Mustijoen perusturvakeskuksessa kehitetään lastensuojelun vaativiin asiakastarpeisiin työtapoja. Esikuvia tarvitaan, ja yksi on tarjolla Lontoon Hackneyssä.

 

Musti­joen perus­tur­va­kes­kus oli val­miina uuden sosi­aa­li­huol­to­lain tule­mi­seen keväällä 2015. Laki­muu­tok­sen jäl­keen lap­si­per­hei­den sosi­aa­li­työ muo­dos­tui osaksi aikuis­so­si­aali- ja toi­meen­tu­lo­tu­ki­työtä, johon laki­muu­tok­sen jäl­keen suuri osa aiem­mista las­ten­suo­je­lun avo­huol­lon asiak­kuuk­sista siir­tyi. Muu­tok­sessa työn­te­ki­jä­re­surs­sit pai­not­tui­vat per­he­so­si­aa­li­työn yksik­köön.

Tar­koi­tuk­sena on ollut, että Mus­ti­joen perus­pal­ve­lut ovat niin kat­ta­vat, että las­ten­suo­je­luun pää­ty­vät vain per­heet, joissa on todel­lista las­ten­suo­je­lun tar­vetta. Las­ten­suo­je­lun haas­teel­li­suus pakotti meitä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä uusien toi­min­ta­mal­lien kehit­tä­mi­seen, jotta tar­jolla olisi vielä vii­me­si­jai­sessa las­ten­suo­je­lus­sa­kin muita pal­ve­luja kuin kodin ulko­puo­lelle sijoit­ta­mi­nen. Pal­ve­luoh­jaus- ja hal­lin­noin­ti­kes­kei­sen työn sijaan tar­koi­tuk­semme on, että voi­simme inten­sii­vi­sellä asia­kas­työllä pitää lap­set kodeis­saan, minne apu tuo­tai­siin.

Kehit­tä­mis­työn tueksi syn­tyi las­ten­suo­je­lun kehit­tä­mis­hanke, missä ovat Mänt­sä­län lisäksi mukana THL ja Itä-Suo­men yli­opisto. Hanke kes­tää vuo­teen 2018 asti. Tausta-aja­tus uudelle suun­nalle entistä vaa­ti­vam­pien asia­kas­tar­pei­den koh­taa­mi­seen on saatu niin sano­tusta Hack­neyn mal­lista, mikä on kerän­nyt kehuja kan­sain­vä­li­sesti ja perus­tuu tera­peut­ti­sem­paan, sys­tee­mi­seen työ­ot­tee­seen.

Oli muka­vaa huo­mata, että eri­lai­sista puit­teista huo­li­matta sosi­aa­li­työ on saman­laista ongel­mi­neen ja rat­kai­sui­neen, olipa kyse sit­ten brit­ti­läi­sestä tai suo­ma­lai­sesta yhteis­kun­nasta.

Sosiaalityö Hackneyssä on nykyisin tiimiperustaista, perheissä tehtävä muutostyö perustuu pitkälti sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen.

Kuinka asiat Hack­neyssä hoi­de­taan ja mitä Mänt­sä­län ja Por­nais­ten kun­tien sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den yhteis­toi­minta-alu­eella, Mus­ti­joen perus­tur­va­kes­kuk­sella voisi olla heiltä oppi­mista. Sitä halusimme läh­teä itse näke­mään ja koke­maan.

Opin­to­matka toteu­tet­tiin viime syk­synä, Mukana oli­vat joh­tava psy­ko­logi Pia Kalk­ki­nen, joh­tava päihde- ja mie­len­ter­veys­työn­te­kijä Sirpa Lit­ma­nen, per­he­neu­voja Erja Kuosa, las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät Eija Laine, Sari Lilius, Heli Lämsä ja Tuija Täh­kä­pää, per­he­so­si­aa­li­työn sosi­aa­li­työn­te­kijä Jaana Pel­to­nen ja sosi­aa­lioh­jaaja Kirsi Poh­ja­lai­nen.

Hackneyssä on nyt kaikki tosin

Hack­ney on Itä-Lon­toon alue, missä las­ten­suo­je­lun sijoi­tuk­sia teh­tiin aiem­min liu­ku­hin­nalla, kus­tan­nuk­set koho­si­vat, työn­te­ki­jät tur­hau­tui­vat ja väsyi­vät ja vaih­tu­vuus oli suurta. Lopulta koko pal­ve­lu­jär­jes­telmä raken­net­tiin alusta alkaen uudel­leen.

Sosi­aa­li­työ Hack­neyssä on nykyi­sin tii­mi­pe­rus­taista, per­heissä teh­tävä muu­tos­työ perus­tuu pit­kälti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ja asiak­kaan väli­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen ja reflek­toi­vaan työ­ot­tee­seen, rat­kai­sut ongel­miin etsi­tään lähi­ver­kos­toista. Sijoi­tuk­set ovat kään­ty­neet jyrk­kään las­kuun, kus­tan­nuk­set saatu hal­lin­taan, työn­te­ki­jät ovat ylpeitä ja innos­tu­neita työs­tään ja Hack­neyn sosi­aa­li­toi­mis­tosta on tul­lut haluttu työ­paikka.

Hack­ney yllätti mei­dät heti ensi­sil­mäyk­sellä. Odo­tuk­siimme näh­den Hack­ney oli pal­jon viih­tyi­sämpi, mitä Itä-Lon­too mie­li­ku­vis­samme oli ollut. Kadut oli­vat siis­tit, talot hyvä­kun­toi­sia, ihmi­set kii­ruh­ti­vat hyvin­pu­keu­tu­neina töi­hinsä eikä kodit­to­mia näky­nyt ker­jää­mässä. Vii­meis­tään ennakko-odo­tuk­semme muut­tui­vat, kun eteemme levit­täy­tyi kau­nis kivi­nen kau­pun­gin­talo ja itse sosi­aa­li­pal­ve­lu­kes­kus kai­kessa lasi­sei­nä­mo­der­niu­des­saan.

Myö­hem­min meille ker­rot­tiin, että Hack­ney on Lon­toon olym­pia­lais­ten (2012) myötä teh­nyt kas­vo­jen koho­tuk­sen; paik­koja oli tuol­loin kun­nos­tettu, minkä myötä asun­to­jen hin­nat nousi­vat aiheut­taen köy­him­pien asuk­kai­den muut­ta­mi­sen kau­em­mas kes­kus­tasta. Nykyi­sin Hack­neytä kuvail­laan ”uudeksi Not­ting Hil­liksi”, tren­dik­kääksi asui­na­lu­eeksi.

Sosi­aa­li­pal­ve­lu­kes­kuk­sen sisä­ti­lat oli­vat myös vai­kut­ta­vat ja moder­nit. Aulassa oli kes­kellä iso pal­ve­lu­tiski, lai­doilla asioin­ti­tis­kit vuo­ro­nu­me­roilla, ihan kuin aptee­keissa ja VR:n lipun­myyn­nissä. Aulassa oli myös vie­rai­den info­piste, lukui­sia soh­via istus­ke­lua var­ten ja monia tie­to­ko­ne­päät­teitä työn­ha­kua tai eri kurs­seille ilmoit­tau­tu­mi­sia var­ten.

Tiimityön mallit

Saimme viet­tää Hack­neyn sosi­aa­li­pal­ve­lu­kes­kuk­sessa kaksi koko­naista työ­päi­vää aamusta iltaan tutus­tuen isän­tiemme Robert Kogle­kin ja Nas­reen Ham­mon­din työs­ken­te­lyyn. Osal­lis­tuimme myös eri­lai­siin tii­mei­hin ja siten näimme kon­kreet­ti­sesti, miten työtä käy­tän­nössä teh­tiin.

Yksi tii­meistä oli las­ten- ja nuor­ten moniam­ma­til­li­nen yhteis­työ­pa­neeli, mihin osal­lis­tui lähes 20 jäsentä eri pal­ve­lusek­to­reilta. Tänne sosi­aa­li­työn­te­kijä sai tuoda asia­kas­ta­pauk­sensa, mihin tar­vitsi ohjausta ja neu­von­taa. Ker­rot­tu­aan asiak­kaansa tämän­het­ki­sestä tilan­teesta, kon­sul­toiva sosi­aa­li­työn­te­kijä teki muu­ta­man tar­ken­ta­van kysy­myk­sen panee­lille ja sen jäl­keen hän yksi­se­lit­tei­sesti mää­rit­teli per­heen kanssa työs­ken­te­le­välle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle, mitä tämän tulee tehdä seu­raa­vaksi, esi­mer­kiksi tar­kis­taa, onko lap­sen lää­ki­tys voi­massa tai tehdä koti­käynti.

Hackneyssä pyritään mahdollisimman joustavaa ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Lopuksi pää­tet­tiin, mil­loin asia­kas­ta­pausta käsi­tel­lään panee­lissa seu­raa­van ker­ran; vii­kon, kah­den vai kuu­den kulut­tua. Yhtä asia­kas­ta­pausta käsi­tel­tiin noin 5 minuut­tia, minkä jäl­keen seu­raava sosi­aa­li­työn­te­kijä astui panee­lin eteen ker­toen omasta asia­kas­ti­lan­tees­taan.

Toi­nen tii­mi­työn muoto oli­vat asia­kas­työn tii­mit. Niissä oli 5 jäsentä; kon­sul­toiva sosi­aa­li­työn­te­kijä, sosi­aa­li­työn­te­ki­jät, sosi­aa­li­työn opis­ke­lija ja kai­ken kir­jaava tii­mi­koor­di­naat­tori. Tiimi kokoon­tui vii­koit­tain ja siellä läpi­käy­tiin uudet asia­kas­per­heet sekä yli 100 asiak­kaan lis­talta hei­dät, joi­den kanssa oli jääty työs­ken­te­lys­sään jumiin. Näissä tii­meissä taus­toi­tet­tiin per­he­ti­lan­teita moniam­ma­til­lista panee­lia enem­män, esi­mer­kiksi teh­tiin sei­nälle suku­puuta. Lisäksi mie­tit­tiin yhdessä per­he­ti­lan­teen vah­vuu­det ja heik­kou­det sekä jat­ko­toi­men­pi­teet.

Kah­den tii­viin päi­vän aikana näimme ja opimme pal­jon Hack­neyn mal­lista. Hack­neyn sosi­aa­li­pal­ve­luissa on 25 000 asia­kasta, saman ver­ran kuin meillä on koko asu­kas­pohja. Tämä luon­nol­li­sesti vai­kutti pal­ve­lui­den eri­lai­seen orga­ni­soin­tiin. Hack­neyn toi­min­ta­kult­tuu­rissa kon­sul­toi­valla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä oli vahva rooli moniam­ma­til­lis­ten tii­mien joh­ta­mi­sessa. Häneltä sosi­aa­li­työn­te­ki­jät sai­vat myös hen­ki­lö­koh­tai­sesti tukea työl­leen vii­koit­tais­ten tii­miensä lisäksi.

Pal­ve­lu­ra­ken­teen lisäksi Hack­neyn sosi­aa­li­nen ympä­ristö tar­josi yhden suu­rim­mista eroa­vai­suuk­sista. Hack­neyssä oli yli sadasta eri etni­sestä taus­tasta tul­lutta asia­kasta, muun muassa mus­tat bri­tit, val­keat bri­tit, kari­bia­lai­set bri­tit, afri­kan bri­tit, orto­dok­si­juu­ta­lai­set, itäeu­roop­pa­lai­set. Mei­dän alu­eel­lamme tämän kal­taista etnis­taus­taista asia­kas­kun­taa ei ole nimek­si­kään.

Hack­neyssä etni­syys tuo muka­naan esi­mer­kiksi kie­lion­gel­mia, kun kaikki asiak­kaat eivät osaa sanaa­kaan englan­tia. Tulk­kien tarve on jat­ku­vaa. Pää­asial­li­nen las­ten­suo­je­luun tulosyy oli per­he­vä­ki­valta, muina syinä muun muassa huu­meet, mie­len­ter­vey­son­gel­mat ja jen­giy­ty­mi­nen. Myös lai­ton maa­han­muutto on yksi ongel­mista, mikä tuo omat mer­kit­tä­vät haas­teensa alu­een sosi­aa­li­työlle.

Mitä jäi käteen?

Vaikka opimme mat­kan aikana pal­jon, aika oli rajal­li­nen ja näimme lopul­ta­kin vain pie­nen osan laa­jasta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mästä. Kor­jaa­van las­ten­suo­je­lun pal­ve­lui­hin emme esi­mer­kiksi pääs­seet kur­kis­ta­maan lain­kaan. Vaikka Hack­neyn malli ei ole suo­raan siir­ret­tä­vissä Mus­ti­joelle, löy­simme sieltä työs­ken­te­ly­ta­poja, jotka sopi­vat myös meille.

Perustasolla työntekijät olivat nuoria ja vastavalmistuneita, jokainen innostuneita työstään.

Tii­mi­työs­ken­te­lyn jämäk­kyys oli yksi näistä opeista. Asia­kas­ti­lan­teita ei tar­vitse joka kerta taus­toit­taa juurta jak­sain uudel­leen. Asiak­kaan ongel­missa ei tar­vitse vel­loa pyr­kien rat­kai­se­maan kaik­kia ongel­mia ker­ralla. Sen sijaan voimme kes­kit­tyä nyky­het­keen ja miet­tiä vain sitä, mitä teemme asiak­kaan kanssa seu­raa­vaksi, ensi vii­kon aikana. Hypo­tee­sien aset­ta­mi­nen työs­ken­te­lyn poh­jaksi tun­tui myös perus­tel­lulle.

Hack­neyssä pyri­tään mah­dol­li­sim­man jous­ta­vaa ja asia­kas­läh­töi­seen työs­ken­te­lyyn. Pal­ve­luor­ga­ni­saa­tio toi­mii moni­por­tai­suu­des­taan huo­li­matta jou­he­vasti ja mah­dol­lis­taa sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle uralla ete­ne­mis­mah­dol­li­suuk­sia oman yksi­kön sisällä eri tavalla kuin meillä.

Perus­ta­solla työn­te­ki­jät oli­vat nuo­ria ja vas­ta­val­mis­tu­neita, jokai­nen innos­tu­neita työs­tään. Työ­ko­ke­muk­sen myötä he siir­tyi­vät kon­sul­toi­viksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiksi tai hakeu­tui­vat töi­hin toi­saalle esi­mer­kiksi 3. sek­to­rin pal­ve­luk­seen.

Mus­ti­joella perus­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöillä ei ole tar­vetta nousta hie­rar­kia­por­taissa, koska koemme, että pys­tymme vai­kut­ta­maan työ­hömme ja teke­mään pää­tök­siä itse­näi­sesti. Esi­mie­hen väli­tön tuki on mut­ka­tonta ja nopeasti saa­ta­villa. Kai­ken­lai­nen uuden kokeilu on mah­dol­lista eivätkä van­hat toi­min­ta­mal­lit kah­litse.

Tätä pidet­tiin tär­keänä myös Hack­neyssä. He pyr­ki­vät uudis­tu­maan ja pysy­mään ajat­te­lus­saan vir­keinä muun muassa uusien työn­te­ki­jöi­den kautta, joita he rek­ry­toi­vat ja kou­lut­ta­vat jat­ku­vasti muun työn rin­nalla. Sosi­aa­li­toi­meen on kui­ten­kin vai­keaa päästä töi­hin, sillä haki­joita on pal­jon ja rek­ry­toin­ti­pro­sessi on moni­vai­hei­nen. Ennen työ­haas­tat­te­luun ete­ne­mistä, haki­jan pitää sel­viy­tyä muun muassa ryh­mä­teh­tä­vistä.

Heli Lämsä, sosi­aa­li­työn­te­kijä
Tuija Täh­kä­pää, sosi­aa­li­työn­te­kijä
Mus­ti­joen perus­turva