Tuuli Lamponen tutki väitöskirjassaan kiireellisten sijoitusten päätöksentekoa aina välittömän vaaran havaitsemisesta päätöksen syntymiseen asti.

 

 

Suoma­lai­silla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on har­vi­nais­laa­tui­sen suuri vas­tuu las­ten kii­reel­li­sistä sijoi­tuk­sista kodin ulko­puo­lelle. Yhteiskuntatieteiden toh­tori Tuuli Lamponen halusi väi­tös­kir­jal­laan tuot­taa tut­kit­tua tie­toa sosi­aa­li­työn arjen käy­tän­nöistä ja ker­toa toi­sen­laista tari­naa jul­ki­sessa kes­kus­te­lussa esiin­ty­vien, kai­kista traa­gi­sim­pien las­ten­suo­je­lu­ta­paus­ten rinnalle.

– Sosiaalityöntekijöiden amma­til­li­nen näkö­kulma jää usein puut­tu­maan näistä kes­kus­te­luista jo salas­sa­pi­to­ky­sy­mys­ten ja ammat­tieet­tis­ten näkö­kul­mien vuosi, hän sanoo.

Lamponen valitsi etno­gra­fi­sen tut­ki­musot­teen, jotta hän pääsi mah­dol­li­sim­man lähelle pää­tök­sen­teon het­kiä. Kenttäpäiväkirjoja kerään­tyi vii­deltä sosi­aa­lia­se­malta kah­desta kunnasta.

– Havainnoin kes­kus­te­lua sosi­aa­lia­se­mien lisäksi kai­kissa niissä ympä­ris­töissä, joissa kii­reel­listä sijoi­tusta kos­ke­vaa pää­tök­sen­te­koa teh­tiin. Olin mukana esi­mer­kiksi koti­käyn­neillä ja autokeskusteluissa.

Havainnoinnin lisäksi Lamponen teki 51 haastattelua.

– Havainnoidessa sain tie­toa pas­sii­vi­sena sivus­ta­seu­raa­jana. Haastatteluissa tar­ken­sin saa­maani koko­nais­ku­vaa ja kuu­lin, mitä yksit­täi­nen sosi­aa­li­työn­te­kijä käy läpi ja ajattelee.

Yksiselitteistä määritelmää ei ole

Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö on sosi­aa­li­huol­to­lain uudis­tuk­sen yhtey­dessä täh­den­tä­nyt, että kii­reel­li­nen sijoi­tus on tur­vaa­mis­toimi sil­loin, kun lap­sen tilanne vaa­tii väli­töntä ter­vey­den ja kehi­tyk­sen tur­vaa­mista kodin ulko­puo­lelle sijoittamisella.

Viikonloppuisin ja yöaikaan tiedonsaanti vaikeutuu.

Kiireellisen sijoi­tuk­sen edel­lyt­tä­mälle välit­tö­mälle vaa­ralle ei kui­ten­kaan ole yksi­se­lit­teistä mää­ri­tel­mää lain­sää­dän­nössä, eikä tosie­lä­män tilanteissa.

Lamponen jaot­teli välit­tö­män vaa­ran tilan­teet kol­meen kate­go­ri­aan: sel­kei­siin, epäi­lyk­sen alai­siin ja epävarmoihin.

– Ajattelen, että väli­tön vaara kos­kee tilan­teita, joita ei voi rat­kaista avo­huol­lon tuki­toi­milla, hän sanoo.

Yksi mit­tari on, että arviota tekevä hen­kilö ei voi kävellä tilan­teesta siten, että jät­täisi lap­sen kotiin ja olisi vakuut­tu­nut siitä, että pää­tök­sen­te­koa voi lykätä.

STM on eril­lis­kir­jees­sään ohjeis­ta­nut, että lap­sen itse ker­to­maan vaa­raan tulee suh­tau­tua eri­tyi­sellä vakavuudella.

– Aineistoni tukee tätä ohjetta. Sosiaalityöntekijät piti­vät lap­sen tuot­ta­maa tie­toa tär­keänä ja kysee­na­lais­ta­mat­to­mana lähteenä.

Aina lasta ei kui­ten­kaan tavoi­teta pää­tök­sen­teon het­kellä, tai tilanne on emo­tio­naa­li­sesti niin kuor­mit­tava, ettei lapsi kykene ker­to­maan tilan­tees­taan. Silloin lap­sen kanssa tulee kes­kus­tella mah­dol­li­sim­man pian pää­tök­sen toi­meen­pa­non jälkeen.

Tietoa syntyy vuorovaikutussuhteissa

Kun lam­po­nen huo­masi, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jät puhui­vat aineis­tossa tois­tu­vasti tie­dosta, hän kehitti tie­to­työn käsit­teen kuvaa­maan pää­tök­sen­teon prosessia.

– Tietotyö on luon­teel­taan sosi­aa­lista, sillä tie­toa syn­tyy pää­sään­töi­sesti vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teissa, hän kertoo.

Sosiaalinen tie­to­työ koos­tuu tie­don kerää­mi­sen, käsit­te­le­mi­sen, ana­ly­soin­nin ja arvioin­nin vai­heista. Aikaisempaa tie­toa saa­daan ole­massa ole­vista asia­kas­kir­jauk­sista, ja nyky­het­kessä tie­toa kerään­tyy suh­teissa mui­hin pai­kalla ole­viin henkilöihin.

Kiireellisen sijoi­tuk­sen pää­tök­sen­teon pro­ses­sia Lamponen kuvai­lee kehä­mäi­seksi. Se tar­koit­taa, että pro­sessi ei etene line­aa­ri­sesti eteen­päin, vaan sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tulee aina uuden tie­don ilmaan­tuessa uudel­lee­nar­vioida koko­nais­ku­vaa. Uusi tieto joko vah­vis­taa tai haas­taa ole­massa ole­van tiedon.

– Selkeissä välit­tö­män vaa­ran tilan­teissa tar­vit­tava tieto on käsillä jo pää­tök­sen­te­ko­het­kellä. Epäilyksen alai­sissa tai epä­sel­vissä het­kissä tie­toa jou­du­taan tes­taa­maan moneen ker­taan, hän kertoo.

Ajallisestikin pro­ses­sointi on moneen suun­taan kul­ke­vaa. Mennyt aika on usein läsnä pää­tök­sen­teossa ja muo­dos­taa arvioin­ti­poh­jan. Tulevaisuuteen suun­tau­tuva pää­tök­sen­teko arvioi, mitä seu­rauk­sia pää­tök­sellä on lap­sen elämässä.

Tilanteet eivät ole yksiselitteisiä

Tiedon ana­lyyt­ti­nen jär­keily vaa­tii sekä ana­lyyt­tista että intui­tii­vista tie­don käsit­te­lyn tai­toa, jotka eivät sulje toi­si­aan pois.

– Analyyttinen käsit­tely perus­tuu sii­hen, että pää­tök­set perus­tel­laan fak­toilla. Tilanteet eivät kui­ten­kaan aina ole yksi­se­lit­tei­siä ole­massa ole­van tie­don valossa, Lamponen kertoo.

Kun puhut­tua fak­taa ei ole, ote­taan muut ais­ti­ka­na­vat eri tavoin käyt­töön, ja tilan­netta havain­noi­daan asian­tun­ti­juu­teen perus­tu­van intui­tion turvin.

– Viikonloppuisin ja yöai­kaan tie­don­saanti usein vai­keu­tuu. Silloin intui­tii­vi­sesta tie­don käsit­te­lystä voi olla hyö­tyä. Erityisesti koke­neem­mat sosi­aa­li­työn­te­ki­jät puhui­vat tästä, Lamponen sanoo.

Ajatusten jakaminen helpottaa työkuormaa.

Hänen mukaansa ammat­ti­lai­nen oppii ajan kanssa luke­maan tilan­teissa ole­via sig­naa­leja perus­tuen aikai­sem­piin kokemuksiin.

Vasta-alka­jat koki­vat­kin tär­keänä, että pää­tök­sen­te­koon sai uran alussa apua koke­neem­milta sosiaalityöntekijöiltä.

– Selkeä tarve oli myös päästä kes­kus­te­le­maan reflek­toi­vasti työyh­tei­sössä esi­mer­kiksi siitä, miten eri ihmi­set hah­mot­ta­vat puut­tu­mi­sen kyn­nyk­sen, Lamponen kertoo.

Ajatusten jaka­mi­nen hel­potti yksit­täis­ten työn­te­ki­jöi­den kuor­mi­tusta. Lamponen huo­maut­taa, että kes­kus­te­lua var­ten on tär­keää luoda käsit­teitä, joilla pää­tök­sen­teosta voi puhua.

– Se on tär­keä maasto kes­kus­te­luille ja jat­ko­ke­hit­tä­mi­selle. Sosiaalityöntekijät itse ovat par­haita kuvaa­maan omaa teke­mis­tään ja luo­maan käsit­teis­töä työssään.

Osa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä kui­ten­kin toi­voi myös työ­nan­ta­jalta yleis­ta­son ohjeis­tusta ja pro­ses­si­ku­vauk­sia hel­pot­ta­maan jae­tun ymmär­ryk­sen muo­dos­ta­mista vaih­te­le­vista prosesseista.

Yhteiskuntatieteiden mais­teri Tuuli Lamposen sosi­aa­li­työn alaan kuu­luva väi­tös­kirja Kiireellisen sijoi­tuk­sen pää­tök­sen­teko las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työnä tar­kas­tet­tiin Tampereen yli­opis­ton yhteis­kun­ta­tie­tei­den tie­de­kun­nassa per­jan­taina 19.8.2022.

Ella Rantanen