Jälkihuollon tarkoitus on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista lastensuojelun sijaishuollosta tai tukea nuoren itsenäistymistä. Lastensuojelujärjestöt ovat ajaneet lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostoa vuosikausia, minkä vuoksi kentällä riemuitaan.

 

 

Viime keväänä val­tioneu­vos­tossa hyväksy­tyt ja ensi vuo­den alus­ta voimaan tule­vat muu­tok­set las­ten­suo­jelu­lais­sa vahvis­ta­vat kodin ulkop­uolelle sijoitet­tu­jen las­ten oikeut­ta hyvään kohtelu­un, huolen­pitoon ja valvon­taan. Samal­la jälk­i­huol­lon ikära­ja nousee 25 ikävuo­teen.

Vuo­den alus­sa sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö aset­ti työryh­män selvit­tämään las­ten­suo­jelun jälk­i­huol­lon uud­is­tamis­tarpei­ta. Työryh­män puheen­jo­hta­jak­si nimet­ti­in pro­fes­sori Juho Saari Tam­pereen yliopis­tos­ta. Pysyväk­si asiantun­ti­jak­si nimet­ty Min­na ­Manelius ker­too ikära­jan nos­tamisen jo työryh­män toimin­nan aikana olleen myön­teinen yllä­tys.

– Las­ten­suo­jelu­jär­jestöt ja alan asiantun­ti­jat ovat aja­neet asi­aa vuosikaudet, kos­ka nuo­ril­la kat­so­taan syr­jäy­tymis­riskin kas­va­van jälk­i­huol­lon päät­tyessä liian varhain, jälk­i­huol­losta vas­taa­vana johta­vana sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä Helsin­gin kaupungilla työsken­televä Manelius muis­tut­taa.

Ikära­jan nos­tamista esit­ti myös ylisosiaali­neuvos Aulik­ki Kanano­ja tänä vuon­na valmis­tuneessa las­ten­suo­jelun uud­is­tamista käsitelleessä selvi­tyk­sessään.

Vihrei­den kansane­dus­ta­ja Outi Alanko-­Kahilu­o­to teki korkeam­mas­ta ikä­rajasta lakialoit­teen, minkä sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­ta hyväksyi yksimielis­es­ti maalisku­us­sa. Hal­li­tuskausi oli siinä vai­heessa jo lopuil­laan, mut­ta siitä huoli­mat­ta aloite ehdit­ti­in käsitel­lä eduskun­nan täy­sis­tun­nos­sa osana lastensuojelu­lain muut­tamista.

– Lyhyessä ajas­sa on tapah­tunut upei­ta asioi­ta. Jälk­i­huol­losta ei ole puhut­tu koskaan niin paljon kuin tänä vuon­na. On alet­tu vih­doinkin ymmärtää sen ole­van tärkeä osa sijaishuol­lon jatku­moa, Manelius sanoo.

Kuvassa pikkuesineitä, kyniä, voidetuuveja, ilmastointiteippiä ja 18-vuotta rintaneula

Las­ten­suo­jelu­lain mukaan lapselle tai nuorelle on jär­jestet­tävä jälk­i­huoltoa sijaishuol­lon päät­tymisen jäl­keen viimeistään sil­loin, kun lap­si täyt­tää 18 vuot­ta. Velvol­lisu­us siihen on myös avo­huol­lon tuk­i­toime­na tapah­tuneen sijoituk­sen päät­tymisen jäl­keen, jos sijoi­tus on kestänyt yhtä­jak­sois­es­ti vähin­tään puoli vuot­ta ja kohdis­tunut lapseen yksin.

Jälk­i­huoltoa voidaan jär­jestää sel­l­aisellekin nuorelle, jota ei ole aiem­min sijoitet­tu kodin ulkop­uolelle tai jon­ka sijoi­tus ei ole kestänyt puol­ta vuot­ta. Näin voidaan tukea nuor­ta itsenäistymisessä, vaik­ka ehdo­ton­ta jälk­i­huoltovelvol­lisu­ut­ta ei olisikaan.

Täl­lä het­kel­lä velvol­lisu­us jälk­i­huol­lon jär­jestämiseen päät­tyy nuoren täyt­täessä 21 vuot­ta tai viiden vuo­den kulut­tua siitä, kun lap­si on sijoit­tamisen päät­tymisen jäl­keen ollut viimek­si las­ten­suo­jelun asi­akkaana.

Vuon­na 2017 las­ten­suo­jelun toimen­piteenä kodin ulkop­uolelle sijoitet­ti­in 17 956 las­ta, joista huostaan otet­tuina oli 10 526. Jälk­i­huol­los­sa oli yhteen­sä 7 894 nuor­ta. Edel­lisvuo­teen ver­rat­tuna 18–20-vuotiaiden nuorten määrä lisään­tyi 1,5 pros­ent­tia. Las­ten­suo­jelun avo­huol­los­sa oli vuo­den 2017 aikana 55 884 las­ta ja nuor­ta. Näin jälk­i­huol­lon asi­akkaiden osu­us kaik­ista avo­huol­lon asi­akkaista oli 14 pros­ent­tia.

Vuosit­tain noin 1 500 sijoitet­tua saavut­taa täysikäisyy­den. Oletet­tavasti suuri osa heistä jatkaa jälk­i­huol­lon asi­akkaina. Jälk­i­huol­los­sa ole­vista asi­akkaista 18 vuot­ta täyt­täneitä nuo­ria on noin 86 pros­ent­tia.

Itsenäisyys voi aluksi vaikuttaa hyvin pelottavalta.

Jälk­i­huol­lon uud­is­tamistyöryh­mä jät­ti lop­pu­ra­port­tin­sa sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iölle huhtiku­us­sa. Rapor­tis­sa tode­taan, että ikära­jan nos­t­a­mi­nen 25 ikävuo­teen aiheut­taa merkit­täviä taloudel­lisia kus­tan­nuk­sia. Samal­la koros­tuu julkisen val­lan vas­tuu jälk­i­huol­lon rak­en­teel­lis­es­ta ja toimin­nal­lis­es­ta uud­is­tamis­es­ta.

– Kun­nis­sa on tietenkin mietit­ty, miten asia jär­jestetään ja miten jälk­i­huol­lon laa­jen­e­miseen varaudu­taan, toteaa Kun­tali­iton eri­ty­isas­iantun­ti­ja Aila Puusti­nen-Korho­nen.

Laa­jen­nus tarkoit­taa Puusti­nen-Korho­sen mukaan sitä, että neljänä seu­raa­vana vuon­na ensi vuo­den alus­ta lukien jälk­i­huol­losta ei ketään pois­tu, kun 21 vuot­ta täyt­tävät jäävät jälk­i­huoltoon. Kol­me­na seu­raa­vana vuon­na tilanne on sama. 18 vuot­ta täyt­täneitä tulee jälk­i­huoltoon, eikä ketään pois­tu.

Kun­nat käyt­tävät jälk­i­huoltoon täl­lä het­kel­lä noin 14–15 pros­ent­tia avo­huol­lon käyt­tökus­tan­nuk­sista, mikä on arvi­ol­ta 37–41 miljoon­aa euroa vuosi­ta­sol­la. Val­tio kom­pen­soi jälk­i­huoltovelvoit­teen laa­jen­e­miseen val­tiono­suuksi­na vuodes­ta 2020 alka­en neljänä seu­raa­vana vuon­na 12 miljoon­aa euroa kunakin vuon­na eli yhteen­sä 48 miljoon­aa euroa.

– Uskon, että se riit­tää. Se on meil­lä Kun­tali­itossa las­ket­tu. Sosi­aali- ja terveys­ministeriö ja valtiovarain­ministeriö ovat laskel­man hyväksyneet, Puusti­nen-­Ko­rho­nen täs­men­tää.

Helsin­gin kaupun­ki on läht­enyt määrä­tietoisesti vahvis­ta­maan las­ten­suo­jelu­aan ja jälk­i­huoltoaan. Kaupung­in­val­tu­us­to on aset­tanut sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den asi­akkaiden mak­sim­imääräk­si 50. Las­ten­suo­jelus­sa kyseinen luku on 30. Kun­nat hoita­vat jälk­i­huoltoaan kukin oma­l­la taval­laan, mut­ta Helsingis­sä on las­ten­suo­jelun sijaishuol­lon suuren asiakas­määrän vuok­si nähty parhaak­si pitää yllä eril­listä jälk­i­huoltoyk­sikköä.

– Täl­lä het­kel­lä meil­lä on jälk­i­huol­los­sa vuosi­ta­sol­la noin 1 000 asi­akas­ta, kun ikära­ja ei ole vielä nous­sut, Min­na Manelius sanoo.

Kun kesäl­lä työhön rekry­toiti­in seit­semän uut­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jää, on heitä nyt jälk­i­huol­los­sa yhteen­sä 16. Hei­dän lisäk­seen jälk­i­huoltoyk­sikössä työsken­telee 28 sosiaali­ohjaajaa. Kaht­e­na päivänä viikos­sa on saatavil­la per­heter­apeutin palvelui­ta. Ter­vey­den­hoita­ja on käytet­tävis­sä noin 80-pros­ent­tis­es­ti viikko­työa­jas­ta.

– Päät­täjämme ovat otta­neet tarpeen ikära­jan nos­tamis­es­ta vakavasti. He ovat ymmärtäneet, että kolme vuot­ta on lyhyt aika hoitaa ongelmia, joiden syn­tymiseen on men­nyt ehkä koko lap­su­us.

Maneliuk­sen mukaan suurel­la osal­la hei­dän asi­akkaistaan on vakavia mie­len­ter­veys- ja päi­hdeon­gelmia. Jälk­i­huoltoa tutkit­taes­sa on selvin­nyt, että 40 pros­en­til­la sen piiris­sä ole­vista nuorista on mie­len­ter­veys­di­ag­noosi. Usein nämä nuoret ovat väli­in­putoa­jia nuorten ja aikuis­ten perus­palveluis­sa.

Jälk­i­huoltoyk­sikössä toimii Maneliuk­sen lisäk­si toinenkin, kevät­talvel­la työssään aloit­tanut johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Tiia Hipp. Sosi­aalio­h­jaa­jil­la on myös oma johta­va ohjaa­jansa, ammatill­i­nen esimies, vaik­ka johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä johtaa kaikkia yksikön neljää tiim­iä.

– Sosi­aalio­h­jaa­jan työ on tärkein sosiaali­työntekijän tar­joa­ma resurssi. Jälk­i­huol­lon asi­akkaak­si tule­va nuori saa tuek­seen ja rin­nal­la kulk­i­jak­seen sosi­aalio­h­jaa­jan, joka voi aut­taa muut­toon tai mui­hin mielekkään arjen rak­en­tamiseen liit­tyvis­sä asiois­sa, sanoo Manelius.

– Laitok­ses­sa et ole koskaan yksin. Jääkaap­pi täyt­tyy itses­tään. Huoltomies huole­htii kor­jaustöistä. Kun asum­ishar­joit­telun aikakin on lyhyt tai sitä ei ole ollenkaan, itsenäisyys voi aluk­si vaikut­taa hyvin pelot­taval­ta, Manelius jatkaa.

Helsin­gin jälk­i­huoltoyk­sikön toim­intaku­lut ovat pyöri­neet 980 000 euron paikkeil­la. Pääosin kulut muo­dos­tu­vat työn­tek­i­jöi­den palkoista, sil­lä asi­akkaat saa­vat mui­ta palvelu­ja – kuten toimeen­tu­lo- tai asum­is­tukea – muiden vira­nomais­ten kaut­ta. Ikära­jan nos­t­a­mi­nen vaatii Maneliuk­sen mielestä lisä­työvoimaa.

– Työn­tek­i­jäkus­tan­nuk­set vaikut­ta­vat isoil­ta, mut­ta täy­tyy myös muis­taa, että aiem­mas­ta poiketen nuorten sosi­aal­i­työhön siir­tyy vähem­män jälk­i­huol­lon asi­akkai­ta ottaes­samme heistä vas­tu­u­ta jatkos­sakin.

Vihdoin on ymmärretty, että ­jälki­huol­to on tärkeä osa sijaishuollon jatkumoa.

Pro­fes­sori Juho Saaren työryh­män rapor­tis­sa maini­taan, että jälk­i­huolto ei ole val­takun­nal­lis­es­ti tasalaa­tu­ista ja toteu­tus riip­puu kotikun­nas­ta. Manelius korostaa kun­nille las­ten­suo­jelu­lais­sa säädet­tyä velvol­lisu­ut­ta jär­jestää jälk­i­huolto, mihin kuu­luu myös akti­ivi­nen tiedot­ta­mi­nen nuo­rille hei­dän oikeud­estaan sel­l­aiseen. Laadun­vai­htelui­hin vaikut­ta­vat myös käytet­tävis­sä ole­vat resurssit.

– Jär­jestelmä on voin­ut jät­tää jopa heit­teille näitä nuo­ria. Täy­tyy muis­taa, että joskus laitok­ses­ta toiseen pom­potel­lut nuoret ovat menet­täneet luot­ta­muk­sen­sa vira­nomaisi­in, minkä vuok­si he eivät pysty otta­maan apua vas­taan.

– Vas­ten­tah­toisia päätök­siä ei aikuis­ten kanssa voi­da eikä halu­ta tehdä. Avun vas­taan­ot­tamiseen houkut­telem­i­nen saat­taa vaa­tia nuoreen kohdis­tu­vaa motivoin­tia.

Las­ten­suo­jelun Keskus­li­it­to nos­taa omas­sa las­ten­suo­jelu­lain muu­tok­si­in liit­tyvässä lausun­nos­saan esi­in laadun. Las­ten­suo­jelu­la­ki ei määrit­tele täs­mäl­lis­es­ti, mil­laista jälk­i­huoltoa kun­tien tulee nuo­rille tar­jo­ta. Tämä on johtanut liiton mukaan sat­tuman­varaisu­u­teen ja liian suureen vai­htelu­un.

– Olemme sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den kanssa määritelleet arvopo­h­jan, joka ohjaa työsken­te­lyämme tääl­lä. Lähdemme siitä, että jokaisel­la nuorel­la pitää olla koti, päivit­täin mielekästä tekemistä, tur­valli­nen aikuinen ja perusk­oulu käy­ty, Manelius luet­telee.

– Halu­amme nuoren joko opiskel­e­van toisel­la asteel­la tai saa­van kyseiset opin­not valmi­ik­si. Ikära­jan noustes­sa tavoitet­ta pyritään vahvis­ta­maan toim­i­mal­la siten, että kaik­ki asi­akkaamme tuli­si­vat jälk­i­huol­lon aikana han­kki­maan toisen asteen tutkin­non.

Arvioiden mukaan perusk­oulun varaan jäävästä henkilöstä aiheutuu hänen eli­na­jal­taan noin 295 000 euron mene­tys julk­ishallinnolle. Koulu­tus suo­jaa nuo­ria monil­ta sosi­aal­isil­ta ja ter­vey­del­lisiltä ongelmil­ta kuten työt­tömyy­deltä ja teini­van­hem­muudelta. Helsin­gin jälk­i­huol­los­sa mon­et ovat jät­täneet perusk­oulun kesken, ja toisen asteen tutk­in­to löy­tyy vain har­voil­ta.

– Huolestut­tavaa on, että asi­akkaat joko saa­vat todel­la nuo­ri­na lap­sia tai ainakin iso osa heistä on ehtinyt meille tul­lessaan olla raskaana. Kun helsinkiläiset yleen­sä tule­vat äideik­si kolmikymp­pis­inä, niin mei­dän nuoremme saa­vat lap­sia jo alle 21-vuo­ti­aana, ker­too Manelius

Nuoren itsenäistymistä ja kuntou­tu­mista edis­tää oma asun­to. Las­ten­suo­jelu­lais­sa tode­taan, että jälk­i­huol­los­sa ole­valle nuorelle tulee viivy­tyk­set­tä kor­ja­ta asum­isoloi­hin liit­tyvät puut­teet tai jär­jestää hänelle tarpeen mukainen asun­to. Se on haas­teel­lista Helsingis­sä, mis­sä kohtu­uhin­taisia asun­to­ja on muutenkin niukasti saatavil­la.

Jälk­i­huol­los­sa on tuhan­nelle asi­akkaalle tar­jol­la vain 307 kaupungilta välivuokrat­tua asun­toa. Asun­top­u­lan vuok­si on tur­vaudut­tu myös mui­hin kaupun­gin omi­in tai eri­lais­ten säätiöi­den omis­tami­in asun­toi­hin.

Manelius muis­tut­taa las­ten­suo­jelun ja jälk­i­huol­lon ole­van investoin­te­ja nuoren tule­vaisu­u­teen. Jos sijaishuolto ei kan­na eikä nuor­ta tue­ta itsenäistymisessä, niin aiem­pi­en pon­nis­telu­jen val­u­mi­nen hukkaan tulee mak­samaan yhteiskun­nalle val­tavasti rahaa.

Kokon­ais­val­tainen ja koordi­noitu tuki kan­nat­taa. On voitu osoit­taa, että inten­si­ivi­nen, yksilöl­lis­es­ti määrit­tyvä ja jous­ta­va jälk­i­huol­lon tuki kaht­e­na ensim­mäisenä vuote­na sijoituk­sen päät­tymisen jäl­keen siihen asti, kun nuori täyt­ti 25 vuot­ta, tuot­ti merkit­tävää säästöä. Säästöt suh­teutet­ti­in työt­tömyy­destä, rikol­lisu­ud­es­ta, sairaud­es­ta, asumis­es­ta ja las­ten­suo­jelus­ta aiheutu­vi­in menoi­hin.

Kunnissa on mietitty, miten jälkihuollon laajenemiseen varaudutaan.

Kun­tali­iton Aila Puusti­nen-Korho­nen ker­too, että Helsin­gin lisäk­si monis­sa muis­sakin isois­sa kaupungeis­sa ja isom­mis­sa kun­tay­htymis­sä on oma jälk­i­huoltoyk­sikkö. Usein sijaishuolto ja jälk­i­huolto on kuitenkin yhdis­tet­ty samaan yksikköön, joka on sit­ten resurssoitu tarvit­taval­la työvoimal­la.

– Ei sekään ole huono tapa. Ei ole real­is­tista olet­taa, että jälk­i­huoltoa jär­jestet­täisi­in kaikissa kun­nis­sa samal­la taval­la ja tasalaa­tuis­es­ti, Puusti­nen-Korho­nen napaut­taa.

Puo­let niistä kun­nista ja kun­tay­htymistä, joiden vas­tu­ul­la jälk­i­huolto on, on alle 10 000 asukkaan kun­tia. Niis­sä ovat myös jälk­i­huol­lol­liset tarpeet huo­mat­tavasti toisen­laiset ja vähäisem­mät suuri­in kaupunkei­hin ver­rat­tuna.

– Meil­lähän on kun­tia, jois­sa ei ole yhtään las­ta sijaishuol­los­sa tai jois­sa ei tehdä joka vuosi yhtään kiireel­listä sijoi­tus­takaan.

Pienis­sä kun­nis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jät tekevät niin san­ot­tua yhden­net­tyä työtä, jol­loin samal­la sosi­aal­i­työn­tek­i­jäl­lä on vas­tuu koko las­ten­suo­jelun asi­akaspros­es­sista. Sen lisäk­si hänel­lä voi olla asi­akas­vas­tu­u­ta esimerkik­si per­heoikeudel­li­sista asioista.

Puusti­nen-Korho­sen työhön kuu­luu olen­naise­na osana kun­tien viran­halti­joiden neu­von­ta ja ohjaus las­ten­suo­jelu­lain toimeen­panoon liit­tyvis­sä kysymyk­sis­sä. Kysymyk­siä esitetään kun­tien omas­ta aloit­teesta.

– Ker­taakaan en ole tör­män­nyt siihen, että kun­ta ei olisi halun­nut jär­jestää jälk­i­huoltoa tai olisi siitä pyrkinyt lais­ta­maan. Paljon kysytään siitä, kun nuori ei halua jälk­i­huoltoa ja tarvet­ta siihen kuitenkin olisi. Mitä pitäisi tehdä?

Puusti­nen-Korho­nen kehot­taa kysyjiä arvioi­maan jälk­i­huol­lol­liset tarpeet sekä suun­nit­tele­maan yhdessä nuoren ja hänen läheis­ten­sä kanssa jälk­i­huol­lon sisältö. Tämä tulisi kir­ja­ta yhteis­tu­umin jälk­i­huolto­su­un­nitel­maan. Sit­ten toim­i­taan sen mukaan. Tilanteen muuttues­sa suun­nitel­maa voidaan tark­istaa sekä tar­jo­ta palvelu­ja ja tukea tarpeen­mukaises­ti.

Aikuistumisen tuki ja starttiraha

Jälk­i­huol­lon uud­is­tamistyöryh­män keräämien tieto­jen mukaan jälk­i­huol­los­sa ei ole useinkaan riit­tävästi yhteen sovitet­tu­ja tuk­i­toimia ja ‑palvelu­ja tai vierel­lä kulk­i­joi­ta. Aikuis­tu­vien nuorten jälk­i­huol­lon palve­lut ovat pirstaleisia.

Eniten apua tarvit­se­vat jäävät liian usein vaille tarvit­se­maansa tukea. He eivät kiin­ni­ty palvelui­hin tai palvelu­jen tar­jon­ta- ja tuotan­to­ta­pa eivät pysty kiin­nit­tämään monil­la eri tavoil­la kuor­mitet­tu­ja nuo­ria omi­in palvelupolkui­hin­sa.

STM:n Las­ten­suo­jelun jälk­i­huol­lon uud­is­tamistyöryh­mä ehdot­taa aikuis­tu­misen tuek­si säädet­tävää eril­lis­lakia nuo­rille aikuisille, jot­ka ovat olleet las­ten­suo­jelun sijoit­ta­m­i­na tai muuten rin­nastet­tavis­sa tuo­hon ryh­mään. Nuoren kanssa tulisi laa­tia yksi kokon­ais­su­un­nitel­ma, minkä toteut­tamisen tukemisek­si eri hallinnon­alat muo­dostaisi­vat mon­en tahon palvelukokon­aisu­u­den. Täl­lä pyritään varmis­ta­maan syr­jäy­tymisen tor­ju­misek­si kokon­ais­ratkaisu eri sek­tor­ei­den irral­lis­ten palvelu­jen ja niihin ohjaamisen sijaan.

– Jos ehdo­tuk­sen kiteyt­tää yhteen lauseeseen, niin se tarkoit­taa tuen tarpeen tarkkaa selvit­tämistä yhdessä nuoren kanssa moni­ammatil­lis­es­ti, työryh­män asiantun­ti­ja­jäsen Min­na Manelius kiteyt­tää.

– Ote­taan suun­nit­telu­un kaik­ki tahot, jot­ka nuoren elämässä pitäisi olla läs­nä. Kun nuorel­la on vaikka­pa perusk­oulu kesken, ope­tus­toi­mi aut­taa räätälöimään suun­nitel­maa niin, että koulu on mah­dol­lista saat­taa lop­pu­un.

Kun­tali­iton eri­ty­isas­iantun­ti­ja Aila Puusti­nen-Korho­nen ei näe aikuis­tu­misen tuen eril­lis­lakia toteut­tamiskelpoise­na ratkaisuna.

– Eikä siihen suun­taan olla hal­li­tu­so­hjel­man mukaan menos­sa. Ohjel­maan on kir­jat­tu, että jälk­i­huoltoa kehitetään. Eril­lis­lak­i­toim­intat­a­pa pirstaloisi palvelu­ja enem­män kuin kokoaisi, Puusti­nen-Korho­nen sanoo.

Työryh­män rapor­tis­sa nos­te­taan esi­in itsenäistymis­varat, joiden ker­tymisen suh­teen jälk­i­huol­lon piiris­sä elävät nuoret ovat eri­ar­voises­sa ase­mas­sa. Kaik­ki nuoret eivät saa ohjaus­ta talouden hallintaan nykyti­lanteessa. Asi­aa ehdote­taan selvitet­täväk­si. Pohdit­tavak­si nos­te­taan mah­dol­lisu­us aikuis­tu­misen start­ti­ra­has­ta, joka mak­set­taisi­in kaikille.

– Perus­teel­lisen selvi­tyk­sen tekem­i­nen jälk­i­huol­lon toteut­tamis­tavoista ja sisäl­löistä olisi paikallaan. Aikuis­tu­misen tuen start­ti­ra­hat ovat myös resursse­ja eikä sel­l­aiseen olla hal­li­tu­so­hjel­man mukaisten kir­jausten nojal­la ryhtymässä, Puusti­nen-Koho­nen pohtii.

– Jot­ta aikuis­tu­misen start­ti­ra­ha olisi järkevä, pitäisi pystyä takaa­maan sen järkevä käyt­tämi­nen. Yksilön vapaus edel­lä kun yhteiskun­nas­samme men­nään, mitenkä sen rahan järkevän käytön sosi­aalivi­ra­nomaise­na varmis­taisit?

Markku Tasala

Läh­teet
Las­ten­suo­jelun jälk­i­huol­lon uud­is­tamistyöryh­män lop­pu­ra­port­ti. Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön raport­te­ja ja muis­tioi­ta 2019:43.
Las­ten­suo­jelun Keskus­li­iton lausun­to 26.8.2019.