Kristiina Koskiluomalla on lähes 30 vuotta ay-viestintää takanaan. Maailmanparantaminen kiinnostaa häntä yhä.

 

Kultaisel­la 1980-­lu­vul­la eräs Kris­ti­ina Koskilu­o­ma ahkeroi apu­laisas­iantun­ti­jana UNESCO:n tyt­tö­jen ja nais­ten luku­taitokam­pan­jas­sa Bangkokissa. Sinne hän sai tiedon kiin­nos­tavas­ta avoimes­ta työ­paikas­ta koti­-Suomes­sa: Tal­en­tia eli sil­loinen Sosi­aal­i­työn­tek­i­jäin Liit­to haki tiedottaja­toimittajaa rivei­hin­sä.

− Min­ul­la ei ollut sosi­aalialan taus­taa, vaan olin koulut­tau­tunut his­to­ri­an mais­terik­si. Ennen UNESCO:n töitä olin tehnyt Ylelle aikuisope­tu­so­hjelmia. Arvoni kuitenkin sopi­vat hyvin yksi­in sosi­aalialan arvo­jen kanssa ja olin kiin­nos­tunut ay­työstä, Kris­ti­ina Koskilu­o­ma muis­telee.

Tekni­ik­ka oli jo tuol­loin niin ihmeel­listä, että Koskilu­o­ma saat­toi Aasi­as­ta käsin käy­dä puhe­lim­itse työhaas­tat­telus­sa. Hän sai pestin ja alkoi vuon­na 1988 pyörit­tää jär­jestön viestin­tää.

Koskilu­o­ma kaavaili tekevän­sä ay­-hom­mia pari vuot­ta. Pesti hie­man venähti: ensi keväänä hän jää eläk­keelle Tal­ent­ian viestin­täpääl­likön ja Talentia­lehden pää­toimit­ta­jan tehtävistään läh­es kol­menkymme­nen palvelu­vuo­den jäl­keen. Työt Tal­en­ti­as­sa taisi­vat mais­tua?

− Olen pitänyt työstäni hyvin paljon. Ehkä tärkein­tä jak­samiselle on ollut juuri se, että olen saanut tehdä omien arvo­jeni mukaista työtä sosi­aalisen oikeu­den­mukaisu­u­den, ihmisoikeuk­sien ja ihmis­ar­von puoles­ta. Se on antanut paljon voimia.

Sosi­aalisen oikeu­den­mukaisu­u­den vaa­timuk­sen Koskilu­o­ma imi itseen­sä jo lap­su­u­denkodis­saan. Äiti oli sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ja isä muusikko, joka koulut­ti Joen­su­un OKL:ssä tule­via musi­ikinopet­ta­jia.

− Setle­ment­tili­ik­keen aikoinaan Suomeen tuonut Sigfrid Sire­nius oli isäni setä. Hän vaikut­ti aatemaail­mal­laan van­hempi­eni elämään paljon. Meil­lä olti­in aina vah­vasti heikko­jen puolel­la.

Laman jälkeen alkoi kiire

Moni asia on kolmes­sakymme­nessä vuodessa muut­tunut. Kiiret­tä pitää nykyään sosi­aalialal­la, kiitos varsinkin inter­netin ja uus­lib­er­al­is­min.

− Vielä 1980-­lu­vun lopus­sa raken­net­ti­in voimakkaasti hyv­in­voin­ti­val­tio­ta. Sosi­aalialakin kehit­tyi kohis­ten, kunnes 1990­-luvun lamas­sa kaik­ki muut­tui.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen sain jo lapsuudenkodistani.

Sen jäl­keen kovien arvo­jen uus­lib­er­al­is­mi alkoi val­la­ta Suomes­sa alaa, Koskilu­o­ma miet­tii.

− Lamas­ta läh­tien on tun­tunut sitä, että käymme ali­tu­ista puo­lus­tus­tais­telua kovia arvo­ja vas­taan. Vään­nämme jatku­vasti sosi­aalialan ammat­ti­lais­ten oikeud­es­ta tehdä työtään, koulu­tuk­sen säi­lyt­tämis­es­tä hyvänä ja käymme palkkatais­telu­ja. Se on suo­raan san­ot­tuna hyvin, hyvin uuvut­tavaa.

Toki hyviäkin asioi­ta alal­la on ajan saatossa tapah­tunut. On saatu ammat­in­har­joit­tamis­la­ki, ja uudessa sosi­aal­i­huolto­lais­sa velvoite­taan kun­tia kaiken­laiseen hyvään. Resursse­ja niiden toteut­tamiseen vain ei anneta.

− Tämä on se mah­do­ton yhtälö. Ammat­ti­laisil­la on suuri tah­to ja halu tehdä työn­sä hyvin, mut­ta heille ei yhteiskun­nan puolelta anneta siihen mah­dol­lisu­ut­ta.

− Liian suuri asi­akas­määrä, kiire, jatku­vat organ­isaa­tiomuu­tok­set, heikkoa johtamista ja tunne siitä, ettei työtä arvoste­ta… nämä ovat ne kaikille tutut ongel­mat.

Valitet­ta­van usein työ­paine kuor­mit­taa liikaa, ja ihmiset uupu­vat riit­tämät­tömyy­den tun­teen alle. Näin on käynyt myös Koskilu­o­ma­lle. Uupumuk­sen­sa vuok­si hän on höl­len­tänyt tah­tia ja työsken­nel­lyt tämän vuo­den osa-aikaeläkeläisenä.

− Pitkäkestois­es­ta Tyk-kuntoutuk­ses­ta sain hyvän avun jak­saa. Itseä pitää hoitaa, mut­ta paine meil­lä kaikil­la on tehdä töitä yli omien rajo­jemme.

− Viestin­täih­misenä sitä halu­aisi kovasti saa­da jär­jestön kan­to­ja enem­män näkyvi­in medi­as­sa. Tiedän, että jäsenetkin toivo­vat, että hei­dän työn­sä näky­isi parem­min julk­isu­udessa ja sitä kaut­ta sen ymmärtämi­nen ja arvos­tus nousi­si­vat.

Tekni­ikan ihmeistä inter­net on muut­tanut maail­maa hur­jasti viimeisen parinkymme­nen vuo­den aikana. Näkyvil­lä voi nyt olla ja ollaankin 24 tun­tia vuorokaudessa.

− Koko ajan pitäisi kuu­lua ja näkyä mon­es­sa paikas­sa, kanavia on niin paljon. Lisäk­si reak­tioai­ka on lyhen­tynyt: aikoinaan saat­toi odot­taa viikonkin jonkun vas­taus­ta kir­jeeseen, eikä ollut mitään hätää. Nyt on painet­ta viikonloppuilta­ nakin kom­men­toi­da tai vaikka­pa sam­mut­taa väärinkäsi­tys­ten tuli­palo­ja somes­sa.

Monipuolinen Talentia-­lehti

Vuo­teen 2002 asti Koskilu­o­ma pyörit­ti Tal­ent­ian viestin­tää yksin. Täl­lä het­kel­lä viestin­nässä työsken­telee neljä ihmistä.

− Lehdel­lämme on myös omat resurssin­sa freelancer­tekijöitä varten. Isot kiitok­seni julka­isi­jalle siitä, että lehtemme pystyy käsit­telemään sosi­aalialaa niin monipuolis­es­ti ja jour­nal­is­mi­in nojat­en. Emme ole vain edun­valvon­nan tiedo­tusle­hti, vaan myös ammatil­lis­es­ti kehit­tävä ja sosi­aalialan iso­ja kysymyk­siä käsit­televä lehti. Tästä olen erit­täin ylpeä.

Vaik­ka sosi­aalialan työ ja sen edun­valvon­ta on näinä päiv­inä hyvin kulut­tavaa, Koskilu­o­ma ei ole heit­tänyt toivoaan. Ei ole koskaan heit­tänyt.

− Uskon vakaasti, että kaikesta aina selvitään. Olen hyvin peru­sop­ti­misti­nen luonne. Uskon, että tämä nykyi­nen, kova ilmapi­irikin vielä muut­tuu, kun­han työsken­telemme yhdessä asian puoles­ta.

Yhdessä tekem­i­nen tois­tuu Koskilu­o­man puheessa usein sekä suo­raan että riv­ien välistä. Hän selvästi viihtyy ihmis­ten paris­sa: jopa kaunokir­jal­lisu­u­den lukuhar­ras­tus­taan hän ei har­joi­ta erakkona yksin vaan lukupi­iris­sä.

Uskon vakaasti, että kaikesta aina selvitään.

− Meil­lä on ystävieni kanssa nyt uuden ja van­han venäläisen kir­jal­lisu­u­den lukupi­iri. Olen siitä hyvin innois­sani!

Sosi­aal­isia verkos­to­ja Koskilu­o­ma­l­la on myös toimit­ta­japi­ireis­sä. Hän on yksi Sosi­aal­i­toimit­ta­jat ry:n perus­ta­ja­jäsenistä. Kan­sain­välisiä suhteitaan hän puolestaan pitää yllä kan­sain­välisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den liiton IFSW:n kaut­ta.

Yhdessä liikkeen puolesta

Yhdessä tekemistä ja vaikut­tamista Koskilu­o­ma soisi näkevän­sä enem­mänkin yhä enem­män indi­vid­u­al­isoitu­vas­sa maail­mas­samme.

− Toivoisin ammat­ti­jär­jestön tässä mielessä palaa­van juurilleen, yhteiskun­taa muut­tavak­si liik­keek­si. Liiton tar­joa­ma työt­tömyys­tur­va, neu­von­ta, ohjaus ja lain­opilli­nen tuki ovat tietenkin elin­tärkeitä jäse­nille, mut­ta ehkä se ei yksinään riitä.

− Ammat­ti­jär­jestön kan­nat­taisi luo­da jäse­nilleen mah­dol­lisuuk­sia toimia yhteis­ten tavoit­tei­den puoles­ta ja tuot­taa muutosvoi­ maa, jol­la yhteiskun­nan rak­en­teisi­in ja työ­nan­ta­ji­in vaikute­taan. Vain siten me voimme kään­tää yhteiskun­taa työn­tek­i­jöille ja köy­hille ystäväl­lisem­mäk­si.

Ei siis kan­na­ta ajatel­la, että siel­lä liitossa on jo joku, joka tekee?

− Mukaan vain! Tar­jol­la on iso yhteisö − kan­sain­välis­es­ti jopa kol­men miljoo­nan sosi­aal­i­työn­tek­i­jän liike.

− IFSW:ssä kehitetään paljon sosi­aal­i­työn yhteisiä lin­jo­ja kestävään kehi­tyk­seen, ikään­tymiseen, maa­han­muut­toon, las­ten­suo­jelu­un. Esimerkik­si ammat­tikun­tamme eet­tisil­lä ohjeil­la on tämä globaali poh­ja. IFSW pitää myös ahk­erasti sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den näke­mys­maail­man puol­ta YK:ssa ja eri maanosajär­jestöis­sä.

Vaik­ka kolmim­iljoon­ainen yhteisö on jo varsin muka­van kokoinen, myös IFSW:n ongel­ma on kek­siä, miten saa­da sosi­aalialan kysymyk­sille lisää näkyvyyt­tä maail­mas­sa.

Osallistumalla voi todella vaikuttaa joskus isostikin asioiden kulkuun.

Tähän näkyvyy­teen Koskilu­o­ma on painanut oman käden­jälken­sä. Kan­sain­vä­li­nen sosi­aal­i­työn päivä, jota juh­li­taan aina maalisku­un kol­man­te­na tiis­taina, on syn­tynyt hänen aloit­teestaan. Päivä näkyy nykyään maail­man mediois­sa jo kiitet­tävän laa­jasti. Miten ja mis­sä tuo idea syn­tyi?

− Se syn­tyi IFSW:n sem­i­naaris­sa Liss­abonis­sa vuon­na 1995. Siel­lä mietit­ti­in, miten saisimme alaamme parem­min kuu­lu­vi­in ja näkyvi­in. Kan­sain­välisel­lä porukalla iltaa vietetäessä mieleeni pälkähti ker­toa yhdestä aikaisem­mas­ta kam­pan­jas­tamme Suomes­sa, jos­sa olimme osoit­ta­neet mieltä eduskun­tat­alon edessä ja tuoneet esi­in sosi­aalialan kysymyk­siä.

− Kyselin sit­ten, voisim­meko jär­jestää täl­laisen mie­le­nil­mauk­sen samana päivänä koko Euroopas­sa? Kaik­ki innos­tu­i­v­at heti täysil­lä mukaan. Ensim­mäisen ker­ran kan­sain­välistä sosi­aal­i­työn päivää vietimme vuon­na 1997.

Osal­lis­tu­mal­la voi siis todel­la vaikut­taa joskus isostikin asioiden kulku­un. Aikooko Koskilu­o­ma liikut­taa maail­maa myös eläkepäiv­inään? Ei hän ainakaan usko tyl­sistyvän­sä tekemisen puut­teeseen.

− Aluk­si kat­son vähän, mil­laista se elämä on ilman työn­tekoa. Sit­ten jotain jär­jestö­toim­intaa ja yhteiskun­nal­lista toim­intaa… ehkä kir­joi­tan lehti­inkin. Var­mas­tikaan en jätä mielip­iteitäni vain omak­si tiedok­seni tule­vaisu­udessakaan.

Työy­hteisöään Tal­en­ti­as­sa ja koko tut­tava­pi­ir­iään sosi­aalialal­la Koskilu­o­ma tot­ta kai jää kaipaa­maan.

− Onnek­si teitä ei tarvitse kokon­aan jät­tää. Tapaamisi­in vähin­täänkin somes­sa. Se hieno puoli sosi­aalises­sa medi­as­sa todel­la on, että yhtey­den­pito ihmisi­in on helpom­paa kuin koskaan!

Tapio Ollikainen