Kun lapsi osaa ja uskaltaa puhua kehostaan ja kosketuksesta, hän osaa myös suojautua ei-toivotulta kosketukselta sekä kertoa mieltään askarruttavista asioista aikuisille.

 

 

Miten toi­mit, kun koh­taat lap­sen sek­su­aa­lis­sä­vyt­teistä käyt­täy­ty­mistä tai lap­sen kysy­myk­siä sek­su­aa­li­suu­teen liittyen?

Las­ten sek­su­aa­li­kas­va­tus on ollut vai­ettu aihe, josta kas­va­tus- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­set tar­vit­se­vat enem­män kou­lu­tusta. Ilman kou­lu­tusta lap­sen sek­su­aa­lis­sä­vyt­teistä käyt­täy­ty­mistä tai hyväk­si­käyt­tö­epäi­lyä koh­taava ammat­ti­lai­nen on oman koke­muk­sensa, asen­tei­densa ja tun­tei­densa varassa. Ammat­ti­lais­ten oma koke­mus­maa­ilma ei kui­ten­kaan anna riit­tä­viä eväitä koh­data näitä kysy­myk­siä, vaan tar­vi­taan fak­taa ja ylei­sen asen­neil­ma­pii­rin muutosta.

– On luon­nol­lista, että aja­tus las­ten sek­su­aa­li­kas­va­tuk­sesta kau­his­tut­taa, jos mie­li­ku­vat liit­ty­vät aikuis­sek­siin, toteaa Väes­tö­lii­ton asian­tun­tija Raisa Caccia­tore.

Väes­tö­liitto käyt­tää­kin las­ten sek­su­aa­li­kas­va­tuk­sesta ter­miä kehotunnekasvatus.

– Keho­tun­ne­kas­va­tuk­sessa ei tuoda mitään aikuis­ten maa­il­maan kuu­lu­vaa las­ten maa­il­maan. Kyse on lap­sen keho­ku­van ja minä­ku­van vah­vis­ta­mi­sesta, Caccia­tore selvittää.

Lapsi on luon­nos­taan ute­lias sek­su­aa­li­suu­des­taan ja ylpeä kehos­taan ja tar­vit­see asial­li­sen sanas­ton kysyä ja ker­toa koke­muk­sis­taan ja avoi­men kes­kus­te­lu­yh­tey­den aikuisiin.

– On syytä lisätä las­ten ymmär­rystä itses­tään ja rajois­taan. Tämä toi­mii samalla sek­su­aa­li­sen väki­val­lan ennal­taeh­käi­synä, sanoo Cacciatore.

Kehotunnekasvatuksessa ei tuoda mitään aikuisten maailmaan kuuluvaa lasten maailmaan.

Väes­tö­liitto on ollut aloit­teel­li­nen ja haluaa paran­taa var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­tön tie­toja ja tai­toja ymmär­tää lap­sen sek­su­aa­lista kehi­tystä, vas­tata asial­li­sesti ja tur­val­li­sesti las­ten sek­su­aa­lis­sä­vyt­tei­seen käy­tök­seen tai kysymyksiin.

– Kun­ta­sel­vi­tyk­sen mukaan 37 % kun­nista on var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan sisäl­ly­tetty keho­tun­ne­kas­va­tusta. Suu­rim­missa kun­nissa tilanne on hyvä, mutta val­ta­kun­nal­li­sesti lap­set eivät ole tasa­ver­tai­sessa ase­massa, pahoit­te­lee Cacciatore.

Meneil­lään on kaksi eri han­ketta, toi­nen STEA:n ja toi­nen Ope­tus­hal­li­tuk­sen rahoit­ta­mana. Hank­keissa kou­lu­te­taan las­ten parissa työs­ken­te­le­viä ammat­ti­lai­sia, tuo­te­taan mate­ri­aa­leja ja kar­toi­te­taan lap­sille annet­ta­van keho­tun­ne­kas­va­tuk­sen vai­ku­tuk­sia las­ten tietotasoon.

Väes­tö­lii­ton asian­tun­ti­joi­den mie­lestä tar­vi­taan kan­sal­li­nen toi­min­ta­malli, jossa jokai­seen var­hais­kas­va­tus­paik­kaan kuu­luisi vähin­tään yksi työn­te­kijä, joka olisi kou­lu­tettu keho­tunne-/sek­su­aa­li­kas­va­tuk­sen asian­tun­ti­jaksi. Myös per­he­päi­vä­hoi­ta­jille tulisi tar­jota vähin­tään verk­ko­pe­reh­dy­tys­kurssi ja jat­kossa sisäl­lyt­tää se hei­dän peruskoulutukseensa.

– Näin var­mis­tut­tai­siin siitä, että lap­set ympäri maan sai­si­vat niitä tär­keitä tie­toja ja tai­toja, joi­hin jokai­sella lap­sella on oikeus, pai­not­taa Cacciatore.

Lue lisää: www.vaestoliitto.fi

Kris­tiina Koskiluoma