Yhdenvertaisuuden toteutumista valvoo sosiaalinen optimisti, joka tunnetaan myös ahkeruudesta. Kirsi Pimiä on ensimmäinen yhdenvertaisuusvaltuutettu ja  valvoo yhdessä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa yhdenvertaisuuslain toteutumista.

 

Olet­pa nainen tai mies, minkä ikäi­nen hyvän­sä, kan­ta­suo­ma­lainen tai maa­han­muut­ta­ja, kris­tit­ty, mus­li­mi tai uskon­no­ton, ter­ve tai sairas, naimi­sis­sa, sinkku tai les­ki, homo tai het­ero, olet Suomes­sa sama­nar­voinen kuin kaik­ki muut.

Sen tur­vaa perus­tus­la­ki, mon­et muut lait ja ennen kaikkea yhden­ver­taisu­us­la­ki. Se tuli voimaan 2015. Samal­la vähem­mistö­val­tu­utet­tu muut­tui yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tuk­si.

Vähem­mistö­val­tu­utet­tu saat­toi puut­tua etniseen syr­jin­tään. Yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tul­la on suurem­mat saap­paat. Helsinkiläi­nen yhden­ver­taisu­us­val­tu­utet­tu Kir­si Pim­iä valvoo nyt, miten yhden­ver­taisu­us­lakia nou­date­taan Suomes­sa ja ettei ketään syr­jitä laki­in kir­ja­tu­ista syistä. Yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tun toimis­to myös edis­tää asi­aa.

Pim­iä on koulu­tuk­seltaan juristi. Hänet tuli yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tuk­si eduskun­nas­ta, jos­sa hän toimii suuren valiokun­nan valiokun­ta­neu­vok­se­na. Aiem­min hän työsken­teli oikeusmin­is­ter­iössä demokratia‑, kieli- ja peru­soikeusasioiden yksikön johta­jana ja val­tioneu­vos­ton kanslias­sa EU-asioiden yksikön pääl­likkönä. Hän on toimin­ut myös oikeusmin­is­teri Tui­ja Brax­in (vihr.) avus­ta­jana.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

Pim­iä on erikois­tunut EU-oikeu­teen ja siel­lä peru­soikeusnäkökul­maan ja oikeudel­lisi­in kysymyk­si­in. Hänen kaut­en­sa yhden­ver­taisu­us­val­tu­utet­tuna kestää viisi vuot­ta. Tutut ja työ­tover­it kuvaa­vat hän­tä skarpik­si ja päteväk­si työ­narko­maaniksi.

Lapse­na Valkeakoskel­la hän myös huo­masi ensim­mäisen ker­ran, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Vaik­ka tytöt oli­vat hyviä, pojat oli­vat parem­pia. Mum­mo toivoi suku­un poikia. Pim­iästä kasvoi maltill­i­nen maail­man­paran­ta­ja.

– Halu­an vaikut­taa yhteiskun­taan: että ote­taan pieniä aske­lia mut­ta parem­paan suun­taan.

Pim­iää arvoste­taan, mut­ta häneen kohdis­tuu myös kovia odotuk­sia. Hän rak­en­taa nyt poh­jaa sille, miten paljon yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tun sana tule­vaisu­udessa painaa.

Sama kohtelu ei aina riitä

Mitä yhden­ver­taisu­us sit­ten tarkoit­taa? Lain mukaan ihmiset ovat sama­nar­voisia riip­pumat­ta sukupuoles­ta, iästä, alku­perästä, kansalaisu­ud­es­ta, kielestä, uskon­nos­ta ja vakau­muk­ses­ta, mielip­iteistä, poli­it­tis­es­ta tai ammat­tiy­hdis­tys­toimin­nas­ta, per­he­suhteista, vam­mas­ta, ter­vey­den­ti­las­ta tai sek­suaalis­es­ta suun­tau­tu­mis­es­ta.

Ne ovat henkilöön liit­tyviä syitä, joiden vuok­si ketään ei saa syr­jiä. Oikeu­den­mukaises­sa yhteiskun­nas­sa henkilöön liit­tyvät tek­i­jät eivät saa vaikut­taa ihmis­ten mah­dol­lisuuk­si­in päästä koulu­tuk­seen tai saa­da työtä ja eri­laisia palvelu­ja. Peru­soikeudet kuu­lu­vat kaikille. Niin yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tun toimis­to lin­jaa net­ti­sivuil­laan.

Kir­si Pim­iä sanoo, että Suomes­sa yhden­ver­taisu­us toteu­tuu hyvin ver­rat­tuna muuhun maail­maan.

– Mut­ta huo­li­akin on. Julkiset talouden ongel­mat voivat johtaa siihen, että kaikille ei voi­da taa­ta samo­ja etu­isuuk­sia. Jäävätkö sil­loin jotkut ryh­mät vähem­mälle?

– Kah­den viime vuo­den aikana yhteiskun­nan ilmapi­iri on koven­tunut. Vas­takkainaset­telu on lisään­tynyt. Se voi johtaa eri­ar­vois­tu­miske­hi­tyk­seen, joka kohdis­tuu joi­hinkin väestöryh­mi­in.

Yhden­ver­taisu­us ei tarkoi­ta sitä, että kaikkia kohdel­laan samal­la taval­la, Pim­iä huo­maut­taa.

– Jokaisen tilan­net­ta pitää arvioi­da yksilöl­lis­es­ti. Sama kohtelu ei aina takaa yhden­ver­taisu­u­den toteu­tu­mista.

Esimerkik­si vam­mainen voi tarvi­ta apua jo siihen, että hän pääsee hake­maan palvelua. Maa­han­muut­ta­ja tarvit­see tulkin ja neu­von­taa, jot­ta hän tietää, mihin palvelui­hin hänel­lä on oikeus ja osaa hakea niitä. Moni van­hus tarvit­see apua dig­i­tal­isoitu­vas­sa maail­mas­sa.

Jotkut tarvit­se­vat lisäa­pua, jot­ta yhden­ver­taisu­us toteu­tuu. Pim­iä näyt­tää toimis­ton­sa tuot­ta­maa piir­rosta, joka kuvaa asi­aa hyvin. Siinä kolme las­ta kat­soo aidan yli. Pitkä näkee hyvin, vaik­ka hän seisoo maas­sa. Lyhyem­pi yltää kat­so­maan aidan toiselle puolelle mata­lal­ta tasol­ta. Lyhin lap­si tarvit­see korkean korokkeen, jot­ta hänkin näkee.

Omat päätökset ja asenteet suurennuslasin alle

Yhden­ver­taisu­us edel­lyt­tää sitä, että nip­pu­ratkaisu­ja ei saa tehdä. Ihmistä pitää kohdel­la yksilönä, ei ryh­män­sä edus­ta­jana, Kir­si Pim­iä sanoo. Se on tärkeää eri­tyis­es­ti sosi­aalialal­la.

– Ei saa kat­soa, että täl­lä asi­akkaal­la on paperis­sa rasti tuos­sa kohdas­sa, lai­tan se samaan kasaan kuin muut vam­maiset tai vaik­ka maa­han­muut­ta­jat.

Jokaisel­la vira­nomaisel­la on lain mukaan velvol­lisu­us edis­tää yhden­ver­taisu­ut­ta, Pim­iä muis­tut­taa. Siihen ei riitä, että ketään ei syr­jitä.

– Jokainen voi miet­tiä, kohte­lenko asi­akkai­ta yhden­ver­tais­es­ti.

On hyvä tun­nistaa myös omat asen­teet. Sitäkin sopii tarkkail­la, kohtaanko tämän ihmisen ihmisenä tai ryh­män­sä edus­ta­jana.

Yhden­ver­taisu­us­la­ki ei takaa alueel­lista yhden­ver­taisu­ut­ta. Syr­jäisel­lä alueel­la asu­va ei ehkä saa samo­ja palvelu­ja yhtä hel­posti kuin isos­sa kaupungis­sa. Sitä arvioitaes­sa ei sovel­let­taisi yhden­ver­taisu­us­lakia vaan perus­tus­lain yhden­ver­taisu­ussään­nöstä.

Jotkut tarvitsevat lisäapua, jotta yhdenvertaisuus toteutuu.

Yhden­ver­taisu­us­lain mukaan palvelu­jen saatavu­ut­ta ver­rat­taisi­in siihen, miten ver­rokkiryh­mä eli muut samal­la paikkakun­nal­la asu­vat saa­vat palvelu­ja.

Kuntien päätöksistä tulee paljon kanteluja

Yhden­ver­taisu­us­val­tu­utet­tu on itsenäi­nen ja riip­puma­ton vira­nomainen, joka toimii oikeusmin­is­ter­iön alaisu­udessa. Kuka tahansa voi tehdä val­tu­ute­tulle kan­telun, jos hän kokee, että hän­tä on kohdel­tu syr­jivästi tai hän on havain­nut syr­jivää kohtelua.

Val­tu­ute­tun toimis­to ei val­vo työelämän syr­jin­tää. Se kuu­luu alue­hallintovi­ras­toille. Yhden­ver­taisu­us­val­tu­ute­tulle voi tehdä kan­telun, mut­ta se ei anna tuomioi­ta eikä ratkaisu­ja.

– Voimme joskus julk­istaa kan­nan­oton jostakin asi­as­ta. Voimme myös edis­tää sov­in­toa tilanteessa, jos­sa joku kokee joutuneen­sa väärin kohdel­luk­si. Autamme myös yri­tyk­siä, koulu­ja tai vira­nomaisia kehit­tämään käytän­töjä, jot­ka edis­tävät yhden­ver­taisu­ut­ta.

Merkit­tävimpiä tapauk­sia val­tu­utet­tu voi viedä yhden­ver­taisu­us- ja tasa-arvolau­takun­taan tai tuomiois­tu­imeen. Niin haetaan lin­jauk­sia siihen, mikä on lain tarkoit­ta­maa syr­jin­tää. Viime vuon­na val­tu­ute­tun toimis­to vei lau­takun­taan viisi tapaus­ta. Yhdestä on jo tul­lut päätös. Se kos­ki julkisen puolen sairaaloiden ylilääkärei­den ohjet­ta, jon­ka mukaan hedelmöi­tyshoito­ja ei anneta nais­pareille. Lau­takun­ta tote­si, että se rikkoo yhden­ver­taisu­us­lakia.

Val­tu­ute­tulle tuli 496 yhtey­de­not­toa vuon­na 2015. Niistä 34 kos­ki sosi­aali­palvelu­ja. Eniten valite­taan kun­tien vira­nomais­ten päätök­sistä, Pim­iä ker­too. Viime vuon­na lokaku­un alku­un men­nessä val­i­tuk­sia oli tul­lut 945. Niistä 120 kos­ki sosi­aali- ja ter­veysalaa. Niiden osu­us yhtey­de­no­toista on kas­vanut.

– Ihmiset voivat kokea, että heitä on kohdel­tu väärin. He ovat ehkä saa­neetkin huonoa kohtelua. Tai vira­nomaisen tekemä ratkaisu ei heitä miel­lytä. Siitä on jäänyt epäoikeu­den­mukaisu­u­den tunne. Usein kyse ei kuitenkaan ole lain tarkoit­ta­mas­ta syr­jin­nästä.

Yhtey­de­not­to­jen määrä on läh­es tuplaan­tunut joka vuosi. Silti on paljon ihmisiä, jot­ka eivät osaa tai jak­sa ker­toa syr­jin­nästä. Kaik­ki eivät edes tiedä, että heitä on kohdel­tu yhden­ver­taisu­us­lain vas­tais­es­ti.

Jaana Laiti­nen