Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että 5‑vuotiaiden esiopetuksessa paukut pitäisi laittaa lapsiin, joilla on kaikkein huonoimmat lähtökohdat.

 

Tänä syk­synä 5‑vuotiaat lap­set käy­vät esi­kou­lua 19 paikka­kunnalla. Kyse on kokei­lusta, jossa hae­taan tie­toa ja koke­muk­sia esio­pe­tuk­sen piden­tä­mi­seen 2‑vuotiseksi.

Selvityksen teet­tää Opetushallitus. Se teh­dään samassa yhtey­dessä kuin kun­nissa kokeil­laan mak­su­tonta varhaiskasvatusta.

Tietoa halu­taan siitä, miten lakeja pitää muut­taa, jos esio­pe­tus ulo­te­taan 5‑vuotiaisiin. Samoin etsi­tään koke­muk­sia esio­pe­tuk­sen kehit­tä­mi­sestä niin, että sitä voi­daan antaa 5‑vuotiaille tulevaisuudessa.

Opetushallitus uskoo, että 2‑vuotinen esio­pe­tus tasoit­taa mer­kit­tä­västi las­ten oppi­mis­val­miuk­sien eroja ennen kuin koulu alkaa. Pelko on, että jos lapsi tulee pakol­li­seen esio­pe­tuk­seen 6‑vuotiaana, hän ei vält­tä­mättä ehdi saa­vut­taa kou­lun­käyn­nin val­miuk­sia vuo­den aikana.

Puolueet lai­dasta lai­taan kan­nat­ta­vat 2‑vuotista esi­kou­lua. Siitä toi­vo­taan rat­kai­sua myös maa­han­muut­ta­ja­per­hei­den las­ten kotout­ta­mi­seen ja kie­len oppimiseen.

Lasten erot voivat kasvaa

Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että kes­kus­te­luun esio­pe­tuk­sesta sisäl­tyy harha. Se on luulo, että jos kai­kille lap­sille anne­taan samaa, laa­du­kasta esio­pe­tusta, las­ten oppi­mis­val­miuk­sien erot poistuvat.

Tutkimus kui­ten­kin osoit­taa, että las­ten erot voi­vat jopa kasvaa.

– Mitä laa­duk­kaam­paa ope­tus on, sitä enem­män siitä hyö­ty­vät lap­set, joilla on par­haat eväät oppia ja kehit­tyä. Myös huo­noista läh­tö­koh­dista pon­nis­ta­vat lap­set hyö­ty­vät esio­pe­tuk­sesta. Lasten erot eivät kui­ten­kaan kapene.

– Tässä on para­doksi: oppi­mis­val­miuk­sien eroja halu­taan kaven­taa, mutta tosi­asiassa niitä saa­te­taan kasvattaa.

Keltikangas-Järvinen antaa kaksi ver­tausta. Samassa jää­kiek­ko­kou­lussa aloit­taa kaksi uutta lasta. Toinen hal­lit­see luis­te­lun jo hyvin. Toinen lait­taa luis­ti­met jal­kaan ensim­mäi­sen ker­ran. Jos val­men­taja opet­taa kum­paa­kin lasta samalla lailla, puo­len vuo­den kulut­tua lap­set eivät pelaa yhtä hyvin. Hyvä luis­te­lija on edis­ty­nyt pidem­mälle. Aloittelijan ener­gia on kulu­nut luis­te­lun opetteluun.

Jos tavoite on kaventaa lasten eroja, esiopetuksessa pitää keskittyä vahvistamaan heikoimmista lähtökohdista ponnistavien lasten oppimista.

Toinen esi­merkki kos­kee kie­len hal­lin­taa. Yksi lapsi hal­lit­see 3 000 sanaa, toi­nen 300. Isomman sana­va­ras­ton omis­tava lapsi ymmär­tää opet­ta­jan puheesta enem­män. Siksi hän saa ope­tuk­sesta irti monin­ker­tai­sesti enem­män kuin toi­nen lapsi.

Esiopetus räätälöitävä erityishaasteiden mukaan

Meillä on val­lalla käsi­tys, että esio­pe­tus rat­kai­see monet ongel­mat, Keltikangas-Järvinen sanoo. Esiopetuksella voi­daan kaven­taa las­ten väli­siä eroja, eme­rita toteaa. Se ei kui­ten­kaan tapahdu anta­malla kai­kille samaa ope­tusta ja aloit­ta­malla ope­tus entistä varhemmin.

– Jos tavoite on kaven­taa las­ten eroja, esio­pe­tuk­sessa pitää kes­kit­tyä vah­vis­ta­maan hei­koim­mista läh­tö­koh­dista pon­nis­ta­vien las­ten oppi­mista. Varhainen oppi­mi­nen ja ero­jen kaven­ta­mi­nen eivät tapahdu samalla kaavalla.

– Polarisaatio on eden­nyt Suomessa pit­källe. Syrjäytyminen alkaa usein jo lap­sena. Meillä olisi esio­pe­tuk­sessa mah­dol­li­suus puut­tua sii­hen kehi­tyk­seen. Se vaa­tii kui­ten­kin, että esio­pe­tus suun­ni­tel­laan eri­tyis­ryh­mien mukaan.

Se tulee kal­liiksi. Keltikangas-Järvinen pel­kää, että polii­ti­kot eivät kui­ten­kaan ole val­miit sat­saa­maan asi­aan riit­tä­västi resurs­seja. Eroja tasoit­tava var­hais­kas­va­tus jää puheen tasolle.

– Tarvitaan kes­kus­telu tavoit­teista ja kei­noista, joilla ne saa­vu­te­taan. Muuten käy­te­tään pal­jon rahaa sys­tee­miin, joka ei toimi. Pitäisi avoi­mesti kes­kus­tella, halu­taanko esio­pe­tuk­sessa ensi­si­jai­sesti aikais­taa oppi­mista ja tehdä hyvillä val­miuk­silla varus­te­tuista lap­sista tule­vai­suu­den menes­ty­jiä. Vai ote­taanko pää­mää­räksi tasa-arvo ja hei­koista huolehtiminen.

Myös keskustelu sisällöstä puuttuu

Liisa Keltikangas-Järvinen soisi, että syn­tyisi kes­kus­telu myös siitä, mikä enti­seen ver­rat­tuna muut­tuu. Hän perään­kuu­lut­taa lap­sen kehi­tysp­sy­ko­lo­gista tie­toa pää­tök­sen­teon pohjaksi.

– Pitäisi kysyä ensin, mil­lai­nen esio­pe­tus edis­tää 5‑vuotiaan kehi­tystä. Nyt rii­del­lään siitä, kuka heitä saa opettaa.

– Kukaan ei vas­tusta 5‑vuotiaiden ope­tusta. Kaikille lie­nee sel­vää, että oppi­mi­nen on aina lap­selle hyväksi. Esiopetuksen sisäl­löstä sen sijaan ei puhuta. Ikään kuin olisi sel­vää, että ongel­mat rat­kea­vat, kun esio­pe­tuk­sesta tulee 2‑vuotinen.

Hän pel­kää, että jos sisäl­tö­kes­kus­te­lua ei käydä, 5‑vuotiaille ale­taan opet­taa samoja asioita kuin 7‑vuotiaille. Silloin esio­pe­tus tar­koit­taisi sitä, että kou­luun menoa varhennetaan.

– Suomi on saa­vut­ta­nut hyviä tulok­sia Pisa-tut­ki­muk­sissa. Yhtenä seli­tyk­senä on pidetty pit­kää päi­vä­ko­ti­vai­hetta ennen kou­luun menoa. Leikinomaisuus siinä vai­heessa, peh­meä lasku esi­kou­lun kautta ja kou­luun meno 7‑vuotiaana ovat osoit­tau­tu­neet hyviksi. Ennen kuin tätä muu­te­taan, pitäisi sopia muu­tok­sen sisällöstä.

– Pitää tie­tää, mitä puut­teita 5‑vuotiaiden var­hais­kas­va­tuk­sessa on tähän men­nessä ollut. Voi olla, että uusi esio­pe­tus heille on parem­paa kuin nykyi­nen var­hais­kas­va­tus. Sen pitää kui­ten­kin perus­tua muu­hun kuin väit­tei­siin ja mielipiteisiin.

Hyvä esiopetus on leikinomaista

Millaista on hyvä esio­pe­tus eme­ri­ta­pro­fes­so­rin mie­lestä? Leikinomaisuus pitäisi säi­lyt­tää eikä oppi­mis­ta­voit­teita saisi esit­tää, hän sanoo.

– Tutkimus osoit­taa esi­mer­kiksi, että val­mius oppia kie­liä on tuossa iässä hyvä. Kieliä ei silti pidä var­si­nai­sesti opet­taa. Lapsille anne­taan mah­dol­li­suus tutus­tua nii­hin lei­keissä ja lau­luissa. Musiikki kehit­tää lap­sen oppimisvalmiuksia.

Laadukas esio­pe­tus vaa­tii nykyistä pie­nem­piä ryh­mä­ko­koja, hän huomauttaa.

– Osaavien aikuis­ten aikaa pitää riit­tää eten­kin lap­sille, jotka ovat jää­neet muista jäl­keen. Tarvitaan aikaa tehdä havain­toja lap­sista ja huo­mata ne, jotka tar­vit­se­vat apua. Aikuinen voi istah­taa vie­reen ja olla lap­sen kanssa. Se vaa­tii riit­tä­västi aikui­sia ryhmiin.

Keltikangas-Järvinen arve­lee, että esio­pe­tusuu­dis­tuk­sesta voi tulla pelkkä kos­meet­ti­nen parannus.

– Poliitikot voi­vat sanoa, että kat­so­kaa, näin pal­jon on sat­sattu las­ten tule­vai­suu­teen. Samaan aikaan ryh­mä­ko­koja on kui­ten­kin kas­va­tettu ja aikui­sia las­ten arjesta vähennetty.

Jaana Laitinen