Hormonimyrsky aivoissa, lepatusta vatsassa ja huumaantunutta oloa. Niin ihanaa, paitsi jos kohteena on oma asiakas.

 

Rakkaus ei aina kysy paik­kaa tai sopi­vaa het­keä. Rak­kautta voi syn­tyä myös työn­te­ki­jän ja asiak­kaan välillä, vaikka sitä ei pidetä hyväksyttävänä.

Mikään laki ei yksioi­koi­sesti kiellä sosiaali­alan ammat­ti­laista rakas­tu­masta aikui­seen asiak­kaa­seensa. Perus­tus­lail­li­nen yksi­tyi­se­lä­män­suoja ja Euroo­pan ihmi­soi­keus­so­pi­mus tar­joa­vat oikeu­den omaan yksi­tyi­se­lä­mään, myös sosi­aa­lia­lalla työskenteleville.

Se, mikä on juri­di­sesti sopi­vaa ja mikä taas ei, riip­puu siitä, mikä yhteys tun­teilla ja toi­min­nalla on työ­teh­tä­vien hoi­toon. Lisäksi työ­suh­teessa ole­villa on hie­man eri­lai­set vapau­det kuin vir­ka­suh­tei­silla, sillä laissa on sää­detty viran­hal­ti­jan ase­masta, luo­tet­ta­vuus­vaa­ti­muk­sista ja velvollisuuksista.

– Vir­ka­suhde lei­maa työn­te­ki­jää myös vapaa-ajalla. Olles­saan virassa, tulee vapaa-aika­na­kin käyt­täy­tyä vir­ka­suh­teen edel­lyt­tä­mällä tavalla, sanoo ammat­ti­jär­jestö Talen­tian työ­mark­ki­na­la­ki­mies Tuo­mas Hyytinen.

Missä raja sitten menee?

Yhtä sel­keää rajaa on vai­keaa läh­teä vetä­mään. Yli­pää­tään viran­hal­ti­jan tulee myös miet­tiä, mil­lai­sen kuvan hän antaa työ­nan­ta­jas­taan ja poh­tia, onko mah­dol­lista, että rak­kaus­suhde hei­ken­tää luo­tet­ta­vuutta työ­nan­ta­jaa kohtaan?

– Näen tässä ongel­mana sen, että ulos­päin täl­lai­nen tilanne voi näyt­tää siltä, että viran­omai­nen saat­taa käyt­tää ase­maansa hyväksi, jol­loin luo­tet­ta­vuus viran­omai­sen toi­min­nan objek­tii­vi­suu­teen ja tas­a­puo­li­seen koh­te­luun mure­nee. Myös salas­sa­pi­to­ky­sy­myk­set voi­vat nousta esiin, Tuo­mas Hyy­ti­nen sanoo.

Jos ryhtyy suhteeseen asiak­kaansa kanssa, ei voi enää käsitellä hänen asioitaan.

Syytä on myös muis­taa, että rak­kaus­suh­teen kuten ei min­kään muun läheis­suh­teen yllä­pi­toon tule käyt­tää virka-aikaa, työ­au­toa tai työ­paik­kaa. Suh­teen yllä­pi­don vuoksi ei lii­oin saa käyt­täy­tyä epä­asian­mu­kai­sesti työ­pai­kalla tai työmatkalla.

Voiko rakkauden vuoksi saada kenkää?

Kun­nal­li­sen viran­hal­ti­ja­lain mukaan viran­hal­tija voi­daan irti­sa­noa asial­li­sesta ja pai­na­vasta syystä. Sel­lai­sena voi­daan pitää vir­ka­suh­tee­seen olen­nai­sesti vaka­vaa rik­ko­musta tai sel­lais­ten viran­hal­ti­jan hen­ki­löön liit­ty­vien työn­te­koe­del­ly­tys­ten olen­naista puut­tu­mista, jol­loin hen­kilö ei enää kykene sel­viy­ty­mään tehtävästään.

Lisäksi vir­ka­suh­teen ulko­puo­lella tapah­tu­neella toi­min­nalla pitää työ­oi­keu­del­li­sesti olla jon­kin­lai­nen yhteys nii­hin vir­ka­teh­tä­viin, jotta se voi olla purkuperuste.

– Esi­mer­kiksi vapaa-aikana tehty rahan kaval­ta­mi­nen voi olla irti­sa­no­mi­sen syy, jos tekee pää­tök­siä etuu­den mak­sa­mi­sista. Nämä molem­mat ovat talou­del­li­sia asioita, Tuo­mas Hyy­ti­nen kertoo.

– Sen sijaan, jos viran­hal­tija hoi­taa rak­kaansa asioita, on poh­dit­tava, mikä sen yhteys on vir­ka­teh­tä­vien hoi­toon. Jos ollaan asiak­kaan kanssa suh­teessa, voi syn­tyä jää­viys­ky­sy­myk­siä. Jon­kin­lai­nen vir­ka­virhe on mie­les­täni kui­ten­kin tapah­dut­tava ennen kuin pal­ve­lus­suhde voi­daan päättää.

Työ­suh­tei­sen koh­dalla kyn­nys irti­sa­no­mi­seen on kor­keampi. Siinä on kui­ten­kin samat teki­jät, kuten jää­viys ja työ­nan­ta­jan maine, jotka on otet­tava huo­mioon. Vapaa-ajal­laan työ­suh­tei­nen voi kui­ten­kin toi­mia vapaam­min, mutta toki hänen­kin koh­dal­laan voi syn­tyä luot­ta­mus­pula, joka voi olla irtisanomisperuste.

– Jos rakas­tuu ja ryh­tyy suh­tee­seen asiak­kaansa kanssa, tulisi jat­kossa olla käsit­te­le­mättä hen­ki­lön asioita töissä ja miet­tiä yhdessä työyh­tei­sössä, miten nyt toi­mi­taan, Hyy­ti­nen ohjaa.

Ammattietiikka velvoittaa

Vaikka sosi­aa­lia­lan työtä sää­te­lee lain­sää­däntö, se ei yksin riitä takaa­maan laa­du­kasta työtä. Tämän vuoksi tar­vi­taan vah­vaa ammat­tie­tiik­kaa, johon alan ammat­ti­lai­set ovat sitou­tu­neet. Ammat­tieet­ti­sesti asiak­kaa­seen rakas­tu­mi­nen tai suhde asiak­kaan kanssa kol­kut­te­lee vaka­vasti ammat­tieet­ti­sesti kes­tä­vän työn rajoja.

Sosi­aa­lia­lalla perus­ta­voit­teena on lisätä asiak­kaan omia voi­ma­va­roja ja aut­taa häntä vah­vis­ta­maan itse itse­ään. Ammat­ti­jär­jestö Talen­tian sosi­aa­lia­lan ammat­tie­tiik­kaan eri­kois­tu­neen Alpo Heik­ki­sen mie­lestä vah­van tun­ne­si­teen kehit­ty­mi­nen ja ryh­ty­mi­nen suh­tee­seen asiak­kaan kanssa on amma­til­li­sesti epäeettistä.

– Täl­lai­sessa suh­teessa työn­te­kijä käyt­tää eet­tistä vas­tuu­taan sekä har­kin­taansa vää­rin ja hänen ammat­tieet­ti­nen har­kin­ta­ky­kynsä on pet­tä­nyt, Alpo Heik­ki­nen sanoo.

– Rakas­tu­mista ei sinäl­lään voi aikui­silta ihmi­siltä sal­lia tai kiel­tää, mutta jos työn­te­kijä jat­kaa asia­kas­suh­detta samalla kun on rak­kaus­suh­teessa asiak­kaa­seensa, vaa­ran­tuu työn­te­ki­jän puo­lu­eet­to­muus ja riip­pu­mat­to­muus sekä objektiivisuus.

– Työn­te­ki­jän on oltava puo­lu­ee­ton ja riip­pu­ma­ton koko asia­kas­kun­nan sisällä. Työn­te­kijä ei saa aset­taa asiak­kaan ja mui­den asia­kas­ryh­mien etuja ris­ti­rii­taan, Heik­ki­nen sanoo.

Par­hail­laan val­mis­teilla ole­van poti­laan ja asiak­kaan itse­mää­rää­mi­soi­keutta vah­vis­tava lain näkö­kul­masta voi myös poh­tia lou­ka­taanko asiak­kaan itse­mää­rää­mi­soi­keutta, jos työn­te­kijä aset­taa riip­pu­vuus­suh­teen itsensä ja asiak­kaansa välille ryh­ty­mällä tämän kanssa suhteeseen.

– Työn­te­ki­jän itse­näi­nen jää­vää­mi­nen on näissä tapauk­sissa olen­nai­nen osa työn­te­ki­jän itse­reflek­tii­vistä ja asia­kas­työn vuo­ro­vai­ku­tuk­seen liit­ty­vää harkintaa.

Työntekijän on oltava puolueeton ja riippumaton koko asiakaskunnan sisällä.

Talen­tian ammat­tieet­ti­nen lau­ta­kunta on lin­jan­nut, että vir­ka­mie­hen teh­tä­vään kuu­luu pitää tiet­tyä etäi­syyttä asiak­kaa­seensa, jotta tas­a­puo­li­suus tur­va­taan vir­ka­mie­hen pää­tök­sen­teossa. Viran­omais­toi­min­nassa on sel­vää, että asiak­kaan kanssa suh­teessa oleva viran­omai­nen ei voi käsi­tellä objek­tii­vi­sesti asiak­kaan talou­del­lista tukea tai rajoittamistoimenpiteitä.

– On siis syytä muis­taa, että ei ole kyse vain yksit­täi­sen asiak­kaan asiasta, vaan myös kaik­kien mui­den asiak­kai­den asioista, joita vir­ka­mies jou­tuu käsit­te­le­mään. Työ­hön ja ammat­tia­se­maan liit­tyy luon­tai­sena osana viran­omais­toi­min­taan sisäl­tyvä val­lan­käyttö eikä sitä saa vaa­ran­taa, Heik­ki­nen sanoo.

Mitä tehdä, jos rakastuu?

Vaikka ammat­ti­lai­sena pyr­kii toi­mi­maan oikein niin eet­ti­sesti kuin myös juri­di­sesti, rak­kau­den tun­teet asia­kasta koh­taan saat­ta­vat herätä. Käsissä ei kui­ten­kaan ole amma­til­li­nen kriisi, jos työn­te­kijä on val­mis­tau­tu­nut ja ymmär­tää, mistä on kyse.

Asiak­kaan ja työn­te­ki­jän väli­sessä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teessa on tär­keää tun­tea itsensä ja olla tie­toi­nen omista tun­teis­taan. Yli­pää­tään asia­kas­työssä on tär­keää ymmär­tää, että minä olen tässä työn­te­kijä Liisa ja tuo tuossa on asia­kas Pekka, sanoo psy­ko­te­ra­peutti ja dia­lo­gi­suu­teen eri­kois­tu­nut työ­noh­jaaja Anna Komu­lai­nen, jolla on myös sosi­aa­li­työn­te­ki­jän koulutus.

Pelkkä tun­ne­ta­son itse­tun­te­mus ei riitä, vaan itse­tun­te­muk­sessa tulisi tun­nis­taa myös mie­len, kehon ja kog­ni­tion taso, sillä se on kaikki osa meitä. Kun ihmi­nen tun­nis­taa ja on tie­toi­nen tun­teis­taan, hän voi ottaa aika­li­sän huo­ma­tes­saan esi­mer­kiksi levot­to­muu­den, ahdis­tuk­sen tai kiih­ty­mi­sen tun­netta vuorovaikutussuhteessa.

– Täl­löin kan­nat­taa pysäh­tyä het­keksi ja sanoa asiak­kaalle, että sopiiko, jos mie­tin tässä het­ken, sillä minulla heräsi monen­lai­sia aja­tuk­sia. Kun tun­nis­taa tun­tees­saan ensim­mäi­sen oudon mer­kin, kuten koros­tu­neen kiih­ty­nei­syy­den tai levot­to­muu­den, voi vielä pysäh­tyä ja rau­hoit­taa mie­len. Jos tunne ehtii val­lata, sille ei voi tehdä enää mitään, Anna Komu­lai­nen sanoo.

Jos­kus omat tun­teet saat­ta­vat sekoit­tua asiak­kaan tun­tei­siin, ja työn­te­kijä pro­ji­soi omat tun­teensa asiak­kaan tun­teiksi ja tul­kit­see tilan­teen vää­rin. Kaikki täl­lai­set tul­kin­nat kan­nat­taisi kui­ten­kin jät­tää teke­mättä ja kysyä itsel­tään, miksi minä olen tässä ja mikä on minun perustehtäväni.

Kollegiaalinen tuki kantaa

Jos työn­te­kijä on stres­saan­tu­nut, haas­teel­li­sessa elä­män­ti­lan­teessa, ei nuku tai hänellä on liian suuri hen­ki­nen kuor­mi­tus, on sillä vai­ku­tusta kes­kit­ty­mis­ky­kyyn ja muis­tiin. Myös hen­ki­lö­koh­tai­set koke­muk­set omassa men­nei­syy­dessä saat­ta­vat käyn­nis­tää tun­ne­pro­ses­seja asia­kas­työssä. Kuor­mi­tuk­sen alla tun­ne­vyöry käyn­nis­tyy hel­pom­min ja työn­te­kijä ei vält­tä­mättä havaitse, mitä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teessa on tapah­tu­massa. Täl­löin on kes­keistä, että työn­te­kijä ei jää asian kanssa yksin.

Jos tunteet ovat jo heränneet, voi käydä puhumassa tilanteesta työpsykologille tai työnohjaajalle.

– Toi­voi­sin, että jo pereh­dy­tys­vai­heessa työyh­tei­söissä ja tii­meissä pit­kin mat­kaa otet­tai­siin puheeksi, että haas­teel­li­sis­sa­kin asia­kas­suh­teissa voi puhua luot­ta­muk­sel­li­sesti kol­le­goille ja esi­mie­helle, Komu­lai­nen sanoo.

Avoin dia­logi, puheeksi otta­mi­nen, yhdessä jaka­mi­nen, kon­sul­taa­tio ja työ­noh­jaus ovat kei­noja sel­viy­tyä haas­ta­vista asia­kas­ti­lan­teissa, myös sil­loin kun omat tun­teet läh­te­vät lau­kalle. Ongel­mien syn­ty­mistä ehkäis­tään par­hai­ten puhu­malla ja yhtei­sillä pelisäännöillä.

Myös kisälli-mes­tari-peri­aate, jossa van­hem­mat työn­te­ki­jät jaka­vat osaa­mis­taan nuo­rem­mille, on ehdot­to­masti kan­na­tet­tava. Lisäksi työ­pa­rin otta­mi­nen mukaan kuvioon saat­taa muut­taa dyna­miik­kaa ja palaut­taa vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teen oikeille rai­teille. Huo­miota kan­nat­taa myös kiin­nit­tää omaan ole­muk­seen, jonka ei pidä olla pro­vo­soiva ja muis­taa, että kehon­kie­lel­lä­kin on merkitystä.

– Työn­te­kijä voi ihan fyy­si­sesti siir­tää omaa paik­kaansa ja vaih­taa istuma-asen­toa. Sillä on mer­ki­tystä, istuuko etua­lalla vai nojaako taak­se­päin, mikä etään­nyt­tää asiakasta.

Mitä jos suhde on jo syntynyt?

Jos­kus omien tun­tei­den jaka­mi­nen kol­le­goi­den kes­ken voi tun­tua vai­kealta. Eri­tyi­sesti näin voi käydä, jos tun­teet ovat lip­sah­ta­neet amma­til­li­suu­den ulko­puo­lelle ja ihmi­nen kokee rakastuneensa.

– Jos tun­teet ovat jo herän­neet, voi käydä puhu­massa tilan­teesta työp­sy­ko­lo­gille tai työ­noh­jaa­jalle. Suhde asiak­kaa­seen on kui­ten­kin vakava asia eikä sitä pidä hyväksyä.

Komu­lai­sen mie­lestä asia tulee ottaa puheeksi ja käsi­tellä asiak­kaan kanssa. Pelkkä työn­te­ki­jän vaihto ei ole amma­til­lista toi­min­taa, sillä asia­kas voi kokea tul­leensa hylätyksi.

Yli­pää­tään on kui­ten­kin syytä muis­taa, että tun­teet kuu­lu­vat vuorovaikutustyöhön.

– Meillä on oikeus kaik­kiin tun­tei­siin emmekä me ole koneita. Pää­asia on kokea ole­vansa asiak­kaasta eril­li­nen ja tie­tää, miksi minä olen tässä, sanoo Anna Komulainen.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen

Tarve kerrata ammattietiikkaa?

Sosi­aa­lia­lan ammat­tieet­ti­set ohjeet aut­ta­vat sinua työsi vai­keissa valin­ta­ti­lan­teissa. Lue Talen­tian jul­kai­se­mat ohjeet ver­kossa tai tilaa mak­su­ton pai­nettu opas säh­kö­pos­titse: mia.penttinen@talentia.fi.

Muis­tat­han myös Talen­tian ammat­tieet­ti­sen tuen ja neu­von­nan talentia.fi/neuvonta. Voit myös pyy­tää, että asiasi käsi­tel­lään ammat­tieet­ti­sessä lautakunnassa.