Miksi näin pro­vo­ka­tii­vi­nen otsikko? Viime aikoina sote-pro­ses­sin yhtey­dessä olen jou­tu­nut vas­taa­maan lähia­lo­jen edus­ta­jien kysy­myk­siin sosi­aa­li­huol­lon byro­kraat­ti­suu­desta.

Kysy­myk­sillä on yleensä tar­koi­tettu asiak­kai­den asioissa tar­vit­ta­via hal­lin­to­pää­tök­siä, jotka hidas­ta­vat pal­ve­lun saan­tia. Kal­liin sai­raa­lao­pe­raa­tion jäl­keen tar­vi­taan koti­hoi­toa, mutta ensin on saa­tava kun­nan koti­hoi­to­pää­tös. Tilanne on nurin­ku­ri­nen: kus­tan­nuk­sil­taan vähäi­sempi toimi vaa­tii hal­lin­to­pää­töstä, kun taas kus­tan­nuk­sil­taan kal­lis toi­men­pide voi­daan tehdä asian­tun­ti­ja­rat­kai­suin.

Pää­osa sosi­aa­li­huol­losta jou­dut­tiin sotes­sa­kin jät­tä­mään sote-kes­kus­ten ulko­puo­lelle juuri siksi, että sosi­aa­li­huol­lon kat­sot­tiin ole­van luon­teel­taan pää­osin viran­omais­hal­lin­toa. Täl­lai­nen mie­li­kuva ei aina­kaan sote-inte­graa­tiota tue.

Oli tärkeää kontrolloida sitä, ketä autettiin ja kenen katsottiin tulevan toimeen omillaan.

Sosi­aa­li­huol­lon pää­tös­käy­täntö on ymmär­ret­tä­vissä sitä taus­taa vas­ten, että aikoi­naan niin huol­toapu kuin useim­mat pal­ve­lut­kin edel­lyt­ti­vät talou­del­lista tar­ve­har­kin­taa tai kos­ki­vat tah­don­vas­tai­sia toi­mia. Oli tär­keää kont­rol­loida sitä, ketä autet­tiin ja kenen kat­sot­tiin tule­van toi­meen omil­laan.

Pää­tök­set antoi­vat myös luot­ta­mus­hen­ki­löille mah­dol­li­suu­den ottaa viran­hal­ti­jan tekemä pää­tös luot­ta­muse­li­men pää­tet­tä­väksi. Asiak­kaan oikeus­tur­van kan­nalta kiel­tei­sissä rat­kai­suissa pää­tös on vält­tä­mä­tön. Sama kos­kee tilan­teita, joissa asiak­kaalla ja ammat­ti­lai­sella on eri­lai­nen näke­mys pal­ve­lu­tar­peesta ylei­sesti.

Sil­loin, kun tilanne on arvioitu yhdessä ja suun­ni­tel­masta ollaan yhtä mieltä, tun­tuu pal­ve­lu­tar­vear­vion ja asia­kas­suun­ni­tel­man kuor­rut­ta­mi­nen hal­lin­nol­li­sella pää­tök­sellä tur­halta. Ei ihme, jos työn­te­ki­jät uupu­vat.

On tarpeen erottaa itse auttamisprosessia tukevat kirjalliset työt ja asiakasprosessia jäsentävät määräajat.

Byro­kraat­tista kuor­maa kos­ke­vassa kes­kus­te­lussa mai­ni­taan usein pro­ses­sien mää­rä­ajat ja kir­jal­li­set tilan­near­viot. Nehän vie­vät aikaa.

On tar­peen erot­taa itse aut­ta­mis­pro­ses­sia tuke­vat kir­jal­li­set työt ja asia­kas­pro­ses­sia jäsen­tä­vät mää­rä­ajat. Yhdessä tehty elä­män­ti­lan­teen kar­toi­tus – myös kir­jal­li­sesti – voi aut­taa asia­kasta saa­maan parem­man otteen ongel­mas­taan ja jär­jes­tystä elä­mään. Alku­vai­heen arvioiva työs­ken­tely luo par­haim­mil­laan luot­ta­musta ja läpi­nä­ky­vyyttä yhteis­työ­hön. Mää­rä­ajat taas anta­vat ryh­tiä pro­ses­siin.

Kun sosi­aa­li­huol­lon lain­sää­dän­töä soten jäl­keen uudis­te­taan, on syytä ottaa tark­kaan läpi­va­lai­suun sosi­aa­li­huol­lon hal­lin­nol­li­set teh­tä­vät. Useim­mat sosi­aa­li­pal­ve­lut ovat ylei­siä pal­ve­luja, kuten ter­vey­den­huolto, ja nii­den toteut­ta­jana on amma­tin­har­joit­ta­mi­soi­keu­det omaava ammat­ti­lai­nen.