Sosiaali- ja nuorisotyöntekijöiden vaihto-ohjelma tutustuttaa kollegoiden työhön muualla maailmassa.

 

Kansain­vä­li­syys ja eri kult­tuu­rit ovat aina kiin­nos­ta­neet ter­veys­so­si­aa­li­työn­te­kijä Ari Rah­koa.

− Olen reis­san­nut pal­jon. Opis­kel­les­sa­ni­kin tein käy­tän­nön har­joit­te­lut Maa­han­muut­ta­ja­toi­mis­tossa ja kan­din­työni kir­joi­tin maa­han­muut­ta­jien kotou­tu­mi­sesta, Ari Rahko ker­too.

Rahko työs­ken­te­lee HUS:in elin­siirto- ja mak­sa­ki­rur­gian osas­tolla. Siellä hän ensi ker­taa kuuli sosi­aali- ja nuo­ri­so­työn­te­ki­jöi­den vaihto-ohjelma CIF:stä.

− On ainut­laa­tuista ja upeaa, että sosi­aa­lia­lalla on mah­dol­lista läh­teä amma­til­li­seen vaih­toon vielä yli­opis­tosta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen­kin.

Poh­ties­saan vaih­toon läh­töä Rahko osal­lis­tui CIF:in toi­min­taan ja jär­jesti Suo­meen tul­leille vaihto-ohjel­ma­lai­sille pik­nik­kejä Suo­men­lin­naan.

− Siellä jut­te­lin ensi ker­ran taiwa­ni­lai­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän Wen-Sien Sun kanssa. Hänen yhtei­sö­so­si­aa­li­työnsä alku­pe­räi­sa­suk­kai­den kanssa kuu­losti kiin­nos­ta­valta ja hyvin eri­lai­selta euroop­pa­lai­seen sosi­aa­li­työ­hön ver­rat­tuna.

Kun sit­ten CIF:in sivuille ilmes­tyi mah­dol­li­suus hakea Taiwa­niin, Rahko haki ja pääsi mukaan.

− Halusin tutus­tua johon­kin tyys­tin eri­lai­seen jär­jes­tel­mään kuin meillä, ja sel­lai­sen löy­sin Taiwa­nista.

Suomen järjestelmän fanit

Rahko oli ensim­mäi­nen suo­ma­lai­nen CIF-vie­rai­lija Taiwa­nissa. Vas­taan­otto oli sen mukaista.

− Kaik­kia kiin­nosti aivan hir­veästi kuulla mei­dän jär­jes­tel­mäs­tämme, jota maa­il­malla pide­tään ihan­teena. Myös ryh­mäni muut vaihto-ohjel­ma­lai­set Intiasta, Tur­kista ja Itä­val­lasta tie­si­vät hyvin poh­jois­mai­sen sosi­aa­li­työn mal­lin jo kou­lu­kir­jois­taan ja piti­vät sitä esi­mer­kil­li­senä, Rahko ker­too.

− Oli siinä vähän han­ka­laa yrit­tää sanoa aina johon­kin väliin, että on niitä ongel­mia meil­lä­kin.

Suo­mea esi­tel­les­sään Rahko jou­tui lähes­ty­mään asioita hyvin laa­jasta kuvasta: miten suo­ma­lai­nen yhteis­kunta ja sosi­aa­li­turva toi­mi­vat ja miten sosi­aa­li­työtä teh­dään.

Nämä isom­man kuvion poh­dis­ke­lut osoit­tau­tui­vat yhdeksi mat­kan suu­rim­mista anneista.

Kaikkia kiinnosti  kuulla meidän järjestelmästämme, jota maailmalla pidetään ihanteena.

− Ensi ker­taa elä­mäs­säni mie­tin laa­jasti, miten koko­nai­suu­det meillä toi­mi­vat. Tähän aut­toi se, että saman­ai­kai­sesti pei­la­simme jär­jes­tel­määmme Taiwa­nin mal­liin.

− Nyt näen sosi­aa­li­jär­jes­tel­mämme ja oman työni sen osana pal­jon sel­keäm­min. Olen myös tämän vero­ra­hoilla tuo­te­tun hyvin­voin­ti­jär­jes­tel­mämme entistä suu­rempi fani − läh­tien jo siitä, että meillä köy­hyys ei ole este elin­siir­rolle.

Sosi­aa­lie­tuu­det ovat Taiwa­nissa niu­kat, Rahko toteaa.

− Taiwa­nissa toi­meen­tu­lo­tu­kea saa 6 kuu­kautta ja se on siinä. Taiwa­nissa myös lap­set ovat ela­tus­vel­vol­li­sia van­hem­mis­taan eli las­ten tulot ote­taan huo­mioon toi­meen­tu­lo­tuessa. Tuo­ma­rilta täy­tyy anoa eri­tyis­va­pautta, jos ei voi elät­tää van­hem­pi­aan.

Rahko asui 15 mat­ka­päi­vänsä aikana nel­jässä eri isän­tä­per­heessä Tai­peissa, Taic­hun­gissa, Tai­na­nissa sekä Kaoh­siun­gissa. Päi­vät täyt­tyi­vät vie­rai­luista sosi­aa­lia­lan työ­paik­koi­hin, luen­noista, tapaa­mi­sista ja panee­li­kes­kus­te­luista.

Vaikka aika­taulu oli tiukka, koke­muk­sia ehti tulla muu­al­ta­kin kuin sosi­aa­lia­lalta.

− Jo se, että asui isän­tä­per­heissä avasi näkö­alan pai­kal­lis­ten taval­li­seen arkeen. Nyt tie­dän, miltä Taiwa­nissa tuok­suu, mitä siellä syö­dään ja miltä siellä kuu­los­taa.

Luon­to­ko­ke­muk­sia Rahko sai, kun yksi isän­tä­per­heistä vei hänet kuu­mille läh­teille. Hän koki myös yli 5 rich­te­rin asteen maan­jä­ris­tyk­sen.

− Siinä iso talo hei­lui ja Ari-poika kat­seli huo­lis­saan ympä­ril­leen, että pitääkö läh­teä ulos. Pai­kal­li­set eivät stres­san­neet hei­lu­mi­sesta lain­kaan.

Elinsiirtojen maailma

Taic­hun­gissa Rahko tapasi tut­ta­vansa Wen-Sien Hsun ja pääsi näke­mään tämän yhtei­sös­so­si­aa­li­työtä O’lyn kylässä.

− Se oli uniik­kia toi­min­taa. Amma­til­li­suus ei koros­tu­nut, vaan sosi­aa­li­työn­te­ki­jät oli­vat ennem­min­kin tämän alku­pe­räi­syh­tei­sön jäse­niä. He asui­vat kylässä, opet­ti­vat, piti­vät ip-ker­hoja ja laa­ti­vat eri ikä­ryh­mille eri­laista ohjel­maa.

Eri­tyi­nen ilo­naihe mat­kalla Rah­kolle oli päästä nel­jässä eri sai­raa­lassa jut­te­le­maan elin­siir­to­jen parissa toi­mi­vien ter­veys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den kanssa.

− Se oli mah­ta­vaa! Suo­messa minulla ei ole tätä mah­dol­li­suutta, sillä ihan täy­sin samaa ammat­ti­ku­vaa ei lisäk­seni ole kenel­lä­kään muulla.

Taiwa­nissa on hir­vit­tävä pula elin­luo­vut­ta­jista. Pula liit­ty­nee osin uskon­toon.

 O’lyn kylässä työskentelevät sosiaalityöntekijät olivat kuin alkuperäisyhteisön jäseniä.

− Ymmär­sin, että budd­ha­lai­suu­dessa ihmi­sen tulisi säi­lyä koko­nai­sena ja asia liit­tyy joten­kin jäl­leen­syn­ty­mi­siin. Ker­rot­tiin myös peloista, jos luo­vut­ta­mi­sen jäl­keen vai­naja alkaa kum­mi­tella tul­tu­aan luo­vu­tuk­sesta katu­ma­päälle.

Suku on iso auk­to­ri­teetti Taiwa­nin kol­lek­tii­vi­sessa kult­tuu­rissa. Vaikka ihmi­nen olisi todis­tet­ta­vasti anta­nut luvan elin­luo­vu­tuk­seen, yksi­kin suku­lai­nen voi kiel­tää luo­vu­tuk­sen. Taiwa­nissa sosi­aa­li­työn­te­kijä − ei lää­käri kuten meillä − neu­vot­te­lee lähio­mais­ten kanssa luo­vu­tuk­sista.

− Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät yrit­tä­vät tai­vu­tella per­heitä luo­vu­tuk­seen muun muassa print­taa­malla 3D-eli­miä, joita voi lait­taa luo­vu­tet­tu­jen eli­mien tilalle.

− He voi­vat myös tar­jota suvulle jär­jes­te­lyä, että jos luo­vu­tuk­seen suos­tu­taan, suvulle taa­taan jat­kossa kaksi elintä, jos nämä niitä tule­vat tar­vit­se­maan.

Taiwa­nissa käy­te­tään myös elä­viä luo­vut­ta­jia mak­san­siir­roissa. Suo­messa mak­soja siir­re­tään vain aivo­kuol­leilta.

− Elävä voi luo­vut­taa mak­sas­taan pala­sen. Se on ainoa eli­memme, joka kas­vaa uudel­leen kokoonsa. Suo­messa näitä ei tehdä, sillä siir­rossa pii­lee iso sai­ras­tu­mis­riski luo­vut­ta­jalle. Ehkä Taiwa­nissa on usko­mus­jär­jes­tel­män vuok­si­kin hel­pompi hyväk­syä pel­kän pala­sen luo­vut­ta­mi­nen, Rahko miet­tii.

3D-näköi­se­li­met jo pal­jas­ta­vat, että tek­no­lo­gi­selta tasol­taan Taiwa­nin sai­raa­la­maa­ilma on maa­il­man huip­pua.

− Sai­raa­lat oli­vat erit­täin hyvin varus­tel­tuja ja kou­lu­tus kor­kea­ta­soista. Maa on mie­len­kiin­toi­nen yhdis­telmä high-tec­hiä ja syvää uskon­nol­li­suutta.

High-tech näkyi myös vam­mais­pal­ve­luissa.

− Bensa-ase­milla vam­mai­sen ei tar­vitse kuin ajaa ase­malle, niin joku kone skan­naa rekis­te­ri­nu­me­ron ja tietty avus­tettu paikka aukeaa hänelle tank­kauk­sen hel­pot­ta­mi­seksi.

Sairaalatkin pyörivät vapaaehtoisvoimin

Rah­kon yllä­tyk­seksi vapaa­eh­toi­set osal­lis­tu­vat jopa hoi­to­teh­tä­viin. Lähes koko koti­hoito on Taiwa­nissa vapaa­eh­tois­ten varassa.

− Taiwa­nissa on mah­dot­to­man suuri yhtei­söl­li­nen vas­tuun­tunto. Siellä ole­te­taan itses­tään sel­västi, että omai­set osal­lis­tu­vat poti­laan hoi­toon.

Maa on mielenkiintoinen yhdistelmä high-techiä ja syvää uskonnollisuutta.

− Jos omaista ei näy, sai­raan­hoi­taja saat­taa hyvin soit­taa tälle kotiin ja kysyä, mik­sei tämä ollut isänsä luona yötä sai­raa­lassa ja aut­ta­massa hoi­ta­jia. Suo­mes­sa­han ei vie­rai­luai­ko­jen ulko­puo­lella saa tulla pai­kal­le­kaan.

Sosi­aa­lia­lan kou­lu­tus Taiwa­nissa on kor­kea­kou­lu­ta­soista. Eri­koista on se, että vielä mais­te­rin­tut­kin­non jäl­keen siellä suo­ri­te­taan hyvin vai­kea lisens­si­koe, jonka läpäi­see vain 16 pro­sent­tia koke­laista.

− Läpi pääs­seet saa­vat rahak­kaam­pia hom­mia. Muut­kin voi­vat toi­mia sosi­aa­li­työssä, vaikka eivät ole lail­lis­tet­tuja.

Ihmis­ten sosi­aa­li­set ongel­mat ovat perim­mäl­tään kai­ken­lai­sista kult­tuu­ri­sista eroista huo­li­matta aika saman­kal­tai­sia, Rahko huo­masi.

− Kult­tuu­rista riip­pu­matta kodit­to­muus, huu­meon­gel­mat, per­he­vä­ki­valta ja talou­del­li­set vai­keu­det lie­ne­vät tyy­pil­li­siä ongel­mia joka puo­lella pal­loa.

Rah­kolle CIF-matka oli run­sau­den­sarvi, jonka antia hän vie­lä­kin sulat­te­lee. Hän suo­sit­te­lee ehdot­to­masti kaik­kia kokei­le­maan vaih­toa ja muis­tut­taa, että ikä ei ole este.

− Intia­lai­nen mat­ka­kol­le­gani oli jo kuusi­kymp­pi­nen nai­nen. Kan­nat­taa läh­teä kat­so­maan, miltä työmme näyt­tää muu­alla maa­il­maa.

− Se, että saa jutella kol­le­goit­ten kanssa eri puo­lilta maa­pal­loa, on hieno koke­mus joka vah­vis­taa amma­til­lista iden­ti­teet­tiä.

Tapio Olli­kai­nen