Samalla viikolla, kun Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen kirja sai vuoden tiedekirja ‑palkinnon, julkaistiin myös Elina Pekkarisen selvitys Koulukoti muutoksessa.

 

Marjo Lai­ta­lan ja Vesa Puu­ro­sen kirja perus­tuu kou­lu­ko­tei­hin vuo­sina 1940–1985 sijoi­tet­tu­jen nuor­ten, Elina Pek­ka­ri­sen kirja nykyis­ten kou­lu­ko­tien työn­te­ki­jöi­den haas­tat­te­lui­hin.

Koulukoti Muutoksessa ja Yhteiskunnan tahra -kirjatKou­lu­koti lei­masi, mutta kou­lu­ko­ti­lai­tos oli myös yhteis­kun­nan häpeä­tahra. Pahan­ta­pai­sille jär­jes­tet­tiin suo­je­lu­kas­va­tusta jo 1800-luvulla. Alussa lai­tok­siin saa­pu­vista ei tie­detty juuri mitään, mutta myö­hem­min täy­tet­tiin kaa­vak­keita, joilla lap­sia ja nuo­ria luo­ki­tel­tiin ja lei­mat­tiin. Paha­ta­pai­suutta oli valeh­telu, lais­kuus, työn­kammo, vas­tuut­to­muus, rivo puhe, röyh­keys, vil­pil­li­syys, uppi­nis­kai­suus, tai­pu­mus väki­val­taan, psy­ko­paat­ti­nen luonne ja kevyt­mie­li­syys.

Eten­kin tytöt sai­vat hel­posti siveet­tö­män lei­man. Nuo­ren oman käy­tök­sen ohella van­hem­pien köy­hyys ja kas­va­tus­ky­vyt­tö­myys joh­ti­vat kou­lu­ko­tiin.

Lai­tala ja Puu­ro­nen käsit­te­le­vät kou­lu­ko­teja eri aikoina ohjan­neet ideo­lo­giat ja Mar­ras­kuun liik­keen kri­tii­kin. Ideo­lo­giat edus­ti­vat lähinnä val­tiol­lista rasis­mia. Kas­va­tuk­sel­li­set tavoit­teet eivät toteu­tu­neet käy­tän­nöissä. Mau­rin, Ker­tun, Sepon ja Tapa­nin tari­nat osoit­ta­vat, että käy­tän­nöt oli­vat usein enna­koi­mat­to­mia, jul­mia ja koh­tuut­to­mia. On tär­keää, että nämä tari­nat saa­tiin ker­toa ja kuul­tiin. Kal­toin­koh­del­luilta on pyy­detty anteeksi. Kaik­kein tär­keintä on kehit­tää las­ten­suo­je­lun käy­tän­töjä niin, että nuo­ret saa­vat apua eivätkä trau­ma­ti­soidu huos­tassa lisää.

Nykyi­nen kou­lu­koti ei ole 1970-luvun kou­lu­koti. Elina Pek­ka­ri­sen sel­vi­tyk­sessä esiin nousee se, että kou­lu­ko­tiin tul­laan oppi­vel­vol­li­suusiän ohit­ta­neena, monien sijoi­tuk­sien jäl­keen. Kou­lu­koti ei ehdi hyö­dyt­tää nuorta, kun hän jo läh­tee omil­leen. Hän lis­taa toi­men­pi­teitä, joilla kou­lu­ko­teja tulisi kehit­tää. Lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den refor­min yhtey­dessä on teh­tävä kuvauk­set, joi­den poh­jalta maa­kun­nissa osa­taan tun­nis­taa lap­set ja nuo­ret, jotka toden­nä­köi­sesti hyö­ty­vät kou­lu­ko­ti­si­joi­tuk­sesta. Kou­lu­ko­dit tulee nivel­tää osaksi pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää niin, että nuor­ten ja per­hei­den tueksi saa­daan koko maa­kun­nal­li­nen jär­jes­telmä. Jul­ki­set kul­ku­yh­tey­det, kul­je­tus­mah­dol­li­suu­det ja per­heen­jä­sen­ten majoi­tus­ti­lat on otet­tava lukuun.

Sijoi­tet­tu­jen nuor­ten ja hei­dän per­hei­densä oikeuk­sia pitää vah­vis­taa. Heiltä on sään­nöl­li­sesti kysyt­tävä olo­suh­teista ja kou­lu­ko­tien laa­dusta. Kyse­lyi­den toteut­ta­jan on oltava kou­lu­ko­deista riip­pu­ma­ton taho. Nuor­ten on tie­det­tävä, kuka kou­lu­ko­tien toi­min­taa val­voo ja miten val­vo­jiin saa yhtey­den.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

 

Marjo Lai­tala ja Vesa Puu­ro­nen: Yhteis­kun­nan tahra. Vas­ta­paino 2016 .

Elina Pek­ka­ri­nen: Kou­lu­koti muu­tok­sessa. Sel­vi­tys kou­lu­ko­tien ase­masta ja teh­tä­västä. Nuo- risotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Jul­kai­suja 187. Hel­sinki 2017. Luet­ta­vissa: nuorisotutkimusseura.fi