Kissakuoro-pelissä tunnistetaan tunteita ja huomataan, missä hyvä mieli lymyää.

 

 

Lappeen­ran­nan tek­nil­li­sen yli­opis­ton Lahden kam­puk­sella tut­ki­taan ja kehi­te­tään työ­elä­män tar­vit­se­maa inno­vaa­tio­kult­tuu­ria, työn mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­musta ja työ­hy­vin­voin­tia. Toiminta on poik­ki­tie­teel­listä ja moniam­ma­til­lista. Perusinsinöörien ja kaup­pa­tie­tei­li­jöi­den lisäksi työssä on tai­teen ammattilaisia.

– Kehittämistyössä on ollut yhteis­työ­kump­pa­neita lai­dasta lai­taan, teol­li­suusyh­teis­työstä hank­kei­siin sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon yksik­kö­jen kanssa, ker­too eri­kois­tut­kija, KTT Tuija Oikarinen.

Projektitutkija Suvi-Jonna Martikainen ja eri­kois­tut­kija Tuija Oikarinen ovat kehit­tä­neet Kissakuoro-pelin. Peli syn­tyi LUT-yli­opis­ton ja LAB-ammat­ti­kor­kea­kou­lun yhteis­tut­ki­juus­hank­keen yhteydessä.

Suvi-Jonna Martikainen on teat­teri-ilmai­sun joh­taja (AMK), FM ja kiin­nos­tu­nut tai­de­läh­töi­sistä mene­tel­mistä ja pelil­li­syy­destä. Valmisteilla on väi­tös­kirja työn mer­ki­tyk­sel­li­syy­den kokemisesta.

– Muutamia vuo­sia sit­ten aloimme kehit­tää peliä sosio­emo­tio­naa­lis­ten tai­to­jen kehit­tä­mi­seksi van­hus­ten­huol­lon yksi­köi­hin ja sai­raa­loi­hin. Kun Opetushallitus vuonna 2018 etsi hank­keita sosio­emo­tio­naa­lis­ten tai­to­jen tuke­mi­seen var­hais­kas­va­tuk­sessa, otimme haas­teen vastaan.

Peli sai muo­don, jossa se sopi var­hais­kas­va­tuk­sen käyt­töön. Oleellinen osa pelin kehit­tä­mi­sessä oli­vat myös tai­tei­li­jat Janika Salonen ja Laura Mellanen, joi­den ideoista syn­tyi­vät kissahahmot.

Monitulkintaiset hahmot saavat kiitosta

Vuosi sit­ten pelin kehit­tä­mi­sen aikana vie­rail­tiin kol­messa var­hais­kas­va­tus­tii­missä Lahden alu­eella ja saa­tiin palau­tetta pelistä. Tarkoituksena oli tes­tata peliä laa­jem­min tämän vuo­den alussa, mutta sit­ten korona sotki suunnitelmat.

– Tunteiden tun­nis­ta­mi­seen ja sää­te­lyyn on pelejä pil­vin pimein. Kissakuoro erot­tuu jou­kosta sillä, että peli on myös ammat­ti­lais­ten työn arvioin­nin ja toi­min­ta­kult­tuu­rin kehit­tä­mi­sen väline, toteaa Tuija Oikarinen.

Peliin voi osal­lis­tua 2–8 lasta, lisäksi tar­vi­taan kaksi aikuista. Aikuisilla on sel­keät roo­lit: toi­nen on Kapellimestari, joka ohjaa pelin tilan­teita ja kes­kus­te­lua ja toi­nen on nimel­tään Herkkäkorva. Herkkäkorvan teh­tävä on havain­noida pelin kul­kua ja ker­toa pelin jäl­keen kis­sa­kuo­rolle, mitä näki ja kuuli.

Parhaiten peli toi­mii 5–6‑vuotiailla lapsilla.

Ei aina korjata ongelmia, vaan vahvistetaan olemassa olevaa hyvää.

Peli koos­tuu seit­se­mästä eril­li­sestä lei­kistä, jotka voi tehdä yhdellä ker­ralla tai jak­sot­taa useam­malle päi­välle. Ensimmäisessä lei­kissä Kapellimestari kut­suu pelaa­jat pai­kalle rin­kiin ja pelaa­jille esi­tel­lään peli­roo­lit. Kissakuorolaiset valit­se­vat omaa tun­ne­ti­laa vas­taa­van kis­sa­hah­mo­kor­tin, anta­vat sille nimen, ken­ties värit­tä­vät tai piir­tä­vät lisää kort­ti­hah­moon. Lopuksi lap­set esit­te­le­vät kis­sa­hah­mo­ku­vansa ja nii­den nimet kai­kille. Herkkäkorva tekee huo­mioita tilanteesta.

– Kissahahmot ovat moni­tul­kin­tai­sia ja se on saa­nut kokei­lu­ryh­missä kii­tosta raik­kau­desta ja uuden­lai­suu­desta, ker­too Suvi-Jonna Martikainen.

Toisessa lei­kissä läh­de­tään miet­ti­mään, miltä omasta kis­sa­hah­mosta tun­tuu ja esi­te­tään tuo tun­ne­tila pan­to­mii­mina tai piir­rok­sena. Toiset kat­so­vat ja koet­ta­vat vuo­rol­laan arvata, mistä tun­teesta on kyse.

– Tarkoitus ei ole, että pitäisi arvata tun­ne­tila oikein, vaan havain­nol­lis­taa lap­sille sitä, että tun­nis­tamme tun­teita hyvin eri tavalla.

Lopuksi kokoon­nu­taan kis­sa­kuo­rona, jossa kukin miu­kuu oman tun­ne­ti­lan mukai­sesti Kapellimestarin aloi­tus­mer­kin jälkeen.

Peli on myös henkilökunnan työväline

Postikortti-lei­kin tar­koi­tuk­sena on tehdä peli­ker­rasta yhteen­veto. Leikkitiedostossa on pos­ti­kort­ti­vaih­toeh­toja, joista Herkkäkorva voi valita sopi­van ja hän myös kir­joit­taa kort­tiin posi­tii­vi­set ja nega­tii­vi­set huo­miot pelin kulusta. Lisäksi kort­tiin mer­ki­tään, mitä kis­sa­kuo­ro­lai­set toi­vo­vat huo­mi­selta ja miten yhtei­sessä kes­kus­te­lussa tuo­hon toi­ve­ti­laan on arvioitu päästävän.

Lapsilta kysy­tään, ovatko he Herkkäkorvan kanssa samaa mieltä ja mitä he haluai­si­vat lisätä korttiin.

Tarkoitus on, että peliä pelat­tai­siin useam­man ker­ran, jotta voi­daan arvioida, miten lap­set ja työyh­teisö ovat kehit­ty­neet. Herkkäkorvan pos­ti­kor­tit ovat arvioin­nin väline.

– Jos samalla poru­kalla pela­taan peliä useam­man ker­ran peräk­käin, voi­daan uudella peli­kier­rok­sella palaut­taa mie­leen edel­li­sen peli­ker­ran tun­teita ja toi­veita ja kes­kus­tella siitä, miten ne ovat muut­tu­neet, ker­too Tuija Oikarinen.

Pelin ohjeita voi muo­kata ryh­män tar­pei­den ja koos­tu­muk­sen mukaan.

– Tehkää val­lan­ku­mous, kehot­taa Oikarinen.

– Vaikka kah­della pelin aikui­sella on pelissä tär­keät roo­lit kuo­ron­joh­ta­jana ja tark­kai­le­vana Herkkäkorvana, ei pelissä ole aikuis­joh­toi­suutta. Kuoro itses­sään tekee pelin, vakuut­taa Suvi-Jonna Martikainen.

Tunneloki on pelin vii­mei­nen osa, ja se on hen­ki­lö­kun­nan työ­vä­line. On tar­koi­tus, että jokai­sen peli­ker­ran jäl­keen Kapellimestari ja Herkkäkorva esit­te­le­vät pelin tulok­set muille kas­vat­ta­jille ja ker­to­vat päi­vä­ko­din sosio­emo­tio­naa­li­sesta hyvinvoinnista.

Kaikki tunteet saavat tulla esiin. Ei tarvitse olla hampaat irvessä myönteinen.

Tunnelokiin mer­ki­tään hyvät het­ket ja hyvän mie­len läh­teet, joita pelin yhtey­dessä nousi esiin. Kirjataan ylös myös toi­veet, joita esi­tet­tiin ja mitä peli­ker­ran jäl­keen sovit­tiin tehtäväksi.

– Tunnelokin avulla voi­daan poh­tia, mitä peli­ker­to­jen välillä on tapah­tu­nut, mitä eroja sosio­emo­tio­naa­li­sessa hyvin­voin­nissa näkyy ja min­kä­lai­sia muu­tok­sia ryh­mässä näkyy. Tärkeintä tie­ten­kin on arvioida, mitä lokin tulok­set tar­koit­ta­vat oman tii­min työn kannalta.

Pelissä on hyvät vin­kit ja ohjeet Kapellimestarille ja Herkkäkorvalle. Kissapelin voi tulos­taa avoi­mien ope­tus­ma­te­ri­aa­lien sivuilta.

Matkakirja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin

Kissakuoro-peli syn­tyi LAB-ammat­ti­kor­kea­kou­lun ja LUT-yli­opis­ton Tää on se mun paikka ‑hank­kei­den yhteis­työn sivu­tuot­teena. Tiimivalmennusten ja yhtei­sen tut­ki­mus­pro­ses­sin tulok­sena on myös syn­ty­nyt Matkakirja, joka kuvaa mat­kaa sosio­emo­tio­naa­li­seen hyvin­voin­tiin varhaiskasvatuksessa.

Matkakirjassa on koke­muk­sia var­hais­kas­vat­ta­jien ja las­ten sosio­emo­tio­naa­li­sesta hyvin­voin­nista päi­vä­ko­din arjessa. Matkakirjassa on kaksi osaa: sadut ja yhteis­tut­ki­juu­den matka. Sadut ovat raken­tu­neet tii­mi­sa­du­tuk­sissa val­men­nus­ta­paa­mis­ten yhtey­dessä, ja näi­hin on lii­tetty mene­tel­mien ja käy­tän­tö­jen taus­taksi pie­niä tie­tois­kuja. Satuja voi lukea las­ten kanssa, ja kas­vat­ta­jat löy­tä­vät var­masti itsel­leen­kin tut­tuja ilmiöitä ja ideoita oman työn kehittämiseen.

Matkakirjan toi­sessa osassa ker­ro­taan yhteis­tut­ki­juu­den mene­tel­mästä, jota LUT-yli­opisto käytti tut­ki­mus­hank­kees­saan. Menetelmän vai­heita ja tek­nii­koita on kuvattu vin­keiksi, käy­tet­tä­väksi eri­lai­sissa tii­mien kehit­tä­mis­hank­keissa. Tähän osuu­teen sisäl­tyy myös tii­meiltä kerät­tyjä koke­muk­sia, tosi­ta­ri­noita. Kirjan tari­nat ovat tii­vis­tel­miä, koos­teita useista eri osal­lis­tu­jien ker­to­muk­sista. Löydät mat­ka­kir­jan täältä.

Kristiina Koskiluoma