Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että 5-vuotiaiden esiopetuksessa paukut pitäisi laittaa lapsiin, joilla on kaikkein huonoimmat lähtökohdat.

 

Tänä syksynä 5-vuotiaat lapset käyvät esikoulua 19 paikka­kunnalla. Kyse on kokei­lusta, jossa haetaan tietoa ja kokemuksia esiope­tuksen piden­tä­miseen 2-vuoti­seksi.

Selvi­tyksen teettää Opetus­hal­litus. Se tehdään samassa yhtey­dessä kuin kunnissa kokeillaan maksu­tonta varhais­kas­va­tusta.

Tietoa halutaan siitä, miten lakeja pitää muuttaa, jos esiopetus ulotetaan 5-vuotiaisiin. Samoin etsitään kokemuksia esiope­tuksen kehit­tä­mi­sestä niin, että sitä voidaan antaa 5-vuotiaille tulevai­suu­dessa.

Opetus­hal­litus uskoo, että 2-vuotinen esiopetus tasoittaa merkit­tä­västi lasten oppimis­val­miuksien eroja ennen kuin koulu alkaa. Pelko on, että jos lapsi tulee pakol­liseen esiope­tukseen 6-vuotiaana, hän ei välttä­mättä ehdi saavuttaa koulun­käynnin valmiuksia vuoden aikana.

Puolueet laidasta laitaan kannat­tavat 2-vuotista esikoulua. Siitä toivotaan ratkaisua myös maahan­muut­ta­ja­per­heiden lasten kotout­ta­miseen ja kielen oppimiseen.

Lasten erot voivat kasvaa

Emeri­ta­pro­fessori Liisa Kelti­kangas-Järvinen sanoo, että keskus­teluun esiope­tuk­sesta sisältyy harha. Se on luulo, että jos kaikille lapsille annetaan samaa, laadu­kasta esiope­tusta, lasten oppimis­val­miuksien erot poistuvat.

Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lasten erot voivat jopa kasvaa.

– Mitä laaduk­kaampaa opetus on, sitä enemmän siitä hyötyvät lapset, joilla on parhaat eväät oppia ja kehittyä. Myös huonoista lähtö­koh­dista ponnis­tavat lapset hyötyvät esiope­tuk­sesta. Lasten erot eivät kuitenkaan kapene.

– Tässä on paradoksi: oppimis­val­miuksien eroja halutaan kaventaa, mutta tosi­asiassa niitä saatetaan kasvattaa.

Kelti­kangas-Järvinen antaa kaksi vertausta. Samassa jääkiek­ko­kou­lussa aloittaa kaksi uutta lasta. Toinen hallitsee luistelun jo hyvin. Toinen laittaa luistimet jalkaan ensim­mäisen kerran. Jos valmentaja opettaa kumpaakin lasta samalla lailla, puolen vuoden kuluttua lapset eivät pelaa yhtä hyvin. Hyvä luistelija on edistynyt pidem­mälle. Aloit­te­lijan energia on kulunut luistelun opetteluun.

Jos tavoite on kaventaa lasten eroja, esiopetuksessa pitää keskittyä vahvistamaan heikoimmista lähtökohdista ponnistavien lasten oppimista.

Toinen esimerkki koskee kielen hallintaa. Yksi lapsi hallitsee 3 000 sanaa, toinen 300. Isomman sanava­raston omistava lapsi ymmärtää opettajan puheesta enemmän. Siksi hän saa opetuk­sesta irti monin­ker­tai­sesti enemmän kuin toinen lapsi.

Esiopetus räätälöitävä erityishaasteiden mukaan

Meillä on vallalla käsitys, että esiopetus ratkaisee monet ongelmat, Kelti­kangas-Järvinen sanoo. Esiope­tuk­sella voidaan kaventaa lasten välisiä eroja, emerita toteaa. Se ei kuitenkaan tapahdu antamalla kaikille samaa opetusta ja aloit­ta­malla opetus entistä varhemmin.

– Jos tavoite on kaventaa lasten eroja, esiope­tuk­sessa pitää keskittyä vahvis­tamaan heikoim­mista lähtö­koh­dista ponnis­tavien lasten oppimista. Varhainen oppiminen ja erojen kaven­ta­minen eivät tapahdu samalla kaavalla.

– Polari­saatio on edennyt Suomessa pitkälle. Syrjäy­ty­minen alkaa usein jo lapsena. Meillä olisi esiope­tuk­sessa mahdol­lisuus puuttua siihen kehitykseen. Se vaatii kuitenkin, että esiopetus suunni­tellaan erityis­ryhmien mukaan.

Se tulee kalliiksi. Kelti­kangas-Järvinen pelkää, että polii­tikot eivät kuitenkaan ole valmiit satsaamaan asiaan riittä­västi resursseja. Eroja tasoittava varhais­kas­vatus jää puheen tasolle.

– Tarvitaan keskustelu tavoit­teista ja keinoista, joilla ne saavu­tetaan. Muuten käytetään paljon rahaa systeemiin, joka ei toimi. Pitäisi avoimesti keskus­tella, halutaanko esiope­tuk­sessa ensisi­jai­sesti aikaistaa oppimista ja tehdä hyvillä valmiuk­silla varus­te­tuista lapsista tulevai­suuden menes­tyjiä. Vai otetaanko päämää­räksi tasa-arvo ja heikoista huoleh­ti­minen.

Myös keskustelu sisällöstä puuttuu

Liisa Kelti­kangas-Järvinen soisi, että syntyisi keskustelu myös siitä, mikä entiseen verrattuna muuttuu. Hän perään­kuu­luttaa lapsen kehitysp­sy­ko­lo­gista tietoa päätök­senteon pohjaksi.

– Pitäisi kysyä ensin, millainen esiopetus edistää 5-vuotiaan kehitystä. Nyt riidellään siitä, kuka heitä saa opettaa.

– Kukaan ei vastusta 5-vuotiaiden opetusta. Kaikille lienee selvää, että oppiminen on aina lapselle hyväksi. Esiope­tuksen sisäl­löstä sen sijaan ei puhuta. Ikään kuin olisi selvää, että ongelmat ratkeavat, kun esiope­tuk­sesta tulee 2-vuotinen.

Hän pelkää, että jos sisäl­tö­kes­kus­telua ei käydä, 5-vuotiaille aletaan opettaa samoja asioita kuin 7-vuotiaille. Silloin esiopetus tarkoit­taisi sitä, että kouluun menoa varhen­netaan.

– Suomi on saavut­tanut hyviä tuloksia Pisa-tutki­muk­sissa. Yhtenä selityksenä on pidetty pitkää päivä­ko­ti­vai­hetta ennen kouluun menoa. Leikin­omaisuus siinä vaiheessa, pehmeä lasku esikoulun kautta ja kouluun meno 7-vuotiaana ovat osoit­tau­tuneet hyviksi. Ennen kuin tätä muutetaan, pitäisi sopia muutoksen sisäl­löstä.

– Pitää tietää, mitä puutteita 5-vuotiaiden varhais­kas­va­tuk­sessa on tähän mennessä ollut. Voi olla, että uusi esiopetus heille on parempaa kuin nykyinen varhais­kas­vatus. Sen pitää kuitenkin perustua muuhun kuin väitteisiin ja mieli­pi­teisiin.

Hyvä esiopetus on leikinomaista

Millaista on hyvä esiopetus emeri­ta­pro­fes­sorin mielestä? Leikin­omaisuus pitäisi säilyttää eikä oppimis­ta­voit­teita saisi esittää, hän sanoo.

– Tutkimus osoittaa esimer­kiksi, että valmius oppia kieliä on tuossa iässä hyvä. Kieliä ei silti pidä varsi­nai­sesti opettaa. Lapsille annetaan mahdol­lisuus tutustua niihin leikeissä ja lauluissa. Musiikki kehittää lapsen oppimis­val­miuksia.

Laadukas esiopetus vaatii nykyistä pienempiä ryhmä­kokoja, hän huomauttaa.

– Osaavien aikuisten aikaa pitää riittää etenkin lapsille, jotka ovat jääneet muista jälkeen. Tarvitaan aikaa tehdä havaintoja lapsista ja huomata ne, jotka tarvit­sevat apua. Aikuinen voi istahtaa viereen ja olla lapsen kanssa. Se vaatii riittä­västi aikuisia ryhmiin.

Kelti­kangas-Järvinen arvelee, että esiope­tusuu­dis­tuk­sesta voi tulla pelkkä kosmeet­tinen parannus.

– Polii­tikot voivat sanoa, että katsokaa, näin paljon on satsattu lasten tulevai­suuteen. Samaan aikaan ryhmä­kokoja on kuitenkin kasva­tettu ja aikuisia lasten arjesta vähen­netty.

Jaana Laitinen