Kasvatusohjaaja Mari Makkonen on läsnä Varkauden Lehtoniemen koulun arjessa oppilaita, opettajia ja vanhempia varten. Sosionomi (AMK) ‑koulutus on antanut hyvät eväät lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen.

 

Lehto­nie­men kou­lun käy­tä­välle jää suo­jaisa nurk­kaus, johon on nos­tettu pöytä ja pari tuo­lia. Kas­va­tusoh­jaaja Mari Mak­ko­nen vetää esiin kort­teja, jotka ilmen­tä­vät eri­lai­sia tun­teita. Toi­sen luo­kan oppi­laat tun­nis­ta­vat yhteen ääneen, mistä tun­teesta on mil­loin­kin kyse.

Kas­va­tusoh­jaaja työs­ken­te­lee ala­kou­lun arjessa ja on läsnä mata­lan kyn­nyk­sen peri­aat­teella. Yhtey­den­ot­toja tulee oppi­lailta itsel­tään, opet­ta­jilta ja van­hem­milta. Maria voi nykäistä hihasta kou­lun käy­tä­vällä, seu­rata Ins­ta­gra­missa ja Snapc­ha­tissa, soit­taa tai lait­taa puhe­li­mella vies­tin.

Oppi­laat tule­vat Marin puheille esi­mer­kiksi mieltä pai­na­vien kave­ri­asioi­den vuoksi. Joku haluaa puhua some-kiusaa­mi­sesta, toi­nen van­hem­piensa erosta ja kol­mas lem­mik­kinsä kuu­lu­mi­sista. Yhtey­den­o­ton taus­talla ei tar­vitse olla mitään isom­paa huolta.

‒ Olen kou­lun yli­mää­räi­nen aikui­nen, joka on täällä kaik­kia oppi­laita, opet­ta­jia ja van­hem­pia var­ten, Mari tii­vis­tää.

Jos kave­ri­asioissa tulee enem­män vies­tejä samalta luo­kalta, Mari voi mennä pitä­mään yhtei­sen kave­ri­tai­to­tun­nin. Sil­loin pysäh­dy­tään poh­ti­maan, mitä hyvään kave­ruu­teen kuu­luu, mil­lai­nen kaveri itse on ja miten voisi kehit­tyä kave­ri­tai­doissa.

Tun­nin jäl­keen Mari lait­taa usein las­ten van­hem­mille vies­tin, että kave­ri­asioista on puhuttu kou­lussa yhdessä. Usein vas­tauk­sena tulee kii­tos­viesti ja vah­vis­tus, että asia on herät­tä­nyt kes­kus­te­lua koto­na­kin.

– Tar­koi­tus on, että pys­tyn rea­goi­maan asioi­hin nopeasti. Noin puo­let yhtey­de­no­toista hoi­dan heti ja suu­rim­man osan saman päi­vän kuluessa.

Työparina kuraattori ja erityisopettaja

Jos joku lap­sista ei pysty rau­hoit­tu­maan työs­ken­te­lyyn luo­kassa, opet­taja usein lähet­tää vies­tin Marille. Mari voi pyy­tää oppi­laan mukaansa puhu­maan siitä, mikä pai­naa mieltä. Opet­ta­jan aika ei mene yhden oppi­laan rau­hoit­te­luun, vaan hän voi kes­kit­tyä koko luo­kan ope­tuk­seen.

Usein rie­hu­mi­selle löy­tyy arki­nen syy. Mari poh­tii las­ten kanssa, mistä kou­lu­päi­vän ja oppi­tun­nin sekoit­ta­nut tunne tuli ja mitä ensi ker­ralla voisi tehdä toi­sin. Yleensä asiasta puhu­mi­nen hel­pot­taa, ja lapsi pää­see palaa­maan luok­kaan vielä saman tun­nin aikana.

Ennen kas­va­tusoh­jaa­jan tuloa kou­lulle, luo­kan­opet­ta­jat hälyt­ti­vät apuun eri­tyi­so­pet­taja Mar­jut Auvi­sen tai lähet­ti­vät levot­to­man lap­sen pien­ryh­mään.

– Nyt saan kes­kit­tyä peda­go­gi­seen työ­hön ja omien ryh­mien kanssa työs­ken­te­lyyn. Mari hoi­taa ihmis­suh­de­asiat, kiusaa­mi­set ja kave­ri­huo­let, Auvi­nen ker­too.

Jos lap­sella on sekä oppi­mi­sen pul­mia että sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin liit­ty­viä haas­teita, perus­te­taan usein What­sApp-ryhmä, joissa ovat mukana eri­tyi­so­pet­taja, luo­kan­opet­taja, kas­va­tusoh­jaaja ja van­hem­mat. Näin kaikki tie­tä­vät, missä men­nään.

Usein riehumiselle löytyy arkinen syy.

Kou­lun arjessa kas­va­tusoh­jaa­jan työ on otettu hyvin vas­taan. Marille myös anne­taan tilaa tehdä omaa työ­tään. Häntä ei kiin­ni­tetä väli­tun­ti­val­von­taan tai muu­hun­kaan, mikä sitoisi hänen aikansa. Siksi hän pys­tyy rea­goi­maan nopeam­min ja tart­tu­maan jous­ta­vasti tilan­tei­siin.

Marin tär­keä työ­pari on myös kuraat­tori, joka käy Leh­to­nie­men kou­lulla 4 tun­tia vii­kossa. Kuraat­to­rille lap­set ohjau­tu­vat yleensä opet­ta­jan suu­rem­man ja pit­kä­kes­toi­sem­man huo­len seu­rauk­sena.

Mari on myös pitä­nyt yhdessä kuraat­to­rin kanssa kut­su­ker­hoa pojille, jotka jää­vät hel­posti yksin tai poru­kan lai­ta­mille.

– Minun ja kuraat­to­rin työn­kuva eroaa käy­tän­nössä eni­ten siinä, että minä olen jat­ku­vasti las­ten parissa ruo­hon­juu­ri­ta­solla. Vas­taan­ot­to­maista toi­min­taa har­joi­tan vähem­män. Jos kuraat­tori olisi koko ajan kou­lulla, työn­jako muo­tou­tuisi toden­nä­köi­sesti sel­keäm­mäksi.

Kasvatusohjaajan työpäivä

8.00 Mari Mak­ko­sen työ­päivä alkaa. Hän tapaa oppi­laan ja kuu­los­te­lee, miten edel­li­sen päi­vän jän­ni­tystä aiheut­ta­nut esi­tys meni.
8.10 Mari kier­te­lee muu­ta­massa luo­kassa ensim­mäi­sen oppi­tun­nin aikana.
9.15 Oppi­las on lait­ta­nut aiem­min vies­tin ja pyy­tä­nyt jut­tu­tuo­kiota. Van­hem­pien avio­ero pai­naa lap­sen mieltä. Kes­kus­telu kes­tää 45 minuut­tia.
10.10 Opet­taja lait­taa Marille vies­tin, että oppi­las ei pysty rau­hoit­tu­maan luo­kassa. Mari istuu oppi­laan kanssa käy­tä­vän soh­va­ryh­mään poh­ti­maan, mistä tunne tuli ja miten sen kanssa voi toi­mia.
10.30 Lou­nas­tauko. Mari syö usein eväät omassa työ­huo­nees­saan ja jut­te­lee samalla vie­rei­sessä huo­neessa työs­ken­te­le­vän eri­tyi­so­pet­taja Mar­jut Auvi­sen kanssa.
10.45 Oppi­laan äiti lait­taa vies­tin ja pyy­tää Maria var­mis­ta­maan, onko lap­sella kaikki hyvin. Mari syö eväänsä lop­puun ja läh­tee etsi­mään kyseistä oppi­lasta.
11.15 Mari vetää kave­ri­tai­to­tun­nin yhdelle luo­kalle. Tun­nin päät­teeksi teh­dään hyvä kaveri ‑sopi­mus, joka kiin­ni­te­tään luo­kan sei­nälle.
12.00 Tuki­parkki alkaa. Par­kissa teh­dään kysei­senä päi­vänä saa­tuja läk­syjä. Ideana on ope­tella rutii­nia, jossa läk­sy­jen teko kuu­luu jokai­seen päi­vään myös kotona. Vähi­tel­len tuki­ker­to­jen mää­rää vähen­ne­tään.
13.00 Mari vas­taa vies­tei­hin ja säh­kö­pos­tei­hin sekä päi­vit­tää Ins­ta­gra­min ja Snapc­ha­tin.
13.45 Mari jut­te­lee luo­kan­opet­ta­jan kanssa ja lupaa tulla lop­pu­vii­kosta tun­nille tuke­maan syr­jään­ve­täy­ty­vää oppi­lasta draa­ma­har­joi­tuk­siin.
14.00 Toi­nen tuki­parkki ryhmä alkaa.
15.00 Työ­päivä päät­tyy.

Toimenkuva perustettiin opiskelijan aloitteesta

Kas­va­tusoh­jaa­jan työn­kuva raken­net­tiin Var­kau­teen alun perin sosio­nomi (AMK) ‑opis­ke­li­jan aloit­teesta. Nina Jär­ve­läi­nen työs­ken­teli Var­kau­dessa kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jana syk­syllä 2015 ja vii­meis­teli samalla opin­näy­te­työ­tään.

– Kou­lun arjessa minulle tuli näky­väksi, miten pal­jon lap­silla on aikui­sen näl­kää ja tar­vetta puhua omista asiois­taan, Nina ker­too.

Nina muisti luke­neensa opin­to­jensa aikana kou­luso­sio­no­meista, jotka työs­ken­te­le­vät kou­lu­ym­pä­ris­tössä. Hän lähti vie­mään asiaa roh­keasti eteen­päin.

– Ehdo­tin uuden teh­tä­vän perus­ta­mista Var­kau­den eri­tyis­kas­va­tus­työ­ryh­män puheen­joh­ta­jalle. Hän innos­tui aja­tuk­sesta, ja pää­sin esit­te­le­mään ideaa sivis­tys­joh­ta­jalle, Nina muis­te­lee.

Kas­va­tusoh­jaa­jan teh­tä­vää pää­tet­tiin kokeilla ensin yhdessä kou­lussa kevät­lu­ku­kau­den ajan. Tulok­set oli­vat roh­kai­se­via. Niin oppi­laat, van­hem­mat kuin opet­ta­jat­kin antoi­vat tukensa uudelle työlle.

Kiinnostavan työn varjopuoli on palkkaus.

Syys­lu­ku­kau­den 2016 alusta kau­punki palk­kasi toi­sen kas­va­tusoh­jaa­jan. Nyt heitä on yhteensä neljä. Kai­killa Var­kau­den seit­se­mästä ala­kou­lusta ei vielä ole kas­va­tusoh­jaa­jaa.

– Oli­sin itse toi­vo­nut nimik­keeksi kou­luso­sio­no­mia, joka olisi tuo­nut parem­min esiin sosi­aa­lia­lan osaa­mi­sen. Kas­va­tusoh­jaaja koet­tiin kui­ten­kin neut­raa­lim­maksi nimik­keeksi, Nina poh­tii.

Palkkaus askarruttaa

Kas­va­tusoh­jaa­jat on sijoi­tettu Var­kau­dessa sivis­tys­toi­men alai­suu­teen. Käy­tän­nössä esi­mie­henä toi­mii kun­kin kou­lun reh­tori. Rat­kaisu on tun­tu­nut Mari Mak­ko­sesta toi­mi­valta. Esi­mie­hen tuki omalle työlle kon­kre­ti­soi­tuu, kun toi­mi­taan samassa työyh­tei­sössä ja tilassa.

– Leh­to­nie­men kou­lulle oli hyvä tulla. Tun­sin, että minua odo­tet­tiin ja työyh­teisö oli val­mis­tau­tu­nut tulooni, Mari ker­too.

Kiin­nos­ta­van työn var­jo­puo­lena on palk­kaus, joka jää huo­mat­ta­vasti kuraat­to­rin palk­kaa pie­nem­mäksi. Kas­va­tusoh­jaa­jan läh­tö­palkka Var­kau­dessa on kor­keampi kuin kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jilla. Toi­saalta kas­va­tusoh­jaa­jat teke­vät täyttä viik­ko­tun­ti­mää­rää eli heille ker­tyy enem­män tun­teja kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jiin ver­rat­tuna.

– Kas­va­tusoh­jaa­jan palkka on arvioitu ala­kant­tiin suh­teu­tet­tuna työn itse­näi­syy­teen, vaa­ti­vuu­teen ja moni­muo­toi­suu­teen. Koh­tuul­li­nen ja oikeu­den­mu­kai­nen palkka olisi esi­mer­kiksi sosi­aa­lioh­jaa­jan palkka, Mari arvioi.

Toi­sena epä­koh­tana on ollut kas­va­tusoh­jaa­jien työ­suh­teen kat­kai­se­mi­nen kesällä kou­lun loma-ajaksi. Vaikka työ­suh­teita vaki­nais­te­taan, vielä on auki, missä kas­va­tusoh­jaa­jat työs­ken­te­le­vät kesällä ja muina kou­lu­jen loma-aikoina.

– Ammat­ti­tai­dol­lemme olisi var­masti käyt­töä esi­mer­kiksi las­ten­suo­je­lussa tai amma­til­li­sena tuki­hen­ki­lönä. Toi­von, ettei meitä vain sysätä esi­mer­kiksi johon­kin päi­vä­ko­tiin, vaan työ­nan­taja ottaisi osaa­mi­ses­tamme kai­ken hyö­dyn irti myös kesällä.

Hanna Moi­la­nen