Sosiaaliohjaaja Tytti Karttunen ja sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara hoitavat kahdestaan koko Hailuodon kunnan sosiaalityön asiakastyön vauvasta vaariin.

 

 

Perjan­tai­aa­muna 17. hel­mi­kuuta sosi­aa­li­työn­te­kijä Sirpa Salmivaara tulee puoli kah­dek­san lau­talla Hailuotoon. Pari päi­vää aikai­sem­min Hailuotoon joh­ta­valla jää­tiellä sat­tui jäi­hin upon­neen työ­ko­neen pelas­tus­töissä ihmis­hen­gen vaa­ti­nut onnet­to­muus, jonka seu­rauk­sena jää­tie sul­jet­tiin lopullisesti.

– Sillasta on puhuttu pit­kään, ehkä hanke akti­voi­tuu tämän surul­li­sen tapauk­sen jäl­keen, Salmivaara pohtii.

Vajaa puo­len tun­nin laut­ta­mat­kan jäl­keen Salmivaara ajaa 18 kilo­met­riä työ­pai­kal­leen kun­nan­ta­lolle. Oulun edus­talla sijait­se­van Hailuodon luon­nolle ovat omi­nai­sia jäkä­lä­poh­jai­set män­ni­köt. Nyt tietä reu­nus­ta­vat puh­taan val­keat lumi­ki­nok­set. Saaren läpi kul­ke­van pää­tien pituus on 30 kilo­met­riä ja kun­nan­talo on sen varrella.

Tien pää­te­pis­teessä on Marjaniemi, jossa on 1871 raken­nettu majakka, kalas­tus­sa­tama ja van­hat punai­set kalas­ta­ja­mö­kit sekä hotelli. Horisontissa jää­ty­nyt meri yhtyy taivaaseen.

Saarella kaikki tuntevat kunnan harvat virkailijat.

Salmivaara on vajaa tuhan­nen asuk­kaan Hailuodon vas­taava sosi­aa­li­työn­te­kijä. Hänen työ­pa­ri­naan on sosi­aa­lioh­jaaja Tytti Karttunen. Naiset hoi­ta­vat kah­des­taan kai­ken sosi­aa­li­työn asia­kas­työn. Salmivaara tekee Hailuodossa yhden fyy­si­sen työ­päi­vän ja puo­lik­kaan etä­päi­vän vii­kossa. Muulloin hän toi­mii Jokilaaksojen rei­lun vuo­den toi­mi­neen sosi­aali- ja krii­si­päi­vys­tyk­sen yksi­kön pääl­lik­könä Oulaisissa. Karttunen asuu Hailuodossa ja tekee täyttä työpäivää.

– Minulla on puhe­lin aina auki ja voin peri­aat­teessa etä­päi­vinä aut­taa, vaikka olen toi­sessa työssä. Hailuodon kunta ja perus­tur­va­joh­taja tie­tä­vät, että jos pitää tehdä kii­reel­li­siä vir­ka­toi­mia, yhteys minuun on saa­ta­vissa Tytti Karttusen kautta. Oma orga­ni­saa­tioni tie­tää, että minulla on sivu­toi­mi­lupa ja kun teen jak­so­työtä, tämä kah­den viran hybri­di­malli on yli­pää­tään mah­dol­li­nen, Salmivaara kertoo.

Salmivaaran mie­lestä hyvin­voin­tia­lueille siir­ryt­täessä on hyvä poh­tia luo­via tapoja tuot­taa pal­ve­luja. Hybridimallissa on mah­dol­li­suuk­sia moneen. Nämä oli­vat taus­talla, kun Salmivaara aloitti työnsä Hailuodossa viime marraskuussa.

– Soitin perus­tur­va­joh­ta­jalle ja kysyin, voinko aut­taa heitä sitou­tu­malla täl­lai­seen. Koska Hailuodossa puut­tui pätevä sosi­aa­li­työn­te­kijä, hän suos­tui heti. Perusturvajohtajalla oli roh­keutta läh­teä tuot­ta­maan pal­ve­luja epä­tyy­pil­li­sellä tavalla.

Salmivaara uskoo, että se tapa, miten he toi­mi­vat tuot­taes­saan pie­neen kun­taan pal­ve­luja, voi olla toi­miva myös hyvinvointialueella.

– Meidän hyvin­voin­tia­lu­eemme eli Pohjois-Pohjanmaan asu­kas­pohja on noin 413 000 ja Hailuodon vajaa 1 000. Kysymys kuu­luu, miten tämä tuhan­nen ihmi­sen oikeus ammat­ti­tai­toi­seen pal­ve­luun säi­lyy. Se pitää olla sel­lai­nen tapa, että se tun­tuu teki­jästä hyvältä ja on mie­le­käs pal­ve­lun kohteellekin.

Työtapa vaatii ennakoitavuutta

Tänä aamuna sosi­aa­lioh­jaaja Tytti Karttunen käväi­see Hailuodon kes­kus­tassa sijait­se­valla Seo-huol­toa­se­malla, jossa toi­mii myös Matkahuolto.

Tytti Karttunen jutut­taa Seon huol­toa­se­man kah­vi­par­la­ment­tiin kokoon­tu­neita Eero Smediä, Sauli Haapalaa ja Pentti Kittilää. Kuva: Nina Susi

Kahdeksalta kylän mies­ten aamu­par­la­mentti kokoon­tuu tapansa mukaan kah­vi­ku­pin äärelle pui­maan ajan­koh­tai­sia asioita, ja Karttunen istah­taa het­keksi mies­ten seuraan.

Siinä missä sosi­aa­li­toi­mis­tolla luo­daan hyvin­voin­tia vir­ka­mies­työnä, aamu­par­la­mentti var­mis­taa luo­mu­ver­kos­to­jen kautta hyvin­voin­tia kun­ta­lais­ten kes­kuu­dessa. Jos joku ei ole tul­lut pai­kalle, aamu­par­la­mentti huolestuu.

Helsingistä Hailuotoon muut­ta­nut Karttunen aloitti myös työnsä viime mar­ras­kuussa. Kun Salmivaara tulee Hailuotoon, Karttunen on teh­nyt hänelle hyvissä ajoin säh­köi­sen kalen­te­rin päi­vän töistä.

– Se, että tämä mei­dän sys­tee­mimme voi onnis­tua, vaa­tii enna­koi­ta­vuutta. Ajankäytöllisesti tämä on opti­maa­li­nen tapa toi­mia. Minun työ­ai­kani ei muu­ten riit­täisi oikein mihin­kään. Tytillä on valta täyt­tää minun työ­ai­kani hyvin pit­källe ja luo­tan sii­hen, Salmivaara sanoo.

Meren keskellä asuminen luo omat haasteensa.

Muutaman ker­ran kuussa he teke­vät useita tapaa­mi­sia sisäl­tä­vän työ­päi­vän Oulussa. Tunnin-parin takia ei Hailuodosta kan­nata Ouluun läh­teä. Pelkkiin edes­ta­kai­siin mat­koi­hin menee noin 2,5 tuntia.

Tytti Karttunen työs­ken­teli kym­me­nen vuotta Helsingissä akuu­tin krii­si­työn liik­ku­vassa yksi­kössä ja työ­hön kuu­lui äkil­lis­ten krii­si­ti­lan­tei­den jäl­keen annet­tava psy­ko­so­si­aa­li­nen tuki.

– Työni Hailuodossa on hyvin eri­laista mutta olen työ­urani aikana pyö­ri­tel­lyt näitä asioita pal­jon, joten ne ovat tut­tuja. Olen tot­tu­nut pari­työs­ken­te­lyyn. Kun Sirpa tulee tänne toi­mis­tolle ker­ran vii­kossa, on ihan mie­le­töntä, kun saamme toteut­taa pari­työs­ken­te­lyä ja olla tosi tii­viisti yhdessä. Sirpa tuo tur­van tun­netta ja sitä tie­to­tai­toa, mitä hänellä on, Karttunen innostuu.

Kanssakäyminen pienessä kunnassa välitöntä

Pari vuotta sit­ten val­mis­tu­neessa Hailuodon uudessa kun­nan­ta­lossa on sei­nät­tö­mät toimistotilat.

Sosiaalityöntekijällä ja sosi­aa­lioh­jaa­jalla on kui­ten­kin oma työ­huone, jonka työ­pöy­dän taakse he istuu­tu­vat. Aamun ensim­mäi­senä teh­tä­vänä Karttunen ja Salmivaara sel­vit­ti­vät las­ten­suo­je­luil­moi­tusta ja käy­vät puhe­lin­kes­kus­te­lua ilmoi­tuk­sen teki­jän kanssa.

Pian sen jäl­keen he siir­ty­vät vam­mais­pal­ve­lun puo­lelle ja alka­vat poh­tia kuljetuspalvelupäätöksiä.

Salmivaara ottaa vas­taan las­ten­val­vo­jan asioita. Hän on pyy­tä­nyt tulo­liit­teitä ja toi­vo­muk­sia tapaa­mis­so­pi­muk­sesta. Listalla on myös sosi­aa­li­huol­lon mukai­sen pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nista päättäminen.

Yksi olen­nai­nen osa Karttusen ja Salmivaaran työtä on ker­ran kuussa pidet­tä­vät moniam­ma­til­li­set yhteis­työ­pa­la­ve­rit SAS-ryh­män (sel­vitä, arvioi, sijoita) kanssa. Mukana kokouk­sessa ovat perus­tur­va­joh­taja, senio­ri­neu­vo­lan hoi­taja, sai­raan­hoi­ta­jat tehos­te­tusta pal­ve­lua­su­mi­sesta sekä koti­hoi­dosta sekä van­hus­työstä vas­taava sairaanhoitaja.

– Käsittelemme asu­mi­s­asioita ja kaik­kea, mitä tulee esille. Esimerkiksi miten toi­mimme, kun tulee kuo­li­nil­moi­tuk­sia. Tarpeen mukaan jär­jes­tämme mah­dol­li­sim­man nopeasti koti­käyn­tejä moniam­ma­til­li­sesti. Meidän tii­miys on toi­mi­nut tosi hyvin, toi­mimme lon­ke­ro­mai­sesti ja autamme toi­siamme, ker­too kokouk­sen puheen­joh­ta­jana toi­miva van­hus­työstä vas­taava Rauni Koppelo.

 

Tytti Karttunen ja Sirpa Salmivaara kokoon­tu­vat yhtei­sessä toi­mis­tossa ker­ran vii­kossa. Kuva: Nina Susi

Lounaan Karttunen ja Salmivaara naut­ti­vat Kahvila Lomassa. Usein he syö­vät omia eväitä työ­pai­kal­laan, sillä kun­nan­ta­lolla ei ole ravintolaa.

Pienelle kun­nalle on omi­naista sekin, että kun­nan har­vat vir­kai­li­jat tun­ne­taan ja kans­sa­käy­mi­nen kun­ta­lais­ten on kanssa väli­töntä. Lounaspöydässä syn­tyy jut­tua Hailuotoon vasta muut­ta­neen hen­ki­lön kanssa. Etätyö voi mah­dol­lis­taa muu­ton Hailuotoon, mikä hou­kut­te­lee eten­kin ihmi­siä, joilla on suku­lais­suh­teita saarella.

Kohtaamisen tärkeys

Iltapäiväksi sovittu toi­meen­tu­loa­siak­kaan tapaa­mi­nen peruun­tuu asiak­kaan toi­mesta. Toinen toi­meen­tu­lo­asia­kas kyse­lee vuo­kra­räs­tien hoitamisesta.

– Saarella on pal­jon mat­kai­luun liit­ty­vää yri­tys­toi­min­taa. Koronapandemia on aja­nut yrit­tä­jiä Kelan perus­toi­meen­tu­lon äärelle. Ylipäätään pie­ny­rit­tä­jät ovat tiu­koilla monesta suun­nasta, mutta jos yrit­tä­mi­sen mah­dol­li­suus menee, niin ollaan tosi han­ka­lassa tilan­teessa, Salmivaara pohtii.

Kelan pal­ve­lut kävi­vät saa­ressa ennen pai­kan päällä, samoin työ­voi­ma­hal­lin­non palvelut.

– Nyt nämä pal­ve­lut ovat pois­tu­neet täältä niin kuin monesta Hailuotoa isom­mas­ta­kin kun­nasta. Kohtaamiset mene­vät etääm­mälle ja muut­tu­vat hyvin persoonattomiksi.

Tytti Karttunen pitää tär­keänä laa­du­kasta koh­taa­mista asiak­kai­den kanssa. Sen ei tar­vitse olla perin­tei­sen virkamiesmäinen.

– Sanon joka iki­selle asiak­kaalle: muista, että olet riit­tävä, arvo­kas ja ainut­laa­tui­nen. Kun olemme käy­neet kysy­mys­pat­te­ris­ton läpi asiak­kaan kanssa, yllä­tän hänet jol­lain hen­ki­lö­koh­tai­sella kysy­myk­sellä. Se voi olla vaikka, että oletko muis­ta­nut syödä. Kuinka vähällä voimme saada mak­si­maa­li­sia tulok­sia, kun otamme käyt­töön työ­vä­li­neitä, joita me jokai­nen voimme halu­tes­samme käyt­tää. Se ei ole minulta työn­te­ki­jänä pois.

Asiakastyötä myös etäyhteyden kautta

Virka-aikana Karttusella on aina muka­naan hätä­kes­kuk­seen yhdis­tetty Virve-puhe­lin ja viran­omais­pu­he­lin, johon on yhdis­tetty kaikki sosi­aa­li­puo­len pal­ve­lut. Akuutteina tule­vat kuo­le­man tapauk­set ja krii­si­työ. Kriisityöhön Karttunen vas­taa ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöi­den kanssa.

– Virka-ajan ulko­puo­lella esi­mer­kiksi vii­kon­lop­pui­sin las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­set tai huoli-ilmoi­tuk­set mene­vät Oulun sosi­aali- ja kriisipäivystykseen.

Hailuodossa ei tällä het­kellä ole yhtään kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tua lasta eikä yhtään las­ten­suo­je­lun sijais­per­heessä ole­vaa, Karttunen mainitsee.

Karttunen saa hoi­taak­seen akuu­tin tilan­teen. Ikäihminen, jonka lii­kun­ta­kyky on men­nyt huo­noksi, haluaa luis­kan rappusille.

Kun roo­leja alkaa olla lii­kaa, Karttunen ja Salmivaara miet­ti­vät tar­vi­tessa osit­taista ostopalvelua.

Karttunen on saa­nut pal­jon tukea Pohjoinen las­ten­suo­jelu- hank­keen kautta esi­mer­kiksi, jos eteen tulee haas­tava tilanne ja Salmivaara ei ole töissä.

– Sitä kautta olen kes­kus­tel­lut Teams-yhtey­dellä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kanssa ja saa­nut kon­sult­tia­pua. Hän on taval­laan samalla työ­noh­jaaja ja men­tori, jolle voin puhua myös omasta työs­täni. Palvelu on loistavaa.

Etäyhteys mah­dol­lis­taa myös asia­kas­työtä ja kotikäyntejä.

– Lastensuojelussa voi tulla tilanne, että Tytti menee etä­päi­vä­näni läp­pä­rin kanssa koti­käyn­nille ja avaa ruu­dun ja istut­taa minut­kin ruu­dun kautta pöy­dän pää­hän. Jos se on luon­te­vaa Tytille ja minulle, se on luon­te­vaa myös asiak­kaalle, Salmivaara kertoo.

Saumaton yhteistyö luo turvaa.

Hailuodon maa­pinta-ala on noin 200 neliö­ki­lo­met­riä ja asuk­kaat asu­vat ympäri saarta. Asiakaskäyntien pituu­det vaih­te­le­vat, joi­hin­kin koh­tei­siin saa­te­taan ajaa suun­taansa noin 20–30 minuu­tin matka.

Jos Karttunen saa puhe­lun, johon hän ei osaa vas­tata, hän voi käyt­tää Salmivaaran etä­päi­vänä myös ryhmäpuhelua.

– Liitän Sirpan samaan puhe­luun ja olemme kol­mes­taan rat­ko­massa asiaa saman­ai­kai­sesti. Tämä on erit­täin toi­mi­vaa. Asioita ei tar­vitse sil­loin jät­tää odot­ta­maan, mikä on aina kulut­ta­vaa, Karttunen sanoo.

Turvan tun­netta ja työssä jak­sa­mista lisää myös se, että Karttusella ja Salmivaaralla synk­kaa ja heillä on sau­ma­ton huu­mo­rilla höys­tetty yhteistyökuvio.

– Sirpalla on lisäksi ihan mie­le­tön resi­lienssi ja työ­ka­lu­pakki. Se antaa tur­van tun­netta, kun minun työni on niin moni­puo­li­nen. Tiedän, että Sirpalla on vankka työ­ko­ke­mus ja roh­keus, ja se lisää ehdot­to­masti myös työ­hy­vin­voin­tia, Tytti Karttunen kertoo.

Tänään ilta­päi­vällä nai­set soit­ta­vat Helpdeskiin tie­to­tek­niik­kaon­gel­mien takia.

– Suuri ongelma meillä on käyt­tö­jär­jes­tel­mämme. Kovin moni mei­dän alal­lamme ei voisi kuvi­tella tilan­netta, että kun tulet uuteen työ­paik­kaan, etkä osaa käyt­tää ohjel­maa, ei sitä osaa käyt­tää kukaan muu­kaan. Pienessä kun­nassa tämä on mahdollista.

Kaikki viisaus ei ole isoissa organisaatioissa

Tytti Karttunen on viih­ty­nyt Hailuodossa hyvin. Meren kes­kellä asu­mi­nen luo tosin omat haas­teensa: kun tuu­lee tai myrs­kyää, sen kyllä tun­tee. Toisaalta puh­das luonto on plussaa.

Karttusen käsien kautta menee pal­jon kun­ta­lais­ten tär­keitä asioita, mutta hän ei pohdi niitä enää työ­ajan jälkeen.

– En suostu otta­maan tästä omaa elä­män­ta­paa. Vaatii kyl­mä­her­moi­suutta tun­nus­taa, että tämä on vaan työtä. Vapaa-aikana käyn kylän nais­ten kanssa jum­palla ja aloi­tin uudes­taan kuntonyrkkeilyn.

Kun tulee pie­neen kun­taan, missä työn­kuva on laaja ja lavea, luo­vuus on vält­tä­mä­tön. Mitä isompi orga­ni­saa­tio, sitä tiu­kem­mat nor­mit, joista ei lipsuta.

– Olen luova ihmi­nen ja minulla oli Helsingissä koko ajan panii­kin­omai­nen tunne, että mil­loin huo­maan luo­vuu­den lop­pu­van, Karttunen toteaa.

Hän uskoo, että juuri se ajoi hänet pois Helsingistä.

– Jos luo­vuus tape­taan, et pysty enää vas­taa­maan asiak­kai­den tar­pei­siin. Sinusta tulee jäykkä ja arka, jol­loin työn teke­mi­nen muut­tuu hir­vit­tä­vän ras­kaaksi ja uuvut­ta­vaksi. Asiakas tun­tee sen nahois­saan. Jos työn­te­ki­jät aje­taan nurk­kaan, on asiak­kaita vai­kea koh­data ja moni uupuu.

Mikä pahinta, sil­loin väl­tel­lään koko ajan jotain ole­tet­tua virhettä.

– Virheitä ei saa tehdä, sil­loin vii­meis­tään rip­peet luo­vuu­desta ja työn teke­mi­sen ilosta on tapettu, Salmivaara jatkaa.

Kaikki pro­fes­sio­naa­li­nen vii­saus ei ole hei­dän mie­les­tään isoissa tai eri­kois­tu­neissa organisaatioissa.

– Esimiesten suun­taan sanon, että otta­kaa työn­te­ki­jät mukaan oikeasti teke­mään eikä vaan näen­näi­sesti! On mie­le­tön voi­ma­vara, jos orga­ni­saa­tio kun­nioit­taa työn­te­ki­jöitä ja antaa hei­dän lois­taa ja tehdä sitä, missä he ovat hyviä. Meidän alamme ammat­ti­taito on pit­källe vie­tyä osaa­mista, näke­mystä ja kokemusta.

Henkilöstöjohtaminen on tär­keää kai­ken ikäis­ten kes­kuu­dessa, jotta ihmi­set pysy­vät ute­liaina ja ote omaan teke­mi­seen pysyy hyvänä.

– Olen ollut 33 vuotta sosiaali­alalla töissä ja se, miksi halusin Hailuotoon, liit­tyy soli­daa­ri­suu­teen. Haluan sanoa, että olkaa soli­daa­ri­sia ja aja­tel­kaa toi­sianne. Kun menemme kohti hyvin­voin­tia­luetta ja puhumme koko ajan leveäm­mistä har­tioista, ajat­te­len sitä vah­vasti osana amma­til­lista soli­daa­ri­suutta. Ajattelen, että minulla voisi nyt olla varaa antaa aikaa sille hyvälle, mitä itse olen saa­nut, Salmivaara sanoo.

Työpäivän jäl­keen Salmivaaran on oltava laut­ta­ran­nassa 10 minuut­tia ennen lau­tan lähtöä.

– Vaikka laut­ta­mat­kasta voi tulla mie­leen kesä ja loma, on siitä myrs­kyi­sellä säällä roman­tiikka kau­kana. Lauttamatkat on teh­tävä, oli sää mil­lai­nen hyvänsä, Salmivaara sanoo.

Vilkasta saarielämää

Oulun edus­talla sijait­seva Hailuoto on Perämeren suu­rin saari ja vajaan 1 000 asuk­kaan kunta. Kesäisin saa­ren asu­kas­luku tuplaantuu.

Saari on tun­nettu myös perin­ne­neule luo­to­lai­sesta sekä Bättre folk ‑fes­ti­vaa­leista. Saari on valittu ainoana koko­nai­sena kun­tana yhdeksi Suomen 27 kan­sal­lis­mai­se­masta. Saaren maa­pinta-ala on noin 200 km², koko pinta-ala meri­neen on noin 1 000 km².

Maksuton auto­lautta lii­ken­nöi ympä­ri­vuo­ti­sesti Oulunsalosta Hailuotoon.

Hailuodossa on yksi perus­koulu ja päi­vä­koti. Kunnan kir­jasto jär­jes­tää ympä­ri­vuo­ti­sesti teat­te­ria, elo­ku­via, tuo­li­jump­paa, digi­neu­von­taa, peli-iltoja ja kesä­juh­lia. Kirjastosta saa myös lai­nata lenk­ki­ka­ve­riksi Muru-koi­ran ker­ran vii­kossa. Liikuntatoimi jär­jes­tää liikuntakerhoja.

Terveydenhuollon pal­ve­lut saa­rella tuo­te­taan yhteis­työssä Pihlajalinnan kanssa.

Hailuoto kuu­luu Pohjois-Pohjanmaan hyvin­voin­tia­lu­ee­seen, joka on väes­tö­poh­jal­taan Suomen vii­den­neksi suu­rin hyvin­voin­tia­lue. Siellä työs­ken­te­lee noin 18 000 työntekijää.

Riitta Ahonen