Kehotunnekasvatusta ja turvataitoja

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore muistuttaa, että varhaiskasvatus on juuri oikea paikka puhua kehosta, tunteista ja seksuaalisuudesta kaikille lapsille yhdessä.

Kun lap­si oppii arvosta­maan omaa kehoaan ja tun­teitaan, hänen ei tarvitse toimia omaa koke­mus­taan vas­taan ulkois­t­en painei­den vuok­si tai miel­lyt­tääk­seen mui­ta. Tämä on yksi keho­tun­nekas­vatuk­sen keskei­sistä tavoit­teista.

– Las­ten on hyvä oppia kuun­tele­maan omaa keho­tun­net­ta siitä, mil­loin on hyvä olla toisen lähel­lä, asiantun­ti­jalääkäri ja las­tenpsyki­a­tri Raisa Cac­cia­tore Väestö­liitosta tiivistää.

Keho­tun­nekas­va­tus juon­taa juuren­sa Väestöli­iton tekemään kyse­lyyn, jos­sa selvitet­ti­in, miten sek­suaa­likas­va­tus toteu­tuu eri ikä­vai­heis­sa. Yllät­tävän moni vas­taa­ja kom­men­toi, ettei sek­suaa­likas­va­tus sovi lap­sille.

– Aloimme miet­tiä, voisiko las­ten sek­suaa­likas­vatuk­selle olla oma sanansa, kos­ka se on eri­laista kuin koulu­jen sek­suaa­likas­va­tus. Puhumme unnu­tuk­ses­ta, kun lap­si kos­ket­telee itseään. Myös las­ten sukupuolie­limille on omat sanansa, Cac­cia­tore pohtii.

Ennen ter­min lanseer­aus­ta Väestöli­it­to kysyi ter­vey­den­hoita­jil­ta, varhaiskas­vat­ta­jil­ta ja sek­suaa­likas­vatuk­sen ammat­ti­laisil­ta, miltä keho­tun­nekas­va­tus kuu­lostaa.

– Etenkin ter­vey­den­hoita­jat ja varhaiskas­vat­ta­jat pitivät sanas­ta. Se koet­ti­in helpom­pana ja osu­vam­pana viestinä esimerkik­si van­hempi­en suun­taan.

Lapsella on oikeus oppia

Kyselyssä havait­ti­in, että van­hem­mat koke­vat keho­tun­nekas­vatuk­seen liit­tyvien tur­vataito­jen opet­tamisen yht­enä kaikkein vaikeim­mista kas­vatuk­sen osa-alueista. Myös uskon­nol­liset ja kult­tuuriset esteet voivat rajoit­taa sek­suaal­isu­ud­es­ta puhu­mista kotona.

– Joskus san­o­taan, että lapselle ei pitäisi puhua sek­suaal­isu­ud­es­ta, ellei hän kysy siitä. Me näemme, että lapsel­la on oikeus saa­da tietää ja oppia etenkin tur­vataito­ja. Tätä asi­aa ei voi jät­tää sen varaan, että siitä puhutaan kotona, Cac­cia­tore sanoo.

Mitä pienem­pi lap­si on, sitä toden­näköisem­min hyväk­sikäyt­täjä on lapsen lähipi­iris­sä. Senkin vuok­si varhaiskas­va­tus on oikea paik­ka puhua kehos­ta, tun­teista ja sek­suaal­isu­ud­es­ta kaikille lap­sille yhdessä.

Val­takun­nalli­nen varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­ma sisältää perus­teet lapsen keho­tun­nekas­vatuk­selle, vaik­ka sanaa ei siel­lä olekaan suo­raan mainit­tuna.

Turvataidot osana kehotunnekasvatusta

Tur­vataidot ovat ystävyy­den perus­taito­ja. Kaik­ki alkaa kehon osien nimeämis­es­tä. Samal­la opi­taan, että kaik­ki kehon osat ovat yhtä hyviä ja että omas­ta kehos­ta huole­htimi­nen on tärkeää.

Uima­pukusään­tö tarkoit­taa, että eri­tyis­es­ti uima­pu­vun alla ole­vat alueet ovat jokaisen omia. Niistä lap­si saa itse määrätä. Samal­la lap­si oppii, että kyseiset alueet ovat arvokkai­ta ja myös yksi­ty­isiä. Niitä ei näytetä kaikille.

Kol­mas tur­vataito on kos­ke­tuk­sen sään­tö. Kos­ke­tus on aina vapaae­htoista, ja sen pitää tun­tua kaik­ista hyvältä. Kos­ke­tus ei liioin saa olla salaisu­us. Lap­si oppii myös, että omia sukupuolie­lim­iä voi kat­soa ja koskea yksi­tyis­es­ti omas­sa rauhas­sa, mut­ta se ei ole tapana julkises­ti.

– Lapselle voidaan selit­tää, mik­si pep­pua pitää ras­va­ta tai pyyhk­iä ja siihen voidaan kysyä lupa, Cac­cia­tore havain­nol­lis­taa.

Neljäs taito on kyky toimia tilanteessa, joka tun­tuu pahal­ta. Tavoit­teena on, että lap­si oppii sanomaan ”ei”, osaa lähteä pois ja ker­too tapah­tuneesta tutulle aikuiselle.

– Ujokin lap­si oppii sanomaan aikuiselle ”ei”, kun sitä har­joitel­laan yhdessä.

Milloin on aika huolestua?

Lap­si on luon­nos­taan utelias, tutki­va ja leikkivä. Nämä piir­teet näkyvät esimerkik­si lääkärileikkeinä tai ihas­tu­misi­na toisi­in lap­si­in tai läheisi­in aikuisi­in. Kihertävät ja hyvän­tu­uliset leik­it suun­nilleen saman ikäis­ten kanssa ovat yleen­sä luon­nolli­nen osa por­tait­tain kehit­tyvää sek­suaal­isu­ut­ta.

Samoin luon­nol­lista on se, jos lap­si kos­ket­telee itseään rauhoit­tuak­seen tai kos­ka hänel­lä on tyl­sää. Jos unnut­ta­mi­nen on häir­it­sevää tai liian julk­ista, lapselle voi muis­tut­taa, että joitain asioi­ta voi tehdä yksi­tyis­es­ti.

Huolen tulisi herätä, jos lapsen käytös on pakono­maista ja ahdis­tunut­ta, eikä hän pysty lopet­ta­maan sek­suaal­isu­u­den esille tuomista, vaik­ka hän­tä siihen kehote­taan.

– Lap­si tarvit­see apua eikä rankaisua. Onko hän näh­nyt tai kokenut jotain, mitä oma­l­la ikä­ta­sol­la ei vielä pitäisi tai onko hänen elämässään jotain muu­ta stres­siä, Cac­cia­tore sanoo.

Kun huoli herää, Cac­cia­tore suosit­telee ensin keskustele­maan asi­as­ta työ­paikalla kol­le­goiden ja esimiehen kanssa. Seu­raa­va askel on puhua lapsen van­hem­mille ja tehdä tarvit­taes­sa las­ten­suo­jeluil­moi­tus.

Kielteistä tunnetta ei saa siirtää lapselle

Väestöli­iton kyse­lyn mukaan monil­la varhaiskas­vat­ta­jil­la on hyviä valmiuk­sia puhua sek­suaal­isu­ud­es­ta lap­sille, työkavereille ja van­hem­mille. Toisaal­ta moni kokee osaamisen puut­tei­ta.

– Help­po tapa ottaa asia puheek­si van­hempi­en kanssa on esimerkik­si näyt­tää heille julis­tet­ta ikä­ta­sois­es­ta sek­suaa­likas­vatuk­ses­ta ja ker­toa, että toteu­tamme sitä mei­dän kun­nas­samme tai yksikössämme, Cac­cia­tore vinkkaa.

Sek­suaal­isu­us ja siitä puhumi­nen voivat herät­tää myös ammat­ti­lai­sis­sa voimakkai­ta tun­tei­ta: häm­men­nys­tä ja ahdis­tus­ta. Raisa Cac­cia­tore rohkaisee ammat­ti­laisia koulut­tau­tu­maan. Myös työ­paikan yhteiset sopimuk­set aut­ta­vat otta­maan asioi­ta puheek­si.

– Olisi tärkeää sopia yhdessä, miten esimerkik­si las­ten sukupuolie­lim­iä kut­su­taan, mil­loin tutkimusleikkei­hin tai unnut­tamiseen puu­tu­taan ja mitä sil­loin san­o­taan lapselle.

Jos lapset huo­maa­vat rakkaan opet­ta­jansa her­mostu­van tai ahdis­tu­van, lapselle voi syn­tyä vah­va tun­nekoke­mus. Suuria pelko­ja ja syyl­lisyyt­tä voi nous­ta ihan turhaan.

– Oli­pa ammat­ti­laisen oma tunne mikä tahansa, kiel­teistä tun­net­ta ei koskaan saisi siirtää lapselle, Cac­cia­tore pain­ot­taa.

Han­na Moila­nen