietoon.

− Mekin huoma­simme, että tuen tarve pitää eritellä tarkasti. Yleinen selvitys ”sairauden hoitoon” ei enää riitä. Emme saaneet opastusta etukäteen. Kun asiak­kaamme soittavat meille kertoen, etteivät ole saaneet päätöstä tai päätös on väärä, pääsimme jäljille, kertoo Slangus-Rosenberg.

Terveys­so­si­aa­li­työssä alkutalvi aina huhti­kuulle asti painittiin lukuisten ongelmien parissa, kun käytännöt entiseen verrattuna muuttuivat. Slangus-Rosen­bergin mukaan sairaalan nopea­tem­poisuus törmäsi Kelan ruuhkiin ja organisaatiokulttuuriin.

− Potilaita pitää saada kotiu­tettua saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä. Silloin pitää olla selvyys, saako potilas maksusi­tou­muksen lääkkeisiin tai että hänellä on rahaa Kela-taksiin ja voi tulla hoitoihin. Perus­toi­meen­tu­lotuen haku Kelasta toimii hyvin niillä, jotka osaavat asioida sähköi­sesti eikä elämän­ti­lan­teessa ole mitään kovin erityistä.

− Sairaiden ihmisten tilanne on erityinen. Oletus, että he jaksai­sivat asioida sähköi­sesti tai matkustaa ja jonottaa toimis­toissa, on väärä.

− Vähäva­raisen ihmisen kaikki rahat menevät sairauteen, eikä heillä ole varaa tieto­ko­neisiin tai tulos­timiin. Olemme ohjanneet heitä kunnan puoleen, jos koneiden hankintaan saisi tukea.

Nyt terveys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöiden asiointi akuuteissa tilan­teissa Kelaan sujuu hieman paremmin, kun käyttöön saatiin viran­omais­pu­he­lin­linja nopeaan asiointiin. Alkukuu­kausina jonotettiin puheli­messa pitkä tovi.

− Keräsimme muistakin ongel­mista pitkät listat palave­reita varten, joita kävimme Kelan edustajien kanssa. Kela-siirron vuoksi kerty­neiden ylityö­tuntien määrää ei kehtaa julki­suuteen edes kertoa.

Helena Jaakkola