Jotkut ammatit kulkevat suvuissa. Minkälaisen tarinan saman perheen eri sukupolvet kertovat sosiaalialasta? Miten tarina on kehittynyt vuosikymmenten aikana?

 

 

Johanna Kallio, Helena Blomberg-Kroll ja Christian Kroll ovat tut¬≠ki¬≠neet suo¬≠ma¬≠lais¬≠ten sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n opis¬≠ke¬≠li¬≠joi¬≠den motii¬≠veja amma¬≠tin¬≠va¬≠lin¬≠nal¬≠leen. Tutkimustuloksista jul¬≠kais¬≠tiin Yhteiskuntapolitiikka-leh¬≠dess√§ 5‚Äď6/2021 artik¬≠keli, josta ilme¬≠nee kolme motii¬≠vi¬≠ry¬≠p√§st√§. Yleisin on ideo¬≠lo¬≠gi¬≠nen ja sis√§i¬≠nen halu vai¬≠kut¬≠taa yhteis¬≠kun¬≠nal¬≠li¬≠siin ep√§¬≠koh¬≠tiin, toi¬≠sena ulkoi¬≠set uraan liit¬≠ty¬≠v√§t odo¬≠tuk¬≠set kuten hyv√§t ty√∂l¬≠lis¬≠ty¬≠mis¬≠mah¬≠dol¬≠li¬≠suu¬≠det ja mah¬≠dol¬≠li¬≠suus saada amma¬≠til¬≠li¬≠nen p√§te¬≠vyys. Kolmantena moti¬≠voi¬≠vana teki¬≠j√§n√§ tule¬≠vat omat koke¬≠muk¬≠set sosi¬≠aa¬≠li¬≠sista ongel¬≠mista ja autet¬≠ta¬≠vana olemisesta.

Työn mie­lek­kyys, moni­puo­li­suus ja kiin­nos­ta­vuus tun­tu­vat ole­van opis­ke­li­joille tär­keäm­piä kuin palk­kaus ja ura­ke­hi­tyk­sen mah­dol­li­suu­det. Halu aut­taa huono-osai­sia ja tehdä työtä sosi­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den, ihmis- ja tasa-arvon puo­lesta sekä lisätä hyvin­voin­tia innoit­ta­vat opis­ke­li­joita ja ennus­ta­vat työ­hön sitou­tu­mista ja työssä jaksamista.

Vahvistuvatko n√§m√§ tuo¬≠reen tut¬≠ki¬≠muk¬≠sen tulok¬≠set, jos sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠jyys ja sosi¬≠aa¬≠lioh¬≠jaa¬≠juus ovat yli¬≠su¬≠ku¬≠pol¬≠vi¬≠sia? ‚ÄĚMarinoituvatko‚ÄĚ sosiaali¬≠alan ammat¬≠ti¬≠lais¬≠ten lap¬≠set sosiaali¬≠alan arvo¬≠maa¬≠il¬≠massa niin, ett√§ sis√§is¬≠t√§¬≠v√§t alt¬≠ruis¬≠ti¬≠set ja ideo¬≠lo¬≠gi¬≠set motii¬≠vit omassa amma¬≠tin¬≠va¬≠lin¬≠nas¬≠saan? Ovatko ura¬≠ke¬≠hi¬≠tyk¬≠set saman¬≠kal¬≠tai¬≠sia? Miten amma¬≠tin¬≠va¬≠lin¬≠taa ja yhteist√§ amma¬≠til¬≠li¬≠suutta k√§si¬≠tel¬≠l√§√§n perheiss√§?

Talentia-leh­dessä jul­kais­taan kol­mio­sai­nen haas­tat­te­lusarja vii­destä sosi­aa­li­työn per­heestä 50-luvulta tähän päi­vään. Sarjan aloit­ta­vat Christina Fagerström ja hänen tyt­tä­rensä Katarina Fagerström.

Sosiaalialalle sattumalta

Sattuma vai­kutti Christina Fagerströmin (92) ura­va­lin­taan. Syksyllä 1948 hän oli aloit­ta­nut his­to­rian opin­not Helsingin yli­opis­tossa. Nopeasti hän huo­masi, ettei tun­te­nut his­to­rian opet­ta­jan uraa kut­su­muk­sek­seen. Bussissa mat­kalla kotiin Westendiin hän uskou­tui ystä­väl­leen, että haluaisi ennem­min tehdä työtä ihmis­ten parissa.

Edessä istu­nut her­ras­mies kään­tyi, esit­täy­tyi pro­fes­so­riksi, pyysi anteeksi puut­tu­mis­taan kes­kus­te­luun ja ker­toi, että opin­not Svenska med­bor­gar­högs­ko­la­nissa (vuo­desta 1964 Social- och kom­mu­nal­högs­ko­lan) saat­tai­si­vat sopia Christinalle hyvin. Uusia opis­ke­li­joita otet­tai­siin samana iltana.

Christina Fagerström lähti illalla ilmoit­tau­tu­maan ja aloitti sosi­aa­li­työn opin­not. Hän loi mer­ki­tyk­sel­li­sen uran Pelastakaa Lapset ry:ssä adop­tio­toi­min­nan kehit­tä­jänä ja jär­jes­tön pit­kä­ai­kai­sena toiminnanjohtajana.

Fagerström ker­too, kuinka adop­tioi­den maa­ilma oli hyvin eri­lai­nen nykyi­seen ver­rat­tuna. Aviottomuus oli ylei­sin syy antaa lapsi adoptoitavaksi.

‚Äď Minulle oli j√§r¬≠ky¬≠tys huo¬≠mata, ett√§ adop¬≠tioon annet¬≠tuja lap¬≠sia annet¬≠tiin¬≠kin sijais¬≠lap¬≠siksi. Huutolaismentaliteetti oli viel√§ val¬≠lalla: lap¬≠sen hoi¬≠dosta sai rahaa ja lapsi oli ty√∂¬≠voi¬≠maa. Sijoitettu lapsi ei peri¬≠nyt, ja sill√§ oli mer¬≠ki¬≠tyst√§ agraariyhteiskunnassa.

‚Äď Tiet√§m√§tt√∂myys oli viel√§ var¬≠sin suurta. Koko ajan piti olla val¬≠mis valis¬≠ta¬≠maan, tais¬≠te¬≠le¬≠maan ja vai¬≠kut¬≠ta¬≠maan ihmis¬≠ten asen¬≠tei¬≠siin, lain¬≠s√§√§¬≠d√§n¬≠t√∂√∂n ja k√§yt√§nt√∂ihin.

Pois turha vaatimattomuus.

Yksi tais­telu koski sitä, kuka arvioi adop­tio­van­hem­pien sopi­vuu­den, sosi­aa­li­lau­ta­kunta vai sosiaali­alan ammattilaiset.

Fagerström oli val­mis tart­tu­maan kaik­keen uuteen ja haki mene­tel­mä­op­pia Englannista usealla opintomatkalla.

‚Äď Toin Suomeen oppia koti¬≠k√§yn¬≠neist√§ ja adop¬≠tio¬≠van¬≠hem¬≠muu¬≠den kri¬≠tee¬≠reist√§. Tohtori Donald Winnicottilta opin asen¬≠netta, jonka mukaan ‚ÄĚgood is enough‚ÄĚ. T√§m√§ olisi t√§r¬≠ke√§ asenne nykyisinkin.

Lapsikeskeinen työote

Monessa chris¬≠tina Fagerstr√∂m sai olla pio¬≠neeri ja my√∂s vai¬≠kut¬≠taa adop¬≠tio¬≠lain¬≠s√§√§¬≠d√§n¬≠t√∂√∂n. Pelastakaa Lapset ry:hyn perus¬≠tet¬≠tiin Matti ja Maija ‚ÄĎkoti, jonne adop¬≠toi¬≠ta¬≠vaksi tar¬≠koi¬≠te¬≠tut vau¬≠vat voi¬≠tiin sijoit¬≠taa kol¬≠meksi kuu¬≠kau¬≠deksi. √Ąiti sai n√§in viel√§ aikaa miet¬≠ti√§ adoptiota.

Fagerström ideoi myös avoi­men adop­tion, jossa lapsi sijoi­tet­tiin pysy­västi per­hee­seen, vaikka huol­ta­juus ei viral­li­sesti siir­ty­nyt. Tämä aut­toi sii­hen, ettei lap­sia pal­lo­teltu pai­kasta toi­seen. Lapsen oikeus saada tie­tää bio­lo­gi­nen alku­pe­ränsä oli Fagerströmille tär­keä asia ja hän edisti myös tässä asiassa lainsäädäntöä.

‚Äď Olin ty√∂¬≠ot¬≠teel¬≠tani lap¬≠si¬≠kes¬≠kei¬≠nen, Fagerstr√∂m toteaa.

Christina Fagerstr√∂m koki 1950-luvun vah¬≠vana sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n kehit¬≠t√§¬≠mi¬≠sen aikana. Perheasiain neu¬≠vot¬≠te¬≠lu¬≠kes¬≠kus, A‚ÄĎklinikkas√§√§ti√∂ ja Pelastakaa Lapset oli¬≠vat pio¬≠nee¬≠reja ame¬≠rik¬≠ka¬≠lai¬≠sen case work ‚ÄĎmene¬≠tel¬≠m√§n juur¬≠rut¬≠ta¬≠mi¬≠sessa Suomeen. Sosiaalihuollon teh¬≠t√§¬≠viss√§ oli viel√§ pal¬≠jon kou¬≠lut¬≠ta¬≠mat¬≠to¬≠mia ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√∂it√§, ja hyv√§n¬≠te¬≠ke¬≠v√§i¬≠syys¬≠a¬≠senne oli pin¬≠nalla. Kunnallista sosi¬≠aa¬≠li¬≠huol¬≠toa Fagerstr√∂m piti tuol¬≠loin van¬≠han¬≠ai¬≠kai¬≠sena ja hal¬≠lin¬≠nol¬≠li¬≠sia teh¬≠t√§¬≠vi√§ korostavana.

Christina Fagerstr√∂min amma¬≠til¬≠li¬≠nen ura kesti 50-luvulta 90-luvulle. Nuo vuo¬≠si¬≠kym¬≠me¬≠net oli¬≠vat sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n amma¬≠til¬≠lis¬≠tu¬≠mi¬≠sen ja hyvin¬≠voin¬≠tiyh¬≠teis¬≠kun¬≠nan raken¬≠ta¬≠mi¬≠sen aikaa.

Luottamushenkilönä Espoon sosi­aa­li­lau­ta­kun­nassa toi­mi­nut Christina muis­te­lee, että heti, jos huo­mat­tiin uusi tarve tai ongelma, voi­tiin perus­taa uusi virka tai toimi. Ei ollut jat­ku­vaa puhetta rahasta tai sen puutteesta.

Lama kui¬≠ten¬≠kin ehti iske√§ ennen el√§k¬≠keelle j√§√§n¬≠ti√§ vuonna 1993. Christina Fagerstr√∂min vii¬≠mei¬≠si√§ ty√∂¬≠teh¬≠t√§¬≠vi√§ oli lak¬≠kaut¬≠taa perus¬≠ta¬≠mansa Matti ja Maija ‚ÄĎkodin toiminta.

Työura laman aikaan

Katarina fager­ström (57) ihaili äitinsä uppou­tu­mista kiin­nos­ta­valta vai­kut­ta­vaan työ­hön, mutta ei aja­tel­lut ryh­tyä sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi. Hän halusi toi­mit­ta­jaksi, mut­tei saa­nut hake­maansa paik­kaa Social- och kom­mu­nal­högs­ko­la­nin jour­na­lis­min linjalla.

Sen sijaan avau­tui mah­dol­li­suus aloit­taa hal­lin­non lin­jalla. Vuoden päästä kiin­nos­tus vei kui­ten­kin sosi­aa­li­työn opin­toi­hin, ehkä vähän uhmana hie­nos­to­tä­deille kri­ti­soi­massa köy­hien elä­män­ta­paa ja vie­mässä kes­ki­luok­kai­sia arvoja per­hei­siin, Katarina muistelee.

‚Äď Kiinnostuin aikai¬≠sin tera¬≠peut¬≠ti¬≠sesta ty√∂st√§. Virkamiesty√∂ tun¬≠tui tyl¬≠s√§lt√§. Halusin tehd√§ luo¬≠vaa ty√∂t√§ ihmis¬≠ten kanssa. Oli enem¬≠m√§n sat¬≠tu¬≠maa, ett√§ p√§√§¬≠dyin p√§ih¬≠de¬≠ty√∂¬≠h√∂n. A‚ÄĎklinikkas√§√§ti√∂ll√§ oli hyv√§√§ mene¬≠tel¬≠m√§¬≠kou¬≠lu¬≠tusta ja tera¬≠peut¬≠ti¬≠nen suun¬≠taus ty√∂¬≠h√∂n, siksi hakeu¬≠duin sinne.

Kyse on ihmisten välisten suhteiden muuttamisesta.

Katarina Fagerströmin työ­ura alkoi 90-luvun laman aikaan. Ensimmäinen teh­tävä Espoon nuo­ri­soa­se­man vt. joh­ta­jana oli käydä yt-neu­vot­te­lut. Hän ei edes tien­nyt, mitä se tarkoittaa.

‚Äď Talous on ollut jat¬≠ku¬≠vasti ty√∂ss√§ l√§sn√§. On h√∂y¬≠l√§tty, las¬≠kettu kyni√§ ja paperia.

Helsingin nuo­ri­soa­se­malla Katarina Fagerström sai käyt­tää tera­pia­kou­lu­tuk­si­aan ja kehit­tää työtä. Ryhmät oli­vat vah­vasti mukana toi­min­nassa ja niitä käy­tet­tiin aktii­vi­sesti myös jono­jen purkuun.

‚Äď Oli vii¬≠sautta, ett√§ ty√∂¬≠nan¬≠taja myi asia¬≠kas¬≠k√§yn¬≠tej√§, ei m√§√§¬≠r√§t¬≠tyj√§ pal¬≠ve¬≠luita. N√§in saimme kehit¬≠t√§√§ ty√∂t√§ asiak¬≠kai¬≠den tar¬≠pei¬≠den mukai¬≠sesti ja hank¬≠kia itsel¬≠lemme tar¬≠vit¬≠tua osaamista.

Yhteiskunnalliset ongelmat kiinnostavat

Asiakastyötä Katarina on pitä­nyt tär­keänä sil­loin­kin, kun on ollut yli­opis­tolla ope­tus­työssä tai kou­lut­tau­tu­massa. Hänellä on yksi­tyis­vas­taan­otto, jossa ottaa vas­taan itse­mak­sa­via asiakkaita.

‚Äď Olen sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠kij√§ ja tera¬≠peutti ja n√§m√§ kaksi puolta ‚Äď yhteis¬≠kun¬≠nal¬≠li¬≠nen ja psy¬≠ko¬≠te¬≠ra¬≠peut¬≠ti¬≠nen ‚Äď haas¬≠ta¬≠vat hedel¬≠m√§l¬≠li¬≠sesti toisiaan.

Katarina ker­too oppi­neensa pal­jon päih­de­työstä. Psykoterapeuttina hän on teh­nyt pal­jon työtä ihmis­ten kanssa, joilla on ollut tai on edel­leen päih­deon­gel­mai­nen lähei­nen per­heessä, van­hempi, puo­liso, oma lapsi tai sisarus.

Vaikka onkin teh­nyt suu­ren osan uras­taan päih­de­työtä, tun­tee Katarina las­ten­suo­je­lun ja nuor­ten pal­ve­lut omak­seen. Nyt hän kehit­tää las­ten­suo­je­lun sys­tee­mistä mal­lia Itäisellä Uudellamaalla osaa­mis­kes­kus Verson hankkeessa.

Systeemisessä otteessa luo­daan suhde per­hee­seen ja viri­te­tään luot­ta­mus ennen kuin läh­de­tään työs­tä­mään tilan­netta. Käytetään aikaa tutus­tu­mi­seen sen sijaan, että ladat­tai­siin per­heelle kaikki pal­ve­lut heti niin, että perhe rasit­tuu vie­rai­siin ihmisiin.

Katarina kou­lut­taa työn­te­ki­jöitä ja poh­tii yhdessä hei­dän kans­saan, missä sys­tee­mistä työ­otetta tar­vi­taan. Tarvittaessa hän menee työn­te­ki­jän työ­pa­rina perheeseen.

Yhteiskunnalliset ongel­mat kiin­nos­ta­vat muu­ten­kin kuin psy­ko­te­ra­pian kautta.

‚Äď Nuorten huos¬≠taa¬≠no¬≠tot ovat lis√§√§n¬≠ty¬≠neet. Vaikuttaa silt√§, ett√§ mur¬≠ro¬≠si¬≠k√§is¬≠ten kanssa ei p√§r¬≠j√§t√§. Nepsy-oirei¬≠den kirjo on suuri, pan¬≠de¬≠mian aika on lis√§n¬≠nyt kou¬≠lu¬≠pois¬≠sao¬≠loja, nuo¬≠ri¬≠sop¬≠sy¬≠kiat¬≠ria on yli¬≠kuor¬≠mit¬≠tu¬≠nut eiv√§tk√§ sen pal¬≠ve¬≠lut aina vas¬≠taa nuor¬≠ten tar¬≠peita. Katse k√§√§n¬≠tyy las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠luun, jonka vii¬≠mei¬≠seksi kei¬≠noksi j√§√§ huos¬≠taan¬≠otto ja sijoi¬≠tus, Katarina esit¬≠te¬≠lee ongelmaa.

Tähän tilan­tee­seen Katarina kehit­tää nykyi­sessä työs­sään van­hem­pien ryh­mä­toi­min­taa. Pilottiryhmä kokoon­tuu par­hail­laan ja sen koke­mus­ten poh­jalta kir­ja­taan toimintamalli.

‚Äď Olemme sovel¬≠ta¬≠neet Tel Avivin yli¬≠opis¬≠tossa kehi¬≠tet¬≠ty√§ Nonviolent Resistance (NVR) ‚ÄĎmene¬≠tel¬≠m√§√§, jossa ope¬≠te¬≠taan van¬≠hem¬≠pia hil¬≠lit¬≠se¬≠m√§√§n tun¬≠tei¬≠taan ja rau¬≠hoit¬≠tu¬≠maan, ennen kuin puhu¬≠vat lap¬≠sensa kanssa. ‚ÄĚTaotaan, kun rauta on kylm√§.‚ÄĚ Sitten lap¬≠selle esi¬≠te¬≠t√§√§n sel¬≠ke√§sti ja kir¬≠jal¬≠li¬≠sena peli¬≠s√§√§n¬≠n√∂t, joita nou¬≠dat¬≠ta¬≠malla nuori voi jat¬≠kaa per¬≠heen kanssa. Vanhemmat aute¬≠taan h√§pe√§n yli pyy¬≠t√§¬≠m√§√§n tukea l√§hi¬≠pii¬≠ril¬≠t√§√§n, sen sijaan, ett√§ he k√§yt¬≠t√§i¬≠si¬≠v√§t voi¬≠mia pit√§¬≠m√§√§n val¬≠heel¬≠lista kulis¬≠sia yll√§. Ryhm√§ss√§ van¬≠hem¬≠mat tuke¬≠vat toisiaan.

Eroja ja yhtäläisyyksiä

√Ąidin ja tyt¬≠t√§¬≠ren ty√∂¬≠urissa nousee esille monia eroja, mutta my√∂s yht√§¬≠l√§i¬≠syyk¬≠si√§. Molemmat ovat olleet nopeita tart¬≠tu¬≠maan tilai¬≠suuk¬≠siin, ep√§¬≠koh¬≠tiin ja kou¬≠lut¬≠tau¬≠tu¬≠neet koko uransa ajan. Christina kiit¬≠t√§√§ kou¬≠lu¬≠tus¬≠mah¬≠dol¬≠li¬≠suuk¬≠sista ty√∂¬≠nan¬≠ta¬≠jaansa ja toteaa, ett√§ Katarina on k√§yt¬≠t√§¬≠nyt perin¬≠t√∂ns√§ psy¬≠ko¬≠te¬≠ra¬≠pi¬≠aan ja kou¬≠lu¬≠tuk¬≠siin. T√§m√§n Katarina my√∂nt√§√§.

‚Äď Monet sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t k√§y¬≠v√§t kal¬≠liit tera¬≠pia¬≠kou¬≠lu¬≠tuk¬≠set ja nii¬≠hin liit¬≠ty¬≠v√§t omat tera¬≠piat omalla kus¬≠tan¬≠nuk¬≠sel¬≠laan. Hy√∂ty koi¬≠tuu asiak¬≠kai¬≠den ja ty√∂¬≠nan¬≠ta¬≠jan hyv√§ksi, mutta n√§kyy liian har¬≠voin ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§n palk¬≠kauk¬≠sessa. Omat toh¬≠to¬≠rio¬≠pin¬≠toni ovat nyt tauolla, kun pit√§√§ el√§√§¬≠kin, Katarina toteaa.

Olen ottanut vaikutteita äidiltä.

Löytyy myös yllät­tä­viä muu­tos­kaa­ria. Sosiaalihuollon lain­sää­däntö oli kehit­ty­mä­töntä, kun Christina Fagerström aloitti uransa. Nyt lain­sää­däntö on Katarinan mie­lestä pai­koin lii­an­kin yksi­tyis­koh­tai­nen, mikä joh­taa sii­hen, että työn­te­ki­jät eivät hal­linto-oikeu­den pelossa uskalla käyt­tää omaa har­kin­taansa tarpeeksi.

Myös kou­lu­tuk­sessa ja amma­til­li­suu­dessa on tapah­tu­nut suuri muutos.

‚Äď √Ąiti kehitti aika¬≠naan hyv√§n¬≠te¬≠ke¬≠v√§i¬≠syy¬≠dest√§ amma¬≠til¬≠li¬≠suutta. Minun urani aikana amma¬≠til¬≠li¬≠suus on eden¬≠nyt niin pit¬≠k√§lle, ett√§ on havah¬≠duttu sii¬≠hen, ett√§ ihmi¬≠set voi¬≠vat saada pal¬≠jon toi¬≠sil¬≠taan. Aina ei tar¬≠vita eks¬≠pert¬≠ti√§ ker¬≠to¬≠maan, miten kan¬≠nat¬≠taa el√§m√§ el√§√§. Vertaistuki ja koke¬≠mus¬≠asian¬≠tun¬≠ti¬≠juus tuot¬≠ta¬≠vat jaet¬≠tua asiantuntijuutta.

‚Äď Olen otta¬≠nut vai¬≠kut¬≠teita √§idilt√§. Brittil√§inen ajat¬≠telu on my√∂s minulle t√§r¬≠ke√§√§, eri¬≠tyi¬≠sesti suh¬≠de¬≠pe¬≠rus¬≠tai¬≠suus sosi¬≠aali- ja tera¬≠pia¬≠ty√∂ss√§. Kyse ei ole ihmis¬≠ten muut¬≠ta¬≠mi¬≠sesta, vaan ihmis¬≠ten v√§lis¬≠ten suh¬≠tei¬≠den paran¬≠ta¬≠mi¬≠sesta, jonka kautta ihmis¬≠ten el√§m√§ alkaa muut¬≠tua, Katarina toteaa.

Seuraavassa leh­dessä tutus­tumme Sari ja Katariina Laakiin, Helene ja Anders Westerlundiin sekä Jarmo Kailaan.

Kristiina Koskiluoma