Kelan uuden pääjohtajan Elli Aaltosen missiona on muuttaa etuudesta lähtevä palvelumalli asiakkaan tarpeesta lähteväksi. Hän myös visioi Kelalle nykyistä laajempaa roolia sote-uudistuksen myötä.

 

Ensim­mäi­sissä haas­tat­te­luis­saan Kelan pää­joh­ta­jana Elli Aal­to­nen nosti esille kysy­myk­sen etuuk­sien mak­sa­mi­sen läh­tö­koh­dasta: mak­se­taanko mie­luum­min osal­li­suu­desta kuin ole­mi­sesta. Asiasta nousi laaja keskustelu.

Kan­sa­lais­kes­kus­te­lussa ihmi­set otti­vat kan­taa oman ase­mansa perus­teella. toi­set kysy­vät, että ilman omaa syy­tään työt­tö­mäl­lekö ei kuu­lusi mitään. Toi­set puo­les­taan ajat­te­le­vat, että nyt ei enää maata kotona val­tion rahalla.

– Nos­tin tämän asian esille eri­tyi­sesti nuor­ten näkö­kul­masta. Nii­den nuor­ten, joita sosi­aa­li­työn­te­kijä näkee 14-vuo­ti­aana, 18-vuo­ti­aana, 29-vuo­ti­aana ilman mitään muu­tosta elä­mässä tai tule­vai­suu­den näky­missä. Sosi­aa­li­turva on alun perin elä­ke­tur­vaa lukuun otta­matta tar­koi­tettu lyhyi­siin siir­ty­mä­jak­soi­hin kou­lusta opin­toi­hin, opin­noista työ­hön ja työstä toi­seen siir­ty­mi­sen välille, sai­rau­teen ja äitiy­teen, ei pysy­väksi olotilaksi.

– Nyt ympä­ristö on muut­tu­nut, työtä ei niin vain löy­dy­kään aina­kaan läheltä ja asu­mi­nen mak­saa pal­jon. Seu­rauk­sena on syr­jäy­ty­mi­nen ja eriarvoistuminen.

Tukea pitää maksaa niin, että se vie ihmistä eteenpäin

– Haen uuden­laista toi­min­ta­ta­paa, jossa sank­tio muut­tuu kan­nus­ti­meksi ja ammat­ti­lais­ten vii­pa­le­mai­nen työ moniam­ma­til­li­seksi yhteis­työksi asiak­kaan kanssa ja hyväksi. Odo­tan pal­jon Juho Saa­ren eriar­voi­suus­työ­ryh­män työltä ja Heikki Hii­la­mon osal­li­suus­tu­loe­si­tyk­seltä, sanoo Elli Aaltonen.

– Tar­vi­taan ammat­ti­lai­sia teke­mään työtä ihmis­ten kanssa. TE-kes­kus­ten työn­te­kijä- tilanne ei ole paran­tu­nut vaan hei­ken­ty­nyt. Niuk­kuus­po­li­tiikka on vähen­tä­nyt palk­ka­tu­kea sekä työ­pa­joja ja toi­sen asteen amma­til­li­nen kou­lu­tus­kin on nyt muu­tos­ten kohteena.

Nostin tämän asian esille erityisesti nuorten näkökulmasta.

– Nyt meillä on aika­moi­nen koh­taanto-ongelma, jota sote­kaan ei yksin rat­kaise. Ei työ­tön näkö­ala­ton nuori lähde 25 kilo­met­rin pää­hän etsi­mään moniam­ma­til­lista tii­miä, joka häntä aut­taisi. Tar­vi­taan moniam­ma­til­li­nen lähi­pal­velu, jonka front­des­killä on par­haat voi­mat palvelemassa.

Perus­tu­lo­ko­keilu on läh­te­nyt liik­keelle, ja 2 000 työ­mark­ki­na­tu­kea saa­vaa on kut­suttu mukaan. Perus­tu­lo­ko­kei­lun sup­peutta on kri­ti­soitu. Otok­sen olisi pitä­nyt olla suu­rempi ja siinä pitäisi olla enem­män eri­lai­sissa elä­män- tilan­teissa ole­via ihmisiä.

– Kes­kei­nen kysy­mys perus­tu­lo­ko­kei­lussa on, vähe­ne­vätkö kan­nus­tin­lou­kut ja hel­pot­tuuko eri­lai­sen, eri kes­toi­sen työn ja lyhy­tai­kai­sen opis­ke­lun vas­taan­otto. Olisi var­masti jat­kossa kiin­nos­ta­vaa myös sel­vit­tää, käyt­tä­vätkö perus­tu­lo­ko­kei­lussa mukana ole­vat vähem­män eri­lai­sia pal­ve­luita kuin aiem­min, mutta kokei­luun vara­tut rahat mah­dol­lis­ti­vat nyt tämän.

Suo­men kokeilu herät­tää pal­jon kiin­nos­tusta ulko­mailla. Eri­lai­sia työl­li­syy­den ja sosi­aa­li­tur­van kes­ki­näi­siä rat­kai­suja etsi­tään monessa muus­sa­kin maassa. Elli Aal­to­nen on kuul­lut muun muassa Mal­tan kokeiluista.

– Siellä läh­de­tään pal­kit­se­mis­pe­ri­aat­teella eteen­päin. Jos kah­den lap­sen yksin­huol­ta­ja­äi­din ei kan­nata ottaa työtä vas­taan, kun päi­vä­hoi­to­mak­sut vie­vät suu­ren osan ansiosta, niin rat­kais­taan asia niin, että äidin ei tar­vitse mak­saa päi­vä­hoi­dosta täyttä mak­sua työllistyessään.

Kuuden tuhannen ihmisen potentiaali

Uusi pää­joh­taja herät­tää pal­jon kiin­nos­tusta. Onhan Kela mer­kit­tävä ins­ti­tuu­tio. Elli Aal­to­sen joh­tama lai­tos huo­leh­tii 15 mil­jar­din euron etuuk­sien jaka­mi­sesta suomalaisille.

Elli Aal­to­nen on myös hyvin päte­vöi­ty­nyt nykyi­seen teh­tä­väänsä teke­mällä pit­kän uran sosi­aa­li­huol­lossa ja val­tion alue­hal­lin­nossa. Hän on väi­tel­lyt sosi­aa­li­huol­lon joh­ta­mi­sesta ja toi­mi­nut asian­tun­ti­jana monissa sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­hank­keissa koti- ja ulkomailla.

– Kelassa on 6 000 ihmi­sen poten­ti­aali teke­mässä suo­ma­laista sosi­aa­li­tur­vaa. Meillä on toi­miva säh­köi­nen jär­jes­telmä, 185 toi­mis­toa jul­ki­sen viran­omai­sen pal­ve­lu­verk­kona ja lisäksi tut­ki­musta ja kehit­tä­mistä. Voin nähdä tule­vai­suu­dessa Kelan uutena part­ne­rina lää­kä­rei­den ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den rin­nalla teke­mässä muu­ta­kin kuin etuuk­sien jaka­mista, Elli Aal­to­nen visioi.

Toimeentulotuki poikkeaa Kelan monesta muusta etuudesta.

– Nykyi­sin työtä teh­dään vielä sup­peasti: yksi työn­te­kijä tekee asu­mis­tu­ki­pää­tök­siä, toi­nen tekee toi­meen­tu­lo­tu­kea, kol­mas kun­tou­tus­pää­tök­siä. Uusi tapa tehdä voisi olla se, että asiak­kaan koh­da­tes­saan Kelan vir­kai­lija kat­soo samalla kaik­kea tuen tar­vetta, ei vain yhtä palvelua.

Asiasta kan­nat­taa kes­kus­tella rau­hassa. Joku saat­taa parah­taa, ettei sel­viä nykyi­ses­tä­kään työ­mää­rästä saati, että voisi ottaa vas­taan uusia haas­teita. Toi­nen taas saat­taa nähdä uudessa työ­ot­teessa työtä rikas­tut­ta­via ele­ment­tejä ja mah­dol­li­suu­den päästä käyt­tä­mään laa­jem­min tie­to­tai­to­aan kuin nykyisin.

Toimeentulotuki on erilainen etuus

Uusi pää­joh­taja ei ole vielä ehti­nyt tuu­naa­maan työ­huo­netta omak­seen Alvar Aal­lon suun­nit­te­le­massa Kelan pää­kont­to­rissa. Edel­tä­jän ter­ve­tu­lo­lah­jat ovat pöy­dällä: lehmä- pat­sas muis­tut­ta­massa, että työssä tar­vi­taan leh­män her­moja ja vil­la­su­kat pitä­mässä jalat läm­pi­minä. Pää­joh­ta­jan aloit­taessa käyn­nis­tyi myös toi­meen­tu­lo­tuen mak­sa­tus Kelan kautta.

– Alku on suju­nut hyvin. Olemme pys­ty­neet teke­mään tähän men­nessä lähes 100 000 pää­töstä laki­sää­tei­sen mää­rä­ajan sisällä. Kelaan pal­kat­tiin noin 700 uutta työn­te­ki­jää, joista osa oli koke­neita sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia ja etuus­kä­sit­te­li­jöitä kunnista.

Sosi­aa­li­toi­men sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ja aiem­min kun­nissa toi­meen­tu­lo­tu­ki­työtä teh­neet ovat olleet huo­lis­saan siitä, ymmär­re­täänkö Kelassa toi­meen­tu­lo­tuen eri­tyis­luonne. Toi­meen­tu­lo­tuen myön­tä­mi­seen liit­tyy aina myös har­kin­taa siitä, mitä on lain tar­koit­tama koh­tuul­li­nen, vält­tä­mä­tön, tar­peel­li­nen, he muistuttavat.

Huolta vah­vis­taa jul­ki­suu­teen­kin tuotu tapaus, jossa asia­kas on saa­nut hyl­kää­vän perus­toi­meen­tu­lo­tu­ki­pää­tök­sen, kun las­kel­massa tulot ovat ylit­ty­neet 10 sen­tillä. Asiak­kaalla on kui­ten­kin edessä 400 euron lääke- kulut, jotka kuu­luisi las­kea perus­toi­meen­tulo- tuen piiriin.

– Toi­meen­tu­lo­tuki poik­keaa Kelan monesta muusta etuu­desta. Poik­keuk­sena on ehkä tulk­ki­pal­velu ja kun­tou­tus, jossa on har­kin­taa. Minulle on sanottu, että yhteys Kelan ja kun- tien välillä on toi­mi­nut aina­kin Kelasta näh­tynä. Ehkä olen kysy­nyt liian aikai­sin? Tässä on meillä osaa­mi­sen, oppi­mi­sen ja pal­ve­lu­ky­vyn paikka, toteaa Aaltonen.

– Noin 15 pro­sent­tia nyt teh­dyistä rat­kai­suista on hyl­kää­viä. En usko, että linja kiris­tyisi. Se yhden­mu­kais­tuu ja ken­ties tek­nis­tyy, kun tar­ve­har­kin­tai­nen täy­den­tävä osuus jäi edel­leen kun­nille. Toi­sissa kun­nissa on ollut löy­sem­pää har­kin­taa. Toi­sissa kun­nissa on voitu olla soi­keam­malla rahalla, ja pidetty tiu­kem­pia nor­meja kuin laki on tarkoittanut.

Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?

Elli Aal­to­nen muis­te­lee 1980-luvun edeltä- jäänsä Matti Puhak­kaa, jonka kanssa sat­tui usein istu­maan vie­rek­käin len­noilla Joen­suusta Hel­sin­kiin tai takai­sin. Käy­tiin kes­kus­te­luja sosi­aa­li­po­liit­ti­sista kysy­myk­sistä. Poh­dit­tiin myös sitä, kumpi on tär­keämpi sosi­aa­li­turva vai sosi­aa­li­pal­ve­lut, jos talou­del­li­sen niuk­kuu­den vuoksi pitäisi prio­ri­soida. Monelle toi­meen­tu­lo­tu­kea lukuun otta­matta pal­ve­lu­jen saa­ta­vuus on tärkeää.

Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?

Omais­hoi­don tuki on Elli Aal­to­selle hyvin tuttu. Sii­nä­kin yhden­ver­tai­suu­den nimissä on tär­keää, että omais­hoi­don­tuki mak­se­taan saman suu­rui­sena eri puo­lilla maata. Samalla kui­ten­kin on huo­leh­dit­tava myös omais­hoi­ta­jien ja hoi­det­ta­vien tuen ja pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­desta. Se on kun­nan tehtävä.

Miten pal­ve­lun ja tuen yhteys hoi­de­taan? Näitä kysy­myk­siä pitää edel­leen poh­tia myös toi­meen­tu­lo­tuessa esi­mer­kiksi asu­mi­sen, nuor­ten mie­len­ter­veys­asiak­kai­den tai vaik­kapa van­ki­lasta vapau­tu­vien asiak­kai­den koh­dalla, Aal­to­nen korostaa.

Elli Aal­to­nen on yksi sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sista. Hän on myös joh­ta­nut Talen­tian edel­tä­jää Sosi­aa­li­työn­te­ki­jäin Liit­toa vuo­sina 1987–89. Onko sosi­aa­li­työn­te­ki­jän iden­ti­teetti tal­lella monien hal­lin­nossa teh­ty­jen vuo­sien jälkeen?

Minussa on yhdis­ty­nyt sosi­aa­li­työn­te­ki­jän, yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jän ja sosio­lo­gin kom­bi­naa­tio. Sosio­logi kysyy, mikä on toi­mi­van ympä­ris­tön ja lain­sää­dän­nön suhde, yhteis­kun­ta­tie­tei­lijä raken­taa jär­jes­tel­mää ja sosi­aa­li­työn­te­kijä kysyy kuten Super­sossu aikoi­naan: Entä ihmi­nen, entä elämä?

Kris­tiina Koskiluoma