Aikuis­so­si­aa­li­työ on valin­kau­hassa. Kun­tout­ta­vassa työ­toi­min­nassa ja työ­voi­man pal­ve­lu­kes­kuk­sissa on kehi­tetty työ­muo­toja, ryh­mä­muo­toista työtä on otettu käyt­töön, yhtei­söl­li­nen ja raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ ovat otta­neet hyviä aske­lia eteen­päin. Aikuis­so­si­aa­li­työn vuo­sit­tai­set päi­vät ovat kerän­neet sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ja ohjaa­jat yhteen jaka­maan koke­muk­sia ja uusia käytäntöjä.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kris­tiina Kos­ki­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Nyt näyt­tää siltä, että Sipi­län hal­li­tuk­sen hank­keet työn­tä­vät aikuis­so­si­aa­li­työlle uusia teh­tä­viä ja työ­ka­luja. Tästä kolme esi­merk­kiä. Työ­voi­ma­hal­lin­non työn­vä­li­tys­teh­tä­vät halu­taan yksi­tyis­tää, mutta sitä ennen siir­re­tään vai­keasti työl­lis­tet­tä­vät pois asia­kas­kun­nasta. Tähän avuksi kehi­te­tään osal­li­suus­tulo, jonka toteu­tus anne­taan sosi­aa­li­työn teh­tä­väksi. Kun pää­mi­nis­teri huo­les­tuu eriar­voi­suu­den lisään­ty­mi­sestä, hän perus­taa työ­ryh­män, jonka teh­tä­väksi yllät­täen tulee myös sosi­aa­li­työn kehit­tä­mi­nen. Perus­toi­meen­tu­lo­tuen siirto Kelalle tuot­taa huo­mat­ta­via vai­keuk­sia ei vain mak­sa­tuk­sessa vaan myös kah­den luu­kun ongel­man lisään­ty­mi­senä ja asiak­kai­den väliin­pu­toa­mi­sena. Sosi­aa­li­työtä kai­va­taan myös Kelaan.

Ammattikunta aktiiviseksi työn sisältöjen määrittelyssä.

Vuo­sien kuluessa on tul­lut sel­väksi, että poliit­ti­set päät­tä­jät eivät tunne sosi­aa­li­työtä ja sen teke­mi­sen edel­ly­tyk­siä. Se ei kui­ten­kaan estä heitä esit­tä­mästä toi­veita ja vaa­teita. Polii­ti­kot ja ylim­mät vir­ka­mie­het mitä ilmei­sim­min näke­vät sosi­aa­li­työn alt­tiina työ­ka­luna, joka toteut­taa hal­lin­non pyr­ki­myk­siä suh­teessa kan­sa­lai­siin. Sosi­aa­li­työn ydin on kui­ten­kin hei­kompi osais­ten voi­maan­nut­ta­mi­sessa, ja tar­koi­tus on tur­vata asiak­kaan tar­peista läh­tevä osal­li­suus, sosi­aa­li­nen oikeu­den­mu­kai­suus ja yhden­ver­tai­suus. Näi­den kah­den eri näkö­kul­man väki­näi­nen yhteen­so­vit­ta­mi­nen tuot­taa huo­noa tulosta.

Ammat­ti­kun­nan, kehit­tä­jien, tut­ki­joi­den ja kou­lut­ta­jien on syytä osal­lis­tua menossa ole­vaan kes­kus­te­luun ja vaa­tia itsel­leen paikka kai­kissa yhteyk­sissä, joissa aikuis­so­si­aa­li­työn tule­vai­suutta muovataan.

Kris­tiina Koskiluoma