Kasvatusohjaaja Mari Makkonen on läsnä Varkauden Lehtoniemen koulun arjessa oppilaita, opettajia ja vanhempia varten. Sosionomi (AMK) -koulutus on antanut hyvät eväät lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen.

 

Lehtoniemen koulun käytä­välle jää suojaisa nurkkaus, johon on nostettu pöytä ja pari tuolia. Kasva­tusoh­jaaja Mari Makkonen vetää esiin kortteja, jotka ilmen­tävät erilaisia tunteita. Toisen luokan oppilaat tunnis­tavat yhteen ääneen, mistä tunteesta on milloinkin kyse.

Kasva­tusoh­jaaja työsken­telee alakoulun arjessa ja on läsnä matalan kynnyksen periaat­teella. Yhtey­den­ottoja tulee oppilailta itseltään, opetta­jilta ja vanhem­milta. Maria voi nykäistä hihasta koulun käytä­vällä, seurata Insta­gra­missa ja Snapc­ha­tissa, soittaa tai laittaa puheli­mella viestin.

Oppilaat tulevat Marin puheille esimer­kiksi mieltä painavien kaveri­asioiden vuoksi. Joku haluaa puhua some-kiusaa­mi­sesta, toinen vanhem­piensa erosta ja kolmas lemmik­kinsä kuulu­mi­sista. Yhtey­denoton taustalla ei tarvitse olla mitään isompaa huolta.

‒ Olen koulun ylimää­räinen aikuinen, joka on täällä kaikkia oppilaita, opettajia ja vanhempia varten, Mari tiivistää.

Jos kaveri­asioissa tulee enemmän viestejä samalta luokalta, Mari voi mennä pitämään yhteisen kaveri­tai­to­tunnin. Silloin pysäh­dytään pohtimaan, mitä hyvään kaveruuteen kuuluu, millainen kaveri itse on ja miten voisi kehittyä kaveri­tai­doissa.

Tunnin jälkeen Mari laittaa usein lasten vanhem­mille viestin, että kaveri­asioista on puhuttu koulussa yhdessä. Usein vastauksena tulee kiitos­viesti ja vahvistus, että asia on herät­tänyt keskus­telua kotonakin.

– Tarkoitus on, että pystyn reagoimaan asioihin nopeasti. Noin puolet yhtey­de­no­toista hoidan heti ja suurimman osan saman päivän kuluessa.

Työparina kuraattori ja erityisopettaja

Jos joku lapsista ei pysty rauhoit­tumaan työsken­telyyn luokassa, opettaja usein lähettää viestin Marille. Mari voi pyytää oppilaan mukaansa puhumaan siitä, mikä painaa mieltä. Opettajan aika ei mene yhden oppilaan rauhoit­teluun, vaan hän voi keskittyä koko luokan opetukseen.

Usein riehu­mi­selle löytyy arkinen syy. Mari pohtii lasten kanssa, mistä koulu­päivän ja oppitunnin sekoit­tanut tunne tuli ja mitä ensi kerralla voisi tehdä toisin. Yleensä asiasta puhuminen helpottaa, ja lapsi pääsee palaamaan luokkaan vielä saman tunnin aikana.

Ennen kasva­tusoh­jaajan tuloa koululle, luokan­opet­tajat hälyt­tivät apuun erityi­so­pettaja Marjut Auvisen tai lähet­tivät levot­toman lapsen pienryhmään.

– Nyt saan keskittyä pedago­giseen työhön ja omien ryhmien kanssa työsken­telyyn. Mari hoitaa ihmis­suh­de­asiat, kiusaa­miset ja kaveri­huolet, Auvinen kertoo.

Jos lapsella on sekä oppimisen pulmia että sosiaa­lisiin tilan­teisiin liittyviä haasteita, perus­tetaan usein WhatsApp-ryhmä, joissa ovat mukana erityi­so­pettaja, luokan­opettaja, kasva­tusoh­jaaja ja vanhemmat. Näin kaikki tietävät, missä mennään.

Usein riehumiselle löytyy arkinen syy.

Koulun arjessa kasva­tusoh­jaajan työ on otettu hyvin vastaan. Marille myös annetaan tilaa tehdä omaa työtään. Häntä ei kiinnitetä välitun­ti­val­vontaan tai muuhunkaan, mikä sitoisi hänen aikansa. Siksi hän pystyy reagoimaan nopeammin ja tarttumaan jousta­vasti tilan­teisiin.

Marin tärkeä työpari on myös kuraattori, joka käy Lehto­niemen koululla 4 tuntia viikossa. Kuraat­to­rille lapset ohjau­tuvat yleensä opettajan suuremman ja pitkä­kes­toi­semman huolen seurauksena.

Mari on myös pitänyt yhdessä kuraat­torin kanssa kutsu­kerhoa pojille, jotka jäävät helposti yksin tai porukan laita­mille.

– Minun ja kuraat­torin työnkuva eroaa käytän­nössä eniten siinä, että minä olen jatku­vasti lasten parissa ruohon­juu­ri­ta­solla. Vastaan­ot­to­maista toimintaa harjoitan vähemmän. Jos kuraattori olisi koko ajan koululla, työnjako muotou­tuisi toden­nä­köi­sesti selkeäm­mäksi.

Kasvatusohjaajan työpäivä

8.00 Mari Makkosen työpäivä alkaa. Hän tapaa oppilaan ja kuulos­telee, miten edellisen päivän jänni­tystä aiheut­tanut esitys meni.
8.10 Mari kiertelee muuta­massa luokassa ensim­mäisen oppitunnin aikana.
9.15 Oppilas on laittanut aiemmin viestin ja pyytänyt juttu­tuo­kiota. Vanhempien avioero painaa lapsen mieltä. Keskustelu kestää 45 minuuttia.
10.10 Opettaja laittaa Marille viestin, että oppilas ei pysty rauhoit­tumaan luokassa. Mari istuu oppilaan kanssa käytävän sohva­ryhmään pohtimaan, mistä tunne tuli ja miten sen kanssa voi toimia.
10.30 Lounas­tauko. Mari syö usein eväät omassa työhuo­neessaan ja juttelee samalla vierei­sessä huoneessa työsken­te­levän erityi­so­pettaja Marjut Auvisen kanssa.
10.45 Oppilaan äiti laittaa viestin ja pyytää Maria varmis­tamaan, onko lapsella kaikki hyvin. Mari syö eväänsä loppuun ja lähtee etsimään kyseistä oppilasta.
11.15 Mari vetää kaveri­tai­to­tunnin yhdelle luokalle. Tunnin päätteeksi tehdään hyvä kaveri -sopimus, joka kiinni­tetään luokan seinälle.
12.00 Tukiparkki alkaa. Parkissa tehdään kyseisenä päivänä saatuja läksyjä. Ideana on opetella rutiinia, jossa läksyjen teko kuuluu jokaiseen päivään myös kotona. Vähitellen tukiker­tojen määrää vähen­netään.
13.00 Mari vastaa viesteihin ja sähkö­pos­teihin sekä päivittää Insta­gramin ja Snapc­hatin.
13.45 Mari juttelee luokan­opet­tajan kanssa ja lupaa tulla loppu­vii­kosta tunnille tukemaan syrjään­ve­täy­tyvää oppilasta draama­har­joi­tuksiin.
14.00 Toinen tukiparkki ryhmä alkaa.
15.00 Työpäivä päättyy.

Toimenkuva perustettiin opiskelijan aloitteesta

Kasva­tusoh­jaajan työnkuva raken­nettiin Varkauteen alun perin sosionomi (AMK) -opiske­lijan aloit­teesta. Nina Järve­läinen työskenteli Varkau­dessa koulun­käyn­ni­noh­jaajana syksyllä 2015 ja viimeisteli samalla opinnäy­te­työtään.

– Koulun arjessa minulle tuli näkyväksi, miten paljon lapsilla on aikuisen nälkää ja tarvetta puhua omista asioistaan, Nina kertoo.

Nina muisti lukeneensa opinto­jensa aikana kouluso­sio­no­meista, jotka työsken­te­levät koulu­ym­pä­ris­tössä. Hän lähti viemään asiaa rohkeasti eteenpäin.

– Ehdotin uuden tehtävän perus­ta­mista Varkauden erityis­kas­va­tus­työ­ryhmän puheen­joh­ta­jalle. Hän innostui ajatuk­sesta, ja pääsin esitte­lemään ideaa sivis­tys­joh­ta­jalle, Nina muistelee.

Kasva­tusoh­jaajan tehtävää päätettiin kokeilla ensin yhdessä koulussa kevät­lu­ku­kauden ajan. Tulokset olivat rohkai­sevia. Niin oppilaat, vanhemmat kuin opetta­jatkin antoivat tukensa uudelle työlle.

Kiinnostavan työn varjopuoli on palkkaus.

Syyslu­ku­kauden 2016 alusta kaupunki palkkasi toisen kasva­tusoh­jaajan. Nyt heitä on yhteensä neljä. Kaikilla Varkauden seitse­mästä alakou­lusta ei vielä ole kasva­tusoh­jaajaa.

– Olisin itse toivonut nimik­keeksi kouluso­sio­nomia, joka olisi tuonut paremmin esiin sosiaa­lialan osaamisen. Kasva­tusoh­jaaja koettiin kuitenkin neutraa­lim­maksi nimik­keeksi, Nina pohtii.

Palkkaus askarruttaa

Kasva­tusoh­jaajat on sijoi­tettu Varkau­dessa sivis­tys­toimen alaisuuteen. Käytän­nössä esimiehenä toimii kunkin koulun rehtori. Ratkaisu on tuntunut Mari Makko­sesta toimi­valta. Esimiehen tuki omalle työlle konkre­ti­soituu, kun toimitaan samassa työyh­tei­sössä ja tilassa.

– Lehto­niemen koululle oli hyvä tulla. Tunsin, että minua odotettiin ja työyh­teisö oli valmis­tau­tunut tulooni, Mari kertoo.

Kiinnos­tavan työn varjo­puolena on palkkaus, joka jää huomat­ta­vasti kuraat­torin palkkaa pienem­mäksi. Kasva­tusoh­jaajan lähtö­palkka Varkau­dessa on korkeampi kuin koulun­käyn­ni­noh­jaa­jilla. Toisaalta kasva­tusoh­jaajat tekevät täyttä viikko­tun­ti­määrää eli heille kertyy enemmän tunteja koulun­käyn­ni­noh­jaajiin verrattuna.

– Kasva­tusoh­jaajan palkka on arvioitu alakanttiin suhteu­tettuna työn itsenäi­syyteen, vaati­vuuteen ja monimuo­toi­suuteen. Kohtuul­linen ja oikeu­den­mu­kainen palkka olisi esimer­kiksi sosiaa­lioh­jaajan palkka, Mari arvioi.

Toisena epäkohtana on ollut kasva­tusoh­jaajien työsuhteen katkai­se­minen kesällä koulun loma-ajaksi. Vaikka työsuh­teita vakinais­tetaan, vielä on auki, missä kasva­tusoh­jaajat työsken­te­levät kesällä ja muina koulujen loma-aikoina.

– Ammat­ti­tai­dol­lemme olisi varmasti käyttöä esimer­kiksi lasten­suo­je­lussa tai ammatil­lisena tukihen­kilönä. Toivon, ettei meitä vain sysätä esimer­kiksi johonkin päivä­kotiin, vaan työnantaja ottaisi osaami­ses­tamme kaiken hyödyn irti myös kesällä.

Hanna Moilanen