Nettisivulla ruudun laidasta pompsahtaa chat-ruutu ja teksti: ”Sosiaalityöntekijä Maija tässä hei. Kuinka voin  auttaa?” Chat-ruudun sosiaalityöntekijä on mielikuvituksen tuotetta, joka saattaa tulevaisuudessa muuttua todeksi.

 

Tutkija Camilla Gran­holm Hel­sin­gin yli­opis­tosta näkee net­ti­so­si­aa­li­työssä pal­jon mah­dol­li­suuk­sia. Gran­holm tutki tuo­reessa sosi­aa­li­työn väi­tös­kir­jas­saan, miten nuo­ret käyt­tä­vät vir­tu­aa­li­pal­ve­luita vai­keissa elä­män­ti­lan­teissa ja kuinka niitä voisi hyö­dyn­tää sosi­aa­li­työssä. Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan 87 pro­sent­tia 16−89-vuotiaista suo­ma­lai­sista käyt­tää net­tiä päi­vit­täin.

− Pal­ve­luoh­jausta voisi hyvin antaa netissä. Kun pal­velu alkaa jo siellä, vähen­tää se asiak­kaan menoa vää­rille luu­kuille. Näin var­si­nai­sesta kas­vok­kai­sesta sosi­aa­li­työstä tulee asian­mu­kai­sem­paa, Gran­holm poh­tii.

Kehi­tet­tä­vää on myös siinä, mitä ja miten sosi­aa­li­työn asiak­kaille anne­taan netissä tie­toa. Gran­hol­min mukaan hyvä idea olisi näyt­tää jota­kin tie­toa esi­mer­kiksi videoklip­peinä.

− Sitä voisi kokeilla, että työn­te­kijä pitää yhteyttä asiak­kaa­seen videon väli­tyk­sellä. Tämä hel­pot­taisi lii­kun­ta­ra­joit­teis­ten ja syr­jä­seu­duilla asu­vien ihmis­ten elä­mää, kun joka kerta ei tar­vit­sisi tulla tapaa­maan sosi­aa­li­työn­te­ki­jää tai toi­sin­päin.

Netti laajentaa työkaluvalikoimaa

Net­ti­poh­jais­ten pal­ve­lu­jen suu­rin etu on se, että niitä voi käyt­tää kotona. Kai­killa asiak­kailla ei kui­ten­kaan ole mah­dol­li­suutta tai rahaa käyt­tää näitä pal­ve­luita. Gran­holm koros­taa, ettei sosi­aa­li­työtä pidä muut­taa koko­naan vir­tu­aa­li­seksi. Asiak­kailla ja työn­te­ki­jöillä on tar­vetta tavata toi­sensa muu­ten­kin kuin vain tie­to­ko­neen ruu­dulla.
− Tut­ki­muk­seni nuo­ret toi­voi­vat saa­vansa tavata sosi­aa­li­työn­te­ki­jää kas­vo­tus­ten sil­loin, kun heillä oli jokin vakava fyy­si­nen vaiva tai emo­tio­naa­li­nen ongelma, josta he halusi­vat puhua ammat­ti­lai­sen kanssa.

Netti antaa ammattilaisille tilaisuuden laajentaa työkaluvalikoimaansa.

Gran­hol­min mie­lestä sosi­aa­lia­lalla on aika miet­tiä, miten olla asiak­kaalle läsnä niin todel­li­sessa kuin vir­tu­aa­lie­lä­mässä.
− Emme voi enää sul­kea sil­miä siltä, että vir­tu­aa­li­nen ulot­tu­vuus kuu­luu kiin­teästi ihmis­ten arkeen. Kan­na­tan sel­laista sosi­aa­li­työtä, jossa asiak­kaan kanssa ollaan teke­mi­sissä niin netissä kuin kas­vok­kain. Tär­keintä on kui­ten­kin aina ottaa huo­mioon asiak­kaan paras.

Sosiaalityöntekijät epäileväisiä

Tois­tai­seksi lähinnä sosi­aa­lia­lan jär­jes­töt, kuten Mie­len­ter­veys­seura ja Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­liitto, ovat otta­neet vir­tu­aa­li­pal­ve­lut käyt­töönsä. Ne voi­vat viral­li­sia toi­mi­joita vapaam­min kokeilla eri­lai­sia rat­kai­suja. Sosi­aa­li­työ on asia­kas­työtä, jossa arvos­te­taan työn­te­ki­jän ja asiak­kaan koh­taa­mista kas­vo­tus­ten. Tämä on vai­kut­ta­nut sii­hen, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat suh­tau­tu­neet epäi­le­västi alan net­ti­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­seen.

− Monella saat­taa olla huo­noja koke­muk­sia asia­kas­työn doku­men­toin­tiin käy­tet­tä­vistä tie­to­ko­neoh­jel­mista.  Ohjel­mat eivät vält­tä­mättä toimi halu­tulla tavalla, mikä vai­keut­taa työn­te­koa ja aiheut­taa har­mia, Gran­holm sanoo.
− Työn­te­ki­jöitä pitäisi ottaa mukaan suun­nit­te­le­maan hei­dän työ­hönsä sopi­via tie­to­ko­neoh­jel­mia. On tär­keää, että vir­tu­aa­li­sia pal­ve­luita pää­se­vät kehit­tä­mään niin asiak­kaat kuin työn­te­ki­jät. Näin var­mis­te­taan se, että pal­ve­luista saa­daan asian­mu­kai­set ja käyt­tö­kel­poi­set.

Työ­pai­koilla kamp­pail­laan lisäksi van­hen­tu­neen tek­nii­kan kanssa. Kan­net­ta­vat tie­to­ko­neet ja äly­pu­he­li­met siin­tä­vät vain haa­veissa, sala­tuista säh­kö­pos­tiyh­teyk­sistä puhu­mat­ta­kaan. Digi­ta­li­saa­tio on kui­ten­kin ajan muo­ti­sana, jonka nimeen van­no­taan sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­ra­ken­ne­uu­dis­tuk­sessa. Tar­koi­tuk­sena on, että tie­to­jär­jes­tel­mät ja uudet säh­köi­set pal­ve­lut tuke­vat asiak­kaita ja ammat­ti­lai­sia mah­dol­li­sim­man hyvin. Toi­meen­tu­lo­tuen uudis­tuk­ses­sa­kin hake­muk­set lähe­te­tään säh­köi­sesti Kelaan.

− On tär­keää sat­sata kun­nolla uudis­tuk­siin. Koneet ja ohjel­mis­tot pitää saada sii­hen kun­toon, että niitä voi­daan käyt­tää. Näitä työ­vä­li­neitä täy­tyy myös päi­vit­tää sään­nöl­li­sin välia­join, Gran­holm sanoo.
− Asiak­kaan ja työn­te­ki­jän pitää voida luot­taa tie­to­tur­vaan. Jos näin ei tehdä ja yri­te­tään vain sääs­tää rahaa, menee työ huk­kaan. Lop­pu­tu­lok­sena saa­daan hal­paa mak­ka­raa, jossa mikään ei toimi.

Koneet ja ohjelmistot pitää saada siihen kuntoon, että niitä voidaan käyttää.

Sosiaalityöntekijä nettisovellukseen

Uudis­tuk­set aja­vat sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia uuteen roo­liin, jossa hei­dän täy­tyy tukea asiak­kaita digi­ta­li­saa­tiossa. Tämä olisi otet­tava huo­mioon alan kou­lu­tuk­sessa. Tois­tai­seksi digi­ta­li­saa­tio näkyy Gran­hol­min mukaan melko huo­nosti sosi­aa­li­työn ope­tuk­sessa, tosin tilanne on muut­tu­massa.  Tästä yhtenä osoi­tuk­sena on Lapin yli­opis­tossa vuosi sit­ten alka­nut eSo­si­aa­li­työn mais­te­ri­kou­lu­tus.

− Maa­il­malla teh­dään pal­jon sel­laista, josta meillä voi­tai­siin ottaa mal­lia. Esi­mer­kiksi Yhdys­val­loissa ja muu­alla Euroo­passa on eri­lai­sia net­ti­te­ra­pia­pal­ve­luita tar­joa­via tahoja. Olisi hie­noa, jos pää­si­simme teke­mään hei­dän kans­saan yhteis­työtä ja saa­maan ideoita sosi­aa­li­työ­hön, Gran­holm miet­tii.

Ter­veys­pal­ve­luissa muu­tok­sen jo havait­see. Netistä voi muun muassa ladata sovel­luk­sia, joissa asia­kas pää­see kotoa käsin lää­kä­rin vas­taa­no­tolle. Ehkä lähi­tu­le­vai­suu­dessa asia­kas voi kave­ril­leen ker­toa, että kävi juuri sosi­aa­li­työn­te­ki­jän jut­tusilla – kotona tie­to­ko­neen äärellä. Ja ehkä myös sosi­aa­li­työn­te­kijä oli kotona teke­mässä
etä­töitä.

Johanna Merilä