Kelan uuden pääjoh­tajan Elli Aaltosen missiona on muuttaa etuudesta lähtevä palve­lu­malli asiakkaan tarpeesta lähte­väksi. Hän myös visioi Kelalle nykyistä laajempaa roolia sote-uudis­tuksen myötä.

 

Ensimmäi­sissä haastat­te­luissaan Kelan pääjoh­tajana Elli Aaltonen nosti esille kysymyksen etuuksien maksa­misen lähtö­koh­dasta: makse­taanko mieluummin osalli­suu­desta kuin olemi­sesta. Asiasta nousi laaja keskustelu.

Kansa­lais­kes­kus­te­lussa ihmiset ottivat kantaa oman asemansa perus­teella. toiset kysyvät, että ilman omaa syytään työttö­mällekö ei kuulusi mitään. Toiset puolestaan ajatte­levat, että nyt ei enää maata kotona valtion rahalla.

– Nostin tämän asian esille erityi­sesti nuorten näkökul­masta. Niiden nuorten, joita sosiaa­li­työn­tekijä näkee 14-vuotiaana, 18-vuotiaana, 29-vuotiaana ilman mitään muutosta elämässä tai tulevai­suuden näkymissä. Sosiaa­li­turva on alun perin eläke­turvaa lukuun ottamatta tarkoi­tettu lyhyisiin siirty­mä­jak­soihin koulusta opintoihin, opinnoista työhön ja työstä toiseen siirty­misen välille, sairauteen ja äitiyteen, ei pysyväksi oloti­laksi.

– Nyt ympäristö on muuttunut, työtä ei niin vain löydykään ainakaan läheltä ja asuminen maksaa paljon. Seurauksena on syrjäy­ty­minen ja eriar­vois­tu­minen.

Tukea pitää maksaa niin, että se vie ihmistä eteenpäin

– Haen uuden­laista toimin­ta­tapaa, jossa sanktio muuttuu kannus­ti­meksi ja ammat­ti­laisten viipa­le­mainen työ moniam­ma­til­li­seksi yhteis­työksi asiakkaan kanssa ja hyväksi. Odotan paljon Juho Saaren eriar­voi­suus­työ­ryhmän työltä ja Heikki Hiilamon osalli­suus­tu­loe­si­tyk­seltä, sanoo Elli Aaltonen.

– Tarvitaan ammat­ti­laisia tekemään työtä ihmisten kanssa. TE-keskusten työntekijä- tilanne ei ole paran­tunut vaan heiken­tynyt. Niukkuus­po­li­tiikka on vähen­tänyt palkka­tukea sekä työpajoja ja toisen asteen ammatil­linen koulu­tuskin on nyt muutosten kohteena.

Nostin tämän asian esille erityisesti nuorten näkökulmasta.

– Nyt meillä on aikamoinen kohtaanto-ongelma, jota sotekaan ei yksin ratkaise. Ei työtön näköalaton nuori lähde 25 kilometrin päähän etsimään moniam­ma­til­lista tiimiä, joka häntä auttaisi. Tarvitaan moniam­ma­til­linen lähipalvelu, jonka front­des­killä on parhaat voimat palve­le­massa.

Perus­tu­lo­ko­keilu on lähtenyt liikkeelle, ja 2 000 työmark­ki­na­tukea saavaa on kutsuttu mukaan. Perus­tu­lo­ko­keilun suppeutta on kriti­soitu. Otoksen olisi pitänyt olla suurempi ja siinä pitäisi olla enemmän erilai­sissa elämän- tilan­teissa olevia ihmisiä.

– Keskeinen kysymys perus­tu­lo­ko­kei­lussa on, vähene­vätkö kannus­tin­loukut ja helpot­tuuko erilaisen, eri kestoisen työn ja lyhytai­kaisen opiskelun vastaanotto. Olisi varmasti jatkossa kiinnos­tavaa myös selvittää, käyttä­vätkö perus­tu­lo­ko­kei­lussa mukana olevat vähemmän erilaisia palve­luita kuin aiemmin, mutta kokeiluun varatut rahat mahdol­lis­tivat nyt tämän.

Suomen kokeilu herättää paljon kiinnos­tusta ulkomailla. Erilaisia työlli­syyden ja sosiaa­li­turvan keski­näisiä ratkaisuja etsitään monessa muussakin maassa. Elli Aaltonen on kuullut muun muassa Maltan kokei­luista.

– Siellä lähdetään palkit­se­mis­pe­ri­aat­teella eteenpäin. Jos kahden lapsen yksin­huol­ta­ja­äidin ei kannata ottaa työtä vastaan, kun päivä­hoi­to­maksut vievät suuren osan ansiosta, niin ratkaistaan asia niin, että äidin ei tarvitse maksaa päivä­hoi­dosta täyttä maksua työllis­tyessään.

Kuuden tuhannen ihmisen poten­tiaali

Uusi pääjohtaja herättää paljon kiinnos­tusta. Onhan Kela merkittävä insti­tuutio. Elli Aaltosen johtama laitos huolehtii 15 miljardin euron etuuksien jakami­sesta suoma­lai­sille.

Elli Aaltonen on myös hyvin pätevöi­tynyt nykyiseen tehtä­väänsä tekemällä pitkän uran sosiaa­li­huol­lossa ja valtion aluehal­lin­nossa. Hän on väitellyt sosiaa­li­huollon johta­mi­sesta ja toiminut asian­tun­tijana monissa sosiaa­li­huollon kehit­tä­mis­hank­keissa koti- ja ulkomailla.

– Kelassa on 6 000 ihmisen poten­tiaali tekemässä suoma­laista sosiaa­li­turvaa. Meillä on toimiva sähköinen järjes­telmä, 185 toimistoa julkisen viran­omaisen palve­lu­verkkona ja lisäksi tutki­musta ja kehit­tä­mistä. Voin nähdä tulevai­suu­dessa Kelan uutena partnerina lääkä­reiden ja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden rinnalla tekemässä muutakin kuin etuuksien jakamista, Elli Aaltonen visioi.

Toimeentulotuki poikkeaa Kelan monesta muusta etuudesta.

– Nykyisin työtä tehdään vielä suppeasti: yksi työntekijä tekee asumis­tu­ki­pää­töksiä, toinen tekee toimeen­tu­lo­tukea, kolmas kuntou­tus­pää­töksiä. Uusi tapa tehdä voisi olla se, että asiakkaan kohda­tessaan Kelan virkailija katsoo samalla kaikkea tuen tarvetta, ei vain yhtä palvelua.

Asiasta kannattaa keskus­tella rauhassa. Joku saattaa parahtaa, ettei selviä nykyi­ses­täkään työmää­rästä saati, että voisi ottaa vastaan uusia haasteita. Toinen taas saattaa nähdä uudessa työot­teessa työtä rikas­tut­tavia elementtejä ja mahdol­li­suuden päästä käyttämään laajemmin tieto­tai­toaan kuin nykyisin.

Toimeen­tu­lotuki on erilainen etuus

Uusi pääjohtaja ei ole vielä ehtinyt tuunaamaan työhuo­netta omakseen Alvar Aallon suunnit­te­le­massa Kelan pääkont­to­rissa. Edeltäjän terve­tu­lo­lahjat ovat pöydällä: lehmä- patsas muistut­ta­massa, että työssä tarvitaan lehmän hermoja ja villa­sukat pitämässä jalat lämpiminä. Pääjoh­tajan aloit­taessa käynnistyi myös toimeen­tu­lotuen maksatus Kelan kautta.

– Alku on sujunut hyvin. Olemme pystyneet tekemään tähän mennessä lähes 100 000 päätöstä lakisää­teisen määräajan sisällä. Kelaan palkattiin noin 700 uutta työnte­kijää, joista osa oli kokeneita sosiaa­lialan ammat­ti­laisia ja etuus­kä­sit­te­li­jöitä kunnista.

Sosiaa­li­toimen sosiaa­li­työn­te­kijät ja aiemmin kunnissa toimeen­tu­lo­tu­ki­työtä tehneet ovat olleet huolissaan siitä, ymmär­re­täänkö Kelassa toimeen­tu­lotuen erityis­luonne. Toimeen­tu­lotuen myöntä­miseen liittyy aina myös harkintaa siitä, mitä on lain tarkoittama kohtuul­linen, välttä­mätön, tarpeel­linen, he muistut­tavat.

Huolta vahvistaa julki­suu­teenkin tuotu tapaus, jossa asiakas on saanut hylkäävän perus­toi­meen­tu­lo­tu­ki­pää­töksen, kun laskel­massa tulot ovat ylittyneet 10 sentillä. Asiak­kaalla on kuitenkin edessä 400 euron lääke- kulut, jotka kuuluisi laskea perus­toi­meentulo- tuen piiriin.

– Toimeen­tu­lotuki poikkeaa Kelan monesta muusta etuudesta. Poikkeuksena on ehkä tulkki­palvelu ja kuntoutus, jossa on harkintaa. Minulle on sanottu, että yhteys Kelan ja kun- tien välillä on toiminut ainakin Kelasta nähtynä. Ehkä olen kysynyt liian aikaisin? Tässä on meillä osaamisen, oppimisen ja palve­lu­kyvyn paikka, toteaa Aaltonen.

– Noin 15 prosenttia nyt tehdyistä ratkai­suista on hylkääviä. En usko, että linja kiris­tyisi. Se yhden­mu­kaistuu ja kenties teknistyy, kun tarve­har­kin­tainen täydentävä osuus jäi edelleen kunnille. Toisissa kunnissa on ollut löysempää harkintaa. Toisissa kunnissa on voitu olla soikeam­malla rahalla, ja pidetty tiukempia normeja kuin laki on tarkoit­tanut.

Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?

Elli Aaltonen muistelee 1980-luvun edeltä- jäänsä Matti Puhakkaa, jonka kanssa sattui usein istumaan vierekkäin lennoilla Joensuusta Helsinkiin tai takaisin. Käytiin keskus­teluja sosiaa­li­po­liit­ti­sista kysymyk­sistä. Pohdittiin myös sitä, kumpi on tärkeämpi sosiaa­li­turva vai sosiaa­li­pal­velut, jos talou­del­lisen niukkuuden vuoksi pitäisi priori­soida. Monelle toimeen­tu­lo­tukea lukuun ottamatta palve­lujen saatavuus on tärkeää.

Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?

Omais­hoidon tuki on Elli Aalto­selle hyvin tuttu. Siinäkin yhden­ver­tai­suuden nimissä on tärkeää, että omais­hoi­dontuki maksetaan saman suuruisena eri puolilla maata. Samalla kuitenkin on huoleh­dittava myös omais­hoi­tajien ja hoidet­tavien tuen ja palve­lujen saata­vuu­desta. Se on kunnan tehtävä.

Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan? Näitä kysymyksiä pitää edelleen pohtia myös toimeen­tu­lo­tuessa esimer­kiksi asumisen, nuorten mielen­ter­veys­asiak­kaiden tai vaikkapa vanki­lasta vapau­tuvien asiak­kaiden kohdalla, Aaltonen korostaa.

Elli Aaltonen on yksi sosiaa­lialan ammat­ti­lai­sista. Hän on myös johtanut Talentian edeltäjää Sosiaa­li­työn­te­kijäin Liittoa vuosina 1987 – 89. Onko sosiaa­li­työn­te­kijän identi­teetti tallella monien hallin­nossa tehtyjen vuosien jälkeen?

Minussa on yhdis­tynyt sosiaa­li­työn­te­kijän, yhteis­kun­ta­tie­tei­lijän ja sosio­login kombi­naatio. Sosiologi kysyy, mikä on toimivan ympäristön ja lainsää­dännön suhde, yhteis­kun­ta­tie­teilijä rakentaa järjes­telmää ja sosiaa­li­työn­tekijä kysyy kuten Super­sossu aikoinaan: Entä ihminen, entä elämä?

Kristiina Koski­luoma