Piia Puurusen väitös avaa sosiaalityön pioneerin Jane Addamsin ajattelua ja sosiaalityön alkuvaiheita.

 

 

Alun­pe­rin sosi­aa­li­kas­vat­ta­jaksi kou­lut­tau­tu­nut Piia Puu­ru­nen väit­teli mar­ras­kuussa sosi­aa­li­työn oppiai­neessa Itä-Suo­men yli­opis­tossa Kuo­piossa. Sivuai­nei­naan sosio­lo­giaa ja sosi­aa­lip­sy­ko­lo­giaa opis­kel­lut Puu­ru­nen ihaili klas­sik­ko­jen vah­vaa ase­maa naa­pu­ri­tie­teissä ja ihmet­teli, mik­sei suhde sosi­aa­li­työn klas­sik­koi­hin ole yhtä elävä.

– Siitä heräsi kiin­nos­tus sosi­aa­li­työn his­to­ri­aan ja löy­tyi­vät myös sosi­aa­li­työn taka-alalle jää­neet klas­si­kot, Puu­ru­nen sanoo.

Väi­tös­kir­jas­saan Puu­ru­nen tar­kas­te­lee mit­ta­vaa mää­rää Jane Addam­sin (1860–1935) teks­tejä pyr­kien ymmär­tä­mään nii­den luo­maa kuvaa sosi­aa­li­työstä ja syn­ty­ajas­taan. Addam­sin käsin­kir­joi­te­tut teks­tit jäi­vät tut­ki­muk­sen ulko­puo­lelle vai­kea­lu­kui­suu­tensa vuoksi. Teks­tien aiheet ovat ajan­koh­tai­suu­des­saan häm­men­tä­viä. Poh­din­toja löy­tyy nais­ky­sy­myk­seen, rau­han­ky­sy­myk­seen, maa­han­muut­toon, pät­kä­työ­läi­syy­teen, hiki­pa­joi­hin, las­te­noi­keuk­siin ja eko­lo­gi­suu­teen liittyen.

Addam­sin perin­töä on tut­kittu pal­jon­kin, mutta hänen sosi­aa­li­työn käsi­tyk­sensä raken­tu­mista ja sosi­aa­li­työn käsit­teen sisäl­töä ei ole aikai­sem­min tar­kas­teltu näin laa­jasti suomenkielellä.

Addam­sin teks­tit kie­tou­tu­vat kes­kei­seen vai­hee­seen sosi­aa­li­työn his­to­riaa. Vaikka tie­tee­na­lan juu­ret ovat kau­kai­sim­mil­laan ensim­mäi­sissä ihmis­ten väli­sissä hyvän­te­ke­väi­syy­den ja aut­ta­mi­sen teoissa, alkoi amma­til­lis­tuva sosi­aa­li­työ kehit­tyä vasta 1800-luvun loppupuolella.

Kolme historiallista vaihetta

Puu­ru­nen tar­kas­te­lee Addam­sin ajat­te­lua suh­teessa kol­meen his­to­rial­li­seen vai­hee­seen, kapi­ta­lis­min kehi­tyk­sen kul­tai­seen aika­kau­teen 1889–1902, yhteis­kun­nal­li­sen herää­mi­sen progres­sii­vi­seen aika­kau­teen 1902–1914 ja sodan ja suu­ren laman kau­teen 1914–1935.

Var­hais­vai­heessa Jane Addams työs­ken­teli lähiyh­tei­sössä. Hän perusti omin varoin Chica­goon set­le­ment­ti­talo Hull Housen ja havain­noi sosi­aa­li­sia ongel­mia ruo­hon­juu­ri­ta­solla. Addam­sin toi­min­nassa ja kir­joi­tuk­sissa näkyi sosi­aa­li­työn ele­ment­tejä jo ennen kuin sitä oli käsit­teenä vielä mää­ri­telty. Perin­tei­nen hyvän­te­ke­väi­syys ja filant­ro­pia alkoi­vat väis­tyä orga­ni­soi­dun hyvän­te­ke­väi­syy­den tieltä. Addams pohti pal­jon aut­ta­mis­suh­detta ja sosi­aa­li­työtä kansalaistoimintana.

Progres­sii­vi­sella kau­della käy­tän­nön sosi­aa­li­työ alkoi kiin­nit­tyä raken­tei­siin kuten pai­kal­lis­hal­lin­toon ja kan­sa­lais­toi­min­taan. Toi­sessa vai­heessa eri hyvän­te­ke­väi­syys­toi­mi­jat löy­si­vät yhtei­siä toi­min­nan koh­teita. Vaa­dit­tiin refor­meja ja vai­ku­tet­tiin lainsäädäntöön.

­Historian merkitys on suuri myös ammatti-­identiteetin ­kannalta.

Jane Addam­sin kir­joi­tuk­sissa esille nousi­vat lap­si­työ­voi­man käyttö, työ­väes­tön asema, nais­ten oikeu­det ja siir­to­lais­ten asema. Lap­si­työ­voi­man käyttö oli yleistä, mikä nosti esiin ensim­mäi­siä las­ten­suo­je­lun kysy­myk­siä. Sosi­aa­li­työn käsite ilmaan­tui Addam­sin teks­tei­hin tällä kysei­sellä kaudella.

Kol­man­nen kau­den sosi­aa­li­työtä var­josti sota. Dra­maat­ti­set ja traa­gi­set tapah­tu­mat sekä natio­na­lismi koet­te­li­vat sosi­aa­li­työn huma­ni­tää­ri­siä voi­ma­va­roja. Samalla sosi­aa­li­työ kan­sain­vä­lis­tyi ja sen eet­ti­set kysy­myk­set puhut­ti­vat laajasti.

Addams oli aktii­vi­nen nais­ten rau­han­liik­keessä ja sai työs­tään Nobe­lin rau­han­pal­kin­non vuonna 1931.

– Addams loi sosi­aa­li­työstä kuvaa kumu­loi­tu­van tie­don ammat­tina, joka muo­tou­tuu käy­tän­nön tasolla ihmis­ten kanssa teh­tä­väksi työksi. Sen kes­kiössä ovat eet­ti­syy­teen ja vuo­ro­vai­ku­tuk­seen liit­ty­vät kysy­myk­set sekä yhteis­kun­nan raken­teet. Sosi­aa­li­työllä on sel­keät omat teh­tä­vänsä, mutta aiheet ovat myös tie­tee­na­lo­jen rajoja ylit­tä­viä, Puu­ru­nen summaa.

Aina heikomman puolella

Yksi Addam­sin vai­kut­ta­mis­koh­teista oli puo­lus­taa nii­den ryh­mien oikeuk­sia, joilla ei ollut val­taa yhteis­kun­nassa. Hän teki töitä las­ten ja nuor­ten, siir­to­lais­ten sekä työ­läis­ten parissa. Nais­ky­sy­myk­siä hän tar­kas­teli sisäl­tä­päin, itse­kin naisena.

– Oman aikansa femi­nis­tinä hän ajoi nais­ten äänioi­keutta ja ihaili poh­jois­mai­sia nai­sia, joilla täl­lai­nen oikeus jo oli, ker­too Puurunen.

Äänioi­keu­dessa Addams näki samalla vas­tuuta ja val­taa päät­tää siitä, mil­lai­sia asioita yhteis­kun­nal­li­sessa kes­kus­te­lussa nos­tet­tiin esiin. Hän näki nai­set kotiin liit­ty­vien kysy­mys­ten asian­tun­ti­jana ja lähi­suh­tei­den yllä­pi­tä­jänä sekä kult­tuu­ri­sen tie­don kan­ta­jina. Pyr­ki­myk­se­nään hänellä oli laa­jen­taa täl­laista tie­toa yhteis­kun­nan tasolle, yksi­tyi­seltä alu­eelta jul­ki­sille areenoille.

– Nais­ten tekemä työ jäi usein pii­loon, mutta Addams tah­toi tuoda tämän työ-panok­sen kaik­kien nähtäville.

Klassikot keskustelukumppanina

Oman tie­tee­na­lan his­to­rian tun­te­mus on Puu­rusen mie­lestä hedel­mäl­li­sintä sil­loin, kun his­to­riaa tar­kas­tel­laan ajal­li­sena jat­ku­mona ja suh­teessa oman aikansa kontekstiin.

– Sosi­aa­li­työn his­to­rian tun­te­mi­nen aut­taa hah­mot­ta­maan alan muut­tu­mat­to­mat perus­ky­sy­myk­set, mutta myös tie­dos­ta­maan sen, että tie­tee­nala on aina vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa oman aikansa ilmiöi­den ja olo­suh­tei­den kanssa.

Puu­ru­nen kokee­kin, että sosi­aa­li­työn tulee olla kiinni ajassa ja tun­nis­taa kun­kin his­to­rial­li­sen ajan­jak­son tar­peet. Klas­si­kot tar­joa­vat pers­pek­tii­viä ja osoit­ta­vat, että sosi­aa­li­työssä on läsnä yli ajan ulot­tu­via elementtejä.

– His­to­rian mer­ki­tys on suuri myös ammatti-iden­ti­tee­tin kan­nalta. Klas­si­kot voi­vat toi­mia kes­kus­te­lu­kump­pa­nina vah­vis­taen ja sel­keyt­täen sosi­aa­li­työn arvoa.

Ella Ran­ta­nen

 

Yhteis­kun­ta­tie­tei­den mais­teri Piia Puu­rusen väi­tös­kirja Jane Addam­sin sosi­aa­li­työn käsi­tyk­sen raken­tu­mi­nen tar­kas­tet­tiin 23.11.2019 Itä-Suo­men Yli­opis­ton Kuo­pion kampuksella.