Sosiaalityö on muutostyötä, jonka työkaluina toimivat myös tunteet. Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta niitä voidaan hyödyntää työssä.

 

Sosiaa­li­työssä suhtau­dutaan tunteisiin kaksi­ja­koi­sesti: toisaalta ajatellaan, että sosiaa­lityö on viran­omais­työtä, johon ei perin­tei­sesti liitetä tunteita, ja toisaalta sosiaa­li­työn­tekijä kohtaa asiak­kaita erilai­sissa elämän­ti­lan­teissa, joihin voi kuulua koko tunteiden kirjo.

Hanna Kylmänen ja Reija Ukkola selvit­tivät yhtei­sessä pro gradu -tutkiel­massaan sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden asiakas­ti­lan­teissa herän­neitä niin sanottuja kiellettyjä tunteita ja niiden vaiku­tusta työhy­vin­vointiin.

Monet vastaa­jista pohtivat, voidaanko edes puhua kielle­tyistä tunteista. Heistä kaikki tunteet ovat sosiaa­li­työssä sallittuja.

− He määrit­te­livät kielle­tyiksi ne tunteet, joita ei ole ammatil­li­sesti hyväk­syt­tävää näyttää asiakas­ti­lan­teissa, Hanna Kylmänen lisää.

Kiellettyjen tunteiden alkuperä

Osa vastaa­jista oli sitä mieltä, että hyvä sosiaa­li­työn­tekijä tunnistaa kaiken­laiset tunteensa, mutta pysyy asiakas­ti­lan­teessa neutraalina ja käsit­telee niitä esimer­kiksi työnoh­jauk­sessa tai työka­ve­reiden kanssa.

Osa vastaa­jista ajattelee, että sosiaa­li­työhön ja asiakas­pro­ses­seihin kuuluu tunteiden näyttä­minen. Heidän mielestään esimer­kiksi asiakkaan eettinen kohtaa­minen tarkoittaa muun muassa sitä, että asiak­kaalle voidaan näyttää riittä­mät­tö­myyden ja epätie­toi­suuden tunteita sekä surua.

Voidaanko edes puhua kielletyistä tunteista, sillä kaikki tunteet ovat sosiaalityössä sallittuja.

− Tutkiel­massa nousi esiin ajatus, ettei sosiaa­li­työn­te­ki­jällä aina tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan myös asiakkaan kanssa voi pohtia, miten on parasta edetä, Kylmänen kertoo.

Sosiaa­li­työn­te­kijän on pystyttävä tunnis­tamaan myös asiakkaan tunteita ja auttamaan häntä niiden tunnis­ta­mi­sessa, sanoit­ta­mi­sessa ja käsit­te­le­mi­sessä. Vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teessa on syytä tunnistaa tunteiden alkuperä, sillä muuten asiakkaan tunteet saattavat siirtyä työnte­kijän tunne­kuor­maksi.

Kiellet­tyjen tunteiden alkuperän ulkoisia tekijöitä, joihin työntekijä ei pysty vaikut­tamaan, ovat muun muassa palve­lu­jär­jes­telmän ongelmat, väkivallan uhka, lapsen asema ja etu, vanhemman rooli ja tuen puute sekä kiire.

Joskus asiakas käyttäytyy aggres­sii­vi­sesti saadakseen sosiaa­li­työn­te­kijän toimimaan halua­mallaan tavalla. Hän yrittää herättää työnte­ki­jässä pelkoa tai epävar­muutta ja vaikuttaa sitä kautta päätök­sen­tekoon.

Erittäin vaikeiksi vastaajat kokevat tunteet silloin, kun työsken­nellään lasta seksu­aa­li­sesti hyväksi käyttäneen tai kaltoin kohdelleen vanhemman tai jonkun muun henkilön kanssa.

Sisäisiä tekijöitä, joihin työntekijä pystyy asiakas­ti­lan­teessa vaikut­tamaan, ovat muun muassa hänen oma petty­myk­sensä, ärtymyk­sensä ja turhau­tu­mi­sensa. Asiakkaan kritiikki voi herättää voimak­kaita tunteita ja vaikuttaa työhy­vin­vointiin erityi­sesti silloin, jos työntekijä kokee sen epäoi­keu­den­mu­kai­seksi ja kohtuut­to­maksi.

Sosiaa­linen tilan­netaju, tunneäly ja hyvät vuoro­vai­ku­tus­taidot todettiin tehok­kaim­miksi keinoiksi estää tilan­teiden kärjis­ty­mistä asiakas­ti­lan­teissa.

− Tunteet voivat myös ohjata omaa työsken­telyä siihen suuntaan, kuinka asiakkaan kanssa on hyvä edetä, Reija Ukkola lisää.

Pitkä työkokemus suojaa

Kiellettyjä tunteita käsitellään pääasiassa työka­ve­reiden kanssa ja työnoh­jauk­sessa. Esimiesten ja työyh­teisön tuki koetaan tärkeiksi.

Vastaa­jista 92 prosenttia koki työko­ke­muksen merkit­tä­västi suojaa­vaksi tekijäksi kiellet­tyjen tunteiden kokemi­sessa ja käsit­te­lyssä, ja 8 prosenttia vastaa­jista ei kokenut sillä olevan merki­tystä. Pitkä työko­kemus näyttää auttavan erityi­sesti vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teiden sääte­lyssä.

Joskus asiakas käyttäytyy aggressiivisesti saadakseen sosiaalityöntekijän toimimaan haluamallaan tavalla.

Vastaa­jista oli kuusi prosenttia alle 30-vuotiaita, 37 prosen­tilla oli sosiaa­lityön työko­ke­musta yli 20 vuoden ajalta ja 18 prosen­tilla yli 30 vuoden ajalta.

Yleisesti koetaan, että tunteet tukevat sosiaa­li­työn­te­kijän työhy­vin­vointia, jos niiden käsit­te­le­miseen annetaan tila ja mahdol­lisuus. Vastaajien mielestä tunteiden käsit­te­lyssä auttaa pitkän työko­ke­muksen lisäksi vankka ammat­ti­taito. Osa vastaa­jista koki, että tunteita on hyvä käsitellä kokeneemman työto­verin kanssa. Joidenkin mielestä työpai­kalla ei voinut puhua ääneen kielle­tyistä tunteista, vaan ne piti käsitellä yksin.

Jotkut vastaa­jista työstävät kiellettyjä tunteitaan harras­tus­tensa avulla. Osa vastaa­jista kertoi, että oli harkinnut työpaikan vaihdosta tuen puutteen vuoksi tai oli jo vaihtanut työpaikkaa sen vuoksi.

Työhy­vin­vointia tukevat ammatil­lisuus, henkinen hyvin­vointi ja itsetun­temus. Itsetun­te­muksen pohjana on tunteiden tunnis­ta­minen, niiden hyväk­sy­minen ja käsit­te­le­minen.

Tutkielman mukaan sosiaa­lityön koulu­tuk­sessa ei riittä­västi kiinnitetä huomiota teorian ja käytännön kohtaa­miseen eikä itsetun­te­mukseen. Tunteet tukevat työssä jaksa­mista, kun ne hyväk­sytään luonnol­lisena osana sosiaa­li­työtä, mutta liial­linen tunne­kuorma murentaa pitkällä aikavä­lillä työhy­vin­vointia.

− Tällä hetkellä koulu­tuk­sessa olisi kehitet­tävää, jotta se antaisi työkaluja kohdata sosiaa­lityön eettisiä risti­riitoja ja työstää niiden nostat­tamia tunteita, Ukkola sanoo.

Iita Kettunen

Hanna Kylmänen ja Reija Ukkola: “Aina ei voi auttaa” – sosiaa­lityön asiakas­ti­lan­teissa koettujen tunteiden vaikutus työhy­vin­vointiin, pro gradu -tutkielma, sosiaa­lityö, Lapin yliopisto 2017.