Sijaishuollon haasteet osa 2

Kun lastensuojelulain tarkennukset tulivat voimaan vuoden alussa, kyky auttaa vaikeimmin oireilevia lapsia katosi. Niin väittää koulukodissa ohjaajana työskentelevä Antti.

 

 

Antti esiin­tyy jutussa vää­rällä nimellä. Hän on työs­ken­nel­lyt sijais­huol­lossa yli 15 vuotta, vii­meksi kou­lu­ko­dissa useita vuo­sia.
 Lain muu­tok­set ovat käy­tän­nön työssä pie­niä, hän sanoo. Seuraukset kui­ten­kin ovat suu­ria niin nuo­rille itsel­leen kuin lai­tos­ten henkilökunnalle.

– Lailla halu­taan tur­vata las­ten etu, mutta se toi­mii las­ten kan­nalta huo­nom­min kuin ennen.

Koulukotiin nyt enem­män huu­meita kuin ennen. Nuorten huo­neista on löy­detty suo­nen­si­säis­ten huu­mei­den käyt­tö­vä­li­neitä ja pak­kauk­sia sekä muun muassa lää­ke­lius­koja.
Aiemmin huu­meita saa­tiin pois, kun rajoi­tus­toi­men­pi­teitä voi­tiin käyt­tää lie­vem­min perus­tein. Niitä ovat muun muassa liik­ku­mi­sen rajoit­ta­mi­nen sekä hen­ki­lön­tar­kas­tus eli esi­mer­kiksi nuo­ren, hänen vaat­tei­densa tai lauk­kunsa tut­ki­mi­nen, omai­suu­den tut­ki­mi­nen eli yleensä huo­neen tar­kas­tus sekä hen­ki­lön­kat­saus, joka tar­koit­taa yleensä huumeseulaa.

Aiemmin liikkumista pystyttiin valvomaan helpommin

Päihteitä tulee nyt hat­koilta palaa­vien nuor­ten ja lai­tok­sen ulko­puo­lella vapaasti liik­ku­vien nuor­ten mukana. Heitä ei saa ilman erit­täin päte­vää syytä tar­kas­taa lai­tok­seen tul­lessa. Siihen ei enää riitä epäi­lys, että nuori saat­taa tuoda muka­naan vahin­gol­lista tava­raa, Antti ker­too.
 Huumeita tuo­vat myös nuo­ret, joilla ei ole päih­deon­gel­maa. Heidät pako­te­taan muu­leiksi väki­val­lalla tai uhkai­le­malla.
Kun tar­kas­tus voi­daan lain mukai­sesti tehdä, nuorta ei saa rii­sut­taa alasti. Tarkastus pitää nykyi­sin tehdä ser­min takaa tai niin, että nuori kie­tou­tuu pyyhkeeseen.

– Nuoret teip­paa­vat huu­meita rei­siin, paka­roi­hin tai jal­ko­vä­liin. Niitä pii­lo­te­taan myös kehon auk­koi­hin. Me ei nähdä niitä ser­min takaa.

Huoneen saa tut­kia vain esi­mer­kiksi, jos nuori käyt­täy­tyy yhtei­sissä tiloissa sel­västi päih­ty­neen oloi­sesti.
Koulukotiin tulee terä­aseita samalla lailla kuin huu­meita. Nuoret myös teke­vät itse asta­loita. Antti kuvaa, että nuo­ret aseis­tau­tu­vat toi­si­aan ja hen­ki­lö­kun­taa vastaan.

– Tarkastuksissa on löy­detty muun muassa puuk­koja ja tika­reita. Nuorten välille tulee kah­nauk­sia lai­tok­sen sisällä ja ulko­puo­lella. Heillä saat­taa olla vel­ka­suh­teita tai rii­toja tulee. Tilanteet pur­kau­tu­vat väkivaltana.

Laitos pys­tyi aiem­min estä­mään nuorta liik­ku­masta lai­tok­sen ulko­puo­lella ilman aikuista, Antti ker­too. Nyt nuo­ret saa­vat läh­teä vapaasti lai­tok­sesta pois. Nuorten liik­ku­mista voi rajoit­taa vain eri­tyi­sessä huo­len­pi­dossa ja liik­ku­mis­va­pau­den rajoi­tus­pää­tök­sellä.
 Karkumatkat ovat lisään­ty­neet tänä vuonna voimakkaasti.

– Meiltä lähti juuri nuori omille teil­leen. Omista läh­teis­tämme olemme saa­neet sel­ville, että kar­ku­mat­kalla on tapah­tu­nut pahoja asioita.

– Nuoret tule­vat kou­lu­ko­tiin monien lai­tos­ten kautta. Heillä on mie­len­ter­vey­den häi­riöitä, päih­deon­gel­mia ja käy­tös­häi­riöitä, mutta arjen hal­lin­nan tai­toja vähän. Kun he liik­ku­vat ilman val­von­taa, he rötös­te­le­vät ja jou­tu­vat itse rikok­sen uhriksi mata­lalla kynnyksellä.

Korjaavat toimet voivat alkaa vasta kun huumeet ja päihteet ovat pois kuvioista

Kännyköistä on tul­lut osa ongel­maa kou­lu­ko­dissa lain tar­ken­nuk­sien jäl­keen. Ennen puhe­li­met kerät­tiin yöksi pois. Nyt nuori saa pitää mat­ka­pu­he­linta hal­lus­saan. Sen seu­rauk­sena nuo­ret ovat alka­neet pelata öisin puhe­li­mella. Monet käyt­tä­vät samalla huu­meita. Se on vähen­tä­nyt nukkumista.

– Nuori saat­taa mennä nuk­ku­maan vii­deltä aamulla. Hänet herä­te­tään seit­se­mältä. Motivaatio läh­teä kou­luun on sillä het­kellä pieni. Heitä ei voi pakot­taa kou­luun edes koulukodissa.

Kännykät myös hel­pot­ta­vat huu­mei­den han­kin­taa. Nuoret kuvaa­vat, että netistä voi hel­posti tilata lisää huu­meita ”tors­taiksi kello viisi mar­ke­tin nurkalle”.

Nykyinen laki sal­lii rajoi­tus­toi­men­pi­teet vain sil­loin, kun jota­kin on jo sat­tu­nut. Nuoren asioi­hin ei voida puut­tua ennalta ehkäi­se­västi, kuten ennen, Antti sanoo.

– Vaikka me tun­ne­taan nuori ja näh­dään, että nyt on jota­kin outoa tai tie­de­tään, että hänelle ei ole hyväksi liik­kua yksin lai­tok­sen ulko­puo­lella, emme voi toi­mia. Ensin pitää tapah­tua jotakin.

Tilanne tur­haut­taa kou­lu­ko­din työntekijöitä.

– Koulukotiin tule­vat nuo­ret ovat suu­rim­massa vaa­rassa syr­jäy­tyä. Vaikka kou­lu­koti on kaik­kein van­kim­min resur­soi­tua sijais­huol­toa, nuo­ret eivät saa apua, sillä hei­dän arkea ei nyt saada rau­hoi­tet­tua.
Arjen vakaus on kai­ken työs­ken­te­lyn pohja, Antti kuvaa. Arjen rutii­neja ja struk­tuu­ria tar­vit­se­vat kaikki lap­set, mutta eni­ten sijais­huol­lon lapset.

– Korjaavia toi­mia voi­daan alkaa tehdä vasta, kun päih­teet ovat pois ja arki vakaata.
Nuorten ongel­mat jat­ku­vat lai­tok­sissa nykyi­sin pit­kälti samoina kuin lai­tok­sen ulko­puo­lella, Antti väittää.

– Tuntuu, että lai­tos­ten työ on huk­kaan hei­tet­tyä yhteis­kun­nan rahaa niin kauan kuin huu­meet ovat kuvioissa ja nuo­ren arki sekaisin.

Osaaminen ja työkalut käyttöön

Osaamista ja työ­ka­luja nuor­ten aut­ta­mi­seen olisi. Antin mukaan ohjaa­jilla on pal­jon kou­lu­tusta ja kei­noja tehdä työtä nuo­ren kanssa myös yksilöllisesti.

– Kun nuo­ren tilanne on vakaa, hänen kans­saan voi­daan tehdä toi­min­nal­li­sia asioita, har­ras­taa, kes­kus­tella ja moti­voida. Häntä aute­taan löy­tä­mään kipinä, jonka päälle hän voi raken­taa omaa elä­määnsä. Kasvatuksellisia kei­noja on pal­jon. Nyt niitä ei päästä käyt­tä­mään kun­nolla. 
Antin kuvaa­mat huume- ja kar­kai­luon­gel­mat kos­ke­vat suu­rinta osaa kou­lu­ko­dissa tällä haa­vaa ole­vista nuo­rista. Vähemmistö on niitä, joilla arki sujuu ja jotka eivät käytä päihteitä.

– Työssä tulee riit­tä­mät­tö­myy­den tun­teita ja uupu­mista. Me ollaan valittu tämä työ, koska me halu­taan aut­taa juuri näitä ihmi­siä. Nyt me olemme ham­paat­to­mia. Alalta läh­tee koke­neita ja osaa­via työn­te­ki­jöitä pois, eikä tilalle saada aina päte­viä. Se uhkaa jo työ­tur­val­li­suutta, Antti sanoo.

– Henkilökunnan vaih­tu­vuus on suurta. Moneen ker­taa hylä­tyt nuo­ret jää­vät taas ilman pysy­viä, kor­jaa­via ihmis­suh­teita. Se ei ole lap­sen etu.
 Työntekijät koh­taa­vat kou­lu­ko­dissa väki­val­taa ja sen uhka on jat­ku­vasti läsnä. Anttikin on
pahoinpidelty.

– Kuormittavuus työssä on hur­jaa. Nuoret ver­kos­toi­tu­vat kän­ny­köillä ja saat­ta­vat sopia yöllä, että jär­jes­te­tään yöval­vo­jalle häs­säkkä. Nuoret ovat päih­ty­neitä, ja heillä on terä­aseita. Se on tur­val­li­suus­riski yöval­vo­jalle, joka on yksin vuorossa.

Jaana Laitinen

 

Lue myös:
Sijaishuollon haasteet osa 1: Rakkautta ja rajoituksia
Sijaishuollon haasteet osa 3: Onko lastensuojelijoilla paha olla?