Lapsen hyvinvointi on kaikkien, ei vain lastensuojelun asia, sanovat lastensuojelun ammattilaiset.

 

 

Vaaral­li­sia tien­yli­tyk­siä kou­lu­mat­kalla? Kiroi­le­via urhei­lu­val­men­ta­jia, liian kun­nian­hi­moi­sia van­hem­pia ja tree­nejä yötä myö­ten.

Lap­set sai­ras­ta­vat home­kou­lussa tai ‑päi­vä­ko­dissa. Pit­kät kou­lu­kyy­dit uuvut­ta­vat haja-asu­tusa­lu­eella. Tie­to­kone kou­kut­taa pelaa­maan, ja ver­kossa lap­set tör­mää­vät trau­ma­ti­soi­viin asioi­hin.

Ne ovat ylei­siä oloja ja ongel­mia, jotka voi­vat vaa­ran­taa las­ten ja nuor­ten ter­vey­den ja hyvin­voin­nin.

Poliittisten päättäjien vastuulla on rakentaa lapsille terveellinen ja turvallinen kasvuympäristö.

Mutta kenen pitäisi puut­tua nii­hin? Kuu­luuko ”etsivä” raken­teel­li­nen las­ten suo­je­lu­työ las­ten­suo­je­lulle, muille sosi­aa­li­työn ammat­ti­lai­sille, van­hem­mille, viran­omai­sille, kun­nille vai päät­tä­jille ja polii­ti­koille laa­jem­min?

Kysyimme sitä las­ten­suo­je­lun asian­tun­ti­joilta. Asiaa poh­ti­vat las­ten­suo­je­lu­val­tuu­tettu Elina Pek­ka­ri­nen, Hel­sin­gin enti­nen sosi­aa­li­joh­taja, yli­so­si­aa­li­neu­vos Aulikki Kana­noja, pit­kän lin­jan las­ten­suo­je­lun asian­tun­tija, yli­opet­taja Sirkka Rousu Met­ro­po­lia ammat­ti­kor­kea­kou­lusta ja tut­ki­mus­pro­fes­sori Tarja Heino THL:n Lap­set, nuo­ret ja perhe ‑yksi­köstä.

Lasten suojelu on koko yhteiskunnan asia

He kaikki oli­vat sitä mieltä, että Suo­messa ylei­nen vas­tuu las­ten ja nuor­ten hyvin­voin­nista ei kuulu las­ten­suo­je­lulle vaan laa­jasti kai­kille viran­omai­sille ja päät­tä­jille.

– Pitää erot­taa las­ten­suo­jelu ja las­ten suo­jelu. Las­ten­suo­jelu eli lapsi- ja per­he­koh­tai­nen työ kuu­luu las­ten­suo­je­lu­vi­ran­omai­sille. Las­ten suo­jelu on koko yhteis­kun­nan asia, Sirkka Rousu sanoo.

Lap­sia­sia­val­tuu­tettu Elina Pek­ka­ri­nen näkee asian samalla lailla.

– Kai­killa viran­omai­silla on vel­vol­li­suus suo­jella lap­sia väki­val­lalta ja huo­noilta eli­no­loilta.

Mikään viran­omai­nen ei voi irti­sa­nou­tua vas­tuusta ja sanoa, että tämä kuu­luu vain las­ten­suo­je­lulle.

Kun­nissa eri viran­omai­silla on vas­tuu omalta saral­taan huo­leh­tia las­ten tur­val­li­suu­desta, Pek­ka­ri­nen sanoo.

– Las­ten­suo­jelu tekee yksilö- ja per­he­koh­taista las­ten­suo­je­lu­työtä. Heille ei voi sysätä enää yleistä, raken­teel­lista työtä.

Las­ten suo­je­lua on ter­veel­li­sen ja tur­val­li­sen kas­vu­ym­pä­ris­tön raken­ta­mi­nen, Tarja Heino sanoo.

– Se on niin vas­tuul­lis­ten viran­omais­ten kuin päät­tä­jien asia. Ei ole tar­vetta dele­goida asiaa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille.

Las­ten­suo­jelu on kuor­mit­tu­nut, eikä ammat­ti­lais­ten aika tahdo riit­tää tällä haa­vaa edes oman ydin­teh­tä­vän hoi­ta­mi­seen, Aulikki Kana­noja huo­maut­taa. Las­ten­suo­je­lun ensi­si­jai­nen vas­tuu hänen mie­les­tään on puut­tua nopeasti las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­siin.

Viranomaisella velvollisuus puuttua epäkohtiin

Las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­silla on kui­ten­kin sama vel­vol­li­suus kuin muil­la­kin viran­omai­silla puut­tua epä­koh­tiin, joita hei­dän tie­toonsa tulee, Pek­ka­ri­nen muis­tut­taa.

– Jos las­ten­suo­jelu saa tie­tää asioista, jotka vahin­goit­ta­vat ja uhkaa­vat lap­sia kun­nassa ylei­sesti, myös hei­dän pitää välit­tää siitä tie­toa eteen­päin.

Tieto pitää ker­toa esi­mer­kiksi kun­nassa sille toi­mia­lalle, joka vas­taa asiasta.

Kana­noja pitää tär­keänä, että las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­selle on sel­vää, missä roo­lissa hän kul­loin­kin toi­mii. Sosi­aa­li­työn ammat­ti­lai­sen roo­liin kuu­luu ylei­sesti edis­tää ihmis­ten sosi­aa­lista hyvin­voin­tia ja tun­nis­taa sitä uhkaa­via ris­kejä.

Lastensuojelu voi olla lasten äänitorvi omassa kunnassa.

Las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­sella on vas­tuu puut­tua sosi­aa­li­siin teki­jöi­hin, joi­den tie­de­tään ole­van ilmei­nen riski lap­sen hyvälle kehi­tyk­selle. Siten ne edel­lyt­tä­vät las­ten­suo­je­lun tar­peen tai aina­kin per­heen elä­män­ti­lan­teen tai van­hem­muu­den arvioin­tia. Niitä ovat esi­mer­kiksi per­he­vä­ki­valta tai lap­sen kal­toin­koh­telu, päih­deon­gel­mat ja van­hem­muutta vaka­vasti hait­taa­vat mie­len­ter­vey­son­gel­mat.

– Täl­lai­siin asioi­hin puut­tu­mi­sen pitäisi kuu­lua las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­sen roo­lin ydin­teh­tä­viin.

Kansalaisena voi myös vaikuttaa

Yksi­tyi­senä kan­sa­lai­sena las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­nen voi nos­taa esiin eri­lai­sia yhteis­kun­nal­li­sia kysy­myk­siä ja las­ten hyvin­voin­tiin liit­ty­viä tar­peita kuten kuka tahansa muu­kin, haas­ta­tel­lut sano­vat. Ongel­mat on hyvä saat­taa kun­nan viran­omais­ten ja päät­tä­jien tie­toon.

Myös Rousu näkee, että las­ten­suo­jelu voi toi­mia las­ten ääni­tor­vena omassa kun­nassa.

– Las­ten­suo­je­lun pitää olla ikkuna yhteis­kun­taan. Se voi ker­toa, miten lap­set ja nuo­ret voi­vat ja mitä ongel­mia heillä on. He tie­tä­vät, miltä las­ten­suo­je­lun asiak­kai­den arki näyt­tää.

– Asia­kas­tie­to­jär­jes­tel­miin ker­tyy tie­toa, jota voi­daan koos­taa ja välit­tää kun­nan muille toi­mi­joille. Las­ten­suo­je­lun pitää tar­jota asian­tun­ti­juut­taan koko kun­nan käyt­töön.

Ehkäisevä työ monien vastuulla

Suo­messa on kes­kus­teltu kauan, pitääkö ylei­nen las­ten hyvin­voin­nista huo­leh­ti­mi­nen sisäl­lyt­tää las­ten­suo­je­lu­la­kiin vai ylei­seen lain­sää­dän­töön, Rousu ker­too. Tällä haa­vaa asia on siro­teltu moniin lakei­hin ja useille yhteis­kun­nan toi­mi­joille.

Käänne ajat­te­lussa oli las­ten­suo­je­lu­lain päi­vi­tys vuonna 2007. Siinä ennalta ehkäi­sevä työ mää­rät­tiin muille toi­mi­joille, esi­mer­kiksi kou­lulle, ter­vey­den­huol­lolle ja kun­nille ylei­sesti. Las­ten­suo­je­lu­laista siir­tyi pal­jon osia sosi­aa­li­huol­to­la­kiin vuonna 2015.

– Las­ten hyvin­voin­nista on tul­lut kaik­kien teh­tä­vää.

Lastensuojelu tekee yksikö- ja perhekeskeistä työtä, eikä sille voi enää sälyttää yleistä rakenteellista työtä.

Lisäksi kun­ta­lain mukaan kun­nan perus­teh­tävä on edis­tää kun­ta­lais­ten hyvin­voin­tia. Ter­vey­den­hoi­to­laki taas vel­voit­taa kun­nat ja sote-kun­tayh­ty­mät teke­mään hyvin­voin­ti­ker­to­muk­sen, jossa kuva­taan myös per­hei­den ja las­ten hyvin­voin­nin tilaa.

Sirkka Rousun mukaan olisi hyvä, että pirs­ta­leista lain­sää­dän­töä koot­tai­siin taas yhteen. Nyky­ti­lan­teessa ongel­mia on eri toi­mi­joi­den vas­tuissa ja yhteis­työssä, hän sanoo.

– Toi­mi­jat kat­so­vat tilan­netta oman teh­tä­vänsä näkö­kul­masta. On epä­sel­vää, kenellä on koko­nais­vas­tuu ja ‑näke­mys lap­sen tilan­teesta.

Jaana Lai­ti­nen