Tuore kuvakirja vastaa lapsen kysymyksiin, kun läheinen on vankilassa.

 

 

Sosionomi Noora Alanen on kir­joit­ta­nut las­ten­kir­jan, joka käsit­te­lee las­ten huo­lia ja arkea per­heessä, jossa toi­nen van­hem­mista on van­ki­lassa. Alanen toi­mii Kriminaalihuollon tuki­sää­tiössä Ehjä perhe ‑toi­min­nassa vas­taa­vana ohjaajana.

Miirun isä on van­ki­lassa ‑kirja ker­too pör­rö­päi­sestä Miiru-tytöstä, joka asuu äidin ja vau­van kanssa ja odot­taa isää kotiin van­ki­lasta. Teoksen sävy on val­loit­ta­van läm­min ja poh­ja­vi­reel­tään posi­tii­vi­nen. Vaikeistakin asioista puhu­taan kui­ten­kin kart­te­le­matta, lap­sen näkökulmasta.

– Idea kir­jaan lähti suo­raan tar­peesta, sillä tar­vit­simme työ­ka­lun asia­kas­työ­hömme, Alanen kertoo.

Kuvakirja on hyvä apu­vä­line ammat­ti­la­sille ja lap­sen lähei­sille, kun he halua­vat päästä puhei­siin lap­sen kanssa van­hem­man tuomiosta.

– Se sopii muun muassa päi­vä­ko­tei­hin, las­ten­suo­je­luun ja perhekuntoutusyksiköihin.

Kirjassa kuva­taan, mil­laista on käydä van­ki­lassa tapaa­massa isää. Metallinpaljastin saat­taa pii­pata ja var­tija kur­kata äidin ken­kiin. Isä tava­taan perhetapaamistilassa.

Alanen ker­too, että hän halusi vas­tata nii­hin kysy­myk­siin, joita on per­hei­den kanssa kuullut.

– Lapsia mie­ti­tyt­tää, miten van­hempi pär­jää siellä van­ki­lassa. Huoli on iso. Mitä hän syö, missä hän nuk­kuu? Onko van­hem­malla kaikki hyvin?

Huolen lisäksi lapsi on usein vihainen.

– Hän on niin kiuk­kui­nen kai­kille. Että polii­sit vei­vät isän. Ja tyh­mät var­ti­jat eivät päästä häntä kotiin.

Teos antaa lap­selle rat­kai­su­kei­noja näi­hin tun­ne­myrs­kyi­hin. Miiru piir­tää kiu­kun ulos ja lähet­tää hie­non pii­rus­tuk­sen van­ki­laan, missä isä voi lait­taa sen sei­nälle. Niin las­ten van­hem­mat kuin alan ammat­ti­lai­set ovat anta­neet kir­jasta myön­teistä palautetta.

– Eräs var­hais­kas­vat­taja ker­toi minulle, että kir­jaa on ihana lukea töissä lap­sille, myös niille, joita tämä ei suo­raan kos­keta. Lukeminen laa­jen­taa las­ten ymmär­rystä eri­lai­sista perheistä.

Anne Muhosen kuvi­tus tuo luku­ko­ke­muk­seen raik­kaan kupli­van uuden tason. Lapsi voi selata kir­jaa yksin­kin kuvien avulla. Värikkäissä pii­rus­tuk­sissa riit­tää yksi­tyis­koh­tia löy­det­tä­väksi. Miiru on ilmei­käs, ja arjen esi­neet hel­posti tun­nis­tet­ta­via. Pikkutytön kika­tuk­sen voi mel­keinpä kuulla.

– Anne oli tuttu aiem­mista kuvi­tus­töis­tään meille, joten yhteis­työ oli tosi helppoa.

Kirja ilmes­tyi jou­lu­kuussa, ja nyt siitä on tekeillä jo toi­nen pai­nos. Suunnitteilla on myös ääni­kir­ja­ver­sio tälle keväälle. Painokset on rahoit­ta­nut STEA, kuten kai­ken muun­kin Kriminaalihuollon tuki­sää­tiön Ehjä perhe ‑toi­min­nan. Kirjaa voi tie­dus­tella Noora Alaselta, noora.alanen@krits.fi.

Minna Jerrman