Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea puuttumaan naisten kohtaamaan väkivaltaan. Naisten oikeudet eivät toteudu niin kauan, kun kunniaväkivaltaa ei tunnisteta. Tuuli Hong tutki väitöskirjassaan väkivallan yhteisöllistä luonnetta, jonka tunteminen avaa näköaloja kontrolliin ja väkivaltaan.

 

 

Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sen voi olla vai­keaa tun­nis­taa kun­niaan liit­ty­vää yhtei­söl­listä väki­val­taa, ker­too väi­tös­kir­ja­tut­kija Tuuli Hong. Kunniaväkivallan uhriksi jou­tu­vat ihmi­set ovat kas­va­neet yhtei­söl­li­seen kon­teks­tiin ja sisäis­tä­neet käyt­täy­ty­mis­mal­lit ja valtasuhteet.

– Yhteisön kohee­sio näh­dään usein arvok­kaam­pana kuin yksi­lön omat oikeu­det. Jos haas­taa hyväk­syt­tä­vänä pidet­tä­vän käy­tök­sen, voi jou­tua yhtei­sön ulkopuolelle.

Asianajotoimistossa laki­mie­henä työs­ken­te­le­vän Hongin väi­tös­kir­jan aihe lähti muo­tou­tu­maan kiin­nos­tuk­sesta maa­han­muut­ta­ja­nais­ten oikeuk­sia koh­taan. Hong huo­masi, että väki­valta oli tois­tuva ilmiö nais­ten ker­to­muk­sissa. Kunniaan liit­ty­välle väki­val­lalle ei ole ole­massa yksi­se­lit­teistä mää­ri­tel­mää, mutta väi­tös­kir­jassa ilmiötä lähes­ty­tään väki­val­lan yhtei­söl­li­sen luon­teen kautta.

– Kyseessä ovat väki­val­lan teot, joi­den koh­teena on per­heen, suvun tai yhtei­sön kun­niaan lou­kan­nut hen­kilö. Loukkaus ei vält­tä­mättä ole todel­li­nen, pelkkä usko­mus tai huhu voi riit­tää, Hong sanoo.

Patriarkaalisen hierarkian tulos

Kunnia-ajat­telu on yleistä yhtei­söissä, joi­den perus­tana on pat­riar­kaa­li­nen hie­rar­kia ja epä­tasa-arvoi­set suku­puo­li­roo­lit. Koko yhtei­sön kun­nian aja­tel­laan ole­van sen jäsen­ten käy­tök­sen varassa. Kunniaa uhkaava käy­tös liit­tyy useim­mi­ten yhtei­sön tyt­tö­jen ja nais­ten siveel­li­syy­teen. Vääränlainen pukeu­tu­mi­nen, ei-toi­vo­tut seu­rus­te­lusuh­teet, kodin ulko­puo­lella liik­ku­mi­nen tai avio­lii­tosta kiel­täy­ty­mi­nen voi­vat joh­taa ran­gais­tuk­seen. Useimmiten väki­val­lan koh­teet ovat juuri nais­puo­li­sia, koska monissa kult­tuu­reissa mies­ten sek­su­aa­li­mo­raa­liin liit­tyy enem­män väl­jyyttä ja myön­ny­tyk­siä. Silti väki­valta ei aina ole suku­puo­lit­tu­nutta ja ainoas­taan tyt­töi­hin ja nai­siin koh­dis­tu­vaa. Heteronormatiivissa yhtei­söissä saman suku­puo­len kanssa sol­mi­tut suh­teet voi­vat aiheut­taa väki­val­lan uhan myös miesjäsenille.

Maahanmuuton lisään­tyessä kun­nia­vä­ki­val­taa esiin­ty­nee yhä enem­män, mutta toi­saalta kaikki tapauk­set eivät liity vie­rai­den kult­tuu­rien sään­töi­hin. Yhteisöllisiin arvoi­hin perus­tu­vaa väki­val­taa voi esiin­tyä esi­mer­kiksi suo­ma­lai­sissa uskon­nol­li­sissa yhteisöissä.

Jatkuvasta kontrollista fyysiseen väkivaltaan

Hong uskoo, että kun­nia­vä­ki­val­taa ilme­nee Suomessa sen kai­kissa muo­doissa. On kui­ten­kin var­sin vai­keaa arvioida, kuinka laa­jasta ilmiöstä on kyse. Äärimmäisimmät väki­val­lan­teot ovat har­vi­nai­sia, mutta nii­hin on samalla hel­pointa puut­tua. Arkipäiväisempi kun­nia­vä­ki­val­lan muoto on jat­kuva kont­rol­lointi, johon puut­tu­mi­nen on hankalampaa.

– Tapauksista ei ole ole­massa mitään tilas­tol­lista dataa. Tiedämme kui­ten­kin eri jär­jes­tö­toi­mi­joi­den kautta, että meil­lä­kin tätä esiintyy.

Kaikki kont­rolli ei Hongin mukaan ole hai­tal­lista, koska sitä tar­vi­taan kas­vuiässä ole­van lap­sen tai nuo­ren tur­val­li­suu­den takaa­mi­seen. Kun kont­rol­lointi koh­dis­tuu täysi-ikäi­siin hen­ki­löi­hin tai vart­tu­nei­siin nuo­riin estäen nuorta toteut­ta­masta oikeuk­si­aan, voi sillä olla kau­as­kan­toi­sia seu­rauk­sia. Kontrolli voi ilmetä pakot­ta­malla ja uhkai­lulla, ja hyvin hie­no­va­rai­sil­la­kin tavoilla. Yksi sen muo­doista on pakkoavioliitto.

Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttuminen on viranomaistyössä usein lähes mahdotonta.

Fyysinen väki­valta on Hongin mukaan Suomen rikos­lailla hel­posti käsi­tel­tä­vissä. Fyysisen uhan puut­tuessa kei­not ovat vähissä tai niitä ei ole lain­kaan. Euroopan neu­vos­ton laa­tima Istanbulin sopi­mus pyr­kii aut­ta­maan jäsen­maita puut­tu­maan nai­siin koh­dis­tu­vaan lähi­suh­de­vä­ki­val­taan. Sopimus on vah­vis­tettu myös Suomessa vuonna 2015, mutta Hongin mukaan rati­fioin­ti­pro­ses­sissa on aihetta kritiikkiin.

– Voimassa oleva lain­sää­däntö ei esi­mer­kiksi huo­mioi Istanbulin sopi­muk­sen sisäl­tä­miä ran­gais­tuk­sen anka­roit­ta­mis­sään­nök­siä. Yksiselitteisten sään­nös­ten puut­tuessa tilan­tei­den arviointi jää tuo­ma­rin har­kin­nan varaan.

On vai­keaa puut­tua kun­nia­vä­ki­val­ta­ti­lan­tei­siin. Hongin mukaan kou­lu­tuk­sella ja muilla kotou­tu­mista hel­pot­ta­villa toi­milla on arvonsa maa­han­muut­ta­jien kanssa työs­ken­nel­lessä. Vaihtoehtoisen näke­myk­sen vie­mi­nen yhtei­söön on kui­ten­kin han­kala teh­tävä ja vaa­tii luot­ta­muk­sel­li­sen suh­teen raken­ta­mista työn­te­ki­jän ja yhtei­sön välille. Puhe on tär­keää suun­nata yhtei­sön hie­rar­kiassa riit­tä­vän kor­kealla ole­valle henkilölle.

– Yhteisöissä, joissa kun­nia­vä­ki­val­taa esiin­tyy, val­lit­see usein ikään ja suku­puo­leen perus­tuva hie­rar­kia. Ei siis ole yhden­te­ke­vää, mil­lai­nen hen­kilö käy kysee­na­lais­ta­maan van­hat tavat, Hong pohtii.

Pakkoavioliitosta tarvitaan lakiin pykälä

Kansalaisjärjestöjen yllä­pi­tämä kun­nia­vä­ki­val­lan vas­tai­nen työ voi tar­jota hyviä työ­vä­li­neitä myös sosiaali­alan ammat­ti­lai­selle. Ihmisoikeusliiton laaja sel­vi­tys vuo­delta 2016 ker­too kun­nia­vä­ki­val­lan muo­doista ja antaa suo­si­tuk­sia viran­omai­sille sen tun­nis­ta­mista ja sii­hen puut­tu­mista var­ten. Loisto set­le­mentti ry:n toi­min­taan lukeu­tuva Sopu-työ tar­joaa niin ikään tukea kun­nia­vä­ki­val­taa koh­dan­neille nuo­rille, per­heille ja yhtei­söille sekä moni­kult­tuu­ris­ten yhtei­sö­jen parissa työs­ken­te­le­ville henkilöille.

Tuuli Hongin mie­lestä yksi tar­peel­li­nen keino kun­nia­vä­ki­val­lan uhkan alla elä­vien nuor­ten ase­man paran­ta­mi­seksi on sää­tää pykälä avio­liit­toon pakot­ta­mi­sesta. Nykyään pak­koa­vio­liit­toa tar­kas­tel­laan ihmis­kaup­pa­py­kä­län avulla, vaikka se ei sovellu kaik­kiin tilan­tei­siin. Hän ehdot­taa väi­tös­kir­jas­saan täy­sin uutta laki­py­kä­lää, joka puut­tuisi hen­ki­lön itse­mää­rää­mi­soi­keutta olen­nai­sesti louk­kaa­viin tekoihin.

– Tällä melko radi­kaa­lilla ehdo­tuk­sella haluan eri­tyi­sesti herät­tää kes­kus­te­lua suo­ma­lai­sen rikos­lain­sää­dän­nön yhdenvertaisuusongelmista.

Ella Rantanen 

 

Oikeustieteiden mais­teri Tuuli Hongin Kunniaan liit­ty­vän väki­val­lan uhrin oikeu­del­li­nen asema ‑artik­ke­li­väi­tös­kirja tar­kas­tet­tiin 11.1.2020 Turun yliopistossa.