Nuoret voivat tulla huumeista riippuvaisiksi niin, että aikuiset eivät huomaa mitään. Anna sai tietää tyttären huumeongelmasta vasta kun tämä kuoli 17-vuotiaana. Osa ongelmaa on lastensuojelulaki, sanoo kokenut Walkers-työntekijä Minna Lahtela.

 

 

Anna Kui­va­sen tytär Enni kuoli viikko ennen jou­lua viime vuonna. Tytär ei ehti­nyt täyt­tää 18 vuotta. Kuo­lin­syy ei ole vielä tie­dossa ja tut­ki­muk­set kesken.

Enni vietti vii­mei­sen elin­viik­konsa äidin luona. Vii­kon­lo­puksi hän halusi palata opis­ke­lija-asun­toonsa Tam­pe­reelle tapaa­maan ystäviä.

Anna ja Ennin mummo kävi­vät tytön asun­nolla kuo­le­maa edel­tä­neenä iltana kat­so­massa, miten tyttö voi. Enni kuu­losti tok­ku­rai­selta. Se joh­tuu ahdis­tuk­seen mää­rä­tyistä lääk­keistä, tyttö sanoi. Sovit­tiin, että men­nään taas lää­kä­riin sun­nun­taina, jos olo ei parane.

Tyt­tä­ren ystävä oli pai­kalla ja lupasi ilmoit­taa, jos jota­kin sat­tuu. Ennin piti tulla kotiin sun­nun­taina. Aamulla tuli­kin poliisi ker­to­maan, että Enni on kuol­lut yöllä kyl­py­huo­neen lattialle.

Kui­va­nen sai hal­tuunsa Ennin puhe­li­men. Siitä pal­jas­tui vuo­sia kes­tä­nyt huu­mei­den käyttö. Aluksi Annan oli vai­kea ymmär­tää, mistä vies­teissä puhut­tiin. Nuo­ret jut­te­li­vat haposta, irt­ta­reista, join­tista, hitistä, savusta, bängistä.

He miet­ti­vät, ote­taanko nak­suja, subua tai lyricaa. Vai ”meni­sikö tänään mämmi”. Tai että ”hyvää PPP:tä olis nyt kau­pan”. Kato mun sil­mää tässä pupilli on suu­rim­mil­laan, kun oon vetä­nyt hap­poa ja taas hahaha siis lol, kuu­lui yksi viesti.

Huumeita liikkuu myös hyvin pienillä paikkakunnilla.

Vielä tytön kuol­tua kän­nykkä piip­pasi, kun huu­mei­den myyjä ilmoitti, että ”ois muute sitä hittii”.

Nuo­ret jut­te­li­vat vies­ti­pal­ve­luissa pelaa­mi­sesta. Se tar­koitti kan­na­bik­sen käyt­töä, ei pelien pelaa­mista, kuten äiti oli luul­lut. Nuo­ret nau­roi­vat ”Mamma Kui­va­selle, joka oli niin idiootti, että kysyi, tuleeko joku meille pelaa­maan”, kun hän kuuli nuor­ten puhu­vat pelaamisesta.

Huu­meita he osti­vat kave­reilta, pai­kal­li­silta dii­le­reitä tai lau­dalta. Lauta tar­koit­taa netissä Tor-ver­kossa toi­mi­vaa huu­mei­den osto­paik­kaa. Sieltä saa tava­raa vaikka kotiin­kul­je­tuk­sena, Kui­va­selle sel­visi tyt­tä­ren kännykästä.

Enni ehti käyt­tää huu­meita vii­ti­sen vuotta. Äiti laski, että tyttö on otta­nut ensim­mäi­set annok­set 13-vuotiaana.

Asenteet kannabista kohtaan ovat tulleet positiivisemmiksi

Nuo­ret elä­vät maa­il­massa, jossa huu­meita saa hel­posti ja ne ovat hal­poja, sanoo Minna Lah­tela Ase­man lap­set ‑yhdis­tyk­sen Wal­ker­sista, joka tekee mata­lan kyn­nyk­sen nuo­ri­so­työtä. Lah­tela vas­taa siellä val­ta­kun­nal­li­sesta toi­min­nasta. Hän on näh­nyt, miten huu­meet ovat levin­neet ympäri maata.

– Huu­meita liik­kuu myös hyvin pie­nillä paik­ka­kun­nilla. Ver­kosta on helppo ostaa ja tilata niitä minne vain. Ja nuo­ret kyllä tie­tä­vät, keneltä niitä voi ostaa suoraan.

Nuo­ret koh­taa­vat huu­meita yleensä ylä­as­tei­käi­sinä, 13–15-vuotiaina. Silti Lah­te­la­kin tie­tää tapauk­sia, joissa nuori on aloit­ta­nut 12-vuo­ti­aana. Uutta on sekin, että huu­meet, eten­kin kan­na­bis, tule­vat kuvaan samaan aikaan kuin alko­holi, tupakka ja nuuska.

Nuo­ret suh­tau­tu­vat kan­na­bik­seen myön­tei­sesti, Lah­tela sanoo. Sen polt­te­lua ei pidetä minään. Anna Kui­va­nen huo­masi saman tyt­tä­rensä tal­len­ta­mista viesteistä.

– Se on nuor­ten mie­lestä ter­veel­li­nen luon­non­tuote, ”eikä maksa mene”. Sehän on vain pil­vee, niissä sanottiin.

Päihde­riippuvuus ­kehittyy hitaasti.

Huu­meita kokei­le­vat myös nuo­ret, jotka urhei­le­vat ja menes­ty­vät kou­lussa, Wal­ker­sin Wauto-vas­taava Niilo Kar­ja­lai­nen sanoo. Wauto kier­tää eri puo­lilla maata kou­lut­ta­massa pai­kal­li­sia nuo­ri­so­työn­te­ki­jöitä liik­ku­van auton käyt­töön nuorisotyössä.

Nuo­ret eivät enää syö raho­jaan mäk­kä­rissä vaan sääs­tä­vät ne per­jan­tain annosta var­ten. Joil­la­kin on rahaa huu­mei­siin. Jot­kut alka­vat välit­tää niitä muille ja rahoit­ta­vat siten oman käyt­tönsä. Nuori voi jopa jou­tua myy­mään itseään.

Huu­meon­gel­mat tule­vat esiin sel­keäm­min paik­ka­kun­nilla, joissa on toi­sen asteen oppi­lai­tok­sia, Minna Lah­tela sanoo. Kou­luissa tulee esiin huu­meista ja muista päih­teistä riip­pu­vais­ten nuor­ten oireilu. Heille on voi­nut kehit­tyä päih­de­riip­pu­vuus jo alle 18-vuo­ti­aana, koska he ovat osan­neet vält­tää kiinni jäämisen.

– Nuor­ten tilanne on pola­ri­soi­tu­nut. Ylei­sesti nuo­ret käyt­tä­vät päih­teitä vähem­män kuin ennen, mutta pieni osa heistä voi entistä huonommin.

Huumeiden käytön salaaminen on helppoa

Nuori voi käyt­tää huu­meita ilman, että ympä­rillä ole­vat aikui­set tie­tä­vät siitä mitään. Huu­mei­den käyt­töä on vai­kea tun­nis­taa. Kal­jan juon­nista seu­raa humala ja kra­pula, ja siitä jää kiinni. Kun esi­mer­kiksi kan­na­bis on pois­tu­nut kehosta, mikään ei pal­jasta sen käyttöä.

Var­sin­kin kokei­lu­vai­heessa kiinni jää­mi­sen riski on pieni. Aika­moi­nen labo­ra­to­rio tar­vi­taan, jos halu­taan var­mis­taa, ettei nuori ole otta­nut mitään, Minna Lah­tela kuvaa.

– Päih­de­riip­pu­vuus kehit­tyy hitaasti. Kun kukaan ei huo­maa sitä, ongelma ehtii pahaksi ennen kuin se tulee ilmi, hän sanoo.

Nuor­ten on helppo salata huu­mei­den käyttö. Esi­mer­kiksi Enni ei kos­kaan tul­lut kotiin sil­loin, kun hän oli otta­nut jota­kin, Anna Kui­va­nen ker­too. Se kävi ilmi tytön viesteistä.

Nuo­ret elä­vät somen maa­il­massa, jossa he voi­vat puhua asioista aikuis­ten kor­vien ja sil­mien ulot­tu­mat­to­missa. Somessa sovi­taan kau­pat ja ystä­vien kanssa pai­kat, joissa pol­te­taan pil­vee tai kokeil­laan ”lää­ki­tystä”, lait­to­masti han­kit­tuja tabuja.

Some vei aika­naan nuo­ret kaduilta. Nyt tapaa­mi­set sovi­taan puhe­li­mella ja nuo­ret kokoon­tu­vat haja­nai­sesti kau­pun­gilla. He tule­vat yhä har­vem­min jär­jes­tet­tyi­hin vapaa-ajan tiloi­hin. Jopa ammat­ti­lai­set ereh­ty­vät siksi luu­le­maan, että mei­dän kun­nassa nuo­rilla ei ole päih­deon­gel­maa. Se on huo­mattu Wauto-toi­min­nassa eri puo­lilla maata.

– Niin meille ker­ro­taan, kun jut­te­lemme nuo­ri­so­työn­te­ki­jöi­den kanssa pie­nillä paik­ka­kun­nilla. Viemme hei­dät kat­so­maan, mitä tapah­tuu hie­man syr­jem­mällä. Kiltti tyttö, joka käy nuo­ri­so­ta­lolla, onkin siellä mukana vii­na­ral­lissa. Se tulee järkytyksenä.

Päih­tei­den käyttö voi tulla ilmi kou­lussa, kun nuori ei jaksa opis­kella, tulla kou­luun tai edes nousta ylös sängystä.

– Koulu on kuor­mit­tu­nut, eikä tilan­tee­seen aina pys­tytä puut­tu­maan. Jos­kus van­hem­mat­kaan eivät jaksa aut­taa tai välitä siitä, mitä nuori tekee. Kukaan ei tun­nista ongel­maa tai puutu huu­mei­den käyt­töön. Nuori jää ja jät­täy­tyy pal­ve­lu­jen ulkopuolelle.

Luottamukselliset suhteet aikuisiin ovat tärkeitä

Nuo­ret salaa­vat huu­me­ko­kei­lut, koska he eivät luota aikui­siin, Minna Lah­tela väit­tää. Yhteis­kunta on muut­tu­nut. Nuo­rilla on entistä vähem­män taval­li­sia aikui­sia elä­mäs­sään, joi­den kanssa he voi­vat jutella. Suvut on pie­nen­ty­neet, van­hem­mat kii­rei­siä. Mitä enem­män ongel­mia nuo­relle ker­tyy, sitä har­vem­maksi taval­li­set aikui­set käy­vät. Nuo­ret koh­taa­vat aikui­sia lähinnä eri roo­leissa, esi­mer­kiksi opet­ta­jana tai valmentajana.

Nuo­ret hätis­te­tään pois kaup­pa­kes­kuk­sista, huol­toa­se­milta ja mar­ket­tien tuu­li­kaa­peista. Heitä kat­so­taan vihai­sesti ja vähek­syen, Lah­tela kuvaa. Luot­ta­mus aikui­siin hiipuu.

Nuo­ret eivät uskalla ker­toa huu­meista, koska he pel­kää­vät seu­rauk­sia. He eivät tule nuo­ri­so­pal­ve­lui­hin, joissa käräh­tä­mi­nen uhkaa. Nuo­ri­so­työssä on tehty las­ten­suo­je­lu­la­kiin noja­ten lin­jauk­sia, jotka vel­voit­ta­vat nuo­ri­so­työn­te­ki­jöitä teke­mään las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen heti, kun he tapaa­vat ja jopa epäi­le­vät päih­tei­den käyttöä.

Nuori jää yksin asiansa kanssa ja kokee entistä enemmän epäluottamusta aikuisiin.

– Nuo­ri­so­ti­loissa on nol­la­to­le­ranssi päih­teille. Ilmoi­tus las­ten­suo­je­luun läh­tee saman tien, sillä nuo­ri­so­työn­te­kijä pel­kää vir­ka­vir­hettä. Aja­tus on, että asia kuu­luu las­ten­suo­je­lulle, joka on muu­ten­kin kuor­mit­tu­nut. Nuori jää yksin asiansa kanssa ja kokee entistä enem­män epä­luot­ta­musta aikui­siin. Sil­loin on vai­kea kuvi­tella, että nuori moti­voi­tuu yhteis­työ­hön aikuis­ten kanssa ja haluaa ottaa tukea vastaan.

Lah­tela toi­voo, että viran­omais­ten ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta ei tul­kit­taisi yli. Tilan­netta pitäi­si­kin tar­kas­tella sillä perus­tella, mil­loin lapsi vaa­ran­taa ter­vey­tensä tai hen­kensä, hän sanoo. Jos nuori kii­peää puu­hun, harva soit­taa las­ten­suo­je­lu­vi­ran­omai­selle, että nuo­ren henki on vaa­rassa, Lah­tela antaa esi­mer­kin. Päih­teet ovat näkyvä oire ongel­masta, har­voin itse ongelma.

– Nuo­ret toi­vo­vat, että he voi­si­vat ker­toa jol­le­kin asiois­taan ja esi­mer­kiksi huu­me­ko­kei­luis­taan ilman pel­koa, että he jou­tu­vat heti las­ten­suo­je­lun asiak­kaaksi. Se lisäisi luot­ta­musta aikui­siin. Nyt nuo­ria putoaa tur­haan pal­ve­lu­jen ulkopuolelle.

Tietoa ja herkkyyttä kuunnella

Anna Kui­va­nen havah­tui nuor­ten huu­meon­gel­maan tyt­tä­ren kuo­le­man jäl­keen. Hän on ker­to­nut aiheesta avoi­mesti Face­boo­kissa. Hän alkoi saada yhtey­den­ot­toja muilta huu­meille lap­sensa menet­tä­neiltä sekä nuo­rilta, jotka ovat itse tai joi­den kaveri on koukussa.

– En tien­nyt, mil­lai­nen kan­na­bi­son­gelma nuo­rilla on myös täällä Orivedellä.

Lin­tu­ko­toja ei enää ole, hän sanoo. Nuo­ret elä­vät eri­lai­sessa maa­il­massa kuin aikui­set nyt tai omassa nuo­ruu­des­saan. Huu­meita liik­kuu pal­jon, ja kave­rit­kin niitä kokeilevat.

Kui­va­nen toi­voo, että kou­lut ja ter­vey­den­huolto herää­vät tilan­tee­seen. Enni oireili voi­mak­kaasti, kärsi ahdis­tuk­sesta ja jou­tui muun muassa sai­raa­laan alko­ho­li­myr­ky­tyk­sen takia. Kui­va­nen sanoo, että siellä tai mis­sään muu­al­la­kaan ei tehty huu­me­seu­laa. Tyttö oli alko­ho­lin käy­tön vuoksi las­ten­suo­je­lun asia­kas ylä­as­teella. Tyttö haki ja sai muun muassa kes­kus­te­lua­pua, mutta tuliko siellä ilmi huu­mei­den käyttö, sekin on äidille arvoitus.

– En tiedä, tie­sikö kukaan Ennin asioita hoi­ta­nut huu­meista. Jos tiesi, se ei tul­lut minulle asti. Tie­dän, että Enni osasi salata asian. Esi­mer­kiksi muu­tama päivä ennen tytön kuo­le­maan hänet tavan­nut psy­ko­logi kehui, miten päih­de­vas­tai­nen Enni on.

Tyttö teki höl­möyk­siä ja jäi niistä kiinni, Kui­va­nen ker­too. Kotona tytön oireilu näytti mur­ro­siän myrs­kyiltä, kun muuta seli­tystä ei ollut. ”Älä kysele, vittu kun ahis­taa, niin ahdis­taa”, ”te ette ymmärrä”, ”anna mun nuk­kua” tyttö vas­taili kysymyksiin.

– Nyt tie­dän, että kan­na­bis voi aiheut­taa ahdis­tusta. Se saat­toi joh­tua myös salai­suu­desta, joka häntä pai­noi. Pal­jon kysy­myk­siä on auki.

Kui­va­nen koros­taa, että hän ei syyl­listä ketään Ennin koh­ta­losta. Hän itse­kään ei näh­nyt. Sen sijaan hän toi­voo, että van­hem­mat ja nuo­ria työs­sään koh­taa­vat ymmär­tä­vät, miten yleistä nuor­ten huu­mei­den­käyttö on. Huu­meista on tul­lut monille nuo­rille osa elä­mää, uusi nor­maali, Kui­va­nen sanoo.

– Jos nuori alkaa oireilla, vii­meis­tään sil­loin pitäisi tar­kas­taa, ovatko huu­meet kuvassa mukana.

Tosin sil­loin ollaan jo myö­hässä. Asiaa pitää päästä käsiksi pal­jon, pal­jon aiemmin.

– Toi­von, että ammat­ti­lai­sille anne­taan kei­noja puut­tua huu­mei­siin jo kokei­lu­vai­heessa ja mie­lui­ten sitä ennen.

Jaana Lai­ti­nen

 

Kannabis – vaarallisempaa kuin halutaan uskoa

Kan­na­bis on eni­ten käy­tetty huume Suo­messa. Sitä käyt­tää vuo­den aikana kuusi pro­sent­tia ihmi­sistä. Se on noin 200 000 suomalaista.

Useim­mat käyt­tä­vät kan­na­bista sil­loin täl­löin. Noin 5 000–6 000 ihmistä käyt­tää sitä päi­vit­täin. Käyt­tä­jät ovat eri-ikäi­siä ja eri sosiaaliryhmistä.

Tie­dot ovat Ter­vey­den- ja hyvin­voin­nin­lai­tok­sen päih­de­ky­se­lystä. Luvut ovat vuo­delta 2014 ja vas­taa­jat 15–69-vuotiaita.

Kan­na­bik­sen käyttö on lisään­ty­nyt voi­mak­kaasti 90-luvulta läh­tien. Sitä on entistä hel­pom­min saatavilla.

Kan­na­bista pide­tään melko vaa­rat­to­mana huu­meena. Sitä käsi­tystä levit­tä­vät aina­kin kan­na­bik­sen käy­tön lail­lis­ta­mista vaa­ti­vat. Luo­tet­ta­vaa tie­toa kan­na­bik­sen vai­ku­tuk­sista on vai­kea saada.

Huu­meista irti ‑yhdis­tys on jul­kais­sut Kan­na­bis­vih­kon, johon se on koon­nut tut­ki­mus­tie­toa aineen vaikutuksista.

Sen mukaan kan­na­bis vai­kut­taa ihmi­siin eri tavoin. On mah­do­tonta etu­kä­teen sanoa, miten itse tai joku muu sii­hen rea­goi. Ongelma on myös se, että kan­na­bik­sen tajun­taan vai­kut­ta­van THC:n pitoi­suus on kas­va­nut. Kan­na­bik­sesta on tul­lut entistä vah­vem­paa. Se lisää koke­mat­to­mien käyt­tä­jien ja suur­ku­lut­ta­jien riskejä.

Keskushermosto lamaantuu

Kan­na­bik­sen välit­tö­mistä vai­ku­tuk­sista ylei­sin on kes­kus­her­mos­ton toi­min­nan heik­ke­ne­mi­nen. Se tuot­taa ren­tou­den ja mie­li­hy­vän tun­teen. Joil­le­kin taas aine aiheut­taa ahdistusta.

Usein ja suu­ria annok­sia käyt­tävä voi kokea äkil­li­sen ahdis­tus- tai seka­vuus­ti­lan tai hän voi käyt­täy­tyä väkivaltaisesti.

Akuutti päih­ty­mys­tila on kak­sio­sai­nen. Ensin tule­vat fyy­si­set oireet: hui­mausta, pai­neen tun­netta päässä. Sil­mät punoit­ta­vat ja aris­ta­vat valoa. Käy­tös muut­tuu puhe­li­aaksi ja hil­peäksi. Toi­sessa vai­heessa vajaan tun­nin kulut­tua fyy­si­set oireet mene­vät ohi. Ais­ti­ko­ke­muk­set kir­kas­tu­vat, päih­ty­nyt kokeen rau­haa, ren­toutta, yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­netta ja luo­vuutta. Se kes­tää kol­mi­sen tuntia.

Kan­na­bis­päih­ty­mys hait­taa etäi­syyk­sien ja nopeuk­sien arvioin­tia. Lii­ken­teessä päih­ty­nyt voi tehdä koh­ta­lok­kaita virheitä.

Kun kan­na­bista pol­te­taan, ris­kiä veren­kier­ron tai hen­gi­tyk­sen pysäh­ty­mi­sestä ei ole.

Muisti heikkenee, passiivisuutta

Jos kan­na­bik­sen käyttö jat­kuu vuo­den tai kaksi, THC:tä alkaa ker­tyä kehoon. Sil­loin kan­na­bik­sen aiheut­tama pas­sii­vi­suus syve­nee ja muut­tuu pysy­väksi. Käyt­täjä ei tun­nista omaa passiivisuuttaan.

Pit­kä­ai­kai­nen kan­na­bik­sen­käyttö voi aiheut­taa saman­lai­sia oireita kuin masen­nus: vetä­mät­tö­myyttä, ruo­ka­ha­lun muu­tok­sia, sosi­aa­lista eris­ty­mistä, hen­ki­sen toi­min­nan häiriöitä.

Ongel­mia tulee kotona, työ­pai­kalla tai koulussa.

Kan­na­bik­sen tapa­käyt­tä­jien riski sai­ras­tua skit­so­fre­ni­aan on kak­sin­ker­tai­nen ver­rat­tuna muu­hun väes­töön. Riski on sitä suu­rempi, mitä nuo­rem­pana käyttö on alka­nut ja mitä run­saam­paa käyttö on ollut.

Kan­na­bis voi aiheut­taa myös psy­koo­sin oireita.

Kauan kes­tä­nyt kan­na­bik­sen­käyttö hei­ken­tää muis­tia ja tark­kaa­vai­suutta. Ei tie­detä, pysy­vätkö oireet vai pois­tu­vatko ne, jos käyttö lope­te­taan. Joka tapauk­sessa oireita näkyy jopa vuosi sen jälkeen.

Riski etenkin nuorille ja sydänsairaille

Kan­na­bik­sesta on hait­taa eri­tyi­sesti nuo­rille. Pit­kä­ai­kai­nen ja run­sas käyttö voi muut­taa aivo­jen raken­netta pysyvästi.

Ajan kanssa aine ei tuota enää mie­li­hy­vää vaan tus­kai­suutta, ahdis­tusta ja vainoharhaa.

Kan­na­bik­sen pit­kä­ai­kai­nen polt­ta­mi­nen aiheut­taa samoja oireita ja sai­rauk­sia kuin tupa­kointi: esi­mer­kiksi jat­ku­vaa yskää tai keuhkoputkentulehduksia.

Eri­tyi­sen vaa­ral­lista kan­na­bis on sydän­sai­raille. Se vai­kut­taa veren­kier­toon ja nos­taa sydän­koh­tauk­sen riskiä.

Kan­na­bis aiheut­taa psyyk­kistä ja fyy­sistä riip­pu­vuutta. Fyy­si­set vie­roi­tusoi­reet mene­vät ohi vii­kossa. Uni­häi­riöt voi­vat jat­kua muu­ta­man viikon.

Lähde:

Kan­na­bis­vihko. Irti Huu­meista ry