Mustijoen perus­tur­va­kes­kuk­sessa kehitetään lasten­suojelun vaativiin asiakas­tar­peisiin työtapoja. Esikuvia tarvitaan, ja yksi on tarjolla Lontoon Hackneyssä.

 

Mustijoen perus­tur­va­keskus oli valmiina uuden sosiaa­li­huol­tolain tulemiseen keväällä 2015. Lakimuu­toksen jälkeen lapsi­per­heiden sosiaa­lityö muodostui osaksi aikuis­so­siaali- ja toimeen­tu­lo­tu­ki­työtä, johon lakimuu­toksen jälkeen suuri osa aiemmista lasten­suojelun avohuollon asiak­kuuk­sista siirtyi. Muutok­sessa työnte­ki­jä­re­surssit painot­tuivat perhe­so­si­aa­lityön yksikköön.

Tarkoi­tuksena on ollut, että Mustijoen perus­pal­velut ovat niin kattavat, että lasten­suo­jeluun päätyvät vain perheet, joissa on todel­lista lasten­suojelun tarvetta. Lasten­suojelun haasteel­lisuus pakotti meitä sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä uusien toimin­ta­mallien kehit­tä­miseen, jotta tarjolla olisi vielä viime­si­jai­sessa lasten­suo­je­lus­sakin muita palveluja kuin kodin ulkopuo­lelle sijoit­ta­minen. Palve­luohjaus- ja hallin­noin­ti­kes­keisen työn sijaan tarkoi­tuk­semme on, että voisimme inten­sii­vi­sellä asiakas­työllä pitää lapset kodeissaan, minne apu tuotaisiin.

Kehit­tä­mistyön tueksi syntyi lasten­suojelun kehit­tä­mis­hanke, missä ovat Mäntsälän lisäksi mukana THL ja Itä-Suomen yliopisto. Hanke kestää vuoteen 2018 asti. Tausta-ajatus uudelle suunnalle entistä vaati­vampien asiakas­tar­peiden kohtaa­miseen on saatu niin sanotusta Hackneyn mallista, mikä on kerännyt kehuja kansain­vä­li­sesti ja perustuu terapeut­ti­sempaan, systee­miseen työotteeseen.

Oli mukavaa huomata, että erilai­sista puitteista huoli­matta sosiaa­lityö on saman­laista ongel­mineen ja ratkai­suineen, olipa kyse sitten britti­läi­sestä tai suoma­lai­sesta yhteiskunnasta.

Sosiaalityö Hackneyssä on nykyisin tiimiperustaista, perheissä tehtävä muutostyö perustuu pitkälti sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen.

Kuinka asiat Hackneyssä hoidetaan ja mitä Mäntsälän ja Pornaisten kuntien sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden yhteis­toi­minta-alueella, Mustijoen perus­tur­va­kes­kuk­sella voisi olla heiltä oppimista. Sitä halusimme lähteä itse näkemään ja kokemaan.

Opinto­matka toteu­tettiin viime syksynä, Mukana olivat johtava psykologi Pia Kalkkinen, johtava päihde- ja mielen­ter­veys­työn­tekijä Sirpa Litmanen, perhe­neuvoja Erja Kuosa, lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijät Eija Laine, Sari Lilius, Heli Lämsä ja Tuija Tähkäpää, perhe­so­si­aa­lityön sosiaa­li­työn­tekijä Jaana Peltonen ja sosiaa­lioh­jaaja Kirsi Pohja­lainen.

Hackneyssä on nyt kaikki tosin

Hackney on Itä-Lontoon alue, missä lasten­suojelun sijoi­tuksia tehtiin aiemmin liuku­hin­nalla, kustan­nukset kohosivat, työnte­kijät turhau­tuivat ja väsyivät ja vaihtuvuus oli suurta. Lopulta koko palve­lu­jär­jes­telmä raken­nettiin alusta alkaen uudelleen.

Sosiaa­lityö Hackneyssä on nykyisin tiimi­pe­rus­taista, perheissä tehtävä muutostyö perustuu pitkälti sosiaa­li­työn­te­kijän ja asiakkaan väliseen vuoro­vai­ku­tukseen ja reflek­toivaan työot­teeseen, ratkaisut ongelmiin etsitään lähiver­kos­toista. Sijoi­tukset ovat kääntyneet jyrkkään laskuun, kustan­nukset saatu hallintaan, työnte­kijät ovat ylpeitä ja innos­tu­neita työstään ja Hackneyn sosiaa­li­toi­mis­tosta on tullut haluttu työpaikka.

Hackney yllätti meidät heti ensisil­mäyk­sellä. Odotuk­siimme nähden Hackney oli paljon viihtyi­sämpi, mitä Itä-Lontoo mieli­ku­vis­samme oli ollut. Kadut olivat siistit, talot hyväkun­toisia, ihmiset kiiruh­tivat hyvin­pu­keu­tu­neina töihinsä eikä kodit­tomia näkynyt kerjää­mässä. Viimeistään ennakko-odotuk­semme muuttuivat, kun eteemme levit­täytyi kaunis kivinen kaupun­gintalo ja itse sosiaa­li­pal­ve­lu­keskus kaikessa lasiseinämoderniudessaan.

Myöhemmin meille kerrottiin, että Hackney on Lontoon olympia­laisten (2012) myötä tehnyt kasvojen kohotuksen; paikkoja oli tuolloin kunnos­tettu, minkä myötä asuntojen hinnat nousivat aiheuttaen köyhimpien asukkaiden muutta­misen kauemmas keskus­tasta. Nykyisin Hackneytä kuvaillaan ”uudeksi Notting Hilliksi”, trendik­kääksi asuinalueeksi.

Sosiaa­li­pal­ve­lu­kes­kuksen sisätilat olivat myös vaikut­tavat ja modernit. Aulassa oli keskellä iso palve­lu­tiski, laidoilla asioin­ti­tiskit vuoro­nu­me­roilla, ihan kuin aptee­keissa ja VR:n lipun­myyn­nissä. Aulassa oli myös vieraiden infopiste, lukuisia sohvia istus­kelua varten ja monia tieto­ko­ne­päät­teitä työnhakua tai eri kursseille ilmoit­tau­tu­misia varten.

Tiimityön mallit

Saimme viettää Hackneyn sosiaa­li­pal­ve­lu­kes­kuk­sessa kaksi kokonaista työpäivää aamusta iltaan tutustuen isäntiemme Robert Koglekin ja Nasreen Hammondin työsken­telyyn. Osallis­tuimme myös erilaisiin tiimeihin ja siten näimme konkreet­ti­sesti, miten työtä käytän­nössä tehtiin.

Yksi tiimeistä oli lasten- ja nuorten moniam­ma­til­linen yhteis­työ­pa­neeli, mihin osallistui lähes 20 jäsentä eri palve­lusek­to­reilta. Tänne sosiaa­li­työn­tekijä sai tuoda asiakas­ta­pauk­sensa, mihin tarvitsi ohjausta ja neuvontaa. Kerrot­tuaan asiak­kaansa tämän­het­ki­sestä tilan­teesta, konsul­toiva sosiaa­li­työn­tekijä teki muutaman tarken­tavan kysymyksen panee­lille ja sen jälkeen hän yksise­lit­tei­sesti määritteli perheen kanssa työsken­te­le­välle sosiaa­li­työn­te­ki­jälle, mitä tämän tulee tehdä seuraa­vaksi, esimer­kiksi tarkistaa, onko lapsen lääkitys voimassa tai tehdä kotikäynti.

Hackneyssä pyritään mahdollisimman joustavaa ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Lopuksi päätettiin, milloin asiakas­ta­pausta käsitellään panee­lissa seuraavan kerran; viikon, kahden vai kuuden kuluttua. Yhtä asiakas­ta­pausta käsiteltiin noin 5 minuuttia, minkä jälkeen seuraava sosiaa­li­työn­tekijä astui paneelin eteen kertoen omasta asiakastilanteestaan.

Toinen tiimityön muoto olivat asiakastyön tiimit. Niissä oli 5 jäsentä; konsul­toiva sosiaa­li­työn­tekijä, sosiaa­li­työn­te­kijät, sosiaa­lityön opiskelija ja kaiken kirjaava tiimi­koor­di­naattori. Tiimi kokoontui viikoittain ja siellä läpikäytiin uudet asiakas­perheet sekä yli 100 asiakkaan listalta heidät, joiden kanssa oli jääty työsken­te­lyssään jumiin. Näissä tiimeissä taustoi­tettiin perhe­ti­lan­teita moniam­ma­til­lista paneelia enemmän, esimer­kiksi tehtiin seinälle sukupuuta. Lisäksi mietittiin yhdessä perhe­ti­lanteen vahvuudet ja heikkoudet sekä jatkotoimenpiteet.

Kahden tiiviin päivän aikana näimme ja opimme paljon Hackneyn mallista. Hackneyn sosiaa­li­pal­ve­luissa on 25 000 asiakasta, saman verran kuin meillä on koko asukas­pohja. Tämä luonnol­li­sesti vaikutti palve­luiden erilaiseen organi­sointiin. Hackneyn toimin­ta­kult­tuu­rissa konsul­toi­valla sosiaa­li­työn­te­ki­jällä oli vahva rooli moniam­ma­til­listen tiimien johta­mi­sessa. Häneltä sosiaa­li­työn­te­kijät saivat myös henki­lö­koh­tai­sesti tukea työlleen viikoit­taisten tiimiensä lisäksi.

Palve­lu­ra­kenteen lisäksi Hackneyn sosiaa­linen ympäristö tarjosi yhden suurim­mista eroavai­suuk­sista. Hackneyssä oli yli sadasta eri etnisestä taustasta tullutta asiakasta, muun muassa mustat britit, valkeat britit, karibia­laiset britit, afrikan britit, ortodok­si­juu­ta­laiset, itäeu­roop­pa­laiset. Meidän alueel­lamme tämän kaltaista etnis­taus­taista asiakas­kuntaa ei ole nimeksikään.

Hackneyssä etnisyys tuo mukanaan esimer­kiksi kielion­gelmia, kun kaikki asiakkaat eivät osaa sanaakaan englantia. Tulkkien tarve on jatkuvaa. Pääasial­linen lasten­suo­jeluun tulosyy oli perhe­vä­ki­valta, muina syinä muun muassa huumeet, mielen­ter­vey­son­gelmat ja jengiy­ty­minen. Myös laiton maahan­muutto on yksi ongel­mista, mikä tuo omat merkit­tävät haasteensa alueen sosiaalityölle.

Mitä jäi käteen?

Vaikka opimme matkan aikana paljon, aika oli rajal­linen ja näimme lopul­takin vain pienen osan laajasta palve­lu­jär­jes­tel­mästä. Korjaavan lasten­suojelun palve­luihin emme esimer­kiksi päässeet kurkis­tamaan lainkaan. Vaikka Hackneyn malli ei ole suoraan siirret­tä­vissä Musti­joelle, löysimme sieltä työsken­te­ly­tapoja, jotka sopivat myös meille.

Perustasolla työntekijät olivat nuoria ja vastavalmistuneita, jokainen innostuneita työstään.

Tiimi­työs­ken­telyn jämäkkyys oli yksi näistä opeista. Asiakas­ti­lan­teita ei tarvitse joka kerta taustoittaa juurta jaksain uudelleen. Asiakkaan ongel­missa ei tarvitse velloa pyrkien ratkai­semaan kaikkia ongelmia kerralla. Sen sijaan voimme keskittyä nykyhetkeen ja miettiä vain sitä, mitä teemme asiakkaan kanssa seuraa­vaksi, ensi viikon aikana. Hypoteesien asetta­minen työsken­telyn pohjaksi tuntui myös perustellulle.

Hackneyssä pyritään mahdol­li­simman joustavaa ja asiakas­läh­töiseen työsken­telyyn. Palve­luor­ga­ni­saatio toimii monipor­tai­suu­destaan huoli­matta jouhe­vasti ja mahdol­listaa sosiaa­li­työn­te­ki­jälle uralla etene­mis­mah­dol­li­suuksia oman yksikön sisällä eri tavalla kuin meillä.

Perus­ta­solla työnte­kijät olivat nuoria ja vasta­val­mis­tu­neita, jokainen innos­tu­neita työstään. Työko­ke­muksen myötä he siirtyivät konsul­toi­viksi sosiaa­li­työn­te­ki­jöiksi tai hakeu­tuivat töihin toisaalle esimer­kiksi 3. sektorin palvelukseen.

Musti­joella perus­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöillä ei ole tarvetta nousta hierar­kia­por­taissa, koska koemme, että pystymme vaikut­tamaan työhömme ja tekemään päätöksiä itsenäi­sesti. Esimiehen välitön tuki on mutka­tonta ja nopeasti saata­villa. Kaiken­lainen uuden kokeilu on mahdol­lista eivätkä vanhat toimin­ta­mallit kahlitse.

Tätä pidettiin tärkeänä myös Hackneyssä. He pyrkivät uudis­tumaan ja pysymään ajatte­lussaan virkeinä muun muassa uusien työnte­ki­jöiden kautta, joita he rekry­toivat ja koulut­tavat jatku­vasti muun työn rinnalla. Sosiaa­li­toimeen on kuitenkin vaikeaa päästä töihin, sillä hakijoita on paljon ja rekry­toin­ti­pro­sessi on monivai­heinen. Ennen työhaas­tat­teluun etene­mistä, hakijan pitää selviytyä muun muassa ryhmätehtävistä.

Heli Lämsä, sosiaalityöntekijä
Tuija Tähkäpää, sosiaalityöntekijä
Mustijoen perusturva