Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore muistuttaa, että varhaiskasvatus on juuri oikea paikka puhua kehosta, tunteista ja seksuaalisuudesta kaikille lapsille yhdessä.

 

Kun lapsi oppii arvos­ta­maan omaa keho­aan ja tun­tei­taan, hänen ei tar­vitse toi­mia omaa koke­mus­taan vas­taan ulkois­ten pai­nei­den vuoksi tai miel­lyt­tääk­seen muita. Tämä on yksi keho­tun­ne­kas­va­tuk­sen kes­kei­sistä tavoitteista.

‚Äď Lasten on hyv√§ oppia kuun¬≠te¬≠le¬≠maan omaa keho¬≠tun¬≠netta siit√§, mil¬≠loin on hyv√§ olla toi¬≠sen l√§hell√§, asian¬≠tun¬≠ti¬≠ja¬≠l√§√§¬≠k√§ri ja las¬≠tenp¬≠sy¬≠kiatri Raisa Cacciatore V√§est√∂¬≠liitosta tiivist√§√§.

Kehotunnekasvatus juon­taa juu­rensa Väestöliiton teke­mään kyse­lyyn, jossa sel­vi­tet­tiin, miten sek­su­aa­li­kas­va­tus toteu­tuu eri ikä­vai­heissa. Yllättävän moni vas­taaja kom­men­toi, ettei sek­su­aa­li­kas­va­tus sovi lapsille.

‚Äď Aloimme miet¬≠ti√§, voi¬≠siko las¬≠ten sek¬≠su¬≠aa¬≠li¬≠kas¬≠va¬≠tuk¬≠selle olla oma sanansa, koska se on eri¬≠laista kuin kou¬≠lu¬≠jen sek¬≠su¬≠aa¬≠li¬≠kas¬≠va¬≠tus. Puhumme unnu¬≠tuk¬≠sesta, kun lapsi kos¬≠ket¬≠te¬≠lee itse¬≠√§√§n. My√∂s las¬≠ten suku¬≠puo¬≠lie¬≠li¬≠mille on omat sanansa, Cacciatore pohtii.

Ennen ter­min lan­see­rausta Väestöliitto kysyi ter­vey­den­hoi­ta­jilta, var­hais­kas­vat­ta­jilta ja sek­su­aa­li­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­silta, miltä keho­tun­ne­kas­va­tus kuulostaa.

‚Äď Etenkin ter¬≠vey¬≠den¬≠hoi¬≠ta¬≠jat ja var¬≠hais¬≠kas¬≠vat¬≠ta¬≠jat piti¬≠v√§t sanasta. Se koet¬≠tiin hel¬≠pom¬≠pana ja osu¬≠vam¬≠pana vies¬≠tin√§ esi¬≠mer¬≠kiksi van¬≠hem¬≠pien suuntaan.

Lapsella on oikeus oppia

Kyselyssä havait­tiin, että van­hem­mat koke­vat keho­tun­ne­kas­va­tuk­seen liit­ty­vien tur­va­tai­to­jen opet­ta­mi­sen yhtenä kaik­kein vai­keim­mista kas­va­tuk­sen osa-alueista. Myös uskon­nol­li­set ja kult­tuu­ri­set esteet voi­vat rajoit­taa sek­su­aa­li­suu­desta puhu­mista kotona.

‚Äď Joskus sano¬≠taan, ett√§ lap¬≠selle ei pit√§isi puhua sek¬≠su¬≠aa¬≠li¬≠suu¬≠desta, ellei h√§n kysy siit√§. Me n√§emme, ett√§ lap¬≠sella on oikeus saada tie¬≠t√§√§ ja oppia eten¬≠kin tur¬≠va¬≠tai¬≠toja. T√§t√§ asiaa ei voi j√§t¬≠t√§√§ sen varaan, ett√§ siit√§ puhu¬≠taan kotona, Cacciatore sanoo.

Värikäs turvataitojuliste on tulostettavissa Väestöliiton verkkosivuilta tai tilattavissa painettuna.

Mitä pie­nempi lapsi on, sitä toden­nä­köi­sem­min hyväk­si­käyt­täjä on lap­sen lähi­pii­rissä. Senkin vuoksi var­hais­kas­va­tus on oikea paikka puhua kehosta, tun­teista ja sek­su­aa­li­suu­desta kai­kille lap­sille yhdessä.

Valtakunnallinen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­telma sisäl­tää perus­teet lap­sen keho­tun­ne­kas­va­tuk­selle, vaikka sanaa ei siellä ole­kaan suo­raan mainittuna.

Turvataidot osana kehotunnekasvatusta

Turvataidot ovat ystä­vyy­den perus­tai­toja. Kaikki alkaa kehon osien nimeä­mi­sestä. Samalla opi­taan, että kaikki kehon osat ovat yhtä hyviä ja että omasta kehosta huo­leh­ti­mi­nen on tärkeää.

Uimapukusääntö tar­koit­taa, että eri­tyi­sesti uima­pu­vun alla ole­vat alu­eet ovat jokai­sen omia. Niistä lapsi saa itse mää­rätä. Samalla lapsi oppii, että kysei­set alu­eet ovat arvok­kaita ja myös yksi­tyi­siä. Niitä ei näy­tetä kaikille.

Kolmas tur­va­taito on kos­ke­tuk­sen sääntö. Kosketus on aina vapaa­eh­toista, ja sen pitää tun­tua kai­kista hyvältä. Kosketus ei lii­oin saa olla salai­suus. Lapsi oppii myös, että omia suku­puo­lie­li­miä voi kat­soa ja kos­kea yksi­tyi­sesti omassa rau­hassa, mutta se ei ole tapana julkisesti.

‚Äď Lapselle voi¬≠daan selit¬≠t√§√§, miksi pep¬≠pua pit√§√§ ras¬≠vata tai pyyh¬≠ki√§ ja sii¬≠hen voi¬≠daan kysy√§ lupa, Cacciatore havainnollistaa.

Nelj√§s taito on kyky toi¬≠mia tilan¬≠teessa, joka tun¬≠tuu pahalta. Tavoitteena on, ett√§ lapsi oppii sano¬≠maan ‚ÄĚei‚ÄĚ, osaa l√§h¬≠te√§ pois ja ker¬≠too tapah¬≠tu¬≠neesta tutulle aikuiselle.

‚Äď Ujokin lapsi oppii sano¬≠maan aikui¬≠selle ‚ÄĚei‚ÄĚ, kun sit√§ har¬≠joi¬≠tel¬≠laan yhdess√§.

Milloin on aika huolestua?

Lapsi on luon­nos­taan ute­lias, tut­kiva ja leik­kivä. Nämä piir­teet näky­vät esi­mer­kiksi lää­kä­ri­leik­keinä tai ihas­tu­mi­sina toi­siin lap­siin tai lähei­siin aikui­siin. Kihertävät ja hyvän­tuu­li­set lei­kit suun­nil­leen saman ikäis­ten kanssa ovat yleensä luon­nol­li­nen osa por­tait­tain kehit­ty­vää seksuaalisuutta.

Samoin luon­nol­lista on se, jos lapsi kos­ket­te­lee itse­ään rau­hoit­tuak­seen tai koska hänellä on tyl­sää. Jos unnut­ta­mi­nen on häi­rit­se­vää tai liian jul­kista, lap­selle voi muis­tut­taa, että joi­tain asioita voi tehdä yksityisesti.

Huolen tulisi herätä, jos lap­sen käy­tös on pakon­omaista ja ahdis­tu­nutta, eikä hän pysty lopet­ta­maan sek­su­aa­li­suu­den esille tuo­mista, vaikka häntä sii­hen kehotetaan.

‚Äď Lapsi tar¬≠vit¬≠see apua eik√§ ran¬≠kai¬≠sua. Onko h√§n n√§h¬≠nyt tai koke¬≠nut jotain, mit√§ omalla ik√§¬≠ta¬≠solla ei viel√§ pit√§isi tai onko h√§nen el√§¬≠m√§s¬≠s√§√§n jotain muuta stres¬≠si√§, Cacciatore sanoo.

Huolen tulisi herätä, jos lapsen käytös on pakonomaista ja ahdistunutta.

Kun huoli herää, Cacciatore suo­sit­te­lee ensin kes­kus­te­le­maan asiasta työ­pai­kalla kol­le­goi­den ja esi­mie­hen kanssa. Seuraava askel on puhua lap­sen van­hem­mille ja tehdä tar­vit­taessa lastensuojeluilmoitus.

Kielteistä tunnetta ei saa siirtää lapselle

Väestöliiton kyse­lyn mukaan monilla var­hais­kas­vat­ta­jilla on hyviä val­miuk­sia puhua sek­su­aa­li­suu­desta lap­sille, työ­ka­ve­reille ja van­hem­mille. Toisaalta moni kokee osaa­mi­sen puutteita.

‚Äď Helppo tapa ottaa asia puheeksi van¬≠hem¬≠pien kanssa on esi¬≠mer¬≠kiksi n√§yt¬≠t√§√§ heille julis¬≠tetta ik√§¬≠ta¬≠soi¬≠sesta sek¬≠su¬≠aa¬≠li¬≠kas¬≠va¬≠tuk¬≠sesta ja ker¬≠toa, ett√§ toteu¬≠tamme sit√§ mei¬≠d√§n kun¬≠nas¬≠samme tai yksi¬≠k√∂s¬≠s√§mme, Cacciatore vinkkaa.

Seksuaalisuus ja siitä puhu­mi­nen voi­vat herät­tää myös ammat­ti­lai­sissa voi­mak­kaita tun­teita: häm­men­nystä ja ahdis­tusta. Raisa Cacciatore roh­kai­see ammat­ti­lai­sia kou­lut­tau­tu­maan. Myös työ­pai­kan yhtei­set sopi­muk­set aut­ta­vat otta­maan asioita puheeksi.

‚Äď Olisi t√§r¬≠ke√§√§ sopia yhdess√§, miten esi¬≠mer¬≠kiksi las¬≠ten suku¬≠puo¬≠lie¬≠li¬≠mi√§ kut¬≠su¬≠taan, mil¬≠loin tut¬≠ki¬≠mus¬≠leik¬≠kei¬≠hin tai unnut¬≠ta¬≠mi¬≠seen puu¬≠tu¬≠taan ja mit√§ sil¬≠loin sano¬≠taan lapselle.

Jos lap­set huo­maa­vat rak­kaan opet­ta­jansa her­mos­tu­van tai ahdis­tu­van, lap­selle voi syn­tyä vahva tun­ne­ko­ke­mus. Suuria pel­koja ja syyl­li­syyttä voi nousta ihan turhaan.

‚Äď Olipa ammat¬≠ti¬≠lai¬≠sen oma tunne mik√§ tahansa, kiel¬≠teist√§ tun¬≠netta ei kos¬≠kaan saisi siir¬≠t√§√§ lap¬≠selle, Cacciatore painottaa.

Hanna Moilanen