IanHajoava perhe McEwanin kirja Rannalla sijoittuu vuoden 1962 Englantiin ja kuvaa Florencen ja Edwardin katastrofaalista hääyötä, joka johti eroon.

 

Ian McEwa­nin kirja innoitti Tam­pe­reen yli­opis­tossa kurs­siin, jossa on luettu kir­jaa moni­tie­tei­sen tut­ki­muk­sen väli­neenä. Kurs­sin aineis­tosta kir­joi­tet­tiin Hajoava perhe ‑artik­ke­li­ko­koelma, jota suo­sit­te­len läm­pi­mästi sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sille luet­ta­vaksi.

Fik­tii­vi­nen tarina tar­joaa mie­len­kiin­toi­sen tut­ki­mus­koh­teen: tari­nassa ei lou­kata kenen­kään yksi­tyi­syy­den suo­jaa, aineisto on usein kom­pakti ja kai­killa on sama mah­dol­li­suus tutus­tua mate­ri­aa­liin ja käsi­tellä sitä eri puo­lilta. Kir­jal­li­suus antaa myös lois­ta­van tilai­suu­den päästä ihmis­mie­len sisään, kun kir­jai­lija voi kuvata pää­hen­ki­löi­densä mie­len­liik­keitä, aja­tuk­sia, teke­mi­siä ja teke­mättä tai puhu­matta jät­tä­mi­siä. Oikeassa elä­mäs­sä­hän ihmi­siä tark­kai­le­malla ei kenen­kään mie­leen pääse käsiksi.

Ian McEwan kir­joit­taa tavalla, joka trau­ma­ti­soi luki­jansa, tai aina­kin luo syyl­li­syyttä ja häpeää. Siksi moni saat­taa lopet­taa luke­mi­sen kes­ken. Kir­jan pää­hen­ki­löt toi­vo­vat pää­se­vänsä nolosta nuo­ruu­desta aikui­suu­den vapau­teen avio­lii­ton avulla, mutta tör­mää­vät omiin trau­moi­hinsa. Edwar­dilla trauma on oma sek­su­aa­li­nen koke­mat­to­muu­tensa ja Flo­rencella val­tava sek­su­aa­li­suutta koh­taan tun­tema inho, joka saat­taa olla inses­tin tuot­tama. Tähän lukija saa vain viit­tauk­sia, mutta ei voi olla asiasta varma.

Artik­ke­li­ko­koelma ruo­tii kir­jaa monen tie­tee­na­lan käsit­tein. His­to­rial­li­sesti Englan­nin 1960-luvun puri­taa­ni­nen ilma­pii­riä ja luok­kae­ro­jen vai­ku­tuk­sia, psy­ko­lo­gi­sesti lopu­tonta jos­sit­te­lua, jota elämä on täynnä tai trau­mo­jen käsit­te­lyä, sosio­lo­gi­sesti häpeän koke­mista ja juu­ria, aikui­siän suur­ten kään­tei­den tuot­ta­mia oppi­mis­ko­ke­muk­sia.

Kir­jal­li­suus­tie­teen näkö­kul­masta tut­ki­taan Flo­rencen ja Edwar­din mimeet­ti­siä, ihmi­sen kal­tai­sia piir­teitä, heitä temaat­ti­sina hen­ki­löinä, jotka kul­jet­ta­vat eteen­päin sek­su­aa­li­suu­den, avio­lii­ton, väki­val­lan ja luok­kae­ro­jen näkö­kul­mia, ja lopulta syn­teet­ti­sinä hen­ki­löinä, joita kir­jai­lija tar­vit­see kul­jet­taak­seen draa­maa eteen­päin.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Matti Hyvä­ri­nen, Eriikka Oino­nen ja Tiina Saari (toim.): Hajoava perhe. Romaani moni­tie­tei­sen tut­ki­muk­sen väli­neenä. Vas­ta­paino 2015.