Kokenut sosiaalityöntekijä Seija-Sisko Heikkilä auttaa uusia kollegoitaan työn alkuun Tampereen vammaispalveluissa.

 

 

Kun Nahir Eguilior Borrajo aloitti työt sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä Tampereen vam­mais­pal­ve­luissa, häntä odotti yllätysbonus.

Se oli men­tori, joka aut­taa uudet tulok­kaat työ­hön kiinni.

– Olen kii­tol­li­nen, että meillä on täällä men­tori. Se aut­toi alussa tosi pal­jon. Mentori hel­pot­taa alkuun pää­se­mistä, kun pitää omak­sua pal­jon uutta tie­toa, hän sanoo.

Vammaispalveluiden men­tori on koke­nut vam­mais­pal­ve­lu­jen vete­raani, sosi­aa­li­työn­te­kijä Seija-Sisko Heikkilä. Hän on työs­ken­nel­lyt vam­mais­pal­ve­luissa kaik­ki­aan 23 vuotta.

Heikkilä pitää men­to­rin vas­taan­ot­toa kah­tena päi­vänä vii­kossa. Sitä kut­su­taan kli­ni­kaksi. Klinikka on auki kolme tun­tia vii­kossa. Kuka tahansa voi pis­täy­tyä sinne jut­te­le­maan koke­neen kol­le­gan kanssa.

– Toki jut­tusille voi tulla muul­loin­kin. Korona-aikana käy­tämme Teamsia. Lisäksi vas­taan puhe­lui­hin ja säh­kö­pos­tei­hin pit­kin viikkoa.

– Meillä on ollut kai­ken aikaa sem­moi­nen asenne täällä, että kaik­kia aute­taan. Hihasta saa ottaa kiinni ja oveen koput­taa. Ketään ei jätetä yksin. Olemme siitä ylpeitä.

Yksilöllistä vierihoitoa

Mentorointi on vie­ri­hoi­toa sen mukaan, mitä tulo­kas tar­vit­see, Heikkilä kuvaa. Hän saat­taa pereh­dyt­tää vaikka tie­to­jär­jes­tel­mään, joka on moni­mut­kai­sempi kuin esi­mer­kiksi aikuis­so­si­aa­li­työn prosessissa.

Usein tulok­kaat tar­vit­se­vat näke­mystä eten­kin pää­tös­ten perus­te­lu­jen muotoiluun.

– Vammaispalveluihin ei noin vain tulla. On pal­jon pal­ve­luja ja kai­kissa lain mukaan oma kri­tee­ristö. Lisäksi tar­vi­taan pal­jon yksi­löl­listä har­kin­taa, mitä voimme myön­tää ja mitä emme. Joudumme teke­mään myös kiel­tei­siä pää­tök­siä. Ne pitää osata perus­tella oikein.

Mentorointi helpottaa alkuun pääsemistä.

Myös vai­keita asia­kas­ti­lan­teita tulee, Heikkilä sanoo. Etenkin sil­loin pää­tök­set pitää muo­toilla oikein.

Juuri pää­tös­ten perus­te­lui­hin myös Eguilior Borrajo on hake­nut tukea men­to­rilta. Vammaispalveluasiat ovat moni­mut­kai­sia, hän­kin sanoo. Kestää aikaa oppia kaikki säädökset.

Aloitin vam­mais­pal­ve­lut nol­lasta, kun tulin tänne viime vuonna lap­si­per­hei­den sosi­aa­li­työn puo­lelta, ja vielä on pal­jon opit­ta­vaa, hän kuvaa.

– Toisissa kun­nissa voi­daan myön­tää jokin pal­velu mutta meillä ei. Se pitää perus­tella asiak­kaalle. Seija-Sisko on tosi koke­nut, ja hän on seu­ran­nut pal­jon oikeu­den pää­tök­siä. Hän osaa perus­tella asiat parem­min kuin perus­työn­te­kijä. Mentorin apu perus­te­lui­den muo­toi­lussa on ollut tärkeää.

Jo pelkkä kuuntelu voi auttaa

Heikkilä koros­taa, että men­tori ei tee rat­kai­suja mui­den puolesta,

– Jos he kui­ten­kin koke­vat, että he tar­vit­se­vat koke­neem­man näke­mystä, mie­timme yhdessä, miten tässä kan­nat­taa edetä. Tarvitaanko lisä­sel­vi­tyk­siä ja onko asiak­kaan tapaa­mi­nen tar­peen. Kaikkia ei tavata. Paljon asioita rat­kais­taan pelk­kien pape­rei­den avulla. Lisäksi voi­daan kään­tyä myös kau­pun­gin laki­mie­hen puo­leen ja saada häneltä konsultointia.

Jotkut tar­vit­se­vat pidem­män ja toi­set lyhyem­män aikaa rin­nalla kulkemista.

– Kysymykset alka­vat har­veta muu­ta­man kuu­kau­den kulut­tua siitä, kun uusi työn­te­kijä on tullut.

Mentorointia ei tehdä vain uusien työn­te­ki­jöi­den kanssa. Kuka tahansa työyh­tei­sön sosiaali­alan ammat­ti­lai­nen voi tulla kli­ni­kalle asiansa kanssa, kun siltä tuntuu.

– Jo se, että toi­nen kuun­te­lee, voi aut­taa. Asia sel­ke­nee, kun sen puhuu auki toiselle.

Heikkilästä tuli viral­li­sesti men­tori syk­syllä 2019. Silloin vam­mais­pal­ve­luissa jär­jes­tel­tiin uudel­leen kah­den työn­te­ki­jän työnkuvat.

– Meille tuli tilai­suus toteut­taa suuri unelma men­to­roin­nista. Meillä oli suuri vaih­tu­vuus ja pal­jon sijai­sia. Se kuor­mitti kaik­kia, sillä vam­mais­pal­ve­lui­hin pereh­ty­mi­nen vie aikaa ja pereh­dyt­tä­mistä halut­tiin kes­kit­tää, kuvaa vam­mais­pal­ve­lu­jen vs. joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Leena Köykkä.

Mentori teh­tiin Heikkilästä, koska hänellä on pitkä koke­mus ja hän tun­tee hyvin lain tul­kin­taa. Hänet irro­tet­tiin asia­kas­työstä koko­naan. Hän tekee men­to­roin­tia nyt noin puo­let työ­ajasta. Hän myös val­mis­te­lee pää­tök­sistä teh­tyjä oikaisuvaatimuksia.

– Katsoimme, että men­to­roin­nista on hyö­tyä sil­lä­kin uhalla, että pieni pala asia­kas­työtä katosi.

Heikkilä on työyh­tei­sön luot­to­kol­lega, jonka sanaan ja osaa­mi­seen luotetaan.

– Kun Seija-Sisko ker­too näke­myk­senä itseoi­kai­sun tar­peesta, se ohjaa muita oike­aan suun­taan. Se vähen­tää vali­tuk­sia käsit­te­le­vään jaos­toon mene­viä asioita, Köykkä sanoo.

Hiljainen tieto haltuun

Työntekijöiden vaih­tu­mista on nyt saatu vähen­net­tyä, ja kaikki vakans­sit ovat tällä het­kellä täynnä. Vammaispalveluihin tuli kolme uutta vir­kaa, ja nii­hin saa­tiin päte­vät sosiaali­alan ammat­ti­lai­set. Meille halu­taan töi­hin, hän uskoo.

– Kesätyöntekijöille voimme myös tar­jota hyvän pereh­dy­tyk­sen ja tuen men­to­roin­nin avulla, Köykkä kertoo.

Asia selkenee kun sen puhuu auki toiselle.

Tampereen vam­mais­pal­ve­luissa on muu­tama osaava kon­kari, jotka jää­vät pois työstä lähi­vuo­sina. Heille ker­ty­nyttä osaa­mista halu­taan siir­tää nuo­rem­mille, Köykkä sanoo. Hiljainen tieto halu­taan saada talteen.

– Mentorina Seija-Sisko voi jakaa koke­mus­taan koko työyh­tei­sön hyväksi. Mentorointi on hänen vir­kau­ransa hieno finaali.

Rooli on ollut antoisa, Heikkiläkin sanoo. Se moti­voi vielä jak­sa­maan ja antaa mer­ki­tystä omalle uralle.

– Olen iloi­nen aina, kun tapaan nuo­ria, opin­not juuri päät­tä­neitä työn­te­ki­jöitä, joista oikein huo­kuu amma­til­li­suus. Pystyn aut­ta­maan heitä sisälle vammaispalveluihin.

– Näen, että omalle työlle on jatkajia.

Jaana Laitinen