− Kannatan sellaista sosiaalityötä, jossa
asiakkaan kanssa ollaan tekemisissä sekä netissä että kasvokkain. Tärkeintä on kuitenkin aina asiakkaan paras, sanoo Camilla Granholm. Kuva: Jyrki Komulainen
Nettisivulla ruudun laidasta pompsahtaa chat-ruutu ja teksti: ”Sosiaalityöntekijä Maija tässä hei. Kuinka voin auttaa?” Chat-ruudun sosiaalityöntekijä on mielikuvituksen tuotetta, joka saattaa tulevaisuudessa muuttua todeksi.
Tutkija Camilla Granholm Helsingin yliopistosta näkee nettisosiaalityössä paljon mahdollisuuksia. Granholm tutki tuoreessa sosiaalityön väitöskirjassaan, miten nuoret käyttävät virtuaalipalveluita vaikeissa elämäntilanteissa ja kuinka niitä voisi hyödyntää sosiaalityössä. Tilastokeskuksen mukaan 87 prosenttia 16−89-vuotiaista suomalaisista käyttää nettiä päivittäin.
− Palveluohjausta voisi hyvin antaa netissä. Kun palvelu alkaa jo siellä, vähentää se asiakkaan menoa väärille luukuille. Näin varsinaisesta kasvokkaisesta sosiaalityöstä tulee asianmukaisempaa, Granholm pohtii.
Kehitettävää on myös siinä, mitä ja miten sosiaalityön asiakkaille annetaan netissä tietoa. Granholmin mukaan hyvä idea olisi näyttää jotakin tietoa esimerkiksi videoklippeinä.
− Sitä voisi kokeilla, että työntekijä pitää yhteyttä asiakkaaseen videon välityksellä. Tämä helpottaisi liikuntarajoitteisten ja syrjäseuduilla asuvien ihmisten elämää, kun joka kerta ei tarvitsisi tulla tapaamaan sosiaalityöntekijää tai toisinpäin.
Netti laajentaa työkaluvalikoimaa
Nettipohjaisten palvelujen suurin etu on se, että niitä voi käyttää kotona. Kaikilla asiakkailla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai rahaa käyttää näitä palveluita. Granholm korostaa, ettei sosiaalityötä pidä muuttaa kokonaan virtuaaliseksi. Asiakkailla ja työntekijöillä on tarvetta tavata toisensa muutenkin kuin vain tietokoneen ruudulla. − Tutkimukseni nuoret toivoivat saavansa tavata sosiaalityöntekijää kasvotusten silloin, kun heillä oli jokin vakava fyysinen vaiva tai emotionaalinen ongelma, josta he halusivat puhua ammattilaisen kanssa.
Netti antaa ammattilaisille tilaisuuden laajentaa työkaluvalikoimaansa.
Granholmin mielestä sosiaalialalla on aika miettiä, miten olla asiakkaalle läsnä niin todellisessa kuin virtuaalielämässä. − Emme voi enää sulkea silmiä siltä, että virtuaalinen ulottuvuus kuuluu kiinteästi ihmisten arkeen. Kannatan sellaista sosiaalityötä, jossa asiakkaan kanssa ollaan tekemisissä niin netissä kuin kasvokkain. Tärkeintä on kuitenkin aina ottaa huomioon asiakkaan paras.
Sosiaalityöntekijät epäileväisiä
Toistaiseksi lähinnä sosiaalialan järjestöt, kuten Mielenterveysseura ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto, ovat ottaneet virtuaalipalvelut käyttöönsä. Ne voivat virallisia toimijoita vapaammin kokeilla erilaisia ratkaisuja. Sosiaalityö on asiakastyötä, jossa arvostetaan työntekijän ja asiakkaan kohtaamista kasvotusten. Tämä on vaikuttanut siihen, että sosiaalityöntekijät ovat suhtautuneet epäilevästi alan nettipalvelujen kehittämiseen.
− Monella saattaa olla huonoja kokemuksia asiakastyön dokumentointiin käytettävistä tietokoneohjelmista. Ohjelmat eivät välttämättä toimi halutulla tavalla, mikä vaikeuttaa työntekoa ja aiheuttaa harmia, Granholm sanoo. − Työntekijöitä pitäisi ottaa mukaan suunnittelemaan heidän työhönsä sopivia tietokoneohjelmia. On tärkeää, että virtuaalisia palveluita pääsevät kehittämään niin asiakkaat kuin työntekijät. Näin varmistetaan se, että palveluista saadaan asianmukaiset ja käyttökelpoiset.
Työpaikoilla kamppaillaan lisäksi vanhentuneen tekniikan kanssa. Kannettavat tietokoneet ja älypuhelimet siintävät vain haaveissa, salatuista sähköpostiyhteyksistä puhumattakaan. Digitalisaatio on kuitenkin ajan muotisana, jonka nimeen vannotaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa. Tarkoituksena on, että tietojärjestelmät ja uudet sähköiset palvelut tukevat asiakkaita ja ammattilaisia mahdollisimman hyvin. Toimeentulotuen uudistuksessakin hakemukset lähetetään sähköisesti Kelaan.
− On tärkeää satsata kunnolla uudistuksiin. Koneet ja ohjelmistot pitää saada siihen kuntoon, että niitä voidaan käyttää. Näitä työvälineitä täytyy myös päivittää säännöllisin väliajoin, Granholm sanoo. − Asiakkaan ja työntekijän pitää voida luottaa tietoturvaan. Jos näin ei tehdä ja yritetään vain säästää rahaa, menee työ hukkaan. Lopputuloksena saadaan halpaa makkaraa, jossa mikään ei toimi.
Koneet ja ohjelmistot pitää saada siihen kuntoon, että niitä voidaan käyttää.
Sosiaalityöntekijä nettisovellukseen
Uudistukset ajavat sosiaalialan ammattilaisia uuteen rooliin, jossa heidän täytyy tukea asiakkaita digitalisaatiossa. Tämä olisi otettava huomioon alan koulutuksessa. Toistaiseksi digitalisaatio näkyy Granholmin mukaan melko huonosti sosiaalityön opetuksessa, tosin tilanne on muuttumassa. Tästä yhtenä osoituksena on Lapin yliopistossa vuosi sitten alkanut eSosiaalityön maisterikoulutus.
− Maailmalla tehdään paljon sellaista, josta meillä voitaisiin ottaa mallia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa on erilaisia nettiterapiapalveluita tarjoavia tahoja. Olisi hienoa, jos pääsisimme tekemään heidän kanssaan yhteistyötä ja saamaan ideoita sosiaalityöhön, Granholm miettii.
Terveyspalveluissa muutoksen jo havaitsee. Netistä voi muun muassa ladata sovelluksia, joissa asiakas pääsee kotoa käsin lääkärin vastaanotolle. Ehkä lähitulevaisuudessa asiakas voi kaverilleen kertoa, että kävi juuri sosiaalityöntekijän juttusilla – kotona tietokoneen äärellä. Ja ehkä myös sosiaalityöntekijä oli kotona tekemässä etätöitä.
