Karujen kokemuksien hyödyt

– Monelle Keijo-hankkeen osallistujalle on tärkeää, että he pystyvät kääntämään menneisyytensä hyödyksi ja hyvittämään sitä, mitä he ovat kokeneet ja miten ovat tulleet autetuiksi, Janika Lindström sanoo. Kuva: Esko Jämsä

Janika Lindström ohjaa Keijo-hankkeen kokemusasiantuntijakouluttautuvia, joista osa vielä suorittaa valvottua koevapautta.

Muutama vuosi sitten Laurean lehtorin Janika Lindströmin puhelin soi jatkuvasti.

Linjan toisessa päässä oli KRISin vankilatyön koordinaattori Jarmo Eronen. Erosella oli tärkeää asiaa: rikos- ja päihdetaustaisille ihmisille pitäisi rakentaa koulutus, jonka avulla heidän menneisyydestään voisi olla hyötyä heille itselleen ja yhteiskunnalle.

– Jarkka soitteli niin monta kertaa, että ajattelin että ei se lopu ellen vie asiaa eteenpäin, Lindström naurahtaa nyt.

Niinpä Lindström soitti Silta-valmennuksen toimitusjohtajalle Kimmo Kulmanderille ja hankehakemus kirjoitettiin.

– Olimme varmoja, ettei se mene läpi.

Toisin kävi ja niin syntyi Tikkurilan Laurean ammattikorkeakoulussa ja Tampereella Valo-Valmennusyhdistyksessä toimiva Keijo-hanke eli kokemusasiantuntijuus edistämässä itsenäisyyttä ja osallisuutta. Hankkeen kohderyhmää ovat rikos- ja päihdetaustaiset henkilöt. Hankkeeseen osallistuvat käyvät läpi kolmen kuukauden koulutuksen ja kolmen kuukauden työharjoittelun. Lisäksi he voivat opiskella avoimen ammattikorkeakoulun opintoja hankekoulutuksen yhteydessä.

Yhtenäinen linjaus kokemusasiantuntijoiden käytöstä puuttuu

Kokemusasiantuntijat ovat tuttuja sote-aloilla. Myös Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa on ollut mukana rikostaustaisia kokemusasiantuntijoita. Vankiloissa kokemusasiantuntijoiden työtä hankaloittaa se, että Rikosseuraamuslaitoksella ei ole yhtenäistä linjaa yhteistyöstä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Joissakin vankiloissa vaaditaan, että kokemusasiantuntija on ollut vapaudessa vähintään kolme vuotta ennen kuin voi tehdä työtä vankilassa.

Keijot ovat tehneet yhteistyötä muun muassa ennalta estävässä poliisitoiminnassa.

Keijo-hankkeen kokemusasiantuntijakouluttautuvista osalla vankila-aika on huomattavasti lähempänä. He saattavat olla opiskelun aikanakin valvotussa koevapaudessa. Ammattilaisten keskuudessa heillä on kuitenkin hyvä maine.

– Vastaanotto on ollut erittäin myönteinen. Keijot ovat tehneet yhteistyötä muun muassa ennalta estävässä poliisitoiminnassa ja he ovat päässeet kehittämään lastensuojelua yhteistyössä Soccan kanssa, Lindström kertoo.

– Keijo-hankkeen suorittaneet ovat perustaneet oman yhdistyksen, Irti rikoksista ry:n, Lindström sanoo.

Kun Keijo-hankkeen rahoitushakemus kirjoitettiin, tavoitteeksi laitettiin, että 30 prosenttia koulutuksen suorittaneista työllistyy tai jatkaa opiskelua Keijon jälkeen. Nyt koko Keijon läpikäyneistä 80 prosenttia on työllistynyt tai opiskelee.

Keijoilulla käännetään kielteisetkin kokemukset voimaksi

Vaikka Lindströmillä on pitkä kokemus sosiaalityöstä asunnottomien kanssa ja rikosseuraamustyöstä, on Keijo-hanke opettanut häntäkin.

– Dialogi osallistujien kanssa on tosi syvällistä. Useimmat meistä eivät ole koskaan joutuneet miettimään elämäänsä ja arvojaan yhtä syvällisesti kuin he, Lindström kertoo.

– Senkin olen oppinut, että keijoilla on omanlaisensa ryhmäprosessi, jonka jokainen ryhmä käy läpi. Ensin osallistujat ovat kovin tyytyväisiä kaikkeen, sitten tulee sisäisiä ristiriitoja, hän jatkaa.

Keijo-hankkeen osallistujille hankkeesta on tullut sydämenasia.

– Monelle heistä on tärkeää, että he pystyvät kääntämään menneisyytensä hyödyksi ja hyvittämään sitä, mitä he ovat kokeneet ja miten ovat tulleet autetuiksi, Lindström sanoo.

Hankkeen suorittaneet Keijot pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään. Lindström auttaa heitä tarvittaessa edelleen vaikkapa työhakemusten kanssa.

Tärkeä osa Keijo-hanketta on opiskelu Laureassa. Keijot opiskelevat koulussa kuten muutkin opiskelijat.

– Monelle on ollut hienoa kokea, että on tervetullut korkeakouluympäristöön ja että saa kuulua yhteisöömme, Lindström kertoo.

Tällä on voimaannuttava vaikutus. Usealla Keijo-hankkeen osallistujalla on ikäviä muistoja koulusta, jotka alkavat hankkeen myötä korjaantua ja opiskelu muuttuu todelliseksi vaihtoehdoksi elämänpolulla.

Kati Ala-Ilomäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *