Sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin tehdyt muutokset ovat luoneet kaksi rinnakkaista ja keskenään erilaista palvelupolkua lapsiperheille. Poluilla tarjottavat palvelut poikkeavat toisistaan ja ovat kustannuksiltaan erilaisia. Palveluissa työskentelevän henkilöstön kelpoisuusvaatimuksetkin vaihtelevat.

 

Sosi­aal­i­huolto­lain mukainen omatyön­tek­i­jä voi olla sosi­aalio­h­jaa­ja. Sosi­aal­i­huolto­lain nojal­la tehdään yhtey­de­not­to sosi­aal­i­huoltoon palve­lu­tarpeen arvioimisek­si. Las­ten­suo­jelus­sa työsken­telee lapsen asioista vas­taa­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Las­ten­suo­jelu­lakia nou­datet­taes­sa lähde­tään liik­keelle las­ten­suo­jeluil­moituk­ses­ta, ja vas­ta sen jäl­keen tapah­tuu palve­lu­tarpeen arvioin­ti.

– Lain esi­työt eivät anna juurikaan välineitä palvelupolku­jen eriyt­tämiseen, valit­telee Kun­tali­iton eri­ty­isas­iantun­ti­ja Aila Puusti­nen-Korho­nen.

– Niin­pä käytän­nössä sosi­aal­i­huolto­lain ja las­ten­suo­jelu­lain mukaisten palvelu­jen rajap­in­ta on muotoutunut kun­nit­tain hyvin vai­htel­e­vak­si.

Sosi­aal­i­huolto­lain uud­is­tuk­ses­sa siir­ret­ti­in osia las­ten­suo­jelu­lain mukai­sista palveluista suo­raan sosi­aal­i­huolto­lain mukaisik­si palveluik­si. Per­heen ei enää tarvitse olla las­ten­suo­jelun asi­akas saadak­seen apua ongelmi­in­sa, oli­pa sit­ten kysymys per­hetyöstä, tuk­i­henkilöstä tai tukiper­heistä, ver­tais­ryh­mä­toimin­nas­ta tai loman­vi­et­topalveluista.

Miten asiakkaat jakautuvat?

Las­ten­suo­jelun palvelu­jen tarpeen vähen­tämisen lisäk­si uud­is­tuk­sel­la pyrit­ti­in siihen, että lapset ja per­heet saisi­vat palvelu­ja mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa ja mata­lan kyn­nyk­sen takaa. Tavoite sinäl­lään on Puusti­nen-Korhoses­ta tietysti hyvä.

– On kokon­aan toinen kysymys, miten säädet­ty sosiaali­huoltolaki on ollut sovel­let­tavis­sa käytän­töön, hän huo­maut­taa.

Kun­tali­iton las­ten­suo­jelun kun­taky­selyssä (2017) tiedustelti­in lain­säädän­nön muu­tosten vaiku­tuk­sia kunkin vas­taa­jan organ­isaa­tioon. Vain hie­man yli puo­let vas­tan­neista arvioi, että las­ten­suo­jelu­lain ja sosi­aal­i­huolto­lain kolme vuot­ta sit­ten voimaan tulleet muu­tok­set ovat selkeitä ja hyvin tiedos­sa las­ten­suo­jelun käytän­nössä.

Puusti­nen-Korho­sen mielestä kun­nis­sa ei ole onnis­tut­tu rak­en­ta­maan riit­tävästi sosi­aal­i­huolto­lain mukaisia palvelu­ja. Las­ten­suo­jelu kan­taa edelleen suur­ta vas­tu­u­ta. Kun­nis­sa on eri­laisia käytän­töjä siitä, mil­loin asi­akkaiden voidaan kat­soa kuu­lu­van näi­den palvelu­jen piiri­in.

– Miten eroa­vat toi­sis­taan sosi­aal­i­huolto­lain mukaiset eri­tyisen tuen tarpeessa ole­vat lapset ja las­ten­suo­jelun avo­huol­lon asi­akkaana ole­vat lapset?

Mielenterveyspalveluja puuttuu

Kun­tali­iton kun­taky­se­lyn mukaan kaikissa ter­vey­den­huol­lon kar­toite­tuis­sa tutkimuk­sis­sa ja palveluk­sis­sa oli tapah­tunut heiken­nys­tä viisi vuot­ta sit­ten toteutet­tuun kyse­lyyn ver­rat­tuna. Vakavin heiken­nys kos­ki las­ten mie­len­ter­veyspalvelu­jen saatavu­ut­ta.

Kun­nat ja yt-alueet joutu­vatkin osta­maan aiem­paa enem­män ter­veyspalvelu­ja yksi­ty­isiltä palvelun­tuot­ta­jil­ta. Kyse­lyn mukaan 58 pros­ent­tia niistä ostaa per­heter­api­aa, 42 pros­ent­tia lääkäri­palvelu­ja, 41 pros­ent­tia psykologi­palvelu­ja ja 39 pros­ent­tia toim­intat­er­api­aa.

Vakavin heikennys koski lasten mielenterveyteen liittyvien palvelujen saatavuutta.

Kun aiem­mas­sa kyselyssä 63 pros­ent­tia vas­tan­neista arvioi, että las­ten mie­len­ter­veyspalvelu järjestyi tarpeen­mukaise­na kohtu­ullisel­la työmääräl­lä ja viiveel­lä tai viiveet­tä, nyt näin vas­tan­nei­den osu­us on vain 37 pros­ent­tia.

Puusti­nen-Korho­nen toteaa, että sijaishuol­lol­la, myös kiireel­lisil­lä sijoituk­sil­la kor­vataan puut­tuvia mie­len­ter­veyspalvelu­ja, eri­tyis­es­ti las­ten- ja nuorisop­syki­a­trista avo­hoitoa ja osas­to­hoitoa. Ter­vey­den­huol­los­sa on ollut pitkään hoitokäytän­tönä ohja­ta osa psyykkises­ti oire­htivista ja hyvin sairais­takin lap­sista sijaishuoltoon.

– Las­ten­suo­jelu kokee mon­esti tämän pain­os­tuk­se­na ja kan­taa suur­ta huol­ta siitä, että nämä lapset eivät saa tarvit­se­maansa apua sijaishuol­losta.

Palvelu­jär­jestelmästä puut­tuu pidem­piaikainen las­ten- ja nuorisop­syki­a­tri­nen kuntout­ta­va hoito. Sijaishuoltoratkaisun takia ter­vey­den­huol­lol­la ei ole ollut tarvet­ta eikä mie­lenki­in­toa kehit­tää sel­l­aista hoitoa.

– Las­ta ei las­tenpsyki­a­tri­as­sa hoide­ta, jos hän ei ole motivoitunut. Las­ten­suo­jelun pitää ottaa nekin lapset, joi­ta ei halu­ta muual­la hoitaa, kun heit­teillekään ei voi jät­tää.

Ohjaus­ta sijaishuoltoon perustel­laan usein kasvuolo­jen vakaut­tamisen nimis­sä. Las­ten­suo­jelu­la­ki kuitenkin velvoit­taa ter­veyskeskuk­set ja sairaan­hoitopi­irin jär­jestämään tarvit­ta­vat tutkimuk­set, hoidon ja ter­api­at las­ten­suo­jelun asi­akkaina oleville.

– Tähän asi­aan ei halua tässä maas­sa kukaan puut­tua, eivät edes valvon­tavi­ra­nomaiset, ihmettelee Puusti­nen-Korho­nen.

Tiimityö on tullut jäädäkseen

Las­ten­suo­jelu on kehit­tynyt tiim­i­työn suun­taan. Aluk­si tiimei­hin tuli sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den lisäk­si per­hetyön­tek­i­jöitä, sosi­aalio­h­jaa­jia ja johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Nyt on mukana per­heter­apeut­te­ja ja monia mui­ta ammat­ti­laisia kuten psyki­a­tri­nen sairaan­hoita­ja, sosi­aalip­sykolo­gi, las­ten­valvo­ja ja psykolo­gi.

Lastensuojelutyötä haittaa jatkuvat muutokset.


– Kaik­ki koke­muk­sis­taan ker­toneet kun­nat pitivät tiim­i­työtä hyvänä mainiten, että entiseen ei ole palu­u­ta, vaik­ka kehitet­tävääkin on, Puusti­nen-Korho­nen sanoo.

Kun­taky­se­lyn avo­vas­tauk­sis­sa tode­taan las­ten­suo­jelun joutu­van pon­nis­tele­maan saadak­seen pitää itsel­lään asiantun­te­muk­sen­sa. Muut toim­i­jat, kuten koulu ja ter­vey­den­huolto, pyrkivät määrit­tämään, mitä las­ten­suo­jelun pitäisi mil­loinkin tehdä. Ne arvioi­vat mielel­lään las­ten­suo­jelun onnis­tu­mista, vaik­ka niil­lä ei ole siihen riit­tävää kom­pe­tenssia.

Puusti­nen-Korho­nen muis­tut­taa las­ten­suo­je­lu­työtä hai­tan­neen jo 10 vuo­den ajan las­ten­suo­jelu­laki­in tehdyt jatku­vat muu­tok­set. Nykyiseen las­ten­suo­jelu­laki­in tehti­in muu­tok­sia noin 20 ker­taa ennen vuo­den 2015 suurem­paa sosi­aal­i­huolto­lain muu­tos­ta.

– Aina olete­taan työn­tek­i­jöi­den pysyvän perässä. Kun­taky­se­lyn mukaan jatku­vat lakimuu­tok­set ovat merkit­tävä kuor­mi­tustek­i­jä las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den työssä.

Markku Tasala