Hormonimyrsky aivoissa, lepatusta vatsassa ja huumaantunutta oloa. Niin ihanaa, paitsi jos kohteena on oma asiakas.

 

Rakkaus ei aina kysy paikkaa tai sopivaa hetkeä. Rakkautta voi syntyä myös työnte­kijän ja asiakkaan välillä, vaikka sitä ei pidetä hyväk­syt­tävänä.

Mikään laki ei yksioi­koi­sesti kiellä sosiaali­alan ammat­ti­laista rakas­tu­masta aikuiseen asiak­kaa­seensa. Perus­tus­lail­linen yksityi­se­lä­män­suoja ja Euroopan ihmisoi­keus­so­pimus tarjoavat oikeuden omaan yksityi­se­lämään, myös sosiaa­lia­lalla työsken­te­le­ville.

Se, mikä on juridi­sesti sopivaa ja mikä taas ei, riippuu siitä, mikä yhteys tunteilla ja toimin­nalla on työteh­tävien hoitoon. Lisäksi työsuh­teessa olevilla on hieman erilaiset vapaudet kuin virka­suh­tei­silla, sillä laissa on säädetty viran­hal­tijan asemasta, luotet­ta­vuus­vaa­ti­muk­sista ja velvol­li­suuk­sista.

– Virka­suhde leimaa työnte­kijää myös vapaa-ajalla. Ollessaan virassa, tulee vapaa-aikanakin käyttäytyä virka­suhteen edellyt­tä­mällä tavalla, sanoo ammat­ti­jär­jestö Talentian työmark­ki­na­la­kimies Tuomas Hyytinen.

Missä raja sitten menee?

Yhtä selkeää rajaa on vaikeaa lähteä vetämään. Ylipäätään viran­hal­tijan tulee myös miettiä, millaisen kuvan hän antaa työnan­ta­jastaan ja pohtia, onko mahdol­lista, että rakkaus­suhde heikentää luotet­ta­vuutta työnan­tajaa kohtaan?

– Näen tässä ongelmana sen, että ulospäin tällainen tilanne voi näyttää siltä, että viran­omainen saattaa käyttää asemaansa hyväksi, jolloin luotet­tavuus viran­omaisen toiminnan objek­tii­vi­suuteen ja tasapuo­liseen kohteluun murenee. Myös salas­sa­pi­to­ky­sy­mykset voivat nousta esiin, Tuomas Hyytinen sanoo.

Jos ryhtyy suhteeseen asiak­kaansa kanssa, ei voi enää käsitellä hänen asioitaan.

Syytä on myös muistaa, että rakkaus­suhteen kuten ei minkään muun läheis­suhteen ylläpitoon tule käyttää virka-aikaa, työautoa tai työpaikkaa. Suhteen ylläpidon vuoksi ei liioin saa käyttäytyä epäasian­mu­kai­sesti työpai­kalla tai työmat­kalla.

Voiko rakkauden vuoksi saada kenkää?

Kunnal­lisen viran­hal­ti­jalain mukaan viran­haltija voidaan irtisanoa asial­li­sesta ja paina­vasta syystä. Sellaisena voidaan pitää virka­suh­teeseen olennai­sesti vakavaa rikko­musta tai sellaisten viran­hal­tijan henkilöön liittyvien työnte­koe­del­ly­tysten olennaista puuttu­mista, jolloin henkilö ei enää kykene selviy­tymään tehtä­västään.

Lisäksi virka­suhteen ulkopuo­lella tapah­tu­neella toimin­nalla pitää työoi­keu­del­li­sesti olla jonkin­lainen yhteys niihin virka­teh­täviin, jotta se voi olla purku­pe­ruste.

– Esimer­kiksi vapaa-aikana tehty rahan kaval­ta­minen voi olla irtisa­no­misen syy, jos tekee päätöksiä etuuden maksa­mi­sista. Nämä molemmat ovat talou­del­lisia asioita, Tuomas Hyytinen kertoo.

– Sen sijaan, jos viran­haltija hoitaa rakkaansa asioita, on pohdittava, mikä sen yhteys on virka­teh­tävien hoitoon. Jos ollaan asiakkaan kanssa suhteessa, voi syntyä jääviys­ky­sy­myksiä. Jonkin­lainen virka­virhe on mielestäni kuitenkin tapah­duttava ennen kuin palve­lus­suhde voidaan päättää.

Työsuh­teisen kohdalla kynnys irtisa­no­miseen on korkeampi. Siinä on kuitenkin samat tekijät, kuten jääviys ja työnan­tajan maine, jotka on otettava huomioon. Vapaa-ajallaan työsuh­teinen voi kuitenkin toimia vapaammin, mutta toki hänenkin kohdallaan voi syntyä luotta­muspula, joka voi olla irtisa­no­mis­pe­ruste.

– Jos rakastuu ja ryhtyy suhteeseen asiak­kaansa kanssa, tulisi jatkossa olla käsit­te­le­mättä henkilön asioita töissä ja miettiä yhdessä työyh­tei­sössä, miten nyt toimitaan, Hyytinen ohjaa.

Ammattietiikka velvoittaa

Vaikka sosiaa­lialan työtä säätelee lainsää­däntö, se ei yksin riitä takaamaan laadu­kasta työtä. Tämän vuoksi tarvitaan vahvaa ammat­tie­tiikkaa, johon alan ammat­ti­laiset ovat sitou­tuneet. Ammat­tieet­ti­sesti asiak­kaaseen rakas­tu­minen tai suhde asiakkaan kanssa kolkut­telee vakavasti ammat­tieet­ti­sesti kestävän työn rajoja.

Sosiaa­lia­lalla perus­ta­voit­teena on lisätä asiakkaan omia voima­varoja ja auttaa häntä vahvis­tamaan itse itseään. Ammat­ti­jär­jestö Talentian sosiaa­lialan ammat­tie­tiikkaan erikois­tuneen Alpo Heikkisen mielestä vahvan tunne­siteen kehit­ty­minen ja ryhty­minen suhteeseen asiakkaan kanssa on ammatil­li­sesti epäeet­tistä.

– Tällai­sessa suhteessa työntekijä käyttää eettistä vastuutaan sekä harkin­taansa väärin ja hänen ammat­tieet­tinen harkin­ta­ky­kynsä on pettänyt, Alpo Heikkinen sanoo.

– Rakas­tu­mista ei sinällään voi aikui­silta ihmisiltä sallia tai kieltää, mutta jos työntekijä jatkaa asiakas­suh­detta samalla kun on rakkaus­suh­teessa asiak­kaa­seensa, vaarantuu työnte­kijän puolu­eet­tomuus ja riippu­mat­tomuus sekä objek­tii­visuus.

– Työnte­kijän on oltava puolu­eeton ja riippu­maton koko asiakas­kunnan sisällä. Työntekijä ei saa asettaa asiakkaan ja muiden asiakas­ryhmien etuja risti­riitaan, Heikkinen sanoo.

Parhaillaan valmis­teilla olevan potilaan ja asiakkaan itsemää­rää­mi­soi­keutta vahvistava lain näkökul­masta voi myös pohtia louka­taanko asiakkaan itsemää­rää­mi­soi­keutta, jos työntekijä asettaa riippu­vuus­suhteen itsensä ja asiak­kaansa välille ryhty­mällä tämän kanssa suhteeseen.

– Työnte­kijän itsenäinen jäävää­minen on näissä tapauk­sissa olennainen osa työnte­kijän itsereflek­tii­vistä ja asiakastyön vuoro­vai­ku­tukseen liittyvää harkintaa.

Työntekijän on oltava puolueeton ja riippumaton koko asiakaskunnan sisällä.

Talentian ammat­tieet­tinen lauta­kunta on linjannut, että virka­miehen tehtävään kuuluu pitää tiettyä etäisyyttä asiak­kaa­seensa, jotta tasapuo­lisuus turvataan virka­miehen päätök­sen­teossa. Viran­omais­toi­min­nassa on selvää, että asiakkaan kanssa suhteessa oleva viran­omainen ei voi käsitellä objek­tii­vi­sesti asiakkaan talou­del­lista tukea tai rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teitä.

– On siis syytä muistaa, että ei ole kyse vain yksit­täisen asiakkaan asiasta, vaan myös kaikkien muiden asiak­kaiden asioista, joita virkamies joutuu käsit­te­lemään. Työhön ja ammat­tia­semaan liittyy luontaisena osana viran­omais­toi­mintaan sisältyvä vallan­käyttö eikä sitä saa vaarantaa, Heikkinen sanoo.

Mitä tehdä, jos rakastuu?

Vaikka ammat­ti­laisena pyrkii toimimaan oikein niin eetti­sesti kuin myös juridi­sesti, rakkauden tunteet asiakasta kohtaan saattavat herätä. Käsissä ei kuitenkaan ole ammatil­linen kriisi, jos työntekijä on valmis­tau­tunut ja ymmärtää, mistä on kyse.

Asiakkaan ja työnte­kijän välisessä vuoro­vai­ku­tus­suh­teessa on tärkeää tuntea itsensä ja olla tietoinen omista tunteistaan. Ylipäätään asiakas­työssä on tärkeää ymmärtää, että minä olen tässä työntekijä Liisa ja tuo tuossa on asiakas Pekka, sanoo psyko­te­ra­peutti ja dialo­gi­suuteen erikois­tunut työnoh­jaaja Anna Komulainen, jolla on myös sosiaa­li­työn­te­kijän koulutus.

Pelkkä tunne­tason itsetun­temus ei riitä, vaan itsetun­te­muk­sessa tulisi tunnistaa myös mielen, kehon ja kognition taso, sillä se on kaikki osa meitä. Kun ihminen tunnistaa ja on tietoinen tunteistaan, hän voi ottaa aikalisän huoma­tessaan esimer­kiksi levot­to­muuden, ahdis­tuksen tai kiihty­misen tunnetta vuoro­vai­ku­tus­suh­teessa.

– Tällöin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja sanoa asiak­kaalle, että sopiiko, jos mietin tässä hetken, sillä minulla heräsi monen­laisia ajatuksia. Kun tunnistaa tunteessaan ensim­mäisen oudon merkin, kuten koros­tuneen kiihty­nei­syyden tai levot­to­muuden, voi vielä pysähtyä ja rauhoittaa mielen. Jos tunne ehtii vallata, sille ei voi tehdä enää mitään, Anna Komulainen sanoo.

Joskus omat tunteet saattavat sekoittua asiakkaan tunteisiin, ja työntekijä projisoi omat tunteensa asiakkaan tunteiksi ja tulkitsee tilanteen väärin. Kaikki tällaiset tulkinnat kannat­taisi kuitenkin jättää tekemättä ja kysyä itseltään, miksi minä olen tässä ja mikä on minun perus­teh­täväni.

Kollegiaalinen tuki kantaa

Jos työntekijä on stres­saan­tunut, haasteel­li­sessa elämän­ti­lan­teessa, ei nuku tai hänellä on liian suuri henkinen kuormitus, on sillä vaiku­tusta keskit­ty­mis­kykyyn ja muistiin. Myös henki­lö­koh­taiset kokemukset omassa mennei­syy­dessä saattavat käynnistää tunne­pro­sesseja asiakas­työssä. Kuormi­tuksen alla tunne­vyöry käynnistyy helpommin ja työntekijä ei välttä­mättä havaitse, mitä vuoro­vai­ku­tus­suh­teessa on tapah­tu­massa. Tällöin on keskeistä, että työntekijä ei jää asian kanssa yksin.

Jos tunteet ovat jo heränneet, voi käydä puhumassa tilanteesta työpsykologille tai työnohjaajalle.

– Toivoisin, että jo pereh­dy­tys­vai­heessa työyh­tei­söissä ja tiimeissä pitkin matkaa otettaisiin puheeksi, että haasteel­li­sis­sakin asiakas­suh­teissa voi puhua luotta­muk­sel­li­sesti kolle­goille ja esimie­helle, Komulainen sanoo.

Avoin dialogi, puheeksi ottaminen, yhdessä jakaminen, konsul­taatio ja työnohjaus ovat keinoja selviytyä haasta­vista asiakas­ti­lan­teissa, myös silloin kun omat tunteet lähtevät laukalle. Ongelmien synty­mistä ehkäistään parhaiten puhumalla ja yhtei­sillä pelisään­nöillä.

Myös kisälli-mestari-periaate, jossa vanhemmat työnte­kijät jakavat osaamistaan nuorem­mille, on ehdot­to­masti kanna­tettava. Lisäksi työparin ottaminen mukaan kuvioon saattaa muuttaa dynamiikkaa ja palauttaa vuoro­vai­ku­tus­suhteen oikeille raiteille. Huomiota kannattaa myös kiinnittää omaan olemukseen, jonka ei pidä olla provo­soiva ja muistaa, että kehon­kie­lel­läkin on merki­tystä.

– Työntekijä voi ihan fyysi­sesti siirtää omaa paikkaansa ja vaihtaa istuma-asentoa. Sillä on merki­tystä, istuuko etualalla vai nojaako taaksepäin, mikä etään­nyttää asiakasta.

Mitä jos suhde on jo syntynyt?

Joskus omien tunteiden jakaminen kolle­goiden kesken voi tuntua vaikealta. Erityi­sesti näin voi käydä, jos tunteet ovat lipsah­taneet ammatil­li­suuden ulkopuo­lelle ja ihminen kokee rakas­tu­neensa.

– Jos tunteet ovat jo heränneet, voi käydä puhumassa tilan­teesta työpsy­ko­lo­gille tai työnoh­jaa­jalle. Suhde asiak­kaaseen on kuitenkin vakava asia eikä sitä pidä hyväksyä.

Komulaisen mielestä asia tulee ottaa puheeksi ja käsitellä asiakkaan kanssa. Pelkkä työnte­kijän vaihto ei ole ammatil­lista toimintaa, sillä asiakas voi kokea tulleensa hylätyksi.

Ylipäätään on kuitenkin syytä muistaa, että tunteet kuuluvat vuoro­vai­ku­tus­työhön.

– Meillä on oikeus kaikkiin tunteisiin emmekä me ole koneita. Pääasia on kokea olevansa asiak­kaasta erillinen ja tietää, miksi minä olen tässä, sanoo Anna Komulainen.

Kaisa Yliruo­kanen

Tarve kerrata ammattietiikkaa?

Sosiaa­lialan ammat­tieet­tiset ohjeet auttavat sinua työsi vaikeissa valin­ta­ti­lan­teissa. Lue Talentian julkai­semat ohjeet verkossa tai tilaa maksuton painettu opas sähkö­pos­titse: mia.penttinen@talentia.fi.

Muistathan myös Talentian ammat­tieet­tisen tuen ja neuvonnan talentia.fi/neuvonta. Voit myös pyytää, että asiasi käsitellään ammat­tieet­ti­sessä lauta­kun­nassa.