Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea puuttumaan naisten kohtaamaan väkivaltaan. Naisten oikeudet eivät toteudu niin kauan, kun kunniaväkivaltaa ei tunnisteta. Tuuli Hong tutki väitöskirjassaan väkivallan yhteisöllistä luonnetta, jonka tunteminen avaa näköaloja kontrolliin ja väkivaltaan.

 

 

Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sen voi olla vai­keaa tun­nis­taa kun­niaan liit­ty­vää yhtei­söl­listä väki­val­taa, ker­too väi­tös­kir­ja­tut­kija Tuuli Hong. Kun­nia­vä­ki­val­lan uhriksi jou­tu­vat ihmi­set ovat kas­va­neet yhtei­söl­li­seen kon­teks­tiin ja sisäis­tä­neet käyt­täy­ty­mis­mal­lit ja valtasuhteet.

– Yhtei­sön kohee­sio näh­dään usein arvok­kaam­pana kuin yksi­lön omat oikeu­det. Jos haas­taa hyväk­syt­tä­vänä pidet­tä­vän käy­tök­sen, voi jou­tua yhtei­sön ulkopuolelle.

Asian­ajo­toi­mis­tossa laki­mie­henä työs­ken­te­le­vän Hon­gin väi­tös­kir­jan aihe lähti muo­tou­tu­maan kiin­nos­tuk­sesta maa­han­muut­ta­ja­nais­ten oikeuk­sia koh­taan. Hong huo­masi, että väki­valta oli tois­tuva ilmiö nais­ten ker­to­muk­sissa. Kun­niaan liit­ty­välle väki­val­lalle ei ole ole­massa yksi­se­lit­teistä mää­ri­tel­mää, mutta väi­tös­kir­jassa ilmiötä lähes­ty­tään väki­val­lan yhtei­söl­li­sen luon­teen kautta.

– Kyseessä ovat väki­val­lan teot, joi­den koh­teena on per­heen, suvun tai yhtei­sön kun­niaan lou­kan­nut hen­kilö. Louk­kaus ei vält­tä­mättä ole todel­li­nen, pelkkä usko­mus tai huhu voi riit­tää, Hong sanoo.

Patriarkaalisen hierarkian tulos

Kun­nia-ajat­telu on yleistä yhtei­söissä, joi­den perus­tana on pat­riar­kaa­li­nen hie­rar­kia ja epä­tasa-arvoi­set suku­puo­li­roo­lit. Koko yhtei­sön kun­nian aja­tel­laan ole­van sen jäsen­ten käy­tök­sen varassa. Kun­niaa uhkaava käy­tös liit­tyy useim­mi­ten yhtei­sön tyt­tö­jen ja nais­ten siveel­li­syy­teen. Vää­rän­lai­nen pukeu­tu­mi­nen, ei-toi­vo­tut seu­rus­te­lusuh­teet, kodin ulko­puo­lella liik­ku­mi­nen tai avio­lii­tosta kiel­täy­ty­mi­nen voi­vat joh­taa ran­gais­tuk­seen. Useim­mi­ten väki­val­lan koh­teet ovat juuri nais­puo­li­sia, koska monissa kult­tuu­reissa mies­ten sek­su­aa­li­mo­raa­liin liit­tyy enem­män väl­jyyttä ja myön­ny­tyk­siä. Silti väki­valta ei aina ole suku­puo­lit­tu­nutta ja ainoas­taan tyt­töi­hin ja nai­siin koh­dis­tu­vaa. Hete­ro­nor­ma­tii­vissa yhtei­söissä saman suku­puo­len kanssa sol­mi­tut suh­teet voi­vat aiheut­taa väki­val­lan uhan myös miesjäsenille.

Maa­han­muu­ton lisään­tyessä kun­nia­vä­ki­val­taa esiin­ty­nee yhä enem­män, mutta toi­saalta kaikki tapauk­set eivät liity vie­rai­den kult­tuu­rien sään­töi­hin. Yhtei­söl­li­siin arvoi­hin perus­tu­vaa väki­val­taa voi esiin­tyä esi­mer­kiksi suo­ma­lai­sissa uskon­nol­li­sissa yhteisöissä.

Jatkuvasta kontrollista fyysiseen väkivaltaan

Hong uskoo, että kun­nia­vä­ki­val­taa ilme­nee Suo­messa sen kai­kissa muo­doissa. On kui­ten­kin var­sin vai­keaa arvioida, kuinka laa­jasta ilmiöstä on kyse. Äärim­mäi­sim­mät väki­val­lan­teot ovat har­vi­nai­sia, mutta nii­hin on samalla hel­pointa puut­tua. Arki­päi­väi­sempi kun­nia­vä­ki­val­lan muoto on jat­kuva kont­rol­lointi, johon puut­tu­mi­nen on hankalampaa.

– Tapauk­sista ei ole ole­massa mitään tilas­tol­lista dataa. Tie­dämme kui­ten­kin eri jär­jes­tö­toi­mi­joi­den kautta, että meil­lä­kin tätä esiintyy.

Kaikki kont­rolli ei Hon­gin mukaan ole hai­tal­lista, koska sitä tar­vi­taan kas­vuiässä ole­van lap­sen tai nuo­ren tur­val­li­suu­den takaa­mi­seen. Kun kont­rol­lointi koh­dis­tuu täysi-ikäi­siin hen­ki­löi­hin tai vart­tu­nei­siin nuo­riin estäen nuorta toteut­ta­masta oikeuk­si­aan, voi sillä olla kau­as­kan­toi­sia seu­rauk­sia. Kont­rolli voi ilmetä pakot­ta­malla ja uhkai­lulla, ja hyvin hie­no­va­rai­sil­la­kin tavoilla. Yksi sen muo­doista on pakkoavioliitto.

Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttuminen on viranomaistyössä usein lähes mahdotonta.

Fyy­si­nen väki­valta on Hon­gin mukaan Suo­men rikos­lailla hel­posti käsi­tel­tä­vissä. Fyy­si­sen uhan puut­tuessa kei­not ovat vähissä tai niitä ei ole lain­kaan. Euroo­pan neu­vos­ton laa­tima Istan­bu­lin sopi­mus pyr­kii aut­ta­maan jäsen­maita puut­tu­maan nai­siin koh­dis­tu­vaan lähi­suh­de­vä­ki­val­taan. Sopi­mus on vah­vis­tettu myös Suo­messa vuonna 2015, mutta Hon­gin mukaan rati­fioin­ti­pro­ses­sissa on aihetta kritiikkiin.

– Voi­massa oleva lain­sää­däntö ei esi­mer­kiksi huo­mioi Istan­bu­lin sopi­muk­sen sisäl­tä­miä ran­gais­tuk­sen anka­roit­ta­mis­sään­nök­siä. Yksi­se­lit­teis­ten sään­nös­ten puut­tuessa tilan­tei­den arviointi jää tuo­ma­rin har­kin­nan varaan.

On vai­keaa puut­tua kun­nia­vä­ki­val­ta­ti­lan­tei­siin. Hon­gin mukaan kou­lu­tuk­sella ja muilla kotou­tu­mista hel­pot­ta­villa toi­milla on arvonsa maa­han­muut­ta­jien kanssa työs­ken­nel­lessä. Vaih­toeh­toi­sen näke­myk­sen vie­mi­nen yhtei­söön on kui­ten­kin han­kala teh­tävä ja vaa­tii luot­ta­muk­sel­li­sen suh­teen raken­ta­mista työn­te­ki­jän ja yhtei­sön välille. Puhe on tär­keää suun­nata yhtei­sön hie­rar­kiassa riit­tä­vän kor­kealla ole­valle henkilölle.

– Yhtei­söissä, joissa kun­nia­vä­ki­val­taa esiin­tyy, val­lit­see usein ikään ja suku­puo­leen perus­tuva hie­rar­kia. Ei siis ole yhden­te­ke­vää, mil­lai­nen hen­kilö käy kysee­na­lais­ta­maan van­hat tavat, Hong pohtii.

Pakkoavioliitosta tarvitaan lakiin pykälä

Kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen yllä­pi­tämä kun­nia­vä­ki­val­lan vas­tai­nen työ voi tar­jota hyviä työ­vä­li­neitä myös sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­selle. Ihmi­soi­keus­lii­ton laaja sel­vi­tys vuo­delta 2016 ker­too kun­nia­vä­ki­val­lan muo­doista ja antaa suo­si­tuk­sia viran­omai­sille sen tun­nis­ta­mista ja sii­hen puut­tu­mista var­ten. Loisto set­le­mentti ry:n toi­min­taan lukeu­tuva Sopu-työ tar­joaa niin ikään tukea kun­nia­vä­ki­val­taa koh­dan­neille nuo­rille, per­heille ja yhtei­söille sekä moni­kult­tuu­ris­ten yhtei­sö­jen parissa työs­ken­te­le­ville henkilöille.

Tuuli Hon­gin mie­lestä yksi tar­peel­li­nen keino kun­nia­vä­ki­val­lan uhkan alla elä­vien nuor­ten ase­man paran­ta­mi­seksi on sää­tää pykälä avio­liit­toon pakot­ta­mi­sesta. Nyky­ään pak­koa­vio­liit­toa tar­kas­tel­laan ihmis­kaup­pa­py­kä­län avulla, vaikka se ei sovellu kaik­kiin tilan­tei­siin. Hän ehdot­taa väi­tös­kir­jas­saan täy­sin uutta laki­py­kä­lää, joka puut­tuisi hen­ki­lön itse­mää­rää­mi­soi­keutta olen­nai­sesti louk­kaa­viin tekoihin.

– Tällä melko radi­kaa­lilla ehdo­tuk­sella haluan eri­tyi­sesti herät­tää kes­kus­te­lua suo­ma­lai­sen rikos­lain­sää­dän­nön yhdenvertaisuusongelmista.

Ella Ran­ta­nen 

 

Oikeus­tie­tei­den mais­teri Tuuli Hon­gin Kun­niaan liit­ty­vän väki­val­lan uhrin oikeu­del­li­nen asema ‑artik­ke­li­väi­tös­kirja tar­kas­tet­tiin 11.1.2020 Turun yliopistossa.