Perheenjäsenen kuolema on lapselle traumaattinen menetys, jonka käsittelemiseen hän tarvitsee aikuisen tukea. Lapsi käy asiaa läpi ikäkautensa kehitystason mukaisesti omassa tahdissaan.

 

 

Suru läheisen menetyk­sestä voi kulkea leikkeihin. Leikit voivat aikuisen näkökul­masta olla jopa dramaat­tisia, mutta ne pitää sallia. Osa lapsista tarttuu arkisiin toimiin eikä menetys välttä­mättä näy ulospäin.

Suomen nuoret lesket yhdis­tyksen toimin­nan­johtaja Sirpa Mynttinen työskenteli aikai­semmin päivä­ko­dissa lasten­tar­han­opet­tajana. Hänen mukaansa varhais­kas­va­tuksen henki­lös­tölle tulee luonte­vasti rooli tukea lasta ja perhettä.

– Lapsi viettää päivästä suuren osan päivä­ko­dissa, joten päiväkoti edustaa lapselle myös ”lepopaikkaa” surusta, sanoo Mynttinen.

– Lapsen oloa helpottaa tieto siitä, mitä voi tehdä, jos alkaa itkettää. Missä nenäliinat ovat ja kenelle hän voi mennä jutte­lemaan surul­lisena hetkenä. Ehkä lapsella voi olla myös mukanaan pehmolelu, jonka voi ottaa kainaloon, jos tulee surul­linen olo. Lasta voi rohkaista siihen, että surua ja tunteita saa ilmaista.

Kuinka voimme auttaa?

Varhais­kas­va­tuksen työyh­tei­söissä on hyvä olla sovitut menet­te­ly­tavat suruti­lan­teisiin. Kuka ottaa yhteyttä perheeseen, soite­taanko vai mennäänkö tapamaan kotiin.

– Suruva­lit­te­luiden jälkeen tärkeä henki­lö­kunnan kysymys kuuluu, kuinka päivä­ko­dista voidaan auttaa ja kuinka vanhemmat toivovat asiaa käsitel­tävän päivä­ko­dissa? Tutki­musten pohjalta tiedetään, että lapselle on hyvästä rehel­linen puhuminen tapah­tu­neesta, jotta tieto kuole­masta ei tule ilmi turvat­to­massa tilan­teessa. Meillä on myös hyviä lasten­kirjoja, joiden tuella menetystä voi käydä läpi.

On kuitenkin tärkeää, että aina kunnioi­tetaan perheen ja vanhempien näkemyksiä ja tehdään yhteis­työtä vanhempien kanssa.

Usein vanhem­milla on huoli siitä, kuinka lapset pärjäävät. Leski­van­hem­masta tuntuu usein turval­li­selta, että voi jakaa vastuuta lapsen hyvin­voinnin seuran­nasta. Kuulu­misia perheen voinnista on hyvä kysellä myöhem­minkin, koska perheen­jä­senen kuolema vaikuttaa pitkään.

– Ammat­ti­laisten rooliin voi luonte­vasti kuulua myös se, että perheelle kerrotaan tarjolla olevista palve­luista, tuesta ja vertais­ryh­mistä. Suomen nuoret lesket yhdis­tyksen verkko­si­vuille on koottu eri tahojen tuottamaa materi­aalia aiheesta ja myös erityi­sesti ammat­ti­lai­sille suunnattuja aineistoja.

Kuinka kauan lapsen suru kestää?

Sirpa Mynttisen mukaan surua tai sen kestoa ei tarvitse mitata ajassa.

– Nykyisin ajatellaan, että läheisen kuolema tulee osaksi kunkin elämän­ta­rinaa. Menetys muuttaa elämän, ja se kulkee matkassa aina. Vähitellen elämään tulee kuitenkin myös iloisia asioita eikä suru hallitse elämää.

– Lapsen surulle on tyypil­listä, että hän käsit­telee sitä aina uudelleen kasvun eri vaiheissa. Lapsena vanhem­pansa menet­tänyt katsoo tapah­tu­nutta toisin koulu­laisena tai murro­si­käisenä.

Helena Jaakkola