Lapsijoukko opettelee tablettipelin avulla englantia päiväkodissa Espoossa. Kouvolassa maahanmuuttajalapset käyttävät samaa kielikylpyä suomen oppimisessa.

 

Home is where my family lives, family lives, family lives. Home is where my family lives, every day of the year.

Taira Karasti, Moritz Klemettilä, Mio Hakanen ja Viljami Kalliomäki tapai­le­vat lau­lun sanoja yhdessä las­ten­hoi­taja Teija Malkin kanssa. Paikka on Tenavat-Taapero päi­vä­koti Espoon Sundsbergissä.

– Tunnistaako kukaan tut­tuja sanoja, Malk kysyy.

Viljamille ja Tairalle teksti on vielä vie­rasta, mutta isom­mat pojat Mio ja Moritz hih­kai­se­vat: home ja family. Laulua lau­le­taan useam­man ker­ran peräk­käin ja vielä pari ker­taa ennen leik­ki­tuo­kion lop­pu­mista. Siinä välissä teh­dään kaik­kea haus­kaa. Malk kai­vaa muis­ti­kor­tit, joi­den kuvissa näkyy tut­tuja esi­neitä: matto, kello, kissa ja koira. Sanoja on ope­teltu englan­niksi jo aiemmin.

Ohjaaja lait­taa kor­tit vil­tille kuva­puoli ylös­päin. Sitten hän nap­paa yhden kor­tin pois ja kysyy, mikä puut­tuu. Rug, Viljami huo­maa heti. Seuraavalla ker­ralla Taira kek­sii puut­tu­van kuvan, se on clock.

Samoja sanoja arvuu­tel­laan uudella lei­killä. Siinä kukin lapsi vuo­rol­laan nap­paa yhden kor­tin ja vie sen selän taakse. Muut arvuut­te­le­vat taas, mikä kortti puuttuu.

Jokainen valitsee vuorollaan kellokortin. Sana clock on tuttu kaikille.

Sitten hypä­tään ylös. Do you remem­ber words run, walk, rest, jump and stop, Malk kysyy. Niitä on ope­teltu edel­li­sillä ker­roilla. Lapset kier­tä­vät kehään ja Malk huu­dah­taa jump. Kaikki teke­vät hypyn. Sitten tulee sana run, ja lap­set otta­vat juok­suas­ke­lia. Rest-sana on lap­sista haus­kin. He rojah­ta­vat lepää­mään iso­jen tyy­ny­jen päälle.

Malk kai­vaa ker­hon korista table­tin kul­le­kin lap­selle. Lapset saa­vat pelata niillä kie­li­pe­lejä. Pelit ete­ne­vät samaan tah­tiin kuin kie­li­kyl­vyn ope­tus. Peleissä tois­tu­vat samat sanat, jotka tule­vat tutuksi myös lei­keistä ja lauluista.

– Kielikylpyyn kuu­luu pal­jon tois­toja, Malk selit­tää. Kieli menee pää­hän liik­ku­malla, kuun­te­le­malla, lau­la­malla, kat­so­malla kuvia ja pelaa­malla tabletilla.

Tabletille voi myös äänit­tää lyhyitä pät­kiä ja kuulla, miltä oma ääni kuu­los­taa englanniksi.

4 000 sanaa 4 vuodessa

Tenava-Taapero on yksi­tyi­nen suo­men­kie­li­nen päi­vä­koti, jossa toi­mii Moomin Language School, alle kou­lui­käi­sille tehty digi­taa­li­nen kie­li­kylpy. Siihen kuu­luu leik­ki­tuo­kio ker­ran vii­kossa. Sen lisäksi lap­set saa­vat käyt­tää tablet­teja ja muuta mate­ri­aa­lia vapaasti.

Hoitajat val­vo­vat, että jokai­nen lapsi har­joit­te­lee kieltä pelin avulla 10–15 minuut­tia joka päivä.

Pelejä ei saa tehdä mie­lin mää­rin, vaan niissä ede­tään samaan tah­tiin leik­ki­tuo­kioi­den kanssa. Vanhemmat pää­sevä kat­so­maan kotoa tie­to­ko­neella, miten lap­set edistyvät.

Moomin Language School kes­tää neljä vuotta, ja se on suun­nattu pää­asiassa 3–7‑vuotiaille. Sen aikana lapsi ehtii oppia 4 000 sanaa. Kielikylpy oli pilot­ti­käy­tössä Tenava-Taaperossa ja Kouvolassa kah­dessa päi­vä­ko­dissa viime vuonna. Sen val­mis ver­sio tuli käyt­töön viime vuo­den lopulla.

Kielikylpyä kehit­tää suo­ma­lai­nen Playvation-yri­tys. Sen emo­yh­tiö Promentor Solutions tuot­taa digi­kie­lio­pe­tusta muun muassa yrityksille.

– Meillä on teki­jä­tii­missä lap­sen kie­len kehi­tyk­sen ja var­hais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­sia. Noudatamme päi­vä­ko­tien peda­go­gi­sia ja var­hais­kas­va­tuk­sen tavoit­teita. Meillä muun muassa ter­veh­di­tään tul­lessa ja kätel­lään ja kii­te­tään ker­hon päät­tyessä. Lapset oppi­vat arjen asioita ja sosi­aa­li­sia tai­toja, sanoo Playvationin toi­mi­tus­joh­taja Anu Guttorm kertoo.

Kielikylpyä kehittää suomalainen Playvation-yritys.

Kielen opin­not ete­ne­vät hitaasti, päi­vit­täi­sissä lyhyissä pät­kissä. Jotkut van­hem­mat ovat kysy­neet, miksi tahti on hidas ja kieli help­poa. Niin lapsi ei rasitu lii­kaa. Kuormittuminen vai­keut­taisi oppi­mista, Guttorm sanoo.

Toinen kieli kehittää aivoja

Osa Tenava-Taaperossa kie­li­kyl­pyä käy­vien las­ten per­heistä on kak­si­kie­li­siä. Vanhemmat halua­vat tukea kie­li­kyl­vyn avulla toi­sen van­hem­man puhu­maa kieltä. Osa per­heistä on taval­li­sia, suo­men­kie­li­siä perheitä.

Lapset voi­vat jat­kaa vie­raan kie­len opis­ke­lua kou­lussa. Monessa kou­lussa vie­ras kieli tulee jo ensim­mäi­sellä luo­kalla. Lasten vie­rai­den kiel­ten ope­tuk­sen lisää­mi­nen kuu­luu hal­li­tuk­sen kärkihankkeisiin.

Lapselle toi­sen kie­len oppi­mi­sesta ei ole mitään hait­taa, mutta siitä on pal­jon hyö­tyä, sanoo Minna Toivola. Hän on kou­lu­tuk­sel­taan las­ten­tar­han­opet­taja ja fone­tii­kan tohtori.

– Lapsi on jo 3‑vuotiaana omak­su­nut äidin­kie­len perus­teet, vaikka hän ei puhuisi pal­jon. Toisen kie­len opis­kelu sen jäl­keen voi het­keksi hil­jen­tää lap­sen. Se menee kui­ten­kin pian ohi. Aiemmin luul­tiin vää­rin, että toi­sen kie­len oppi­mi­nen häi­ritsi äidin­kie­len omaksumista.

Ikävuodet 3–7 ovat lap­sen kie­len kehi­tyk­sen herk­kyys­kautta, Toivola sanoo. Lapsi oppii hel­posti kieltä arjen ja lei­kin lomassa. Toisen kie­len oppi­mi­nen kehit­tää lap­sen aivoja. Niistä tulee jous­ta­vam­mat ja nii­hin kehit­tyy kyt­kök­siä, joita muu­ten ei synny. Aivojen kyky käsi­tellä tie­toa para­nee. Puheen ja muis­tin alu­eet aivoissa kehittyvät.

Kun lapsi on pieni, hän oppii parem­min ään­tä­mään useita kie­liä. Suun ja nie­lun lihak­set sopeu­tu­vat kie­len äänteisiin.

Kouluikäisenä se etu on jo lähes mene­tetty, Toivola sanoo. Sen sijaan pie­nenä toista kieltä oppi­nut lapsi ään­tää sitä kuten kieltä äidin­kie­le­nään puhuvat.

– Lasten monien kiel­ten oppi­mi­sen hyö­dyistä on pal­jon vank­kaa tut­ki­mus­tie­toa. Sekin tie­de­tään, että tois­ten kie­len osaa­mi­nen antaa itse­luot­ta­musta, tuo ava­ra­kat­sei­suutta ja hel­pot­taa toi­seen kult­tuu­riin tutus­tu­mista myö­hem­min elämässä.

Myös EU haluaa edis­tää kiel­ten osaa­mista. Komissio suo­sit­te­lee, että lap­set opet­te­le­vat kahta vie­rasta kieltä ennen kouluikää.

Suomeakin voi oppia muu­mien tuella Kouvolassa neljä päi­vä­ko­tia käyt­tää Moomin Language Schoolia suo­men kie­len ope­tuk­sessa maa­han­muut­ta­ja­lap­sille. Kielikylpy on van­hem­mille mak­su­ton. Utunmäen päi­vä­ko­dissa sitä käy­te­tään 20 lap­sen ryh­mässä, jossa puo­let puhuu äidin­kie­lenä jota­kin vie­rasta kieltä.

Kun lapsi on pieni, hän oppii paremmin ääntämään useita kieliä.

– Jossakin vai­heessa päi­vää jokai­nen heistä tekee table­tilla sen 5–15 minuut­tia. Se on mie­luista puu­haa, las­ten­tar­han­opet­taja Marja Kiiski kuvaa.

Osa lap­sista osaa hie­man suo­mea päi­vä­ko­tiin tul­lees­saan. Toiset ovat täy­sin ummik­koja, Kiiski ker­too. Lasten suo­men ope­tuk­seen sat­sa­taan Utunmäessä pal­jon. Käytännössä tämä toteu­tuu lei­keissä, lau­luissa, jum­passa ja puke­mi­sen yhteydessä.

– Käytämme kuvia ja viit­to­mia, puhumme pal­jon ja sanoi­tamme arkea. Kielikylpy ker­ryt­tää las­ten sana­va­ras­toa sys­te­maat­ti­sesti, päi­vä­ko­dissa on huo­mattu. Lapset nap­paa­vat peleistä sanoja arkeen.

Kouvolan var­hais­kas­va­tuk­sen pal­ve­lu­pääl­likkö Helena Kuusisto sanoo, että kie­li­kyl­vyn avulla halu­taan kehit­tää maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten las­ten syvem­pää kie­len osaa­mista. Pelkkä sosi­aa­li­nen kie­li­taito, jonka lap­set oppi­vat nopeasti päi­vä­ko­dissa, ei riitä koulussa.

– Kielikylvyn avulla lapsi oppii käsit­teitä ja ala­kä­sit­teitä, fraa­seja ja lause­ra­ken­teita. Kieleen teh­dään lisää sisäl­töä koko ajan. Meillä kie­li­kyl­pyä saa­vat käyt­tää myös suo­men­kie­li­set lap­set, joilla on ongel­mia kie­len kehityksessä.

Jaana Laitinen

Lähde: Marja Nurmilaakso ja Anna-Leena Välimäki (toim.): Lapsi ja kieli. Kielellinen kehit­ty­mi­nen var­hais­kas­va­tuk­sessa. THL, 2011.