Kasvun kumppanit

Resurssiopettaja Mia Husu ja perhepäivähoitaja Leena Hostikka käsittelevät viskareiden kanssa tunteita tunnepelin avulla. Kuva: Linda Varoma

Perhepäivähoitajille tarjottu pedagoginen tuki tulee tarpeeseen.

Perhepäivähoitajan työ on varhaiskasvatustyötä, jota hoitaja tekee yksin. Koronan vaatima eristyneisyys on lisännyt monen perhepäivähoitajan pedagogisen tuen tarvetta.

Tähän tarpeeseen on vastattu kahdessa kaupungissa. Kotkassa työskentelee resurssiopettaja ja Turussa työ on osa isompaa hanketta.

Turkulainen Sarita Mäkiö aloitti marraskuussa 2019 Positiivisen diskriminaation edistämishankkeen eli tuttavallisemmin PD-hankkeen työntekijänä. Hänen työparinsa Jenni Mäkinen on ollut haastatteluhetkellä Mäkiön työparina vasta reilut kaksi viikkoa. Mäkiö on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja Jennin taustalta löytyvät sosiaalialan ohjaajan tutkinto ja yliopiston esi- ja alkukasvatuksen opinnot.

– Opetushallituksessa oli auki valtion erityisavustus varhaiskasvatuksen positiivisen diskriminaation edistämiseksi. Turussa haettiin ja saatiin rahoitus, kertoo Mäkiö hankkeen taustoista.

Eniten tukea tarvitaan vasu-suunnitelmien tekemisessä, pedagogisissa asioissa sekä lapsiin liittyvissä huolitilanteissa.

Opetushallituksen osuus rahoituksesta on 80 % ja Turun kaupungin 20 %. Hanke sisältää kolme eri osiota, joista Mäkiön ja Mäkisen tekemä työ on yksi.

– Meidän lisäksi tähän kuuluvat päiväkodin resurssivarhaiskasvatuksen opettajat ja varhaiskasvatuksen perhetyöntekijät, Mäkiö sanoo.

Mäkiön ja Mäkisen työnimike perhepäivähoidon kiertävä varhaiskasvatuksen opettaja kehitettiin hanketta varten. Työn kohderyhmä rajattiin alueellisesti siten, että hankkeen piiriin pääsivät ne perhepäivähoitajat, joiden alueet ovat monikulttuurisia, joissa asuu paljon vieraskielisiä perheitä ja joissa on paljon työttömyyttä.

– Jouluun mennessä tähän ovat päässeet osallisiksi kaikki meidän kunnalliset suomenkieliset hoitajamme, eli yhteensä 28 hoitajaa, Mäkiö iloitsee.

Avun tarve yksilöllistä

Kotkassa perhepäivähoitajia tukee yksi työntekijä, sosionomi (AMK) Mia Husu. Työ alkoi marraskuussa 2020 ja sen piti loppua heinäkuussa 2021, mutta hyväksi havaittua työmuotoa haluttiin jatkaa ainakin kuluvan vuoden loppuun.

– Minun piti vaihtaa työtehtäviä sisäilmaongelmien takia ja minulle tarjoutui tämä paikka, kertoo Husu, jolla on vahva kokemus varhaiskasvatuksen eri työtehtävistä.

Hänet palkattiin perhepäivähoitajien resurssiopettajaksi valtion myöntämällä tasa-arvo- ja koronarahoituksella.

– Työn tekeminen on ollut koronatilanteen takia erikoista, sillä olen tavannut ohjauskäynneillä hoitajia ainoastaan ulkoiluaikoina. Muun ajan olen tehnyt etätöitä, hän kertoo.

Perhepäivähoitajia tuen piirissä on yhteensä 21. Husu tapaa aina yhtä hoitajaa kerrallaan aamu-ulkoilun aikana, jolloin hän osallistuu lasten kanssa työskentelyyn.

– Olen sanonut hoitajille, että kannattaa miettiä minun käynneilleni sellaisia juttuja, mitä ei yksin pysty toteuttamaan, hän sanoo ja lisää, että myös lapset ovat ilahtuneet toisen aikuisen käynneistä.

Ruokailun aikana Husu palaa kotiin tai toimistolle ja aloittaa Teams-keskustelun sen hoitajan kanssa, kenellä kulloinkin on tarvetta keskustella.

Perhepäivähoitajan on oltava siivooja, kokki ja välillä sairaanhoitaja.

Avun tarve on hyvin yksilö- ja tilannesidonnaista. Husun perhepäivähoitajille tekemän kyselyn mukaan eniten tukea tarvitaan vasu-suunnitelmien tekemisessä, pedagogisissa asioissa sekä lapsiin liittyvissä huolitilanteissa.

Husu pitää perhepäivähoitajan työtä hyvin vaativana.

– Heillä on monta roolia päivän aikana pelkän hoidollisten ja pedagogisten asioiden lisäksi. On oltava siivooja, kokki ja välillä sairaanhoitaja, jos tulee pipiä, Husu luettelee.

Husu on tehnyt hoitajille myös kirjallista materiaalia, kuten pedagogiset laatikot matematiikkaan ja materiaaleja musiikista. Viskareille eli viisivuotiaille häneltä löytyy kirjallisia vinkkejä.

Tuki tullut tarpeeseen

Perhepäivähoitajana Kotkassa 32 vuotta työskennellyt Leena Hostikka on pitkän työuransa aikana nähnyt, kuinka työlle on tullut uusia velvoitteita perhepäivähoidon muuttuessa varhaiskasvatukseksi.

Ei hän velvoitteita pelkää, mutta korona on vetänyt mielen matalaksi. Hostikka kokee, että on koronan takia jäänyt yksin Kotkan lähiökylässä, jossa lähimmän perhepäivähoitajan luokse on matkaa kolme kilometriä. Eikä häntäkään ole saanut juuri tavata. Husun tuki on tullut tarpeeseen.

– Kun Mia aloitti, oli kuin raikas tuulenpuuska olisi käynyt, Hostikka kertoo.

– Mia laittoi linkkejä ja ideoita. Totta kai hoitaja etsii vinkkejä lasten tarpeisiin itsekin, mutta hirmuisesti Mian tuesta on ollut hyötyä, Hostikka sanoo ja kiittelee saaneensa hyvää materiaalia matematiikan ja ympäristökasvatuksen opettamiseen.

Erityisesti häntä ilahduttaa, että Husu on eri tavoin pitänyt perhepäivähoitajan työtä esillä julkisuudessa.

Samanlaisia arjen tilanteita

Myös turussa ohjauskäynnit on hoidettu koronan takia ulkona ja muu tuki annettu Teamsin välityksellä, toisin kun ennen koronaa, jolloin hoitajan kotona työskenneltiin koko päivä.

Tällä hetkellä mukana on 14 hoitajaa, puolet Mäkiöllä ja puolet Mäkisellä. He tapaavat jokaista hoitajaa syksyn aikana useamman kerran.

– Ensin on tutustumiskäynti. Sen jälkeen seuraavilla kerroilla laaditaan lasten varhaiskasvatussuunnitelmat yhdessä hoitajien kanssa, Mäkinen kertoo.

– Muille kerroille olemme pyytäneet toiveita hoitajilta. Mikäli toiveita ei tule, olemme suunnitelleet varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia aiheita, joita voidaan käydä hoitajien kanssa läpi, Mäkiö jatkaa.

PD-hankkeen aikana Sarita Mäkiö on tehnyt aiemman työparinsa Tiina Kaskisen kanssa myös kirjallista materiaalia. Blogisivustolta löytyvät niin Vasuopas kuin Perhepäivähoidon ulkopedagogiikan materiaalipaketti sekä PD-hankkeen tämän osion toiminnasta tehty raportti. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.

Nykyisin turkulaiset tekevät yhteistyötä myös Mia Husun kanssa, joka etsi viime syksynä Facebookissa vastaavaa työtä tekeviä kollegoja. Turkulaiset vastasivat huutoon ja he alkoivat tavata Teamsin välityksellä.

– Käyn toki hyviä keskusteluja esihenkilöni kanssa, mutta turkulaisten kanssa saan uudenlaisia näkökulmia työhöni samalla kun vaihdamme materiaaleja ja ideoita keskenämme, Husu kertoo.

– Työmme lähtökohta on ollut erilainen, liittyen esimerkiksi rahoitukseen, mutta arjen tilanteet ovat hyvin samanlaisia.

Tulokset rohkaisevia

Turun hankkeelle haettiin ja saatiin jatkoaikaa vuoden 2021 loppuun ja työn tulokset ovat kaikkien osallisten näkökulmasta olleet rohkaisevia. Lapset ovat saaneet toisen aikuisen huomion ja havainnoinnin, hoitajia on tuettu vasujen teossa ja esihenkilöt eli Turussa perhepäivähoidon ohjaajat ovat saaneet paremmin yhteyden kenttään.

Mäkiön mukaan yhteistyö eri tahojen kanssa on toiminut hyvin.

Turkulaiset Sarita Mäkiö ja Jenni Mäkinen vievät perhepäivähoitajien arkeen muun muassa erilaisia pedagogisia ulkoleikkejä. Kuva: Jussi Vierimaa

Husu, Mäkiö ja Mäkinen ovat kaikki sitä mieltä, että työssä pärjää, kun on kokemusta. Myös sosionomin koulutuksesta on ollut paljon hyötyä. Pedagogiikan lisäksi koulutuksessa korostuu muun muassa hankeosaaminen.

– Ja verkostoitumisen osaaminen myös. Sitä tehtiin paljon jo koulussa, Mäkiö sanoo.

Perhepäivähoitajien räätälöity tuki Kotkassa ja Turussa päättyy tämän vuoden lopussa. Kaikki kolme vaka-opettajaa toivovat, että työmuodosta tulisi pysyvää. Oletettavasti jatkoa toivovat myös tukea saaneet perhepäivähoitajat, lapset ja heidän asiakasperheensä.

Jos kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä Mäkiöön, Husuun ja Mäkiseen sähköpostitse:

etunimi.sukunimi@kotka.fi tai etunimi.sukunimi@turku.fi Turun blogi: blog.edu.turku.fi/ulkopeda

Leena Häkkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *