Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ‑ohjelmassa hyvinvointialueet kehittävät toimintaansa. Jokainen alue rakentaa omalle alueelle sopivaa versiota sotesta.

 

 

Sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­vas­tuu siir­tyy kun­nilta hyvin­voin­tia­lueille vuo­den 2023 alussa. Sote-uudis­tuk­sen tavoit­teet ovat kun­nian­hi­moi­set. Uudessa sote-mal­lissa kaikki asiak­kaan tar­vit­se­mat sosi­aa­li­huol­lon ja ter­vey­den­huol­lon perus­pal­ve­lut jär­jes­ty­vät suju­vasti yhdeltä luukulta.

Hyvinvointialueita on 21. Niiden lisäksi Helsinki vas­taa edel­leen omista palveluista.

Alueilla kehi­te­tään nyt kun­toon toi­min­ta­mal­leja, pal­ve­lu­pol­kuja ja yhteis­työtä tule­vien sote-kes­kus­ten varalta.

STM rahoit­taa kehit­tä­mis­työtä Tulevaisuuden sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man kautta. Jokaisella hyvin­voin­tia­lu­eella on oma kehit­tä­mis­hanke. Hankkeisiin sisäl­tyy useita pie­nem­piä kehit­tä­mis­ko­ko­nai­suuk­sia, jotka alu­eet päät­tä­vät itse.

Tulossa siis ei ole yhtä val­ta­kun­nal­lista sote­kes­kuk­sen toi­min­ta­mal­lia, jota kaikki hyvin­voin­tia­lu­eet aika­naan noudattavat.

Jokainen alue luo oman toi­min­ta­mal­lin, joka sopii alu­een tar­pei­siin par­hai­ten, kuvaa kehit­tä­mis­pääl­likkö Heidi Muurinen THL:n Tulevaisuuden sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man hanketoimistosta.

THL tukee aluei­den kehit­tä­mis­työtä ja tar­joaa sii­hen asian­tun­ti­joita avuksi.

– Alueet ovat eri­lai­sia. Siellä on paras tieto alu­een tar­peista ja ymmär­rys siitä, miten siellä pitää toi­mia, Muurinen sanoo.

Myös han­ke­joh­taja Anu Muuri THL:sta pitää hyvänä, että tulossa ei ole ylhäältä ohjattu yhte­näi­nen malli koko maahan.

– Nyt läh­de­tään siitä, mitä omia, hyviä käy­tän­töjä alueilla jo on. Niitä voi ja saa kehit­tää eteen­päin. Pyörää ei tar­vitse kek­siä uudelleen.

Kehittäminen vasta alussa

Ensimmäisen vai­heen rahoi­tus kehit­tä­mis­hank­keilla on vuo­sille 2020–22. Lokakuussa päät­ty­neellä täy­den­tä­vällä haku­kier­rok­sella jaet­tiin 141 mil­joo­nan lisä­ra­hoi­tus. Kaikkien hank­kei­den aika piteni vuo­den 2023 loppuun.

Jokainen alue luo oman sote-keskus-mallin, joka sopii alueen tarpeisiin parhaiten.

Miten pit­källä hyvin­voin­tia­lu­eet ovat toi­min­tansa kehit­tä­mi­sessä, se vaih­te­lee suu­resti, Anu Muuri kuvaa.

– On alueita, joissa ollaan pit­källä. Toiset ovat vielä läh­tö­vii­valla. Tulevaisuuden sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man tar­koi­tus oli antaa potku, jotta kaikki alu­eet pää­se­vät kehit­tä­mi­sen alkuun.

Valtio patis­taa ohjel­massa hyvin­voin­tia­lueita eten­kin toi­mi­joi­den inte­graa­tioon ja monia­lai­seen yhteis­työ­hön. Keskiössä on soten perus­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­nen, Muuri sanoo.

– Tavoitteet ovat kirk­kaita. Kaikilla alueilla on niissä yhä työtä. Mikään alue ei ole vielä maalissa.

– Näin suuri muu­tos vie useita vuo­sia. Nyt ollaan kehit­tä­mi­sen alkutaipaleella.

Tulevaisuuden sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man kehit­tä­mis­hank­keissa kehi­te­tään eteen­päin jo ole­massa ole­vaa toi­min­taa tai raken­ne­taan täy­sin uusia toi­min­ta­mal­leja ja ‑tapoja, Heidi Muurinen kuvaa.

Hankkeissa koros­tuu monia­lai­nen yhteis­työ ja mil­lai­sia työ­käy­tän­töjä siinä tar­vi­taan. Niissä mie­ti­tään esi­mer­kiksi, miten asiak­kaalle saa­daan jär­jes­tet­tyä ter­veys­a­se­man, sosi­aa­li­pal­ve­lun yksi­kön, fysio­te­ra­pian, päih­de­työn ja mie­len­ter­veys­työn pal­ve­lut, jotka hän tar­vit­see. Tarvitaan suju­via pal­ve­lu­pol­kuja, vaikka pal­ve­lut toi­mi­si­vat eri rakennuksissa.

Ratkaisuja hae­taan myös asia­kas- tai hoi­to­suun­ni­tel­mien teke­mi­seen yhteis­työssä. Moni hanke miet­tii asiak­kuuk­sien seg­men­toin­tia. Sote-kes­kuk­sissa pitää osata tun­nis­taa asia­kas­vir­rasta ne asiak­kaat tai poti­laat, jotka tar­vit­se­vat toi­sen alan ammat­ti­lais­ten apua.

Vertaiskehittäminen tärkeää

Alueilla kehi­te­tään monia uusia työs­ken­te­ly­ta­poja. Kehitteillä on esi­mer­kiksi mata­lan kyn­nyk­sen koh­taa­mis­paik­koja, joissa ihmis­ten ongel­miin pääs­tään kiinni var­hai­sessa vai­heessa: pain­opis­tettä siir­re­tään ras­kaista pal­ve­luista kevyempiin.

Iso juttu ovat digi­taa­li­set ja moni­ka­na­vai­set pal­ve­lut, Muurinen sanoo.

Kehitttämishankkeisiin lin­kit­tyy myös lapsi- ja per­he­pal­ve­lu­jen muu­tos­oh­jelma LAPE. Hankkeissa kehi­te­tään las­ten, nuor­ten ja per­hei­den var­haista tukea sekä las­ten ja nuor­ten mata­lan kyn­nyk­sen mie­len­ter­veys- ja päihdepalveluja.

Ohjelman hank­keissa edis­te­tään myös sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­oh­jel­man tee­moja. Niissä koh­teina ovat sosi­aa­li­työn mene­tel­mät, raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ sekä monia­lai­nen yhteis­työ­hön ja sosi­aa­li­huol­lon vai­kut­ta­vuu­den arviointi.

Näin suuri muutos vie useita vuosia. Nyt ollaan kehittämisen alkutaipaleella.

Kahdeksan hyvin­voin­tia­luetta pilo­toi asia­kas­suun­ni­tel­mien laa­ti­mista monia­lai­sessa yhteis­työssä. Ne tes­taa­vat hank­keis­saan uusia sosi­aa­li­huol­lon työi­käis­ten asia­kas­asia­kir­joja. Niihin on nyt lisätty vai­kut­ta­vuutta arvioiva mittari.

– Pilotissa tes­ta­taan, miten asia­kir­ja­poh­jat toi­mi­vat ja miten niistä saa­daan vai­kut­ta­vuus­tie­toa ulos. Aiemmin käy­tössä on ollut Avain-mit­tari, johon tie­dot piti napu­tella erik­seen. Se oli työ­lästä. Tulevaisuudessa samat tie­dot saa­daan irti suo­raan asia­kas­asia­kir­joista, Heidi Muurinen kertoo.

Tarkoitus on, että työi­käis­ten asia­kas­asia­kir­jat ote­taan käyt­töön koko maassa. Niin sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen vai­kut­ta­vuu­desta saa­daan ker­ty­mään tietoa.

– Sitä on ollut tähän asti käy­tössä vähän.

Anu Muuri sanoo, että sotea eri puo­lilla maata kehit­tä­vät työn­te­ki­jät pitä­vät tär­keänä ver­tais­tu­kea ja ver­tais­ko­ke­muk­sia. THL jär­jes­tää työ­pa­joja, joissa he voi­vat ker­toa omista mal­leista ja vaih­taa kokemuksia.

Kehittämishankkeissa jo saa­tuja tulok­sia on koottu verk­koon Innokyla.fi-sivuille.

Sieltä voi käydä kat­so­massa, mitä eri puo­lilla maata tehdään.

Kymenlaakso luottaa puhelimeen ja sähköpostiin

Kymenlaakson kehit­tä­mis­hank­keissa pan­naan pauk­kuja eten­kin sosi­aa­li­huol­lon ja ter­vey­den­huol­lon yhteis­työn kehittämiseen.

Kymsoten pro­jek­ti­työn­te­kijä, sosi­aa­li­työn­te­kijä Jenni Pyötsiä sanoo, että yhteis­työ on jo hyvällä poh­jalla. Nyt sitä hio­taan vielä paremmaksi.

– Meillä on kon­sul­taa­tio­käy­tän­töjä. Selkeät ohjeet nii­den käyt­tä­mi­seen kui­ten­kin puuttuvat.

Kehittämistyö alkoi kyse­lyllä, joka teh­tiin sosi­aa­li­huol­lon koko ken­tälle ja perus­ter­vey­den­huol­lon vas­taan­ot­to­jen työntekijöille.

Kentältä pyy­det­tiin tie­toa siitä, miten suu­reksi kon­sul­taa­tioi­den tarve näh­dään ja mil­lai­sissa asioissa sitä tar­vi­taan. Työntekijät sai­vat ker­toa, miten he otti­vat yhteyttä puo­lin ja toisin.

– Yhteydenotto koet­tiin yli­päänsä haas­ta­vaksi. Ei tie­detty, miten yhteyttä voi ottaa ja kenelle tai mihin nume­roon soi­te­taan. Terveydenhuollossa oli vai­kea tie­tää, mihin sosi­aa­li­huol­lon sek­to­riin asia kuu­luu. Sitä ei voi pää­tellä asiak­kaan iästä.

Nyt kana­via on rei­vattu sel­keäm­miksi. Uudessa mal­lissa perus­ter­vey­den­huolto soit­taa sosi­aa­li­huol­toon puhe­li­mella. Lisäksi poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mässä on lin­kit Omapalveluun.

Se on sosi­aa­li­huol­lon käyt­tämä säh­köi­nen kanava asia­kas­tie­to­jär­jes­tel­mien välillä. Siellä voi täyt­tää eri­lai­sia lomak­keita, joilla voi ilmoit­taa sosi­aa­li­huol­lolle asiak­kaan pal­ve­lu­jen tarpeesta.

Ikääntyneiden pal­ve­luissa on käy­tössä eril­li­nen viran­omais­linja ter­vey­den­huol­losta sosiaalihuoltoon.
Myös sosi­aa­li­huolto saa kaksi väy­lää, joi­den avulla se voi ottaa yhteyttä perusterveydenhuoltoon.

Sosiaalialan ammat­ti­lai­set voi­vat lähet­tää säh­kö­pos­tia ter­veys­a­se­man yhteissähköpostiin.
Käyttöön tulee myös puhe­lin­nu­mero, josta he tavoit­ta­vat ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­set. Ammattilaiset pää­se­vät jono­jen ohi ohivalintanumerolla.

Vanhoja työtapoja muutettava

Uutta sys­tee­miä kokeil­laan pilo­tissa tänä syk­synä. Tietoturvasta ja asiak­kaan yksi­tyi­syy­destä halu­taan huo­leh­tia joka vaiheessa.

– Suora yhtey­den­otto poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mästä tai suo­ja­tun säh­kö­pos­tin kautta on tur­val­li­sin tapa, Pyötsiä sanoo.

– Jos asiasta ei ole pakko kysyä asiak­kaan nimellä, kon­sul­toi­daan ylei­sellä tasolla kysyen miten täl­lai­sessa tilan­teessa kan­nat­taa toimia.

Kymsotessa kehi­te­tään samaan aikaan myös ter­vey­den­huol­lon asia­kas­oh­jausta. Sen tulok­set eivät ehdi syk­syn pilot­tiin. Ne voi­vat vielä muut­taa yhtey­den­pi­don suun­ni­tel­tua mal­lia, Pyötsiä sanoo.

Sote-uudis­tuk­sen läpi­vienti vaa­tii kou­lu­tusta ja van­ho­jen työ­ta­po­jen muut­ta­mista, hän painottaa.

– Monialaisuus on sikäli haas­ta­vaa, että vaikka asia­kas hyö­tyisi siitä, se voi unoh­tua kii­reessä. Se voi tun­tua työ­läältä, kun ei oikein tie­detä, mihin ja keneen pitää olla yhtey­dessä. Niitä esteitä tässä nyt poistetaan.

– Tarvitaan sel­keät kei­not, joilla yhteyttä pide­tään. Niitä pitää uskal­taa käyttää.

Eri puo­lilla maata kehi­te­tään myös toi­sen­lai­sia sosi­aali- ja ter­veys­huol­lon yhteis­työn malleja.
Joissakin mal­leissa sosi­aa­li­työn­te­kijä tai ‑ohjaaja työs­ken­te­lee pysy­västi osana ter­veys­a­se­maa. Toisissa mal­leissa sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­lai­set tar­joa­vat ter­veys­a­se­malla vastaanottoaikoja.

Sosiaalialan ammat­ti­lai­nen sel­vit­te­lee asiaa vas­taa­no­tolla ja tar­joaa ohjausta ja neu­von­taa. Osa asioista voi rat­keta jo siinä. Muussa tapauk­sessa asiak­kaalle vara­taan aika esi­mer­kiksi sosi­aa­li­työn yksikköön.

Jaana Laitinen