Helsingin, Espoon ja Vantaan sosiaalialan osaajat jalkautuivat Kelan toimistoihin auttamaan pulassa olevia toimeentulotuen työntekijöitä.

 

Sari Heikkisen, Kaisa Saarisen, Auli Jaatisen, Eija Mäkiniemen ja Emma Heinon muo­dos­tama kehit­tä­jä­ryhmä ura­koi Kelan pää­kau­pun­ki­seu­dun toi­mis­toissa huh­ti­kuun puo­li­vä­listä hei­nä­kuun lop­puun aut­ta­massa toi­meen­tu­lo­tu­ki­asioi­den kanssa pulassa ole­via pal­ve­lu­neu­vo­jia. Projekti oli ainut­laa­tui­nen, ja myös sen toteu­tus­tapa oli poik­keuk­sel­li­nen; se teh­tiin suo­raa vies­tin­tää ja arki­jär­keä sovel­taen ilman aikaa vie­vää byro­kra­tiaa työ­ryh­mi­neen ja lausuntoineen.

Viisikoksi nime­tyt pit­kän lin­jan sosi­aa­li­työn ”vete­raa­nit” eivät empi­neet pro­jek­tista kuul­tu­aan. He sai­vat vir­ka­va­pautta omista töis­tään ja työs­ken­te­li­vät pro­jek­tin ajan Kelan pal­ve­luk­sessa. Kelan kaoot­ti­nen tilanne oli näky­nyt jokai­sen omassa työssä alku­vuo­den ajan. Viisikon motii­veina oli halu kehit­tää perus­toi­meen­tu­lo­tuen käsit­te­lyä Kelassa, aut­taa asiak­kaita ja Kelan työn­te­ki­jöitä sekä myös mah­dol­li­suus tutus­tua Kelan toimintaan.

− Kela pyysi jo alku­vuo­desta etuus­kä­sit­te­li­jöitä avuk­seen, mutta vasta jul­ki­sen kes­kus­te­lun myötä havah­dut­tiin sii­hen, kuinka tukala tilanne oli. Tämä oli jo näky­nyt meillä Espoossa eri­tyi­sesti sosi­aa­lioh­jaa­jien työssä. Asiakkaan näkö­kul­masta toi­meen­tu­lo­tu­ki­asiat eivät toi­mi­neet, ja kun­nassa niitä jou­dut­tiin paik­kaa­maan, nykyi­sin Helsingin kau­pun­gin aikuis­so­si­aa­li­työn kehit­tä­mi­sen pro­jek­ti­pääl­lik­könä työs­ken­te­levä Kaisa Saarinen sanoo.

Saarisella on vuo­si­kym­me­nen koke­mus eri­lai­sista sosi­aa­lia­lan teh­tä­vistä. Hän istui muun muassa yhdessä uudis­tusta val­mis­te­le­vassa työ­ryh­mässä. Viisikko-pro­jek­tin alkaessa hän oli Espoon kau­pun­gin pal­ve­luk­sessa, joten oli luon­te­vaa, että Saarisen vas­tuu­alu­eeksi tuli­vat Espoo ja Kauniainen.

Kehittäjäryhmän työs­ken­te­lyn poh­jana oli­vat muun muassa Kelan pal­ve­lu­neu­vo­jille ja kun­tien sosi­aa­lia­lan työn­te­ki­jöille teh­dyt napa­kat kyse­lyt. Vastauksissa nousi­vat esille eri­tyi­sesti kiire, kou­lu­tuk­sen puute, asiak­kai­den pom­pot­ta­mi­nen luu­kulta luu­kulle, yhteis­työn puute ja tie­tä­mät­tö­myys esi­mer­kiksi sidosryhmistä.

Muiden kol­le­go­jensa tavoin Kaisa Saarinen jal­kau­tui suo­raan Kelan kol­meen Espoon toi­mis­toon pal­ve­lu­neu­vo­jien pariin.

Kelan palveluneuvojat tapaavat päivittäin yli kaksikymmentä asiakasta. Määrä on suuri.

− En tui­jot­ta­nut Kelan työn­te­ki­jöi­den taus­taan, vaan vies­tin suo­raan kai­kille samalla tavalla. Kerroin omasta sil­loi­sesta työs­täni vs. asian­tun­ti­jana Espoon aikuis­so­si­aa­li­työssä ja vas­ta­sin pal­ve­lu­neu­vo­jien lukui­siin kysy­myk­siin. Näiden tapaa­mis­ten perus­teella pidimme myö­hem­min tar­ken­ta­via kou­lu­tus­ti­lai­suuk­sia Skypen välityksellä.

− Kävimme läpi ihan perus­asioita, jotka toi­meen­tu­lo­tu­keen liit­ty­vät. Kelan työn­te­ki­jät oli­vat innok­kaita ja haluk­kaita oppi­maan, sillä myös he koki­vat, että viime kädessä ongel­mista kär­si­vät asiakkaat.

Uupumusta ahtaissa tiloissa

− Vaihe vai­heelta työni muut­tui yhä kon­kreet­ti­sem­maksi ja ymmär­sin hyvin pal­ve­lu­neu­vo­jien kysy­myk­set, olen­han itse­kin työs­ken­nel­lyt aikoi­naan samassa teh­tä­vässä, Saarinen sanoo.

− Kävimme läpi jopa ihan yksit­täis­ten asiak­kai­den asioita. Niiden kautta pys­tyimme pui­maan perus­toi­meen­tu­lo­tu­keen liit­ty­vät osat eli las­kel­mat, koko­nais­har­kin­nan ja ennen kaik­kea lain hengen.

Viisikon työs­ken­te­lyyn kuu­lui­vat sään­nöl­li­set yhtei­set tapaa­mi­set, joissa sum­mat­tiin löy­ty­neet ongel­mat ja poh­dit­tiin keino ja nii­den rat­kai­se­mi­seksi. Korjaamista löy­tyi muun muassa Kelan ja sidos­ryh­mien yhteis­työn puutteesta.

Puutteita oli perusasioiden hallinnassa.

Jokainen vii­si­kon jäsen tutus­tutti pal­ve­lu­neu­vo­jat oman alu­eensa dia­ko­nia­työ­hön, asu­kas­ta­lo­jen toi­min­taan sekä kun­tien sosi­aa­li­työ­hön. Monelle pal­ve­lu­neu­vo­jalle oli elä­mys olla mukana esi­mer­kiksi asu­kas­ta­loissa jär­jes­te­tyissä pop up ‑tapah­tu­missa, missä he tapa­si­vat asiak­kaita toi­mis­to­jen ulkopuolella.

− Moni Kelassa tekee työ­tään ahtaissa tiloissa ja on uupu­nut työ­taak­kansa alle. He kai­pa­si­vat­kin myös työ­noh­jausta ja hen­kistä tukea uupu­muk­seensa, Vantaalla suk­ku­loi­nut Sari Heikkinen sanoo.

Nykyisin Vantaan kau­pun­gilla uusien asiak­kai­den pal­ve­luissa sosi­aa­lioh­jaa­jana työs­ken­te­le­vän Heikkisen mie­lestä Kelasta löy­tyy sosi­aa­lia­lan osaa­mista, mutta suur­ten asia­kas­mää­rien ja kii­reen vuoksi sitä ei pys­tytä hyö­dyn­tä­mään riittävästi.

Sama asia eri sanoin

Kelan pal­ve­lu­neu­vo­jien eri­lai­set taus­tat aset­ti­vat vii­si­kon työs­ken­te­lylle suu­ria haas­teita. Koulutettavina oli sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan eri asteis­ten tut­kin­to­jen suo­rit­ta­nei­den lisäksi kir­java joukko hen­ki­lös­töä kau­pal­li­selta puo­lelta sekä ravin­tola- ja kulttuurialalta.

Keväällä pal­ve­lu­neu­vo­jien tavoit­teeksi oli ase­tettu 23 asiak­kaan tapaa­mi­nen päi­vit­täin. Jokaiselle asiak­kaalle oli varattu 15 minuuttia.

− Tulisin hul­luksi, jos minun täy­tyisi tavata noin suuri määrä asiak­kaita joka päivä, Helsingin kau­pun­gin aikuis­so­si­aa­li­työssä sosi­aa­lioh­jaa­jana työs­ken­te­levä Auli Jaatinen sanoo.

Jaatisen kanssa Kelan Helsingin toi­mis­toissa työs­ken­nel­leen sosi­aa­lioh­jaaja Eija Mäkiniemen sil­missä tilanne näytti ajoit­tain jopa ”absur­dilta”.

− Kaikkea työtä mitat­tiin ja tar­kis­tet­tiin. Tilojen ahtaus ja pal­ve­lualt­tius hoi­taa aula tyh­jäksi, vaikka työ­päi­vät venyi­vät, näytti hur­jalta ja kaoot­ti­selta. Palveluneuvojat kui­ten­kin yrit­ti­vät kaikkensa.

Viisikko huo­masi nopeasti myös Kelan pal­ve­lu­neu­vo­jien kou­lu­tuk­sessa puut­teita yksin­ker­tai­sissa perus­asioissa, mikä han­ka­loitti yhteis­työtä eri taho­jen kanssa.

– Samoista asioista puhu­taan eri ter­meillä. Kunnissa käy­tämme kir­jai­mia tt, kun tar­koi­tamme toi­meen­tu­lo­tu­ki­asioita. Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riössä samaa asiaa kut­su­taan toitu-nimik­keellä. Kelassa tt-lyhen­nettä on totuttu käyt­tä­mään työt­tö­myys­tur­van yhtey­dessä, Auli Jaatinen havainnollistaa.

Osana vii­sik­koa kulki mukana myös sosio­no­miksi opis­ke­leva Emma Heino, joka kiin­nitti eri­tyistä huo­miota suur­ten orga­ni­saa­tioi­den han­ka­luuk­siin käydä vuoropuhelua.

− Kela on työ­nan­ta­jana jous­tava. Mutta sen asia­kas­pal­ve­lun ja rat­kai­su­puo­len yhteis­työ pitäisi saada toi­mi­vam­maksi. Jouhevammasta sisäi­sestä vuo­ro­pu­he­lusta hyö­tyi­si­vät kaikki osa­puo­let, Heino sanoo.

”Ei enää talkootöitä!”

Talentian puheen­joh­taja Tero Ristimäki suh­tau­tuu varauk­sella Kelan ehdo­tuk­seen laa­jen­taa Viisikon teke­mää yhteis­työtä koko maa­han. Kelan pää­joh­taja Elli Aaltonen on esit­tä­nyt jul­ki­suu­dessa pyyn­nön, että mah­dol­li­sim­man monissa Kelan pai­kal­lis­toi­mis­toissa pal­ve­lu­neu­vo­jat ja kun­tien sosi­aa­lia­lan osaa­jat työs­ken­te­li­si­vät yhdessä, kun­nes perus­toi­meen­tu­lo­tuen uudis­tus saa­daan toimivaksi.

− Tällainen työ on hyvin vaa­ti­vaa. Puhutaan aivan eri teh­tä­västä ja työn kuvasta kuin mitä kun­nissa esi­mer­kiksi sosi­aa­lioh­jaa­jina työs­ken­te­le­vät teke­vät, Ristimäki sanoo.

Pääkaupunkiseudun vii­sikko ei saa­nut Kelakomennuksestaan lisää palk­kaa, vaan vir­ka­va­pailla ole­vat ansait­si­vat saman, kuin mitä omista töis­tään oli­si­vat saa­neet. Ainoat lisä­bo­nuk­set oli­vat lou­na­setu ja matkakortit.

Talentia: Kyse on vaativasta  asiantuntijatyöstä, joten talkootyöt saa nyt unohtaa.

− Talkootyöt saa nyt unoh­taa. Jos Kela haluaa asian­tun­ti­joita kun­nista, täy­tyy hei­dän palk­kauk­sensa miet­tiä perus­teel­li­sesti. Kyseessähän on vaa­tiva asian­tun­ti­ja­teh­tävä, jossa pal­kan on alet­tava kolmosella.

Ristimäen mukaan Talentiassa sel­vi­te­tään par­hail­laan sitä, mikä tilanne koko maassa on kun­tien ja Kelan yhteis­työn suhteen.

− Käymme tämän asian läpi jäse­nis­tössä ja olemme yhtey­dessä Kelaan ja kuntiin.

Tarja Ahokas

Kela-logo ikkunassa.

Kuva: Veikko Anttila

Sairas ei voi odottaa

Perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen meille on muodostunut kaksi viimesijaisen toimeentulon järjestelmää. Perustoimeentulotukea myönnetään Kelasta. Kunta myöntää täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen.

 

Asiakkaat asia­kir­joi­neen suk­ku­loi­vat näi­den jär­jes­tel­mien välissä. Kuka sel­viy­tyen parem­min, kuka huo­nom­min. Sairaat, toi­meen­tu­lo­tu­kea tar­vit­se­vat ihmi­set ovat yksi haa­voit­tu­vim­massa ase­massa olevista.

− Neuvon asiak­kai­tani var­muu­den vuoksi varaa­maan ajan sosi­aa­li­toi­mis­toon täy­den­tä­vän toi­meen­tu­lo­tuen hake­mista var­ten, jos Kelalta tulee­kin hyl­käävä pää­tös. Ihmisten pitää saada lääk­keensä ja hoi­to­tar­vik­keensa, tukea Kela-tak­sin oma­vas­tuu­osuuk­siin tai sai­raa­la­mak­sui­hin niin, että rahaa jää vielä ruo­kaan, sanoo Hyksin syö­pä­kes­kuk­sen sosi­aa­li­työn­te­kijä Maria Slangus-Rosenberg.

Virallisten tuki­ka­na­vien rin­nalla on lisäksi epä­vi­ral­li­sia talou­del­li­sen tuen myön­tä­jiä, kuten seu­ra­kun­nat ja kol­mas sek­to­ria. Esimerkiksi syö­pä­po­ti­laille sosi­aa­li­työn­te­ki­jät hake­vat tukea Suomen Syöpäyhdistykseltä tilan­teissa, joissa sekä Kela että kunta ovat anta­neet hyl­kää­vän päätöksen.

Myönteistä Kela-siir­rossa on se, että lää­kä­rei­den B‑lausunnot näky­vät suo­raan Kelan jär­jes­tel­missä ja Kelan lää­ke­mak­susi­tou­mus näkyy nyt kaik­kien apteek­kien jär­jes­tel­missä. Hankaluuksia on yhä siinä, saa­vatko asiak­kaat mak­susi­tou­muk­sen hoitotarvikkeisiin.

Sairaan kaikki rahat menevät sairastamiseen.

Esimerkiksi iho­tau­deissa ne ovat yhtä vält­tä­mä­tön osa sai­rau­den­hoi­toa kuin lääkkeet.

− Aikaisemmin hoi­to­tar­vik­keet hyväk­syt­tiin itses­tään sel­västi. Nyt olemme pai­not­ta­neet lää­kä­reille, että hoi­to­tar­vik­keet on kir­joi­tet­tava resep­tiin, jotta poti­las saa ne.

Laki ei muuttunut, silti kaikki muuttui

Toimeentulotuen myön­tä­mis­pe­rus­teet eivät ole muut­tu­neet uudis­tuk­sen yhtey­dessä. Silti vuo­den alussa toi­meen­tu­lo­tu­kea tar­vit­se­vien tilanne muut­tui dra­maat­ti­sesti. Ruuhkat, poik­kea­vat pää­tök­set enti­seen ver­rat­tuna, vää­rät pää­tök­set tuli­vat laa­jasti tietoon.

− Mekin huo­ma­simme, että tuen tarve pitää eri­tellä tar­kasti. Yleinen sel­vi­tys ”sai­rau­den hoi­toon” ei enää riitä. Emme saa­neet opas­tusta etu­kä­teen. Kun asiak­kaamme soit­ta­vat meille ker­toen, ettei­vät ole saa­neet pää­töstä tai pää­tös on väärä, pää­simme jäl­jille, ker­too Slangus-Rosenberg.

Terveyssosiaalityössä alku­talvi aina huh­ti­kuulle asti pai­nit­tiin lukuis­ten ongel­mien parissa, kun käy­tän­nöt enti­seen ver­rat­tuna muut­tui­vat. Slangus-Rosenbergin mukaan sai­raa­lan nopea­tem­poi­suus tör­mäsi Kelan ruuh­kiin ja organisaatiokulttuuriin.

− Potilaita pitää saada kotiu­tet­tua saman päi­vän aikana tai vii­meis­tään seu­raa­vana päi­vänä. Silloin pitää olla sel­vyys, saako poti­las mak­susi­tou­muk­sen lääk­kei­siin tai että hänellä on rahaa Kela-tak­siin ja voi tulla hoi­toi­hin. Perustoimeentulotuen haku Kelasta toi­mii hyvin niillä, jotka osaa­vat asioida säh­köi­sesti eikä elä­män­ti­lan­teessa ole mitään kovin erityistä.

− Sairaiden ihmis­ten tilanne on eri­tyi­nen. Oletus, että he jak­sai­si­vat asioida säh­köi­sesti tai mat­kus­taa ja jonot­taa toi­mis­toissa, on väärä.

− Vähävaraisen ihmi­sen kaikki rahat mene­vät sai­rau­teen, eikä heillä ole varaa tie­to­ko­nei­siin tai tulos­ti­miin. Olemme ohjan­neet heitä kun­nan puo­leen, jos konei­den han­kin­taan saisi tukea.

Nyt ter­veys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den asiointi akuu­teissa tilan­teissa Kelaan sujuu hie­man parem­min, kun käyt­töön saa­tiin viran­omais­pu­he­lin­linja nope­aan asioin­tiin. Alkukuukausina jono­tet­tiin puhe­li­messa pitkä tovi.

− Keräsimme muis­ta­kin ongel­mista pit­kät lis­tat pala­ve­reita var­ten, joita kävimme Kelan edus­ta­jien kanssa. Kela-siir­ron vuoksi ker­ty­nei­den yli­työ­tun­tien mää­rää ei keh­taa jul­ki­suu­teen edes kertoa.

Helena Jaakkola