Lapsen ja nuoren monenlaisen oireilun ja ongelmien alkusyy voi olla kiusatuksi tuleminen, sanoo sosionomi Amanda Pietikäinen.

 

Itse­tunto-ongel­mia, vihaa, ahdis­tusta, masen­nusta, tun­ne­kyl­myyttä. Ne kaikki voi­vat olla seu­rausta kiusa­tuksi tule­mi­sesta lap­sena tai nuo­rena.

Kiusaa­mi­nen jät­tää pit­kät jäl­jet, jos sii­hen ei puu­tuta var­hain eikä lapsi saa kor­vaa­via koke­muk­sia esi­mer­kiksi har­ras­tuk­sista, Amanda Pie­ti­käi­nen sanoo. Hän teki opin­näy­te­työnsä kiusat­tu­jen tari­noista Lau­rean ammat­ti­kor­kea­kou­luun.

Pie­ti­käi­nen on tavan­nut kiusat­tuja nuo­ria työs­sään las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sessa Nur­mi­jär­vellä. Par­hail­laan hän on hoi­to­va­paalla ja tekee keik­kaa koti­kau­pun­kinsa Hyvin­kään las­ten­suo­je­lussa.

– Kiusaa­mi­sen seu­rauk­set ovat sekä välit­tö­miä että pit­kä­kes­toi­sia. Vaikka kiusaa­mi­nen on jo lop­pu­nut, kiusattu kan­taa usein seu­rauk­sia muka­naan aikui­suu­teen saakka.

Pie­ti­käi­nen on kuul­lut työs­sään nuo­rilta, miten heitä on kiusattu ja min­kä­lai­sia tun­teita se heissä syn­nyt­tää.

– Kiusa­tuksi tule­mi­nen näkyy heissä monella lailla. Heistä näkee, että he ovat saa­neet nenil­leen.

Joillakin ihmisillä sydän särkyy aika ajoin, minun sydämeni te särjitte joka päivä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaa­mi­nen vai­kut­taa per­soo­naan, itse­tun­toon ja käsi­tyk­seen itsestä ja muista ihmi­sistä, hän kuvaa. Se aiheut­taa nuo­rille psyyk­ki­siä oireita ja pahoin­voin­tia. Se voi näkyä myös epä­var­muu­tena, masen­nuk­sena, eris­täy­ty­mi­senä tai ongel­mina sosi­aa­li­sissa suh­teissa.

Myös moni aikui­nen jou­tuu kiusa­tuksi, esi­mer­kiksi työ­pai­kalla. Eri­tyi­sen vahin­gol­lista se kui­ten­kin on lap­suu­dessa ja nuo­ruu­dessa, Pie­ti­käi­nen sanoo. Sil­loin ihmi­nen raken­taa kuvaa itses­tään ja on muu­ten­kin epä­varma.

– Puhu­taan kiusa­tun stig­masta. Se tar­koit­taa, että kiusaa­mi­sen aiheut­ta­mat tun­teet vai­kut­ta­vat käsi­tyk­seen itsestä. Kiusaa­mi­nen, häpeä ja huo­non valoon jou­tu­mi­nen syn­nyt­tä­vät kiusa­tun iden­ti­tee­tin. Se näkyy myös muille ihmi­sille.

Kiusattu alkaa uskoa sii­hen, että hänessä on jokin vika, joka selit­tää kiusaa­mi­sen. Niin käsi­tys itsestä ja arvosta hor­juu. Stig­ma­ti­soi­tu­nut hen­kilö jou­tuu usein kiusa­tuksi ja ylei­seksi syn­ti­pu­kiksi myö­hem­min esi­mer­kiksi työ­pai­kalla.

Seuraukset jatkuvat pitkään

Kiusa­tuilla voi olla vai­keuk­sia sosi­aa­li­sissa suh­teissa myö­hem­mässä elä­mässä. Kiusattu jää usein yksin, sillä kiusaa­mi­nen on ryh­mäil­miö. Hänet eris­te­tään. Hän voi itse­kin vetäy­tyä omiin oloi­hinsa.

– Kiusa­tulla on käsi­tys, että kukaan ei tyk­kää minusta. Jos kiusattu vaih­taa kou­lua, hän ei uskalla tutus­tua uusiin luok­ka­ka­ve­rei­hin. Siksi hän voi taas jäädä ilman kave­reita. Aikui­se­na­kin kiusa­tun voi olla vai­kea löy­tää ystä­viä tai luot­taa työ­to­ve­rei­hin. Kiusaa­mi­nen vai­keut­taa ystä­vyys­suh­teita ja kiin­ty­mys­suh­teita.

Yksi tapa sel­vitä kiusaa­mi­sesta on alkaa kiusata itse, Pie­ti­käi­nen ker­too. Kiusaa­mi­nen voi joh­taa myös masen­nuk­seen, per­soo­nal­li­suu­den häi­riöi­hin tai tun­ne­kyl­myy­teen.

– On tapah­tu­nut ikä­viä asioita. Kiusattu on voi­nut kiel­tää tun­teet, joita kiusaa­mi­nen syn­nytti. Hän ei ehkä edes tun­nista niitä itses­sään.

Myös sek­su­aa­li­nen hol­tit­to­muus voi ker­toa kiusaa­mi­sesta lap­sena tai nuo­rena. Pahim­massa tapauk­sessa nuo­ren sek­si­kump­pani on tun­te­ma­ton aikui­nen, Pie­ti­käi­nen sanoo.

– Kiusattu hakee sek­sistä lähei­syyttä ja hyväk­syn­tää, koska ei ole saa­nut sitä muu­ten.

Jos­kus kiusaa­mi­nen näkyy kou­lu­pel­kona. Se joh­taa pois­sao­loi­hin ja kou­lu­me­nes­tys heik­ke­nee. Koulu voi pelot­taa niin pal­jon, että nuori jopa yrit­tää itse­mur­haa.

Opinäytetyö kääntyi kirjaksi

Kun las­ten­suo­je­lussa tapaa lap­sen tai nuo­ren, josta näkee, että hänen asiansa eivät ole hyvin, kan­nat­taa sel­vit­tää, onko häntä kiusattu tai kiusa­taanko edel­leen, Amanda Pie­ti­käi­nen muis­tut­taa.

Jos luulitte, että kipu loppuu, kun sanat loppuvat, niin olette väärässä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)

Kai­killa aikui­silla on hänen mie­les­tään vas­tuu kiusa­tun nuo­ren aut­ta­mi­sesta. Kiusaa­mista on kou­lussa, mutta myös har­ras­tuk­sissa, pihoilla ja kotona.

– Kun lapsi tai nuori alkaa ker­toa asiois­taan, usein käy ilmi, että häntä on kiusattu. Se voi olla monien ongel­mien alkusyy.

Pie­ti­käi­nen on huo­man­nut, miten puhu­mi­nen hel­pot­taa nuo­ria.

– On tär­keää, että joku oikeasti kuun­te­lee. Nyt he sano­vat, että he eivät ole ker­to­neet kenel­le­kään, koska kukaan ei usko tai ota heitä tosis­saan.

Pie­ti­käi­sen opin­näy­te­työ tuotti teok­sen Kir­jeitä kiusaa­jille. Siinä kiusa­tut pur­ka­vat tun­tei­taan heitä pii­naan­neille. Mukana on las­ten­suo­je­lun asiak­kaita ja muita kiusa­tuiksi jou­tu­neita, nuo­ria ja jo aikui­sia.

– Tein sen apu­teok­seksi kiusat­tu­jen kanssa elä­ville ja työtä teke­ville. Teks­teistä näkee, mitä lap­set ja nuo­ret ovat koke­neet ja miten se vai­kut­taa hei­hin. Ja miten kipeää se tekee yhä.

Teosta voi käyt­tää tera­pian apuna. Kun nuori lukee ker­to­muk­sia, hän ehkä uskal­tau­tuu ker­to­maan omista koke­muk­sis­taan. Kiusa­tuille teos tar­joaa ver­tais­tu­kea.

– Tekee hyvää huo­mata, että muut­kin ovat koke­neet saman­lai­sia asioita. Heillä on sama­lai­sia tun­teita ja koke­muk­sia. En ole­kaan yksin.

Omat kokemukset auttavat ymmärtämään muita

Amanda Pie­ti­käi­nen oli itse­kin kou­lu­kiusattu. Kiusaa­mi­nen alkoi jo päi­vä­ko­dissa ja jat­kui ala-asteelta ylä­as­teelle.

– Päi­vä­ko­dissa kiusaa­mi­nen oli sul­ke­mista ulos lei­keistä. Sitä teki kaksi voi­ma­kasta tyt­töä. Ker­ran tytöt tuli­vat leik­ki­mään mei­dän koti­pi­haamme. Minua ei otettu mukaan leik­ki­mään sil­loin­kaan.

– Äiti sanoi aluksi, että mene vaan mukaan. Sit­ten hän huo­masi, mitä tapah­tui ja sanoi, että ehkä noi­den tyt­tö­jen kanssa ei kan­na­ta­kaan leik­kiä.

Toivon sydämestäni, että olette kärsineet yhtä paljon kuin minä. Karma is a bitch. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaa­jat vaih­tui­vat, kun koulu alkoi. Luo­kassa oli muu­tama poika, jotka kiusa­si­vat monia luok­ka­ka­ve­reita.

– Minua pil­kat­tiin muun muassa ham­pai­den takia. Jänö­ham­mas, minua nimi­tel­tiin.

Kasvata tissit, banaanijalka

Kol­man­nella luo­kalla hän meni musiik­ki­luo­kalle uuteen kou­luun. Toi­nen pahim­mista kiusaa­ja­po­jis­ta­kin siir­tyi sinne. Kiusaa­mi­nen jat­kui.

– Se ei ollut fyy­sistä väki­val­taa, vaan pilk­kaa ulko­näöstä. Olin pitkä ja hoikka. Minua kut­sut­tiin banaa­ni­ja­laksi. Kas­vata tis­sit, sanot­tiin. Olin sil­loin vii­den­nellä luo­kalla, Pie­ti­läi­nen ker­too.

– Joi­ta­kin luok­ka­ka­ve­reita kiusat­tiin pahem­min. Esi­mer­kiksi kave­rini Tuu­lin ken­gät varas­tet­tiin, häntä hau­kut­tiin ja hänestä levi­tet­tiin kau­heita jut­tuja.

– Minuun koh­dis­tu­nut kiusaa­mi­nen ei ollut niin bru­taa­lia kuin muilla. Silti sekin jätti jäl­kensä. Mie­tin, mikä minussa on vikana. Olen sosi­aa­li­nen ja puhe­lias, mutta minun on edel­leen vai­kea luot­taa ihmi­siin. Vaa­tii pal­jon, että pääs­tän ihmi­sen lähelle.

Opin hymyilemään vasta aikuisena

– Koska pilkka koh­dis­tui ham­pai­siin, pei­tin suun kädellä, kun hymyi­lin. Aloin hymyillä vapaasti vasta pari vuotta sit­ten.

– Kiusaa­mi­nen on osa minua ja his­to­ri­aani. Se on myös kas­vat­ta­nut minua. Olen aja­tel­lut, että olen vahva per­soona. Kiusaa­mi­nen on anta­nut näkö­kul­maa ja syvyyttä työ­hön las­ten­suo­je­lussa. Tie­dän, mistä nuo­ret puhu­vat ja miten syvät arvet heillä on.

Menes­tys elä­mässä on tuo­nut Pie­ti­käi­selle itse­luot­ta­musta.

– En pidä itseäni enää epä­var­mana. Tie­dän, että kai­kesta pys­tyy sel­viy­ty­mään ja teke­mään hie­noja asioita elä­mässä. Olen onnis­tu­nut: minulla on koti, lapsi, ihana mies ja hieno ammatti. Tyk­kään elä­mäs­täni.

Jaana Lai­ti­nen