Janika Lindström ohjaa Keijo-hankkeen kokemusasiantuntijakouluttautuvia, joista osa vielä suorittaa valvottua koevapautta.

 

 

Muutama vuosi sit­ten Lau­rean leh­to­rin Janika Lind­strö­min puhe­lin soi jat­ku­vasti.

Lin­jan toi­sessa päässä oli KRI­Sin van­ki­la­työn koor­di­naat­tori Jarmo Ero­nen. Ero­sella oli tär­keää asiaa: rikos- ja päih­de­taus­tai­sille ihmi­sille pitäisi raken­taa kou­lu­tus, jonka avulla hei­dän men­nei­syy­des­tään voisi olla hyö­tyä heille itsel­leen ja yhteis­kun­nalle.

– Jarkka soit­teli niin monta ker­taa, että ajat­te­lin että ei se lopu ellen vie asiaa eteen­päin, Lind­ström nau­rah­taa nyt.

Niinpä Lind­ström soitti Silta-val­men­nuk­sen toi­mi­tus­joh­ta­jalle Kimmo Kul­man­de­rille ja han­ke­ha­ke­mus kir­joi­tet­tiin.

– Olimme var­moja, ettei se mene läpi.

Toi­sin kävi ja niin syn­tyi Tik­ku­ri­lan Lau­rean ammat­ti­kor­kea­kou­lussa ja Tam­pe­reella Valo-Val­men­nusyh­dis­tyk­sessä toi­miva Keijo-hanke eli koke­mus­asian­tun­ti­juus edis­tä­mässä itse­näi­syyttä ja osal­li­suutta. Hank­keen koh­de­ryh­mää ovat rikos- ja päih­de­taus­tai­set hen­ki­löt. Hank­kee­seen osal­lis­tu­vat käy­vät läpi kol­men kuu­kau­den kou­lu­tuk­sen ja kol­men kuu­kau­den työ­har­joit­te­lun. Lisäksi he voi­vat opis­kella avoi­men ammat­ti­kor­kea­kou­lun opin­toja han­ke­kou­lu­tuk­sen yhtey­dessä.

Yhtenäinen linjaus kokemusasiantuntijoiden käytöstä puuttuu

Koke­mus­asian­tun­ti­jat ovat tut­tuja sote-aloilla. Myös Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­sen toi­min­nassa on ollut mukana rikos­taus­tai­sia koke­mus­asian­tun­ti­joita. Van­ki­loissa koke­mus­asian­tun­ti­joi­den työtä han­ka­loit­taa se, että Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­sella ei ole yhte­näistä lin­jaa yhteis­työstä koke­mus­asian­tun­ti­joi­den kanssa. Jois­sa­kin van­ki­loissa vaa­di­taan, että koke­mus­asian­tun­tija on ollut vapau­dessa vähin­tään kolme vuotta ennen kuin voi tehdä työtä van­ki­lassa.

Keijot ovat tehneet yhteistyötä muun muassa ennalta estävässä poliisitoiminnassa.

Keijo-hank­keen koke­mus­asian­tun­ti­ja­kou­lut­tau­tu­vista osalla van­kila-aika on huo­mat­ta­vasti lähem­pänä. He saat­ta­vat olla opis­ke­lun aika­na­kin val­vo­tussa koe­va­pau­dessa. Ammat­ti­lais­ten kes­kuu­dessa heillä on kui­ten­kin hyvä maine.

– Vas­taan­otto on ollut erit­täin myön­tei­nen. Kei­jot ovat teh­neet yhteis­työtä muun muassa ennalta estä­vässä polii­si­toi­min­nassa ja he ovat pääs­seet kehit­tä­mään las­ten­suo­je­lua yhteis­työssä Soccan kanssa, Lind­ström ker­too.

– Keijo-hank­keen suo­rit­ta­neet ovat perus­ta­neet oman yhdis­tyk­sen, Irti rikok­sista ry:n, Lind­ström sanoo.

Kun Keijo-hank­keen rahoi­tus­ha­ke­mus kir­joi­tet­tiin, tavoit­teeksi lai­tet­tiin, että 30 pro­sent­tia kou­lu­tuk­sen suo­rit­ta­neista työl­lis­tyy tai jat­kaa opis­ke­lua Kei­jon jäl­keen. Nyt koko Kei­jon läpi­käy­neistä 80 pro­sent­tia on työl­lis­ty­nyt tai opis­ke­lee.

Keijoilulla käännetään kielteisetkin kokemukset voimaksi

Vaikka Lind­strö­millä on pitkä koke­mus sosi­aa­li­työstä asunn­ot­to­mien kanssa ja rikos­seu­raa­mus­työstä, on Keijo-hanke opet­ta­nut hän­tä­kin.

– Dia­logi osal­lis­tu­jien kanssa on tosi syväl­listä. Useim­mat meistä eivät ole kos­kaan jou­tu­neet miet­ti­mään elä­määnsä ja arvo­jaan yhtä syväl­li­sesti kuin he, Lind­ström ker­too.

– Sen­kin olen oppi­nut, että kei­joilla on oman­lai­sensa ryh­mä­pro­sessi, jonka jokai­nen ryhmä käy läpi. Ensin osal­lis­tu­jat ovat kovin tyy­ty­väi­siä kaik­keen, sit­ten tulee sisäi­siä ris­ti­rii­toja, hän jat­kaa.

Keijo-hank­keen osal­lis­tu­jille hank­keesta on tul­lut sydä­me­na­sia.

– Monelle heistä on tär­keää, että he pys­ty­vät kään­tä­mään men­nei­syy­tensä hyö­dyksi ja hyvit­tä­mään sitä, mitä he ovat koke­neet ja miten ovat tul­leet aute­tuiksi, Lind­ström sanoo.

Hank­keen suo­rit­ta­neet Kei­jot pitä­vät tii­viisti yhteyttä kes­ke­nään. Lind­ström aut­taa heitä tar­vit­taessa edel­leen vaik­kapa työ­ha­ke­mus­ten kanssa.

Tär­keä osa Keijo-han­ketta on opis­kelu Lau­reassa. Kei­jot opis­ke­le­vat kou­lussa kuten muut­kin opis­ke­li­jat.

– Monelle on ollut hie­noa kokea, että on ter­ve­tul­lut kor­kea­kou­lu­ym­pä­ris­töön ja että saa kuu­lua yhtei­söömme, Lind­ström ker­too.

Tällä on voi­maan­nut­tava vai­ku­tus. Usealla Keijo-hank­keen osal­lis­tu­jalla on ikä­viä muis­toja kou­lusta, jotka alka­vat hank­keen myötä kor­jaan­tua ja opis­kelu muut­tuu todel­li­seksi vaih­toeh­doksi elä­män­po­lulla.

Kati Ala-Ilo­mäki