Miksi näin provo­ka­tii­vinen otsikko? Viime aikoina sote-prosessin yhtey­dessä olen joutunut vastaamaan lähia­lojen edustajien kysymyksiin sosiaa­li­huollon byrokraat­ti­suu­desta.

Kysymyk­sillä on yleensä tarkoi­tettu asiak­kaiden asioissa tarvit­tavia hallin­to­pää­töksiä, jotka hidas­tavat palvelun saantia. Kalliin sairaa­lao­pe­raation jälkeen tarvitaan kotihoitoa, mutta ensin on saatava kunnan kotihoi­to­päätös. Tilanne on nurin­ku­rinen: kustan­nuk­siltaan vähäi­sempi toimi vaatii hallin­to­pää­töstä, kun taas kustan­nuk­siltaan kallis toimenpide voidaan tehdä asian­tun­ti­ja­rat­kaisuin.

Pääosa sosiaa­li­huol­losta jouduttiin sotes­sakin jättämään sote-keskusten ulkopuo­lelle juuri siksi, että sosiaa­li­huollon katsottiin olevan luonteeltaan pääosin viran­omais­hal­lintoa. Tällainen mielikuva ei ainakaan sote-integraa­tiota tue.

Oli tärkeää kontrolloida sitä, ketä autettiin ja kenen katsottiin tulevan toimeen omillaan.

Sosiaa­li­huollon päätös­käy­täntö on ymmär­ret­tä­vissä sitä taustaa vasten, että aikoinaan niin huoltoapu kuin useimmat palve­lutkin edellyt­tivät talou­del­lista tarve­har­kintaa tai koskivat tahdon­vas­taisia toimia. Oli tärkeää kontrol­loida sitä, ketä autettiin ja kenen katsottiin tulevan toimeen omillaan.

Päätökset antoivat myös luotta­mus­hen­ki­löille mahdol­li­suuden ottaa viran­hal­tijan tekemä päätös luotta­muse­limen päätet­tä­väksi. Asiakkaan oikeus­turvan kannalta kieltei­sissä ratkai­suissa päätös on välttä­mätön. Sama koskee tilan­teita, joissa asiak­kaalla ja ammat­ti­lai­sella on erilainen näkemys palve­lu­tar­peesta yleisesti.

Silloin, kun tilanne on arvioitu yhdessä ja suunni­tel­masta ollaan yhtä mieltä, tuntuu palve­lu­tar­vearvion ja asiakas­suun­ni­telman kuorrut­ta­minen hallin­nol­li­sella päätök­sellä turhalta. Ei ihme, jos työnte­kijät uupuvat.

On tarpeen erottaa itse auttamisprosessia tukevat kirjalliset työt ja asiakasprosessia jäsentävät määräajat.

Byrokraat­tista kuormaa koske­vassa keskus­te­lussa mainitaan usein prosessien määräajat ja kirjal­liset tilan­nearviot. Nehän vievät aikaa.

On tarpeen erottaa itse autta­mis­pro­sessia tukevat kirjal­liset työt ja asiakas­pro­sessia jäsen­tävät määräajat. Yhdessä tehty elämän­ti­lanteen kartoitus – myös kirjal­li­sesti – voi auttaa asiakasta saamaan paremman otteen ongel­mastaan ja järjes­tystä elämään. Alkuvaiheen arvioiva työskentely luo parhaim­millaan luotta­musta ja läpinä­ky­vyyttä yhteis­työhön. Määräajat taas antavat ryhtiä prosessiin.

Kun sosiaa­li­huollon lainsää­däntöä soten jälkeen uudis­tetaan, on syytä ottaa tarkkaan läpiva­laisuun sosiaa­li­huollon hallin­nol­liset tehtävät. Useimmat sosiaa­li­pal­velut ovat yleisiä palveluja, kuten tervey­den­huolto, ja niiden toteut­tajana on ammatin­har­joit­ta­mi­soi­keudet omaava ammat­ti­lainen.