Viime vuosi oli erityinen. Lastensuojeluilmoituksia tuli tolkuttomasti. Kiireellisiä sijoituksia tehtiin enemmän kuin useina edellisinä vuosina. Soititpa minne päin Suomea tahansa, oli tilanne sama, ihmettelee Hämeenlinnan kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö Marja Hänninen.

 

THL:n tilas­tora­portin mukaan maas­samme tehti­in viime vuon­na las­ten­suo­jeluil­moi­tus 76 116 laps­es­ta. Yhtä las­ta kohden tehti­in keskimäärin 1,8 las­ten­suo­jeluil­moi­tus­ta. Las­ten­suo­jeluil­moi­tusten kokon­ais­määrä (139 368) kasvoi 15 pros­ent­tia edel­lis­es­tä vuodes­ta.

Kiireel­lis­es­ti sijoitet­ti­in 4 081 las­ta, mikä on 15 pros­ent­tia enem­män kuin vuon­na 2016. Huostas­sa ollei­den määrä pysyi vakaana ja oli yhteen­sä 10 526 las­ta. Kodin ulkop­uolelle oli vuo­den aikana sijoitet­tuna 17 956 las­ta ja nuor­ta. Lukumäärä kasvoi 3 pros­ent­tia edel­lis­es­tä vuodes­ta, mikä joh­tui pääasial­lis­es­ti kiireel­lis­ten sijoi­tusten määrän kasvus­ta.

Las­ten­suo­jelun avo­huol­lon asi­akkaina oli 55 884 las­ta ja nuor­ta vuon­na 2017. Määrä väheni 1 146 asi­akkaal­la (2 pros­ent­tia) edel­lis­es­tä vuodes­ta.

THL:n tutkimus­pro­fes­sorin Tar­ja Heinon mukaan tilas­tot osoit­ta­vat yllät­täviä muu­tok­sia. Avo­huol­lon uusien asi­akkaiden määrä ei ole pyrkimyk­sistä huoli­mat­ta vähen­tynyt vuo­den 2016 jäl­keen. Kiireel­liset toimet ovat taas lisään­tyneet.

– Maakun­tien välil­lä on merkit­täviä ero­ja ja vaikeasti selitet­tävää vai­htelua niin ilmoi­tus- kuin sijoi­tuskäytän­nöis­sä. Sijoi­tu­s­paik­ka pitäisi jär­jestää lapsen tarpei­ta vas­taavasti, mut­ta esimerkik­si per­he­hoi­dos­sa ole­vien las­ten osu­us vai­htelee maakun­nit­tain paljon, Heino pohtii.

Tapah­tuiko suo­ma­laises­sa las­ten­suo­jelus­sa vuon­na 2017 jotain sel­l­aista, mil­lä näitä luku­ja voitaisi­in selit­tää? Sitä pitäisi Hämeen­lin­nan las­ten­suo­jelun palvelupääl­likön Mar­ja ­Hän­nisen mielestä tutkia.

– Huolestut­tavaa ja yllät­tävääkin on, että kiireel­lis­ten sijoi­tusten määrä on niin rajusti kas­vanut, jatkaa Kun­tali­iton eri­ty­isas­iantun­ti­ja Aila Puusti­nen-Korho­nen.

Hänen mielestään olisi kiin­nos­tavaa selvit­tää, mitä uud­is­tet­tuun sosi­aal­i­huolto­laki­in säädet­ty pykälä yhtey­de­no­to­s­ta sosi­aal­i­huoltoon tuen tarpeen arvioimisek­si aiheut­ti las­ten­suo­jelun ilmoi­tusvelvol­lisu­udelle käytän­nössä. Pykälien sisältö ja velvoit­tavu­us ovat hyvin saman­laisia.

Huostaanottoja ennätysmäärä

Kan­ta-Hämeessä ja Pohjois-Kar­jalas­sa kiireel­lis­es­ti sijoitet­tu­jen las­ten osu­us oli 0,5 pros­ent­tia vas­taavaan väestöön suh­teutet­tuna, mikä on maakun­nit­tain tarkastel­tuna suurin. Huostas­sa ollei­den las­ten määris­sä Kan­ta-Häme on myös kär­jen tun­tu­mas­sa, sil­lä luku niiden osalta on 1,2 pros­ent­tia, kun kärkipaikkaa pitävän Pohjois-Savon luku on 1,3 pros­ent­tia.

Hämeen­lin­nas­sa las­ten­suo­jeluil­moi­tusten määrä kasvoi viime vuon­na 19 pros­ent­tia, 2 252 ilmoituk­seen. Huostaan­ot­to­ja valmis­telti­in ennä­tys­määrä. Ilmoituk­sista 67 johti kiireel­liseen sijoituk­seen. Kiireel­li­sistä sijoituk­sista 25 pää­tyi huostaan­ot­toon.

Hämeen­lin­nan kaupun­gin las­ten­suo­jelun palvelupääl­likkö Mar­ja Hän­ni­nen muis­tut­taa, että huostaan­ot­to­ja pure­taan koko ajan. Lap­sia kotiute­taan puolenkym­men­tä vuosit­tain hyvässä yhteistyössä per­hei­den, sijoi­tu­s­paikko­jen ja muiden palvelun­tar­joa­jien kanssa. Täl­lä het­kel­lä kaupungilla on huostas­sa yhteen­sä 133 las­ta.

– Voi sanoa, että lapsen lähdet­tyä sijoituk­ses­ta huostaan­ot­to pure­taan puolen vuo­den kulut­tua. Esimerkik­si nuoren ja van­hempi­en huono­ja väle­jä on kohen­net­tu per­heter­api­an avul­la.

Sosiaali- ja lastensuojelulakien muutokset eivät tuoneet lisää voimavaroja, vaan monessa kunnassa niitä siirrettiin taskusta toiseen.

Kaupun­ki on kehit­tänyt ehkäi­se­viä palvelu­ja nuo­rille. Kiitos­ta on saanut las­ten­suo­je­lu­työhön kohdis­tu­vaa painet­ta selvästi helpot­tanut Top­pari-tukipalvelu. Top­parin moni­ammatil­liseen tiimi­in kuu­lu­vat psykolo­gi, kak­si psyki­a­trista sairaan­hoita­jaa ja sosi­aalio­h­jaa­jaa sekä lähi­tu­tor.

Tiimin jäsenet jalka­u­tu­vat kadulle ja tapaa­vat kouluikäisiä nuo­ria hei­dän koton­aan, kahvi­las­sa tai vaik­ka keila­hallil­la. Asi­akkail­la voi olla psyykkisiä tai sosi­aal­isia vaikeuk­sia, mut­ta tii­mi kohtaa työssään myös koti- ja per­heti­lanteisi­in liit­tyviä haastei­ta.

– Top­pari-työ on erit­täin tehokas­ta. Lop­pu­peleis­sä se ei edes mak­sa paljon, jos sitä ver­taa sijaishuol­lon kus­tan­nuk­si­in, Hän­ni­nen pain­ot­taa.

Sijoituksen kriteereitä tiukennettiin

Kiireel­lis­es­ti sijoitet­tu­jen las­ten osu­us vas­taavaan väestöön suh­teutet­tuna oli pienin Etelä-Kar­jalas­sa ja Ahve­nan­maal­la. Etelä-Kar­jalan sosi­aali- ja ter­veyspi­iri Eksoten las­ten­suo­jelun palvelupääl­likkö Rai­ja Kojo ker­too hei­dän kehit­täneen tehostet­tua per­hetyötä, mihin liit­tyvää inten­si­ivistä per­heelle koti­in annet­tavaa tukea on lisät­ty.

– Kiireel­liset sijoituk­set ajanko­htais­tu­vat usein pitkään jatkuneen vaikean per­heti­lanteen jäl­keen, jol­loin tapah­tuu sel­l­ainen ylilyön­ti, mitä van­hem­mat eivät enää kykene käsit­telemään, Kojo selit­tää.

– Pyrimme ennakoimaan juuri niitä tilantei­ta. Per­heil­lä on käytössään suo­ra puhe­lin­nu­mero tutu­ille per­hetyön­tek­i­jöille, jot­ka pystyvät välit­tömästi jär­jestämään koti­in apua.

Kojo muis­tut­taa las­ten­suo­jelu­lain muu­tok­ses­ta, mil­lä kiireel­lisen sijoituk­sen kri­teere­itä tiuken­net­ti­in. Muu­tok­sel­la halut­ti­in eroon sel­l­ais­ten sijoi­tusten tekemis­es­tä, joil­la pyritään helpot­ta­maan huostaan­ot­to­ja. Eksotes­sa muu­tok­sel­la ei ollut merk­i­tys­tä, sil­lä kiireel­lis­ten sijoi­tusten määrät ovat vähen­tyneet jo pitkään.

– Kri­isi­ti­lanteis­sa olemme kiin­nit­täneet huomio­ta huolel­liseen selvi­tystyöhön, jot­ta ratkaisua voitaisi­in etsiä muil­la keinoin kuin sijoi­tusten ja huostaan­ot­to­jen kaut­ta, Kojo selit­tää.

– Huostaan­ot­to­ja ei pitkitetä tarpeet­tomasti. Ensisi­jais­es­ti pyritään tilanteen kohen­tamiseen. Nuorel­la se voi tarkoit­taa perusk­oulun lop­pu­un saat­tamista ja toisen asteen opiskelu­paikan han­kkimista.

Aila Puusti­nen-Korho­nen pitää Kojon mainit­se­maa kri­tee­rien tiuken­nus­ta myös ongel­mallise­na. Sil­lä vaikeutet­ti­in kiireel­lisen sijoituk­sen tekemistä. Las­ten­suo­jelus­sa tilantei­den tulk­in­taan liit­tyy epä­selvyyt­tä ja epäröin­tiä. Aiheel­lisia sijoituk­sia on voin­ut jäädä tekemät­tä. Yksi seu­raus voikin olla viime vuon­na tapah­tunut kiireel­lis­ten sijoi­tusten suma, kun kasaan­tuneet sijoituk­set ovat purkau­tuneet viiveel­lä.

Haukat lastensuojelun taivaalla

”Alkusyksys­tä kuulin, että Posti on voit­tanut erään kaupun­gin las­ten­suo­jelun per­hetyön kil­pailu­tuk­sen. Kyse ei ollut valeuutis­es­ta. Olemme sel­l­aisen ilmiön äärel­lä, jos­sa isot toim­i­jat pyrkivät uudelle alalle ali­hin­taan, tekevät tap­pi­ol­la muu­ta­man vuo­den ja kar­tut­ta­vat sinä aikana osaamista.”

THL:n tutkimus­pro­fes­sori Tar­ja Heino ihmettelee blo­gis­saan val­lit­se­vaa toim­intat­a­paa ja kyse­lee lapsen edun perään. Todet­takoon, että voitet­tuaan maini­tun tar­jouskil­pailun Posti kuitenkin vetäy­tyi. Siitä huoli­mat­ta uuti­nen pal­jas­taa jotain olen­naista las­ten­suo­jelus­sa val­lit­sev­as­ta todel­lisu­ud­es­ta tänä päivänä.
Heino ker­too kan­ta­vansa huol­ta niistä noin 18 000 laps­es­ta ja nuores­ta, jot­ka vuosit­tain ovat las­ten­suo­jelu­pe­rustein ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa. Vuon­na 2015 oli kysei­sistä lap­sista ja nuorista yli 7 000 sijoitet­tuna yksi­tyiseen per­heeseen oman kodin ulkop­uolelle, läh­es saman ver­ran eri­laisi­in laitok­si­in, yli 2 000 ammatil­lisi­in per­hekotei­hin ja läh­es 2 000 muualle.

”Näis­sä yksiköis­sä kas­vaa pikkukaupun­gin kokoinen tule­va sukupolvi”, kir­joit­taa Heino.
Las­ten­suo­jelun ympärivuorokau­ti­nen palve­lu­tuotan­to on yksi­ty­istynyt 2000-luvul­la. Laitosyk­siköistä ja ammatil­li­sista per­hekodeista suurin osa on yksi­ty­is­ten yri­tys­ten ja yleishyödyl­lis­ten jär­jestö­jen ylläpitämiä. Julkisen sek­torin yksikköjä on noin kol­mannes.

Tätä jut­tua varten on kuul­tu myös sel­l­aisia kun­nal­lisen las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jöitä tai esimiesase­mas­sa ole­via henkilöitä, jot­ka joutu­vat työte­htävien­sä tai ase­mansa vuok­si seu­raa­maan yksi­ty­is­ten palvelun­tuot­ta­jien toim­intaa. Joukos­sa on esimerkil­lisiäkin yri­tyk­siä, mut­ta jois­takin yksiköistä annet­tu palaute on kri­it­tistä. Haas­tatel­tu­jen henkilöl­lisyy­den suo­jelemisek­si he esi­in­tyvät nimet­töminä.

– Haukat vais­toa­vat saali­in kaukaa. Markki­noille tulee yri­tyk­siä, joil­la ei ole minkään­laista hajua siitä, miten näitä töitä pitäisi tehdä, sanoo yksi haas­tatel­luista työn­tek­i­jöistä.
– Kun­nal­li­sis­sa palveluis­sa on paljon toivom­isen varaa, mut­ta ne ovat kuitenkin niin lähel­lä, että me pystymme valvo­maan niitä parem­min.
– Tähän sekoit­tuu kun­nis­sa myös elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka. Eri alueet halu­a­vat näitä laitok­sia alueilleen. Välil­lä tun­tuu, että las­ten­suo­jelun asiantun­te­mus tai lapsen tarpeet ovat niitä viime­si­jaisia asioi­ta, jatkaa toinen haas­tateltavista.

Iso­jen toim­i­joiden ostet­tua pienem­piä ne liian usein muut­ta­vat hyväk­si koet­tua saplu­u­naa tai vai­h­ta­vat ihmisiä. Oste­tus­sa yksikössä työtä tehneet pitkän lin­jan ammat­ti­laiset eivät koe enää voivansa tehdä asi­akastyötä eet­tis­es­ti kestäväl­lä taval­la ja lähtevät. Hei­dän mukanaan menetetään val­tavasti osaamista.

– Har­mit­taa kaik­ista eniten niiden las­ten puoles­ta, joi­ta joudu­taan siirtämään muualle sen takia, kun se bisnes ei men­nytkään tältä osta­jal­ta niin kuin oli ajatel­tu.

Palvelutarpeen arviointi tärkeää

– Olemme viime vuo­teen saak­ka olleet alue­hallintovi­ras­ton seu­ran­nas­sa. Kah­teen ker­taan on ollut uhkasakkokin pääl­lä las­ten­suo­jelun määräaiko­jen yli­tys­ten vuok­si, Mar­ja Hän­ni­nen ker­too.

Hämeen­lin­na on viime vuon­na luop­unut tilaaja–tuottajamallista sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen­sa organ­isoin­nis­sa. Koko Kan­ta-Hämeen alueel­la on kiin­nitet­ty huomio­ta eri­tyis­es­ti palve­lu­tarpeen arvioin­nin kehit­tämiseen. Arvioin­ti tapah­tuu lap­siper­hep­alvelu­iden ja las­ten­suo­jelun yhteistyönä. Näin lyhen­netään per­hei­den odotu­saiko­ja ja nopeutetaan työsken­te­lyä.

– Yritämme seg­men­toi­da asi­akkuuk­sia siten, että tietyn­tyyp­pi­sis­sä ongelmis­sa pros­es­si toteutetaan aina samal­la tavoin. Siihen sisäl­tyvät tiet­ty määrä tapaamisia ja tietyt menetelmät.

Arvioin­nin kaut­ta tul­laan muun muas­sa per­hetyön, per­heneu­volan ja las­ten­suo­jelun asi­akkaak­si. Näin asi­akkaan itsen­sä ei tarvitse osa­ta arvioi­da, mihin ottaa yhteyt­tä. Samas­sa yhtey­dessä tehdään myös palvelu­o­h­jaus­ta kaupun­gin ulkop­uolisi­in palvelui­hin.

– Se on var­masti syynä, että onnis­tu­imme kampit­ta­maan määräaika­pul­mamme. Tämä toim­inta­malli tulee mah­dol­lis­es­ti siir­tymään tule­vaan soteen, arvelee Hän­ni­nen.

Puusti­nen-Korho­sen mielestä palve­lu­tarpeen arvioin­tia tulisi kehit­tää moni­ammatil­lise­na tiim­i­työnä. Siihen viime vuon­na toteutetun Kun­tali­iton las­ten­suo­jelun kun­taky­se­lyn tulok­set anta­vat vah­van tuen. Tiimis­sä tulisi olla sosi­aal­i­huol­lon osaa­jien lisäk­si ainakin psyki­a­tri­nen sairaan­hoita­ja ja toim­intat­er­apeut­ti ter­vey­den­huol­lon puolelta. Laadukkaal­la arvioin­ti­työl­lä palvelu­o­h­jaus osuu oikeaan.

Tar­ja Heino toteaa sosi­aal­i­työn toimi­van parhaim­mil­laan moni­ammatil­lisen verkos­ton kokoonku­to­jana. Ammat­ti­laiset ja palvelu­jär­jestelmät lapsen ympäril­lä tulisi kytkeä yhteen taval­la, jon­ka tavoit­teena on sekä voimis­taa että aut­taa las­ta ja per­het­tä, mut­ta myös vält­tää lapsen sijoit­ta­mi­nen.

– Ehkäi­sevä työ pitäisi nähdä niinkin, että kun vaikeuk­sia alkaa ilmaan­tua, ei toim­i­takaan tiukasti yleisen normin tai palvelukaa­van mukaan vaan tehdään tarvit­taes­sa inten­si­ivisem­min ja enem­män yhden kanssa. Näin ehkäistään ongel­man vaikeu­tu­mista, Heino miet­tii.

Sijaisperheitä vaikea löytää

Las­ten­suo­jelu­lain mukaan lapsen sijaishuolto on jär­jestet­tävä ensisi­jais­es­ti per­he­hoi­dos­sa. THL:n tilas­tora­por­tis­sa Etelä-Poh­jan­maa erot­tuu laitoshuol­lon korkean luvun osalta. Huostas­sa olleista lap­sista 35 pros­ent­tia oli laitoshuol­lon piiris­sä ja 52 pros­ent­tia oli sijoitet­tu per­heisi­in.

– Maakun­nas­sa vain Seinäjo­ki jär­jestää julkises­ti per­he­hoitoa. Muut kun­nat tai kun­tay­htymät osta­vat per­he­hoidon palvelu­ja, ker­too Etelä-Poh­jan­maan LAPE-han­kkeen työn­tek­i­jä Noo­ra Aarnio, joka on virkava­paal­la Seinäjoen kaupun­gin las­ten­suo­je­lu­työstä.

– Jot­ta per­he­hoito pää­sisi entistä parem­min kehit­tymään, tarvit­taisi­in maakun­nalli­nen toim­i­ja huole­hti­maan siitä, että per­he­hoito on resurssoitu mah­dol­lisim­man hyvin.

LAPE-han­kkeessa toimivis­sa työryh­mis­sä pyritään kehit­tämään per­he­hoitoa. Hoit­o­muo­dos­sa riit­tää haastei­ta sekä julk­isil­la että yksi­ty­isil­lä toim­i­joil­la. Per­he­hoi­dos­sa tukea tulee ohja­ta riit­tävästi sekä sijais­van­hem­mille että per­heisi­in sijoite­tu­ille lap­sille. Lapset voivat oireil­la voimakkaasti.

– Sijais­per­hei­den löytämi­nen ei ole aina help­poa. Oman kodin avaami­nen ”julkisek­si kodik­si” ja per­he-elämän avaami­nen vira­nomaisille voi olla raskas­ta. Seinäjoel­la on toimin­ut jo pitkään oma sosi­aal­i­työn­tek­i­jä per­he­hoita­jien tuke­na.

Etelä-Poh­jan­maal­la suurin osa laitospalveluista on yksi­ty­is­ten tuot­ta­maa. Seinäjoel­la on kak­si julk­ista laitos­ta, 7‑paikkainen perusyk­sikkö ja 14-paikkainen yksikkö, mis­sä on saatavil­la neu­rop­syki­a­trista osaamista ja asiantun­te­mus­ta kehi­tys­vam­maisu­ud­es­ta.

– Seinäjoel­la ollaan kansal­lisen trendin vas­tais­es­ti lisäämässä julk­ista palvelua. Olen itse ollut mukana kehit­tämässä tätä uut­ta 14-paikkaista las­ten­suo­jeluyk­sikköä Törnävälle, Aarnio ker­too.

Kehit­tämistyössä on kuul­tu ensin­näkin las­ten­suo­je­lu­työn toim­i­joi­ta, mut­ta ain­ut­laa­tuisel­la taval­la myös sijoitet­tu­ja nuo­ria ja hei­dän van­hempiaan. Viime vuon­na kootut nuorten ja van­hempi­en ryh­mät ovat tuot­ta­neet tietoa toim­intaa varten. Aarnio tulee kokoa­maan mate­ri­aal­ista käsikir­jan.

Perhehoidossa tukea tulee ohjata riittävästi sekä sijaisvanhemmille että perheisiin sijoitetuille lapsille. Lapset voivat oireilla hyvinkin voimakkaasti.

– Asi­akkaat pitivät neu­vot­te­lu­ti­lantei­ta vaikeina, kos­ka niis­sä voi nous­ta ris­tiri­itaisia tun­tei­ta esi­in per­hei­den erim­ielisyyk­sien vuok­si. He toivoivat mah­dol­lisu­ut­ta keskustel­la myös näi­den tilantei­den jäl­keen ja purkaa tun­teitaan.

– Sekä nuoret että van­hem­mat pitivät tärkeänä, että per­hetyön täy­tyy olla inte­groitu­na laitok­sen toim­intaan, Aarnio korostaa.

Lap­si- ja per­hep­alvelu­iden muu­toso­hjel­man aikana ollaan laa­ti­mas­sa sijaishuol­lon kansal­lisia laatukri­teere­itä. Tar­ja Heinon mielestä Suomeen pitäisi perus­taa avoin kansalli­nen rek­isteri, jos­ta kävi­sivät ilmi maas­sa toimi­vat julkiset ja yksi­tyiset las­ten­suo­jelun laitosyk­siköt. Sieltä olisi löy­det­tävis­sä yri­tysti­eto­jen lisäk­si palve­lu­tar­jon­ta, hin­noit­telu ja erikoisosaami­nen.

– Kun vaa­dit­ta­va tieto olisi yhden­mukaises­ti luokitel­tu, maakun­nat voisi­vat kil­pailut­taa palvelun­tuot­ta­jat rek­isterin perus­teel­la. Se antaisi mah­dol­lisu­u­den luop­ua raskaista kil­pailu­tuk­sista, jot­ka imevät val­tavasti voimavaro­ja, Heino perustelee.

Sosiaalihuoltolain uudistus tarpeen

Sosi­aal­i­huolto­lain uud­is­tuk­sen myötä tehti­in muu­tok­sia myös las­ten­suo­jelu­laki­in. Tavoit­teena oli siirtää sosi­aali­palvelu­jen pain­opis­tet­tä las­ten­suo­jelus­ta sosi­aal­i­huolto­lain mukaisi­in keveämpi­in palvelui­hin.

Sosi­aal­i­huolto­lain toimeen­pano on kun­taky­se­lyn mukaan kesken useis­sa kun­nis­sa ja yhteis­toim­inta-alueil­la. Se on eden­nyt maakun­nista ripeim­min Satakun­nas­sa, Pohjois-Savos­sa, Etelä-Savos­sa ja Pohjois-Poh­jan­maal­la. Kan­ta-Hämeen, Kymen­laak­son ja Lapin haas­teena on toimeen­panon eri­tahtisu­us kun­tien välil­lä: osas­sa ollaan jo pitkäl­lä ja osas­sa vas­ta aloitel­laan.

Haas­tatel­lut asiantun­ti­jat ovat yhtä mieltä siitä, että sosi­aal­i­huolto­lain uud­is­tus oli eri­no­mainen ja tarpeelli­nen. Mut­ta maini­tun lain mukaisten palvelu­jen ja las­ten­suo­jelu­lain mukaisten palvelu­jen rajap­in­nas­ta käy­dään jatku­vaa keskustelua.

– Jostain syys­tä laki­in sisäl­tyvää aja­tus­ta palvelu­jen perus­tu­mis­es­ta tarpeeseen, eikä joi­hinkin kri­teerei­hin, on hirveän vaikeaa saa­da men­emään läpi, Rai­ja Kojo pohtii.

Tar­ja Heino muis­tut­taa siitä, että lakimuu­tok­set eivät tuoneet lisää voimavaro­ja. Se on johtanut jois­sakin kun­nis­sa siihen, että las­ten­suo­jelus­ta on siir­ret­ty resursse­ja sosi­aal­i­huolto­lain mukaiseen per­hetyön piiri­in. Näin raha on käytän­nössä liikkunut ”kukkaros­ta toiseen”.

Mar­ja Hän­nisen mielestä Hämeen­lin­nas­sa tehti­in viisas ratkaisu vuosia sit­ten, kun kaupun­ki lähti vahvis­ta­maan samanaikaises­ti sekä las­ten­suo­jelua että lap­siper­hep­alvelui­ta. Akilleen kan­tapääk­si ovat muo­dos­tuneet per­heet, jot­ka tarvit­se­vat palvelui­ta paljon ja pitkään.

– On eri­ty­is­lap­sia tai muu­ta prob­lemati­ikkaa, mikä vaatii pitkäjän­teistä kan­nat­te­lu­työtä. Se on han­kalaa, kos­ka lap­siper­hep­alvelu­iden jär­jestelmä perus­tuu siihen, että asi­akku­udet eivät jatkuisi kauan.

– Me laskimme toukoku­us­sa, että meil­lä on satakun­ta sel­l­aista las­ta, joiden oikea paik­ka ei olisi las­ten­suo­jelus­sa. Sel­l­aisia asi­akkuuk­sia on kuitenkin vaikeaa siirtää, kos­ka siir­tyessään ne voisi­vat tukkia varhaisem­man tuen palve­lut, Hän­ni­nen ker­too.

Markku Tasala

Riittävätkö sosiaalityöntekijät?

Kun­taky­se­lyn vas­tausten mukaan las­ten­suo­jelun palvelu­jen saatavu­us on heiken­tynyt. Se on johtunut myös niuken­tuneista resurs­seista. Kun­tien perus­palvelu­jen val­tiono­suuk­sia on leikat­tu koval­la kädel­lä. Vuon­na 2012 leikkausten vaiku­tus oli 631 miljoon­aa euroa.

Vuon­na 2015 leikkausten vaiku­tus oli noin 1,3 mil­jar­dia euroa. Se on suun­nilleen sama sum­ma, jon­ka kun­nat käyt­tivät kaikkien las­ten ja per­hei­den palvelu­jen­sa jär­jestämiseen tuona vuon­na. Kun­tali­iton arvion mukaan sosi­aal­i­huolto­lain rahoi­tus­tarve olisi ollut 88–95 miljoon­aa euroa, kun kun­nille ohjat­ti­in val­tiono­su­us­ra­hoituk­ses­sa 16 miljoon­aa euroa.

Henkilöresurssien osalta voimavarat oli­vat huolestut­ta­van ohuet muun muas­sa Kan­ta-Hämeessä. Las­ten­suo­jelun palvelupääl­likkö Mar­ja Hän­ni­nen ker­too tilanteen olleen Hämeen­lin­nas­sa viime vuon­na karmea. Täl­lä het­kel­lä avo­huol­los­sa on kuusi ja sijaishuol­los­sa kak­si virkaa tyhjil­lään. Kaupun­ki on tul­lut vas­taan.

– Meil­lä tehti­in iso palkanko­ro­tus sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille toukoku­us­sa. Kesäku­us­sa lop­pui viimeisin haku ja nyt vaikut­taa siltä, että saisimme ainakin kak­si sijaista ja ehkä yhden vak­i­naisenkin, Hän­ni­nen toteaa.

Eksoten las­ten­suo­jelun palvelupääl­likkö Rai­ja Kojo ker­too heil­lä olleen kesäku­us­sa neljä sosi­aal­i­työn­tek­i­jän virkaa auki. Ammat­ti­henkilölain voimaan­tu­lon jäl­keen oli sijais­ten kanssa haastei­ta, kos­ka sijaisu­uskelpoisu­u­den täyt­täviä tai päte­viä työn­tek­i­jöitä ei ollut riit­tävästi.

– Meil­lä tehti­in sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den palkkaratkaisu, jos­sa tehtävän vaa­tivu­u­den arvioin­ti määritelti­in myös uudelleen. Las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den tehtäväko­htainen palk­ka nousi use­am­man sata euroa. Myös ohjaa­jien palkko­ja on tark­istet­tu, mut­ta se työ on vielä kesken.