Kaikki alkoi sosiaa­lisen median keskus­te­lusta, joka koski uutista sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain vaiku­tuk­sista lasten­suo­jeluun. Miksi ammat­ti­hen­ki­lö­lakia

käsiteltiin kieltei­sesti? Miksi ammat­ti­tai­to­vaa­timus olikin huono asia, kun kyse on sosiaa­li­huol­losta, mutta hyvä asia tervey­den­huol­lossa? Keskus­telun jatkeena syntyi Facebookiin sosiaa­lityön uraver­kosto.

Tilaus sosiaa­li­työn­te­kijän ammatin aseman yhtei­selle pohti­mi­selle oli olemassa, sillä ryhmään liittyi ensim­mäisen viikon­lopun aikana satoja jäseniä. Vaikka ryhmä keskittyy nimenomaan urake­hi­tykseen, ei voida välttää keskus­te­luita työn vaikut­ta­vuu­desta ja asiakkaan oikeu­desta saada paras mahdol­linen apu. Lopulta kyse on kunnian­hi­moi­sesta suhtau­tu­mi­sesta työhön ja omaan ammattiin, niitä koskevaan tietoon ja tutki­mukseen.

Ammattilainen kantaa
vastuun omasta osaamisestaan ja työnsä jäljestä.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

On selvää, että sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki haastaa rekis­te­röidyt ammat­ti­laiset uudella tavalla: enää ei voi tehdä työtä organi­saa­tioiden selän takana, vaan jokainen ammat­ti­lainen kantaa vastuun osaami­sestaan ja työnsä jäljestä. Itsereflektion lisäksi ammat­ti­laisen katse suuntautuu työnan­tajaan: millaiset ovat työnan­tajan tarjoamat edelly­tykset työn tekemi­selle. Onko asiakas­määrä kohtuul­linen, millaisia palve­luita asiakkaat tarvit­sevat, tukeeko työnantaja koulut­tau­tu­mista, saako työstä sen vaati­vuutta vastaavaa ja kannus­tavaa palkkaa? Saa nähdä, milloin työnan­tajat heräävät ammat­ti­hen­ki­lölain vaati­muksiin muutenkin kuin vaati­malla vanhoja porsaan­reikiä takaisin.

Ammat­ti­hen­kilön ei kannata jäädä yksin näiden suurten kysymysten kanssa. Tarvitaan yhteistä pohdintaa ja toimintaa esteiden raivaa­mi­seksi laaduk­kaalta sosiaa­li­työltä, tyydyt­tävien ammat­tiurien luomi­seksi ja palkkauksen paran­ta­mi­seksi. Siihen uraver­kosto tarjoaa mahdol­li­suuden. Toivot­ta­vasti ryhmä löytää myös Talentian, joka tavoit­telee samoja asioita.

Kristiina Koski­luoma