Lapsen ja nuoren monenlaisen oireilun ja ongelmien alkusyy voi olla kiusatuksi tuleminen, sanoo sosionomi Amanda Pietikäinen.

 

Itse­tun­to-ongelmia, vihaa, ahdis­tus­ta, masen­nus­ta, tun­nekylmyyt­tä. Ne kaik­ki voivat olla seu­raus­ta kiusatuk­si tulemis­es­ta lapse­na tai nuore­na.

Kiusaami­nen jät­tää pitkät jäl­jet, jos siihen ei puu­tu­ta varhain eikä lap­si saa kor­vaavia koke­muk­sia esimerkik­si har­ras­tuk­sista, Aman­da Pietikäi­nen sanoo. Hän teki opin­näyte­työn­sä kiusat­tu­jen tari­noista Lau­re­an ammat­tiko­rkeak­oulu­un.

Pietikäi­nen on tavan­nut kiusat­tu­ja nuo­ria työssään las­ten­suo­jelu­laitok­ses­sa Nur­mi­järvel­lä. Parhail­laan hän on hoito­va­paal­la ja tekee keikkaa kotikaupunk­in­sa Hyvinkään las­ten­suo­jelus­sa.

– Kiusaamisen seu­rauk­set ovat sekä välit­tömiä että pitkäkestoisia. Vaik­ka kiusaami­nen on jo lop­punut, kiusat­tu kan­taa usein seu­rauk­sia mukanaan aikuisu­u­teen saak­ka.

Pietikäi­nen on kuul­lut työssään nuo­ril­ta, miten heitä on kiusat­tu ja minkälaisia tun­tei­ta se heis­sä syn­nyt­tää.

– Kiusatuk­si tulem­i­nen näkyy heis­sä monel­la lail­la. Heistä näkee, että he ovat saa­neet nenilleen.

Joillakin ihmisillä sydän särkyy aika ajoin, minun sydämeni te särjitte joka päivä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaami­nen vaikut­taa per­soon­aan, itse­tun­toon ja käsi­tyk­seen itses­tä ja muista ihmi­sistä, hän kuvaa. Se aiheut­taa nuo­rille psyykkisiä oire­i­ta ja pahoin­voin­tia. Se voi näkyä myös epä­var­muute­na, masen­nuk­se­na, eristäy­tymisenä tai ongelmi­na sosi­aal­i­sis­sa suhteis­sa.

Myös moni aikuinen joutuu kiusatuk­si, esimerkik­si työ­paikalla. Eri­tyisen vahin­gol­lista se kuitenkin on lap­su­udessa ja nuoru­udessa, Pietikäi­nen sanoo. Sil­loin ihmi­nen rak­en­taa kuvaa itses­tään ja on muutenkin epä­var­ma.

– Puhutaan kiusat­un stig­mas­ta. Se tarkoit­taa, että kiusaamisen aiheut­ta­mat tun­teet vaikut­ta­vat käsi­tyk­seen itses­tä. Kiusaami­nen, häpeä ja huonon val­oon jou­tu­mi­nen syn­nyt­tävät kiusat­un iden­ti­teetin. Se näkyy myös muille ihmisille.

Kiusat­tu alkaa uskoa siihen, että hänessä on jokin vika, joka selit­tää kiusaamisen. Niin käsi­tys itses­tä ja arvos­ta hor­juu. Stig­ma­ti­soitunut henkilö joutuu usein kiusatuk­si ja yleisek­si syn­tipukik­si myöhem­min esimerkik­si työ­paikalla.

Seuraukset jatkuvat pitkään

Kiusa­t­u­il­la voi olla vaikeuk­sia sosi­aal­i­sis­sa suhteis­sa myöhem­mässä elämässä. Kiusat­tu jää usein yksin, sil­lä kiusaami­nen on ryh­mäilmiö. Hänet eris­tetään. Hän voi itsekin vetäy­tyä omi­in oloi­hin­sa.

– Kiusat­ul­la on käsi­tys, että kukaan ei tykkää minus­ta. Jos kiusat­tu vai­h­taa koulua, hän ei uskalla tutus­tua uusi­in luokkakaverei­hin. Sik­si hän voi taas jäädä ilman kavere­i­ta. Aikuise­nakin kiusat­un voi olla vaikea löytää ystäviä tai luot­taa työ­toverei­hin. Kiusaami­nen vaikeut­taa ystävyys­suhtei­ta ja kiin­tymys­suhtei­ta.

Yksi tapa selvitä kiusaamis­es­ta on alkaa kiusa­ta itse, Pietikäi­nen ker­too. Kiusaami­nen voi johtaa myös masen­nuk­seen, per­soon­al­lisu­u­den häir­iöi­hin tai tun­nekylmyy­teen.

– On tapah­tunut ikäviä asioi­ta. Kiusat­tu on voin­ut kieltää tun­teet, joi­ta kiusaami­nen syn­nyt­ti. Hän ei ehkä edes tun­nista niitä itsessään.

Myös sek­suaa­li­nen holtit­to­muus voi ker­toa kiusaamis­es­ta lapse­na tai nuore­na. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa nuoren sek­sikump­pani on tun­tem­aton aikuinen, Pietikäi­nen sanoo.

– Kiusat­tu hakee sek­sistä läheisyyt­tä ja hyväksyn­tää, kos­ka ei ole saanut sitä muuten.

Joskus kiusaami­nen näkyy koulu­pelkona. Se johtaa pois­saoloi­hin ja koulumen­estys heikke­nee. Koulu voi pelot­taa niin paljon, että nuori jopa yrit­tää itse­murhaa.

Opinäytetyö kääntyi kirjaksi

Kun las­ten­suo­jelus­sa tapaa lapsen tai nuoren, jos­ta näkee, että hänen asiansa eivät ole hyvin, kan­nat­taa selvit­tää, onko hän­tä kiusat­tu tai kiusa­taanko edelleen, Aman­da Pietikäi­nen muis­tut­taa.

Jos luulitte, että kipu loppuu, kun sanat loppuvat, niin olette väärässä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)

Kaikil­la aikuisil­la on hänen mielestään vas­tuu kiusat­un nuoren aut­tamis­es­ta. Kiusaamista on koulus­sa, mut­ta myös har­ras­tuk­sis­sa, pihoil­la ja kotona.

– Kun lap­si tai nuori alkaa ker­toa asiois­taan, usein käy ilmi, että hän­tä on kiusat­tu. Se voi olla monien ongelmien alkusyy.

Pietikäi­nen on huo­man­nut, miten puhumi­nen helpot­taa nuo­ria.

– On tärkeää, että joku oikeasti kuun­telee. Nyt he sanovat, että he eivät ole ker­toneet kenellekään, kos­ka kukaan ei usko tai ota heitä tosis­saan.

Pietikäisen opin­näyte­työ tuot­ti teok­sen Kir­jeitä kiusaa­jille. Siinä kiusat­ut purka­vat tun­teitaan heitä piinaan­neille. Mukana on las­ten­suo­jelun asi­akkai­ta ja mui­ta kiusa­t­uik­si joutunei­ta, nuo­ria ja jo aikuisia.

– Tein sen aputeok­sek­si kiusat­tu­jen kanssa eläville ja työtä tekeville. Tek­steistä näkee, mitä lapset ja nuoret ovat koke­neet ja miten se vaikut­taa hei­hin. Ja miten kipeää se tekee yhä.

Teosta voi käyt­tää ter­api­an apuna. Kun nuori lukee ker­to­muk­sia, hän ehkä uskaltau­tuu ker­tomaan omista koke­muk­sis­taan. Kiusa­t­u­ille teos tar­joaa ver­tais­tukea.

– Tekee hyvää huo­ma­ta, että muutkin ovat koke­neet saman­laisia asioi­ta. Heil­lä on samalaisia tun­tei­ta ja koke­muk­sia. En olekaan yksin.

Omat kokemukset auttavat ymmärtämään muita

Aman­da Pietikäi­nen oli itsekin kouluk­iusat­tu. Kiusaami­nen alkoi jo päiväkodis­sa ja jatkui ala-asteelta yläas­teelle.

– Päiväkodis­sa kiusaami­nen oli sulkemista ulos leikeistä. Sitä teki kak­si voimakas­ta tyt­töä. Ker­ran tytöt tuli­vat leikkimään mei­dän kotip­i­haamme. Min­ua ei otet­tu mukaan leikkimään sil­loinkaan.

– Äiti sanoi aluk­si, että mene vaan mukaan. Sit­ten hän huo­masi, mitä tapah­tui ja sanoi, että ehkä noiden tyt­tö­jen kanssa ei kan­natakaan leikkiä.

Toivon sydämestäni, että olette kärsineet yhtä paljon kuin minä. Karma is a bitch. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaa­jat vai­h­tu­i­v­at, kun koulu alkoi. Luokas­sa oli muu­ta­ma poi­ka, jot­ka kiusasi­vat monia luokkakavere­i­ta.

– Min­ua pilkat­ti­in muun muas­sa ham­paiden takia. Jänöham­mas, min­ua nimitelti­in.

Kasvata tissit, banaanijalka

Kol­man­nel­la luokalla hän meni musi­ikkilu­okalle uuteen koulu­un. Toinen pahim­mista kiusaa­japo­jis­takin siir­tyi sinne. Kiusaami­nen jatkui.

– Se ei ollut fyy­sistä väki­val­taa, vaan pilkkaa ulkonäöstä. Olin pitkä ja hoik­ka. Min­ua kut­sut­ti­in banaani­jalak­si. Kas­va­ta tis­sit, san­ot­ti­in. Olin sil­loin viiden­nel­lä luokalla, Pietiläi­nen ker­too.

– Joitakin luokkakavere­i­ta kiusat­ti­in pahem­min. Esimerkik­si kaveri­ni Tuulin kengät varastet­ti­in, hän­tä haukut­ti­in ja hänestä levitet­ti­in kauhei­ta jut­tu­ja.

– Min­u­un kohdis­tunut kiusaami­nen ei ollut niin bru­taalia kuin muil­la. Silti sekin jät­ti jälken­sä. Mietin, mikä minus­sa on vikana. Olen sosi­aa­li­nen ja puhe­lias, mut­ta min­un on edelleen vaikea luot­taa ihmisi­in. Vaatii paljon, että päästän ihmisen lähelle.

Opin hymyilemään vasta aikuisena

– Kos­ka pilk­ka kohdis­tui ham­paisi­in, peitin suun kädel­lä, kun hymy­ilin. Aloin hymy­il­lä vapaasti vas­ta pari vuot­ta sit­ten.

– Kiusaami­nen on osa min­ua ja his­to­ri­aani. Se on myös kas­vat­tanut min­ua. Olen ajatel­lut, että olen vah­va per­soona. Kiusaami­nen on antanut näkökul­maa ja syvyyt­tä työhön las­ten­suo­jelus­sa. Tiedän, mis­tä nuoret puhu­vat ja miten syvät arvet heil­lä on.

Men­estys elämässä on tuonut Pietikäiselle itselu­ot­ta­mus­ta.

– En pidä itseäni enää epä­var­mana. Tiedän, että kaikesta pystyy selviy­tymään ja tekemään hieno­ja asioi­ta elämässä. Olen onnis­tunut: min­ul­la on koti, lap­si, ihana mies ja hieno ammat­ti. Tykkään elämästäni.

Jaana Laiti­nen