Aikuis­so­si­aa­lityö on valin­kau­hassa. Kuntout­ta­vassa työtoi­min­nassa ja työvoiman palve­lu­kes­kuk­sissa on kehitetty työmuotoja, ryhmä­muo­toista työtä on otettu käyttöön, yhtei­söl­linen ja raken­teel­linen sosiaa­lityö ovat ottaneet hyviä askelia eteenpäin. Aikuis­so­si­aa­lityön vuosit­taiset päivät ovat keränneet sosiaa­li­työn­te­kijät ja ohjaajat yhteen jakamaan kokemuksia ja uusia käytäntöjä.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Nyt näyttää siltä, että Sipilän halli­tuksen hankkeet työntävät aikuis­so­si­aa­li­työlle uusia tehtäviä ja työkaluja. Tästä kolme esimerkkiä. Työvoi­ma­hal­linnon työnvä­li­tys­teh­tävät halutaan yksityistää, mutta sitä ennen siirretään vaikeasti työllis­tet­tävät pois asiakas­kun­nasta. Tähän avuksi kehitetään osalli­suustulo, jonka toteutus annetaan sosiaa­lityön tehtä­väksi. Kun päämi­nisteri huolestuu eriar­voi­suuden lisään­ty­mi­sestä, hän perustaa työryhmän, jonka tehtä­väksi yllättäen tulee myös sosiaa­lityön kehit­tä­minen. Perus­toi­meen­tu­lotuen siirto Kelalle tuottaa huomat­tavia vaikeuksia ei vain maksa­tuk­sessa vaan myös kahden luukun ongelman lisään­ty­misenä ja asiak­kaiden väliin­pu­toa­misena. Sosiaa­li­työtä kaivataan myös Kelaan.

Ammattikunta aktiiviseksi työn sisältöjen määrittelyssä.

Vuosien kuluessa on tullut selväksi, että poliit­tiset päättäjät eivät tunne sosiaa­li­työtä ja sen tekemisen edelly­tyksiä. Se ei kuitenkaan estä heitä esittä­mästä toiveita ja vaateita. Polii­tikot ja ylimmät virka­miehet mitä ilmei­simmin näkevät sosiaa­lityön alttiina työkaluna, joka toteuttaa hallinnon pyrki­myksiä suhteessa kansa­laisiin. Sosiaa­lityön ydin on kuitenkin heikompi osaisten voimaan­nut­ta­mi­sessa, ja tarkoitus on turvata asiakkaan tarpeista lähtevä osallisuus, sosiaa­linen oikeu­den­mu­kaisuus ja yhden­ver­taisuus. Näiden kahden eri näkökulman väkinäinen yhteen­so­vit­ta­minen tuottaa huonoa tulosta.

Ammat­ti­kunnan, kehit­täjien, tutki­joiden ja koulut­tajien on syytä osallistua menossa olevaan keskus­teluun ja vaatia itselleen paikka kaikissa yhteyk­sissä, joissa aikuis­so­si­aa­lityön tulevai­suutta muovataan.

Kristiina Koski­luoma