Samalla viikolla, kun Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen kirja sai vuoden tiedekirja ‑palkinnon, julkaistiin myös Elina Pekkarisen selvitys Koulukoti muutoksessa.

 

Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen kirja perus­tuu kou­lu­ko­tei­hin vuo­sina 1940–1985 sijoi­tet­tu­jen nuor­ten, Elina Pekkarisen kirja nykyis­ten kou­lu­ko­tien työn­te­ki­jöi­den haastatteluihin.

Koulukoti Muutoksessa ja Yhteiskunnan tahra -kirjatKoulukoti lei­masi, mutta kou­lu­ko­ti­lai­tos oli myös yhteis­kun­nan häpeä­tahra. Pahantapaisille jär­jes­tet­tiin suo­je­lu­kas­va­tusta jo 1800-luvulla. Alussa lai­tok­siin saa­pu­vista ei tie­detty juuri mitään, mutta myö­hem­min täy­tet­tiin kaa­vak­keita, joilla lap­sia ja nuo­ria luo­ki­tel­tiin ja lei­mat­tiin. Pahatapaisuutta oli valeh­telu, lais­kuus, työn­kammo, vas­tuut­to­muus, rivo puhe, röyh­keys, vil­pil­li­syys, uppi­nis­kai­suus, tai­pu­mus väki­val­taan, psy­ko­paat­ti­nen luonne ja kevytmielisyys.

Etenkin tytöt sai­vat hel­posti siveet­tö­män lei­man. Nuoren oman käy­tök­sen ohella van­hem­pien köy­hyys ja kas­va­tus­ky­vyt­tö­myys joh­ti­vat koulukotiin.

Laitala ja Puuronen käsit­te­le­vät kou­lu­ko­teja eri aikoina ohjan­neet ideo­lo­giat ja Marraskuun liik­keen kri­tii­kin. Ideologiat edus­ti­vat lähinnä val­tiol­lista rasis­mia. Kasvatukselliset tavoit­teet eivät toteu­tu­neet käy­tän­nöissä. Maurin, Kertun, Sepon ja Tapanin tari­nat osoit­ta­vat, että käy­tän­nöt oli­vat usein enna­koi­mat­to­mia, jul­mia ja koh­tuut­to­mia. On tär­keää, että nämä tari­nat saa­tiin ker­toa ja kuul­tiin. Kaltoinkohdelluilta on pyy­detty anteeksi. Kaikkein tär­keintä on kehit­tää las­ten­suo­je­lun käy­tän­töjä niin, että nuo­ret saa­vat apua eivätkä trau­ma­ti­soidu huos­tassa lisää.

Nykyinen kou­lu­koti ei ole 1970-luvun kou­lu­koti. Elina Pekkarisen sel­vi­tyk­sessä esiin nousee se, että kou­lu­ko­tiin tul­laan oppi­vel­vol­li­suusiän ohit­ta­neena, monien sijoi­tuk­sien jäl­keen. Koulukoti ei ehdi hyö­dyt­tää nuorta, kun hän jo läh­tee omil­leen. Hän lis­taa toi­men­pi­teitä, joilla kou­lu­ko­teja tulisi kehit­tää. Lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den refor­min yhtey­dessä on teh­tävä kuvauk­set, joi­den poh­jalta maa­kun­nissa osa­taan tun­nis­taa lap­set ja nuo­ret, jotka toden­nä­köi­sesti hyö­ty­vät kou­lu­ko­ti­si­joi­tuk­sesta. Koulukodit tulee nivel­tää osaksi pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää niin, että nuor­ten ja per­hei­den tueksi saa­daan koko maa­kun­nal­li­nen jär­jes­telmä. Julkiset kul­ku­yh­tey­det, kul­je­tus­mah­dol­li­suu­det ja per­heen­jä­sen­ten majoi­tus­ti­lat on otet­tava lukuun.

Sijoitettujen nuor­ten ja hei­dän per­hei­densä oikeuk­sia pitää vah­vis­taa. Heiltä on sään­nöl­li­sesti kysyt­tävä olo­suh­teista ja kou­lu­ko­tien laa­dusta. Kyselyiden toteut­ta­jan on oltava kou­lu­ko­deista riip­pu­ma­ton taho. Nuorten on tie­det­tävä, kuka kou­lu­ko­tien toi­min­taa val­voo ja miten val­vo­jiin saa yhteyden.

Kristiina Koskiluoma

 

Marjo Laitala ja Vesa Puuronen: Yhteiskunnan tahra. Vastapaino 2016 .

Elina Pekkarinen: Koulukoti muu­tok­sessa. Selvitys kou­lu­ko­tien ase­masta ja teh­tä­västä. Nuo- risotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 187. Helsinki 2017. Luettavissa: nuorisotutkimusseura.fi