Vuosi sitten maailman sosiaa­lityön päivänä kokoontui joukko pakolais­työstä kiinnos­tu­neita sosiaa­lialan ammat­ti­laisia Wienissä. Heidän yhteinen halunsa oli kehittää ammat­ti­laisten työtä, jotta traumaat­tisten kokemusten jälkeen Euroo­pasta turvaa hakevat kohdat­taisiin arvos­ta­vasti, ihmis­oikeuksia kunnioittaen ja tarpeet tunnistaen. Yhtei­sessä julki­lausu­massaan he kantoivat erityistä huolta kaikkein heikoim­massa asemassa olevista kuten yksin saapu­neista alaikäi­sistä, yksin­huol­ta­jista, sairaista ja ihmis­kaupan uhriksi joutu­neista.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Tapaa­misen julki­lausu­massa kehotettiin sosiaa­lialan ammat­ti­laisia poliit­tiseen vaikut­ta­miseen, jotta valtiot, kunnat ja järjestöt löytäi­sivät toimivat ratkaisut turva­pai­kan­ha­ki­joiden asioiden käsit­te­le­miseen ja kotout­ta­miseen. Vedottiin, että yhdessä kehitet­täisiin sosiaa­lisen autta­misen malleja myös tilan­teisiin, joissa turva­pai­kan­hakija joutuu valit­semaan oleskelun ei­-toivottuna Euroo­passa tai paluun kotimaa­hansa, jossa koske­mat­tomuus ja henki saattavat olla uhattuna.

Paperittomallakin asiakkaalla on oikeus asiakassuhteen luottamuksellisuuteen.

Vuoden mittaan euroop­pa­laisten valtioiden turva­paik­ka­po­li­tiikka on kiris­tynyt. Suomi mukaan lukien valtiot kilpai­levat sillä, kuka kohtelee huonoiten turvaa hakevia. Populis­tisten liikkeiden suosion nousu lisää pakolaisten ahdinkoa. Rajojen sulke­minen ei ole vaihtoehto. Ei liioin yhtei­sistä ihmisoi­keuk­sista luopu­minen ilman, että sanotaan hyvästit ihmisyy­delle. Sodat, sorto ja luonnon­ka­ta­strofit tulevat tuottamaan pakolaisia yhä kasva­vassa määrin. On katsottava nykyisten kriisien yli: tarvit­semme kestävää kehitystä ja ihmisten välistä solidaa­ri­suutta.

Maaliskuun Talentia-lehdessä tärkeiden edunval­vonta­-aiheiden lisäksi käsitellään ammatil­lisena kysymyksenä työtä turva­pai­kan­ha­ki­joiden kanssa. Kahdessa jutussa sivutaan myös paperit­tomien asemaa. Juttujen perus­teella näyttää siltä, että sosiaa­lialan ammat­ti­laiset ovat hämmen­ty­neitä. Ikään kuin maahan­muut­to­krii­tikot ja ylhäältä annetut ohjeet olisivat hämär­täneet ensisi­jaisen velvoitteen olla heikossa asemassa olevan puolella. Ja että asiakas­suhteen luotta­muk­sel­lisuus koskee jokaista asiakasta.

Kristiina Koski­luoma