Suomessakin on tuhansia lapsia ja nuoria, jotka eivät eri syistä käy koulussa.

 

 

Jyväs­ky­län yli­opis­ton tuo­reen tut­ki­muk­sen mukaan Suo­messa on aina­kin 4 000 pel­käs­tään ylä­kou­lui­käistä nuorta, jotka eivät käy sään­nöl­li­sesti kou­lussa.

Pois­sao­lo­jen syyt voi­daan jakaa nel­jään pää­ryh­mään, ker­too kou­lua­käy­mät­tö­miä eri hank­keissa tuke­nut, Oppi­mis- ja ohjaus­kes­kus Val­te­rin asian­tun­tija Johanna Ser­ge­jeff.

– Osalla lap­sista ja nuo­rista on mie­len­ter­vey­del­li­siä haas­teita kuten ahdis­tusta, masen­nusta ja sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pel­koa. Osa on lint­sa­ri­tyyp­piä, jolla on moti­vaa­tio-ongel­mia käydä kou­lua ja samalla jotain kou­lua muka­vam­paa teke­mistä kuten pelata tie­to­ko­neella kai­ket yöt, Johanna Ser­ge­jeff sanoo.

Jot­kut jää­vät kotiin omien van­hem­piensa mie­len­ter­veys- tai päih­deon­gel­mien vuoksi.

– Nämä lap­set jää­vät tur­vaa­maan tilan­netta kotona. He eivät uskalla läh­teä kou­luun, ettei sillä välin kotona sat­tuisi jotain pelot­ta­vaa.

Kaikki koulua käymättömät eivät ole lintsareita.

Nel­jäs ryhmä ovat kou­lun itsensä syr­jäyt­tä­mät oppi­laat: sel­lai­set lap­set, joilla on isoja käyt­täy­ty­mi­sen haas­teita ja joi­den kanssa opet­ta­jilla on vai­keuk­sia sel­viy­tyä kou­lussa, minkä vuoksi hei­dän kou­lu­viik­ko­aan tai ‑päi­vi­ään on lyhen­netty.

Apu vaihtelee kunnittain

Jos nuori putoaa kou­lusta pois, hän putoaa myös tär­keän ver­tais­ryh­män ulko­puo­lelle. Kuu­lu­mat­to­muus yhtei­söön hor­jut­taa itse­tun­toa ja kave­ri­suh­teita ja voi tut­ki­tusti joh­taa päih­tei­den vää­rin­käyt­töön, yksi­näi­syy­teen ja työt­tö­myy­teen aikui­siässä.

Miten kou­lua­käy­mät­tö­miä sit­ten aute­taan pysy­mään elä­män syr­jässä kiinni?  Hyvin vaih­te­le­vasti, sillä ilmi­öön on alettu kiin­nit­tää huo­miota vasta viime vuo­sina, Ser­ge­jeff toteaa.

– Val­ta­kun­nal­li­nen ohjeis­tus on vasta hiou­tu­massa. Asi­aan puut­tu­mi­nen on siis kun­tien omalla vas­tuulla.

– Jois­sa­kin kun­nissa kou­lu­jen ja oppi­las­huol­to­ryh­mien toi­min­ta­mal­lit ovat tehok­kaat ja sel­keät. Monin pai­koin pois­sao­loi­hin kui­ten­kin puu­tu­taan liian myö­hään ja epä­var­masti: ei olla var­moja, mikä on kenen­kin ammat­ti­lai­sen rooli asian hoi­ta­mi­sessa.

Lisää interventiomalleja

Kun run­saista pois­sao­loista huo­les­tu­taan kou­lussa, oppi­laan tueksi koo­taan monia­lai­nen ryhmä tilan­netta set­vi­mään. Ryh­mässä voi­vat olla mukana opet­taja, van­hem­mat, eri­tyi­so­pet­taja, oppi­laa­noh­jaaja, kou­lu­ku­raat­tori, kou­lup­sy­ko­logi, ter­vey­den­hoi­taja ja mah­dol­li­sesti kou­lun ulko­puo­lelta las­ten­suo­je­lun tai eri­kois­sai­raan­hoi­don asian­tun­ti­joita.

Jos nuori ei halua osal­lis­tua eikä ilmesty kuraat­to­rin tai psy­ko­lo­gin pakeille, tuki jää hel­posti riit­tä­mät­tö­mäksi. Täl­lai­seen tilan­tee­seen kou­luilla on aika vähän inter­ven­tio­mal­leja, Ser­ge­jeff har­mit­te­lee.

– Tar­vit­tai­siin lisää resurs­seja ennalta ehkäi­se­vään työ­hön las­ten ja nuor­ten hen­ki­sen hyvin­voin­nin paran­ta­mi­seksi. Jois­sa­kin kou­luissa kou­lup­sy­ko­lo­gi­pal­ve­luja ei käy­tän­nössä ole edes saa­ta­villa.

Erityisjärjestelyillä eteenpäin

Kun nuori on pal­jon poissa, hänen kou­lun­käyn­ti­ään ale­taan tukea eri­lai­sin eri­tyis­jär­jes­te­lyin. Yksi keino ylä­as­teella on siir­tää nuori vuo­si­luok­kiin sito­mat­to­maan ope­tuk­seen. Sil­loin häntä ei tar­vitse jät­tää luo­kalle eikä hänen siten tar­vitse seu­raa­vana vuonna tehdä uudes­taan jo suo­rit­ta­mi­aan opin­toja.

Eri­tyis­ten ope­tus­jär­jes­te­lyi­den tur­vin lapsi tai nuori voi myös osin opis­kella kotona ja käydä kou­lulla vaik­kapa kokeissa. Koro­nan aikana etä­ope­tuk­sen hyö­dyn­tä­mi­nen tuli tutuksi kai­kille.

Jos nuorella on vaikkapa mielenterveydellisiä haasteita, jälki-istunto ei auta häntä millään tavoin.

– Etä­ope­tuk­sesta näyt­tä­vät hyö­ty­vän ne, jotka koke­vat kiusaa­mista tai kär­si­vät sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelosta. Kai­kille etä­ope­tus ei kui­ten­kaan sovi, ja tavoite on aina yhdis­tää etä- ja lähio­pe­tus ja pitää kou­lu­lai­set niin liki kou­lu­yh­tei­söä kuin mah­dol­lista.

Laa­du­kas etä­ope­tus vaa­tii opet­ta­jalta pal­jon aikaa ja uutta lähes­ty­mis­ta­paa opet­ta­mi­seen.

– Ei tie­ten­kään riitä, että lai­te­taan joku mate­ri­aa­li­pa­ketti verk­koon, vaan oppi­lasta pitää aut­taa tar­vit­taessa päi­vit­täin ja tehdä teh­tä­viä yhdessä. Täs­tä­hän opet­ta­jille ker­tyi koro­nan aikana pal­jon koke­musta ja tie­toa.

Näh­tä­väksi jää, avaa­vatko koro­na­ko­ke­muk­set etä- ja verkko-ope­tusta jol­la­kin tavoin laa­jem­paan käyt­töön. Lähio­pe­tus on kui­ten­kin aina rat­kai­suista ykkö­nen, Ser­ge­jeff pai­not­taa.

– Toi­vot­ta­vasti silti tule­vai­suu­dessa meillä on enem­män yksi­löl­li­siä vaih­toeh­toja yhdis­tää etä- ja lähio­pe­tusta niille kou­lua­käy­mät­tö­mille, joilta lähio­pe­tus ei kerta kaik­ki­aan onnistu.

– Etä­ope­tus on hyvä kak­kos­vaih­toehto, jonka avulla yhteys kou­lu­maa­il­maan voi pysyä.

Tapio Olli­kai­nen

Lisä­tie­toja ja vaa­ti­van tuen asian­tun­ti­joi­den ver­kos­ton löy­dät sivuilta: vip-verkosto.fi ja valteri.fi