Britannian sosiaalityöntekijät näkevät työssään hallituksen leikkaus­ten seuraukset, jotka ovat vieneet työssäkäyviä ruokapankkeihin suurin odotuksin lanseeratusta yleistuesta huolimatta.

 

Guy Shennan ei halua määrätä valtio­va­rain­mi­nisteri Petteri Orpoa. Yksi neuvo Britannian sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden järjestön (BASW) halli­tuksen puheen­joh­ta­jalla kuitenkin on.

– Meillä olisi paljon opittavaa Suomelta ja muilta Pohjois­mailta julkisten palve­luiden järjes­tä­mi­sessä, ei päinvastoin. Toivon, että minis­te­rinne on todella varovainen ja kuuntelee Britan­niassa Universal Credi­tistä tulleita kokemuksia, sanoo Guy Shennan.

Sekä ministeri Orpo että Talou­del­lisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ovat ehdot­taneet Britan­niasta tuttua yleis­tukea vaihtoeh­doksi Suomen nykyi­selle tukijär­jes­tel­mälle. Käytän­nössä tuki yhdistää useita tukimuotoja yhteen pakettiin.

Universal Credit on lisännyt enemmän kuin vähentänyt köyhyyttä.

Britannian vuoden 2010 parla­ment­ti­vaalien jälkeen julkis­te­tulla uudis­tuk­sella oli alun perin kanna­tusta yli puolue­ra­jojen, sillä sen tarkoitus oli yksin­ker­taistaa ja tehostaa tukijär­jes­telmää sekä kannustaa ihmisiä työn­tekoon. Shennan muistuttaa, että sama hallitus kuitenkin leikkasi merkit­tä­västi sekä tukia että sosiaa­li­pal­veluja.

– Tuolloin narra­tiivi oli se, että leikkaukset ja uudis­tukset ovat välttä­mät­tömiä, koska rahaa ei yksin­ker­tai­sesti ole. Oikeasti kyse oli poliit­ti­sesta valin­nasta, jolle vuoden 2008 talous­kriisi oli tekosyy.

Perheillä vaikea paikka

Aluksi Universal Creditin piti olla tuen saajille entistä anteli­aampi. Uudis­tuksen aikana tulleet leikkaukset sosiaa­li­turvaan ovat kuitenkin aiheut­taneet sen, että useat saavat vähemmän tukea kuin vanhassa järjes­tel­mässä. Tämän lisäksi suunnit­te­lussa ja hallin­nossa tehtyjen virheiden vuoksi köyhimmät tuen saajat ovat joutuneet vaikeuksiin, kun maksut ovat viiväs­tyneet.

Ongelmien takia hallitus on esimer­kiksi lyhen­tänyt ensim­mäisen tuen maksuaikaa, helpot­tanut etukä­teis­lai­nojen saata­vuutta ja muuttanut tukipu­he­limen maksut­to­maksi. Shennan pitää toimen­pi­teitä riittä­mät­töminä. Resolution Foundation -säätiön selvi­tyksen mukaan työssä­käyvät perheet saavat vuosittain 625 puntaa (noin 710 euroa) aiempaa vähemmän tukea. Erityisen kovilla ovat yksin­huol­tajat.

– Näytöt siitä, että Universal Credit on lisännyt enemmän kuin vähen­tänyt köyhyyttä, ovat kiistat­tomia, Shennan toteaa.

Lapsia saatetaan ottaa huostaan, vaikka kyse ei ole vanhempien ongelmasta.

Todis­teeksi Shennan mainitsee Trussell Trust -hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jestön havainnon: kun Universal Credit otetaan käyttöön tietyllä alueella, ruoka­pankkien käyttö kasvaa tupla­vauhtia kansal­liseen keskiarvoon verrattuna.

Resurssit tiukalla

Guy Shennanin mielestä yleistuen puolustelu yksin­ker­tai­suu­della ontuu. Hän huomauttaa, että ihmisten tarpeet ovat joka tapauk­sessa yksilöl­lisiä. Monimut­kai­suutta osoittaa sekin, että käytännön leviä­minen koko maahan on viiväs­tynyt useilla vuosilla.

Tilanne ei ole vaikea ainoastaan tuen saajille, vaan Shennanin mukaan kuormittaa myös sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä. Tukien piene­ne­misen ja maksujen takkuilun ohella palve­luita on karsittu: esimer­kiksi yli 500 lapsi­per­heiden palve­lu­kes­kusta on suljettu vuoden 2010 jälkeen. Tukiver­koston välje­ne­minen vaikeuttaa arkea.

– Lapsia saatetaan esimer­kiksi ottaa huostaan, vaikka kyse ei ole vanhempien ongel­masta vaan raken­teel­li­sesta heitteil­le­jä­töstä.

BASW on antanut viran­omai­sille palau­tetta leikkauksia vastaan muun muassa parla­mentaarisessa komiteassa ja kampan­joinut muutosten puolesta. Shennan esimer­kiksi ehdot­to­masti poistaisi Universal Credi­tistä säännön, jonka mukaan useam­masta kuin kahdesta lapsesta saa lisätukea vain, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauk­sesta.

– Ei kenenkään naisen pitäisi joutua kertomaan sellaista lapsestaan ollakseen oikeu­tettu tukeen.

Mitään valmista vaihtoehtoa Shenna­nilla ei ole esittää. Hänestä tärkeintä on nyt keskeyttää uudis­tuksen toimeenpano ja arvioida tilanne uudelleen.

– Yleinen mielipide sekä sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden että kansan keskuu­dessa on kääntynyt leikkauksia vastaan, sillä nyt ihmiset ymmär­tävät, etteivät ne olleet pakol­lisia.

Tuen taso on tärkein

Suomessa yleis­tu­ki­malli on nähty yhtenä vaihtoehtona perus­tu­lolle. Kansan­ta­lous­tieteen professori Jukka Pirttilä Tampereen yliopis­tosta sanoo, että jakolinja kulkee vastik­keet­to­muutta ja vastik­keel­li­suutta puoltavien välillä.

– Perustulo on vastik­keeton, ja yleis­tuessa on mukana vastik­keel­li­suutta, hän selittää.

Suomessa on tasoitettu tuloeloja enemmän kuin Britanniassa, myös yleistuen seuraukset voisivat olla erilaiset.

Pirttilä huomauttaa, että Universal Credit on vain yksi tapa järjestää sosiaa­li­turva. Turvan taso riippuu siitä, mille se poliit­ti­silla päätök­sillä asetetaan. Koska Suomessa valtio­valta tasoittaa tuloeloja enemmän kuin Britan­niassa, myös yleistuen seuraukset voisivat olla erilaiset.

Nykyjär­jes­telmää pidetään Pirttilän mukaan syystäkin monimut­kaisena.

– Nyt eri tukien yhdis­tel­mästä syntyy tilkku­täkki, ja saajan voi olla vaikea ennakoida, miten tukien kokonaistaso vaihtelee. Järki­pe­räis­tä­minen olisi yhteis­kun­nal­lekin hyvä muutos.

Pirttilä uskoo ensi vuonna käyttöön otettavan tulore­kis­terin auttavan tukivii­da­kossa, kun tulojen seuraa­minen onnistuu reaalia­jassa. Näin sosiaa­li­turvaa saavan ei tarvitse pelätä takai­sin­pe­rintää.

Järjes­telmän jonkin­laista uudis­tu­mista Pirttilä pitää väistä­mät­tömänä. Hän muistuttaa, että korkeaa tasoa ei saa halvalla, vaikka se polii­ti­koiden juhla­pu­heissa joskus unohtuukin.

– On mahdo­tonta luoda sosiaa­li­turva, joka on samaan aikaan edullinen sekä purkaa kannus­tin­loukkuja ja nostaa perus­turvaa.

Anne Salomäki