Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että 5‑vuotiaiden esiopetuksessa paukut pitäisi laittaa lapsiin, joilla on kaikkein huonoimmat lähtökohdat.

 

Tänä syksynä 5‑vuotiaat lapset käyvät esik­oulua 19 paikka­kunnalla. Kyse on kokeilus­ta, jos­sa haetaan tietoa ja koke­muk­sia esiopetuk­sen piden­tämiseen 2‑vuotiseksi.

Selvi­tyk­sen teet­tää Ope­tushal­li­tus. Se tehdään samas­sa yhtey­dessä kuin kun­nis­sa kokeil­laan mak­su­ton­ta varhaiskas­va­tus­ta.

Tietoa halu­taan siitä, miten lake­ja pitää muut­taa, jos esiope­tus ulote­taan 5‑vuotiaisiin. Samoin etsitään koke­muk­sia esiopetuk­sen kehit­tämis­es­tä niin, että sitä voidaan antaa 5‑vuotiaille tule­vaisu­udessa.

Ope­tushal­li­tus uskoo, että 2‑vuotinen esiope­tus tasoit­taa merkit­tävästi las­ten oppimis­valmiuk­sien ero­ja ennen kuin koulu alkaa. Pelko on, että jos lap­si tulee pakol­liseen esiopetuk­seen 6‑vuotiaana, hän ei vält­tämät­tä ehdi saavut­taa koulunkäyn­nin valmiuk­sia vuo­den aikana.

Puolueet laidas­ta laitaan kan­nat­ta­vat 2‑vuotista esik­oulua. Siitä toiv­otaan ratkaisua myös maa­han­muut­ta­japer­hei­den las­ten kotout­tamiseen ja kie­len oppimiseen.

Lasten erot voivat kasvaa

Emer­i­tapro­fes­sori Liisa Keltikan­gas-Järvi­nen sanoo, että keskustelu­un esiopetuk­ses­ta sisäl­tyy harha. Se on luu­lo, että jos kaikille lap­sille annetaan samaa, laadukas­ta esiope­tus­ta, las­ten oppimis­valmiuk­sien erot pois­tu­vat.

Tutkimus kuitenkin osoit­taa, että las­ten erot voivat jopa kas­vaa.

– Mitä laadukkaam­paa ope­tus on, sitä enem­män siitä hyö­tyvät lapset, joil­la on parhaat eväät oppia ja kehit­tyä. Myös huonoista lähtöko­hdista pon­nista­vat lapset hyö­tyvät esiopetuk­ses­ta. Las­ten erot eivät kuitenkaan kapene.

– Tässä on paradok­si: oppimis­valmiuk­sien ero­ja halu­taan kaven­taa, mut­ta tosi­asiassa niitä saate­taan kas­vat­taa.

Keltikan­gas-Järvi­nen antaa kak­si ver­taus­ta. Samas­sa jääkiekkok­oulus­sa aloit­taa kak­si uut­ta las­ta. Toinen hal­lit­see luis­telun jo hyvin. Toinen lait­taa luis­timet jalka­an ensim­mäisen ker­ran. Jos val­men­ta­ja opet­taa kumpaakin las­ta samal­la lail­la, puolen vuo­den kulut­tua lapset eivät pelaa yhtä hyvin. Hyvä luis­teli­ja on edis­tynyt pidem­mälle. Aloit­teli­jan ener­gia on kulunut luis­telun opet­telu­un.

Jos tavoite on kaventaa lasten eroja, esiopetuksessa pitää keskittyä vahvistamaan heikoimmista lähtökohdista ponnistavien lasten oppimista.

Toinen esimerk­ki kos­kee kie­len hallintaa. Yksi lap­si hal­lit­see 3 000 sanaa, toinen 300. Isom­man sanavaras­ton omis­ta­va lap­si ymmärtää opet­ta­jan puheesta enem­män. Sik­si hän saa opetuk­ses­ta irti moninker­tais­es­ti enem­män kuin toinen lap­si.

Esiopetus räätälöitävä erityishaasteiden mukaan

Meil­lä on val­lal­la käsi­tys, että esiope­tus ratkaisee mon­et ongel­mat, Keltikan­gas-Järvi­nen sanoo. Esiopetuk­sel­la voidaan kaven­taa las­ten välisiä ero­ja, emeri­ta toteaa. Se ei kuitenkaan tapah­du anta­mal­la kaikille samaa ope­tus­ta ja aloit­ta­mal­la ope­tus entistä varhem­min.

– Jos tavoite on kaven­taa las­ten ero­ja, esiopetuk­ses­sa pitää keskit­tyä vahvis­ta­maan heikoim­mista lähtöko­hdista pon­nistavien las­ten oppimista. Varhainen oppimi­nen ja ero­jen kaven­t­a­mi­nen eivät tapah­du samal­la kaaval­la.

– Polar­isaa­tio on eden­nyt Suomes­sa pitkälle. Syr­jäy­tymi­nen alkaa usein jo lapse­na. Meil­lä olisi esiopetuk­ses­sa mah­dol­lisu­us puut­tua siihen kehi­tyk­seen. Se vaatii kuitenkin, että esiope­tus suun­nitel­laan eri­ty­is­ryh­mien mukaan.

Se tulee kalli­ik­si. Keltikan­gas-Järvi­nen pelkää, että poli­itikot eivät kuitenkaan ole valmi­it sat­saa­maan asi­aan riit­tävästi resursse­ja. Ero­ja tasoit­ta­va varhaiskas­va­tus jää puheen tasolle.

– Tarvi­taan keskustelu tavoit­teista ja keinoista, joil­la ne saavute­taan. Muuten käytetään paljon rahaa sys­teemi­in, joka ei toi­mi. Pitäisi avoimesti keskustel­la, halu­taanko esiopetuk­ses­sa ensisi­jais­es­ti aikaistaa oppimista ja tehdä hyvil­lä valmiuk­sil­la varuste­tu­ista lap­sista tule­vaisu­u­den men­estyjiä. Vai ote­taanko päämääräk­si tasa-arvo ja heikoista huole­htimi­nen.

Myös keskustelu sisällöstä puuttuu

Liisa Keltikan­gas-Järvi­nen soisi, että syn­ty­isi keskustelu myös siitä, mikä entiseen ver­rat­tuna muut­tuu. Hän peräänku­u­lut­taa lapsen kehi­tysp­sykol­o­gista tietoa päätök­sen­teon poh­jak­si.

– Pitäisi kysyä ensin, mil­lainen esiope­tus edis­tää 5‑vuotiaan kehi­tys­tä. Nyt riidel­lään siitä, kuka heitä saa opet­taa.

– Kukaan ei vas­tus­ta 5‑vuotiaiden ope­tus­ta. Kaikille lie­nee selvää, että oppimi­nen on aina lapselle hyväk­si. Esiopetuk­sen sisäl­löstä sen sijaan ei puhuta. Ikään kuin olisi selvää, että ongel­mat ratkea­vat, kun esiopetuk­ses­ta tulee 2‑vuotinen.

Hän pelkää, että jos sisältökeskustelua ei käy­dä, 5‑vuotiaille ale­taan opet­taa samo­ja asioi­ta kuin 7‑vuotiaille. Sil­loin esiope­tus tarkoit­taisi sitä, että koulu­un menoa varhen­netaan.

– Suo­mi on saavut­tanut hyviä tulok­sia Pisa-tutkimuk­sis­sa. Yht­enä seli­tyk­senä on pidet­ty pitkää päiväko­ti­vai­het­ta ennen koulu­un menoa. Leiki­no­maisu­us siinä vai­heessa, pehmeä lasku esik­oulun kaut­ta ja koulu­un meno 7‑vuotiaana ovat osoit­tau­tuneet hyviksi. Ennen kuin tätä muute­taan, pitäisi sopia muu­tok­sen sisäl­löstä.

– Pitää tietää, mitä puut­tei­ta 5‑vuotiaiden varhaiskas­vatuk­ses­sa on tähän men­nessä ollut. Voi olla, että uusi esiope­tus heille on parem­paa kuin nykyi­nen varhaiskas­va­tus. Sen pitää kuitenkin perus­tua muuhun kuin väit­teisi­in ja mielip­iteisi­in.

Hyvä esiopetus on leikinomaista

Mil­laista on hyvä esiope­tus emer­i­tapro­fes­sorin mielestä? Leiki­no­maisu­us pitäisi säi­lyt­tää eikä oppimis­tavoit­tei­ta saisi esit­tää, hän sanoo.

– Tutkimus osoit­taa esimerkik­si, että valmius oppia kieliä on tuos­sa iässä hyvä. Kieliä ei silti pidä varsi­nais­es­ti opet­taa. Lap­sille annetaan mah­dol­lisu­us tutus­tua niihin leikeis­sä ja lauluis­sa. Musi­ik­ki kehit­tää lapsen oppimis­valmiuk­sia.

Laadukas esiope­tus vaatii nyky­istä pienem­piä ryh­mäkoko­ja, hän huo­maut­taa.

– Osaavien aikuis­ten aikaa pitää riit­tää etenkin lap­sille, jot­ka ovat jääneet muista jäl­keen. Tarvi­taan aikaa tehdä havain­to­ja lap­sista ja huo­ma­ta ne, jot­ka tarvit­se­vat apua. Aikuinen voi istah­taa viereen ja olla lapsen kanssa. Se vaatii riit­tävästi aikuisia ryh­mi­in.

Keltikan­gas-Järvi­nen arvelee, että esiope­tusu­ud­is­tuk­ses­ta voi tul­la pelkkä kos­meet­ti­nen paran­nus.

– Poli­itikot voivat sanoa, että kat­sokaa, näin paljon on sat­sat­tu las­ten tule­vaisu­u­teen. Samaan aikaan ryh­mäkoko­ja on kuitenkin kas­vatet­tu ja aikuisia las­ten arjes­ta vähen­net­ty.

Jaana Laiti­nen