Kuva: Veikko Somer­puro

Kerroimme viime joulukuussa Islannin ihmeestä.

 

Islan­nissa yhtei­sillä kotiin­tu­loa­joilla, päih­tei­den saa­ta­vuu­den rajoit­ta­mi­sella, las­ten har­ras­tus­ten tuke­mi­sella ja toi­mi­joi­den yhteis­työllä sekä tie­don keruulla suit­sit­tiin nuo­ri­son päih­deon­gelma ja pahoin­vointi. Tulok­set vakuut­ti­vat, ja kym­me­net maat eri puo­lilla maa­il­maa otta­vat nyt saa­ri­val­tiosta mal­lia.

Myös meillä on hal­li­tus­oh­jel­man tavoit­teena, että jokai­sella lap­sella ja nuo­rella on aito mah­dol­li­suus har­ras­tuk­seen kou­lu­päi­vän yhtey­dessä. Tavoite on tär­keä, sillä har­ras­tuk­set ovat suo­jaava tekijä. Har­ras­tuk­sissa saa ystä­viä, uusia tur­val­li­sia aikui­sia, onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia.

Vali­tet­ta­vasti har­ras­tus­mak­sut kui­ten­kin var­mis­ta­vat, että näistä suo­jaa­vista teki­jöistä pää­se­vät useim­mi­ten naut­ti­maan ne hyvä­osai­set nuo­ret, joilla on jo val­miiksi enem­män. Vuo­den 2017 Nuo­ri­so­ba­ro­met­rin mukaan nuo­rista 40 pro­sent­tia jätti har­ras­tuk­sen aloit­ta­matta ja kol­man­nes jou­tui lopet­ta­maan har­ras­tuk­sen rahan puut­teen vuoksi.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa myös harrastamisessa.

Jotta hal­li­tuk­sen tavoite muut­tuu teoiksi, tar­vi­taan rahaa ja sitä onkin nyt varattu 14,5 mil­joo­naa euroa. Tosin las­ku­jeni mukaan pel­käs­tään yhden 60 000 lap­sen ikä­luo­kan har­ras­tut­ta­mi­nen mak­saa 12 mil­joo­naa euroa, jos har­ras­tuk­sen onnis­tuu saa­maan vuo­deksi 200 eurolla.

Jos kaikki perus­kou­lu­lai­set halu­taan har­ras­tuk­sen pii­riin, rahaa tar­vit­tai­siin jo 108 mil­joo­naa euroa. Ver­tai­lun vuoksi Islan­nissa lap­sen har­ras­tus­tuki on reilu 400 euroa.

Jotta täy­si­pai­noi­seen Islan­nin mal­liin pääs­tään, tulee har­ras­ta­mi­sen oheen orga­ni­soida kotiin­tu­loai­koja, pai­kal­li­sesti tut­kit­tua tie­toa nuor­ten tilan­teista, van­hem­pien tuke­mista ja ennen kaik­kea yhteistä välit­tä­mistä. On myös huo­leh­dit­tava, että pal­ve­lut ovat kun­nossa niitä lap­sia var­ten, joita har­ras­tus ei voi enää pelas­taa.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen