Lapsen ja nuoren monenlaisen oireilun ja ongelmien alkusyy voi olla kiusatuksi tuleminen, sanoo sosionomi Amanda Pietikäinen.

 

Itsetunto-ongelmia, vihaa, ahdis­tusta, masen­nusta, tunne­kyl­myyttä. Ne kaikki voivat olla seurausta kiusa­tuksi tulemi­sesta lapsena tai nuorena.

Kiusaa­minen jättää pitkät jäljet, jos siihen ei puututa varhain eikä lapsi saa korvaavia kokemuksia esimer­kiksi harras­tuk­sista, Amanda Pieti­käinen sanoo. Hän teki opinnäy­te­työnsä kiusat­tujen tarinoista Laurean ammat­ti­kor­kea­kouluun.

Pieti­käinen on tavannut kiusattuja nuoria työssään lasten­suo­je­lu­lai­tok­sessa Nurmi­jär­vellä. Parhaillaan hän on hoito­va­paalla ja tekee keikkaa kotikau­pun­kinsa Hyvinkään lasten­suo­je­lussa.

– Kiusaa­misen seuraukset ovat sekä välit­tömiä että pitkä­kes­toisia. Vaikka kiusaa­minen on jo loppunut, kiusattu kantaa usein seurauksia mukanaan aikui­suuteen saakka.

Pieti­käinen on kuullut työssään nuorilta, miten heitä on kiusattu ja minkä­laisia tunteita se heissä synnyttää.

– Kiusa­tuksi tuleminen näkyy heissä monella lailla. Heistä näkee, että he ovat saaneet nenilleen.

Joillakin ihmisillä sydän särkyy aika ajoin, minun sydämeni te särjitte joka päivä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaa­minen vaikuttaa persoonaan, itsetuntoon ja käsitykseen itsestä ja muista ihmisistä, hän kuvaa. Se aiheuttaa nuorille psyyk­kisiä oireita ja pahoin­vointia. Se voi näkyä myös epävar­muutena, masen­nuksena, eristäy­ty­misenä tai ongelmina sosiaa­li­sissa suhteissa.

Myös moni aikuinen joutuu kiusa­tuksi, esimer­kiksi työpai­kalla. Erityisen vahin­gol­lista se kuitenkin on lapsuu­dessa ja nuoruu­dessa, Pieti­käinen sanoo. Silloin ihminen rakentaa kuvaa itsestään ja on muutenkin epävarma.

– Puhutaan kiusatun stigmasta. Se tarkoittaa, että kiusaa­misen aiheut­tamat tunteet vaikut­tavat käsitykseen itsestä. Kiusaa­minen, häpeä ja huonon valoon joutu­minen synnyt­tävät kiusatun identi­teetin. Se näkyy myös muille ihmisille.

Kiusattu alkaa uskoa siihen, että hänessä on jokin vika, joka selittää kiusaa­misen. Niin käsitys itsestä ja arvosta horjuu. Stigma­ti­soi­tunut henkilö joutuu usein kiusa­tuksi ja yleiseksi synti­pu­kiksi myöhemmin esimer­kiksi työpai­kalla.

Seuraukset jatkuvat pitkään

Kiusa­tuilla voi olla vaikeuksia sosiaa­li­sissa suhteissa myöhem­mässä elämässä. Kiusattu jää usein yksin, sillä kiusaa­minen on ryhmäilmiö. Hänet eristetään. Hän voi itsekin vetäytyä omiin oloihinsa.

– Kiusa­tulla on käsitys, että kukaan ei tykkää minusta. Jos kiusattu vaihtaa koulua, hän ei uskalla tutustua uusiin luokka­ka­ve­reihin. Siksi hän voi taas jäädä ilman kavereita. Aikui­se­nakin kiusatun voi olla vaikea löytää ystäviä tai luottaa työto­ve­reihin. Kiusaa­minen vaikeuttaa ystävyys­suh­teita ja kiinty­mys­suh­teita.

Yksi tapa selvitä kiusaa­mi­sesta on alkaa kiusata itse, Pieti­käinen kertoo. Kiusaa­minen voi johtaa myös masen­nukseen, persoo­nal­li­suuden häiriöihin tai tunne­kyl­myyteen.

– On tapah­tunut ikäviä asioita. Kiusattu on voinut kieltää tunteet, joita kiusaa­minen synnytti. Hän ei ehkä edes tunnista niitä itsessään.

Myös seksu­aa­linen holtit­tomuus voi kertoa kiusaa­mi­sesta lapsena tai nuorena. Pahim­massa tapauk­sessa nuoren seksi­kumppani on tunte­maton aikuinen, Pieti­käinen sanoo.

– Kiusattu hakee seksistä lähei­syyttä ja hyväk­syntää, koska ei ole saanut sitä muuten.

Joskus kiusaa­minen näkyy koulu­pelkona. Se johtaa poissao­loihin ja koulu­me­nestys heikkenee. Koulu voi pelottaa niin paljon, että nuori jopa yrittää itsemurhaa.

Opinäytetyö kääntyi kirjaksi

Kun lasten­suo­je­lussa tapaa lapsen tai nuoren, josta näkee, että hänen asiansa eivät ole hyvin, kannattaa selvittää, onko häntä kiusattu tai kiusa­taanko edelleen, Amanda Pieti­käinen muistuttaa.

Jos luulitte, että kipu loppuu, kun sanat loppuvat, niin olette väärässä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)

Kaikilla aikui­silla on hänen mielestään vastuu kiusatun nuoren autta­mi­sesta. Kiusaa­mista on koulussa, mutta myös harras­tuk­sissa, pihoilla ja kotona.

– Kun lapsi tai nuori alkaa kertoa asioistaan, usein käy ilmi, että häntä on kiusattu. Se voi olla monien ongelmien alkusyy.

Pieti­käinen on huomannut, miten puhuminen helpottaa nuoria.

– On tärkeää, että joku oikeasti kuuntelee. Nyt he sanovat, että he eivät ole kertoneet kenel­lekään, koska kukaan ei usko tai ota heitä tosissaan.

Pieti­käisen opinnäy­tetyö tuotti teoksen Kirjeitä kiusaa­jille. Siinä kiusatut purkavat tunteitaan heitä piinaan­neille. Mukana on lasten­suojelun asiak­kaita ja muita kiusa­tuiksi joutu­neita, nuoria ja jo aikuisia.

– Tein sen aputeok­seksi kiusat­tujen kanssa eläville ja työtä tekeville. Teksteistä näkee, mitä lapset ja nuoret ovat kokeneet ja miten se vaikuttaa heihin. Ja miten kipeää se tekee yhä.

Teosta voi käyttää terapian apuna. Kun nuori lukee kerto­muksia, hän ehkä uskal­tautuu kertomaan omista kokemuk­sistaan. Kiusa­tuille teos tarjoaa vertais­tukea.

– Tekee hyvää huomata, että muutkin ovat kokeneet saman­laisia asioita. Heillä on samalaisia tunteita ja kokemuksia. En olekaan yksin.

Omat kokemukset auttavat ymmärtämään muita

Amanda Pieti­käinen oli itsekin koulu­kiusattu. Kiusaa­minen alkoi jo päivä­ko­dissa ja jatkui ala-asteelta yläas­teelle.

– Päivä­ko­dissa kiusaa­minen oli sulke­mista ulos leikeistä. Sitä teki kaksi voima­kasta tyttöä. Kerran tytöt tulivat leikkimään meidän kotipi­haamme. Minua ei otettu mukaan leikkimään silloinkaan.

– Äiti sanoi aluksi, että mene vaan mukaan. Sitten hän huomasi, mitä tapahtui ja sanoi, että ehkä noiden tyttöjen kanssa ei kanna­takaan leikkiä.

Toivon sydämestäni, että olette kärsineet yhtä paljon kuin minä. Karma is a bitch. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)


Kiusaajat vaihtuivat, kun koulu alkoi. Luokassa oli muutama poika, jotka kiusa­sivat monia luokka­ka­ve­reita.

– Minua pilkattiin muun muassa hampaiden takia. Jänöhammas, minua nimiteltiin.

Kasvata tissit, banaanijalka

Kolman­nella luokalla hän meni musiik­ki­luo­kalle uuteen kouluun. Toinen pahim­mista kiusaa­ja­po­jis­takin siirtyi sinne. Kiusaa­minen jatkui.

– Se ei ollut fyysistä väkivaltaa, vaan pilkkaa ulkonäöstä. Olin pitkä ja hoikka. Minua kutsuttiin banaa­ni­ja­laksi. Kasvata tissit, sanottiin. Olin silloin viiden­nellä luokalla, Pieti­läinen kertoo.

– Joitakin luokka­ka­ve­reita kiusattiin pahemmin. Esimer­kiksi kaverini Tuulin kengät varas­tettiin, häntä haukuttiin ja hänestä levitettiin kauheita juttuja.

– Minuun kohdis­tunut kiusaa­minen ei ollut niin brutaalia kuin muilla. Silti sekin jätti jälkensä. Mietin, mikä minussa on vikana. Olen sosiaa­linen ja puhelias, mutta minun on edelleen vaikea luottaa ihmisiin. Vaatii paljon, että päästän ihmisen lähelle.

Opin hymyilemään vasta aikuisena

– Koska pilkka kohdistui hampaisiin, peitin suun kädellä, kun hymyilin. Aloin hymyillä vapaasti vasta pari vuotta sitten.

– Kiusaa­minen on osa minua ja histo­riaani. Se on myös kasvat­tanut minua. Olen ajatellut, että olen vahva persoona. Kiusaa­minen on antanut näkökulmaa ja syvyyttä työhön lasten­suo­je­lussa. Tiedän, mistä nuoret puhuvat ja miten syvät arvet heillä on.

Menestys elämässä on tuonut Pieti­käi­selle itseluot­ta­musta.

– En pidä itseäni enää epävarmana. Tiedän, että kaikesta pystyy selviy­tymään ja tekemään hienoja asioita elämässä. Olen onnis­tunut: minulla on koti, lapsi, ihana mies ja hieno ammatti. Tykkään elämästäni.

Jaana Laitinen