Jälkihuollon tarkoitus on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista lastensuojelun sijaishuollosta tai tukea nuoren itsenäistymistä. Lastensuojelujärjestöt ovat ajaneet lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostoa vuosikausia, minkä vuoksi kentällä riemuitaan.

 

 

Viime keväänä val­tio­neu­vos­tossa hyväk­sy­tyt ja ensi vuo­den alusta voi­maan tule­vat muu­tok­set las­ten­suo­je­lu­laissa vah­vis­ta­vat kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tu­jen las­ten oikeutta hyvään koh­te­luun, huo­len­pi­toon ja val­von­taan. Samalla jäl­ki­huol­lon ikä­raja nousee 25 ikä­vuo­teen.

Vuo­den alussa sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö asetti työ­ryh­män sel­vit­tä­mään las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mis­tar­peita. Työ­ryh­män puheen­joh­ta­jaksi nimet­tiin pro­fes­sori Juho Saari Tam­pe­reen yli­opis­tosta. Pysy­väksi asian­tun­ti­jaksi nimetty Minna ­Mane­lius ker­too ikä­ra­jan nos­ta­mi­sen jo työ­ryh­män toi­min­nan aikana olleen myön­tei­nen yllä­tys.

– Las­ten­suo­je­lu­jär­jes­töt ja alan asian­tun­ti­jat ovat aja­neet asiaa vuo­si­kau­det, koska nuo­rilla kat­so­taan syr­jäy­ty­mis­ris­kin kas­va­van jäl­ki­huol­lon päät­tyessä liian var­hain, jäl­ki­huol­losta vas­taa­vana joh­ta­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä Hel­sin­gin kau­pun­gilla työs­ken­te­levä Mane­lius muis­tut­taa.

Ikä­ra­jan nos­ta­mista esitti myös ylisosiaali­neuvos Aulikki Kana­noja tänä vuonna val­mis­tu­neessa las­ten­suo­je­lun uudis­ta­mista käsi­tel­leessä sel­vi­tyk­ses­sään.

Vih­rei­den kan­san­edus­taja Outi Alanko-­Ka­hi­luoto teki kor­keam­masta ikä­rajasta lakia­loit­teen, minkä sosi­aali- ja ter­veys­va­lio­kunta hyväk­syi yksi­mie­li­sesti maa­lis­kuussa. Hal­li­tus­kausi oli siinä vai­heessa jo lopuil­laan, mutta siitä huo­li­matta aloite ehdit­tiin käsi­tellä edus­kun­nan täy­sis­tun­nossa osana lastensuojelu­lain muut­ta­mista.

– Lyhyessä ajassa on tapah­tu­nut upeita asioita. Jäl­ki­huol­losta ei ole puhuttu kos­kaan niin pal­jon kuin tänä vuonna. On alettu vih­doin­kin ymmär­tää sen ole­van tär­keä osa sijais­huol­lon jat­ku­moa, Mane­lius sanoo.

Kuvassa pikkuesineitä, kyniä, voidetuuveja, ilmastointiteippiä ja 18-vuotta rintaneula

Las­ten­suo­je­lu­lain mukaan lap­selle tai nuo­relle on jär­jes­tet­tävä jäl­ki­huol­toa sijais­huol­lon päät­ty­mi­sen jäl­keen vii­meis­tään sil­loin, kun lapsi täyt­tää 18 vuotta. Vel­vol­li­suus sii­hen on myös avo­huol­lon tuki­toi­mena tapah­tu­neen sijoi­tuk­sen päät­ty­mi­sen jäl­keen, jos sijoi­tus on kes­tä­nyt yhtä­jak­soi­sesti vähin­tään puoli vuotta ja koh­dis­tu­nut lap­seen yksin.

Jäl­ki­huol­toa voi­daan jär­jes­tää sel­lai­sel­le­kin nuo­relle, jota ei ole aiem­min sijoi­tettu kodin ulko­puo­lelle tai jonka sijoi­tus ei ole kes­tä­nyt puolta vuotta. Näin voi­daan tukea nuorta itse­näis­ty­mi­sessä, vaikka ehdo­tonta jäl­ki­huol­to­vel­vol­li­suutta ei oli­si­kaan.

Tällä het­kellä vel­vol­li­suus jäl­ki­huol­lon jär­jes­tä­mi­seen päät­tyy nuo­ren täyt­täessä 21 vuotta tai vii­den vuo­den kulut­tua siitä, kun lapsi on sijoit­ta­mi­sen päät­ty­mi­sen jäl­keen ollut vii­meksi las­ten­suo­je­lun asiak­kaana.

Vuonna 2017 las­ten­suo­je­lun toi­men­pi­teenä kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tiin 17 956 lasta, joista huos­taan otet­tuina oli 10 526. Jäl­ki­huol­lossa oli yhteensä 7 894 nuorta. Edel­lis­vuo­teen ver­rat­tuna 18–20-vuotiaiden nuor­ten määrä lisään­tyi 1,5 pro­sent­tia. Las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa oli vuo­den 2017 aikana 55 884 lasta ja nuorta. Näin jäl­ki­huol­lon asiak­kai­den osuus kai­kista avo­huol­lon asiak­kaista oli 14 pro­sent­tia.

Vuo­sit­tain noin 1 500 sijoi­tet­tua saa­vut­taa täy­si­käi­syy­den. Ole­tet­ta­vasti suuri osa heistä jat­kaa jäl­ki­huol­lon asiak­kaina. Jäl­ki­huol­lossa ole­vista asiak­kaista 18 vuotta täyt­tä­neitä nuo­ria on noin 86 pro­sent­tia.

Itsenäisyys voi aluksi vaikuttaa hyvin pelottavalta.

Jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryhmä jätti lop­pu­ra­port­tinsa sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riölle huh­ti­kuussa. Rapor­tissa tode­taan, että ikä­ra­jan nos­ta­mi­nen 25 ikä­vuo­teen aiheut­taa mer­kit­tä­viä talou­del­li­sia kus­tan­nuk­sia. Samalla koros­tuu jul­ki­sen val­lan vas­tuu jäl­ki­huol­lon raken­teel­li­sesta ja toi­min­nal­li­sesta uudis­ta­mi­sesta.

– Kun­nissa on tie­ten­kin mie­titty, miten asia jär­jes­te­tään ja miten jäl­ki­huol­lon laa­je­ne­mi­seen varau­du­taan, toteaa Kun­ta­lii­ton eri­tyis­asian­tun­tija Aila Puus­ti­nen-Kor­ho­nen.

Laa­jen­nus tar­koit­taa Puus­ti­nen-Kor­ho­sen mukaan sitä, että nel­jänä seu­raa­vana vuonna ensi vuo­den alusta lukien jäl­ki­huol­losta ei ketään poistu, kun 21 vuotta täyt­tä­vät jää­vät jäl­ki­huol­toon. Kol­mena seu­raa­vana vuonna tilanne on sama. 18 vuotta täyt­tä­neitä tulee jäl­ki­huol­toon, eikä ketään poistu.

Kun­nat käyt­tä­vät jäl­ki­huol­toon tällä het­kellä noin 14–15 pro­sent­tia avo­huol­lon käyt­tö­kus­tan­nuk­sista, mikä on arviolta 37–41 mil­joo­naa euroa vuo­si­ta­solla. Val­tio kom­pen­soi jäl­ki­huol­to­vel­voit­teen laa­je­ne­mi­seen val­tio­no­suuk­sina vuo­desta 2020 alkaen nel­jänä seu­raa­vana vuonna 12 mil­joo­naa euroa kuna­kin vuonna eli yhteensä 48 mil­joo­naa euroa.

– Uskon, että se riit­tää. Se on meillä Kun­ta­lii­tossa las­kettu. Sosi­aali- ja terveys­ministeriö ja valtiovarain­ministeriö ovat las­kel­man hyväk­sy­neet, Puus­ti­nen-­Kor­ho­nen täs­men­tää.

Hel­sin­gin kau­punki on läh­te­nyt määrä­tietoisesti vah­vis­ta­maan las­ten­suo­je­lu­aan ja jäl­ki­huol­to­aan. Kau­pun­gin­val­tuusto on aset­ta­nut sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den asiak­kai­den mak­si­mi­mää­räksi 50. Las­ten­suo­je­lussa kysei­nen luku on 30. Kun­nat hoi­ta­vat jäl­ki­huol­to­aan kukin omalla taval­laan, mutta Hel­sin­gissä on las­ten­suo­je­lun sijais­huol­lon suu­ren asiakas­määrän vuoksi nähty par­haaksi pitää yllä eril­listä jäl­ki­huol­to­yk­sik­köä.

– Tällä het­kellä meillä on jäl­ki­huol­lossa vuo­si­ta­solla noin 1 000 asia­kasta, kun ikä­raja ei ole vielä nous­sut, Minna Mane­lius sanoo.

Kun kesällä työ­hön rek­ry­toi­tiin seit­se­män uutta sosi­aa­li­työn­te­ki­jää, on heitä nyt jäl­ki­huol­lossa yhteensä 16. Hei­dän lisäk­seen jäl­ki­huol­to­yk­si­kössä työs­ken­te­lee 28 sosiaali­ohjaajaa. Kah­tena päi­vänä vii­kossa on saa­ta­villa per­he­te­ra­peu­tin pal­ve­luita. Ter­vey­den­hoi­taja on käy­tet­tä­vissä noin 80-pro­sent­ti­sesti viik­ko­työ­ajasta.

– Päät­tä­jämme ovat otta­neet tar­peen ikä­ra­jan nos­ta­mi­sesta vaka­vasti. He ovat ymmär­tä­neet, että kolme vuotta on lyhyt aika hoi­taa ongel­mia, joi­den syn­ty­mi­seen on men­nyt ehkä koko lap­suus.

Mane­liuk­sen mukaan suu­rella osalla hei­dän asiak­kais­taan on vaka­via mie­len­ter­veys- ja päih­deon­gel­mia. Jäl­ki­huol­toa tut­kit­taessa on sel­vin­nyt, että 40 pro­sen­tilla sen pii­rissä ole­vista nuo­rista on mie­len­ter­veys­diag­noosi. Usein nämä nuo­ret ovat väliin­pu­toa­jia nuor­ten ja aikuis­ten perus­pal­ve­luissa.

Jäl­ki­huol­to­yk­si­kössä toi­mii Mane­liuk­sen lisäksi toi­nen­kin, kevät­tal­vella työs­sään aloit­ta­nut joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Tiia Hipp. Sosi­aa­lioh­jaa­jilla on myös oma joh­tava ohjaa­jansa, amma­til­li­nen esi­mies, vaikka joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä joh­taa kaik­kia yksi­kön nel­jää tii­miä.

– Sosi­aa­lioh­jaa­jan työ on tär­kein sosiaali­työntekijän tar­joama resurssi. Jäl­ki­huol­lon asiak­kaaksi tuleva nuori saa tuek­seen ja rin­nalla kul­ki­jak­seen sosi­aa­lioh­jaa­jan, joka voi aut­taa muut­toon tai mui­hin mie­lek­kään arjen raken­ta­mi­seen liit­ty­vissä asioissa, sanoo Mane­lius.

– Lai­tok­sessa et ole kos­kaan yksin. Jää­kaappi täyt­tyy itses­tään. Huol­to­mies huo­leh­tii kor­jaus­töistä. Kun asu­mis­har­joit­te­lun aika­kin on lyhyt tai sitä ei ole ollen­kaan, itse­näi­syys voi aluksi vai­kut­taa hyvin pelot­ta­valta, Mane­lius jat­kaa.

Hel­sin­gin jäl­ki­huol­to­yk­si­kön toi­min­ta­ku­lut ovat pyö­ri­neet 980 000 euron paik­keilla. Pää­osin kulut muo­dos­tu­vat työn­te­ki­jöi­den pal­koista, sillä asiak­kaat saa­vat muita pal­ve­luja – kuten toi­meen­tulo- tai asu­mis­tu­kea – mui­den viran­omais­ten kautta. Ikä­ra­jan nos­ta­mi­nen vaa­tii Mane­liuk­sen mie­lestä lisä­työ­voi­maa.

– Työn­te­ki­jä­kus­tan­nuk­set vai­kut­ta­vat isoilta, mutta täy­tyy myös muis­taa, että aiem­masta poi­ke­ten nuor­ten sosi­aa­li­työ­hön siir­tyy vähem­män jäl­ki­huol­lon asiak­kaita ottaes­samme heistä vas­tuuta jat­kos­sa­kin.

Vihdoin on ymmärretty, että ­jälki­huol­to on tärkeä osa sijaishuollon jatkumoa.

Pro­fes­sori Juho Saa­ren työ­ryh­män rapor­tissa mai­ni­taan, että jäl­ki­huolto ei ole val­ta­kun­nal­li­sesti tasa­laa­tuista ja toteu­tus riip­puu koti­kun­nasta. Mane­lius koros­taa kun­nille las­ten­suo­je­lu­laissa sää­det­tyä vel­vol­li­suutta jär­jes­tää jäl­ki­huolto, mihin kuu­luu myös aktii­vi­nen tie­dot­ta­mi­nen nuo­rille hei­dän oikeu­des­taan sel­lai­seen. Laa­dun­vaih­te­lui­hin vai­kut­ta­vat myös käy­tet­tä­vissä ole­vat resurs­sit.

– Jär­jes­telmä on voi­nut jät­tää jopa heit­teille näitä nuo­ria. Täy­tyy muis­taa, että jos­kus lai­tok­sesta toi­seen pom­po­tel­lut nuo­ret ovat menet­tä­neet luot­ta­muk­sensa viran­omai­siin, minkä vuoksi he eivät pysty otta­maan apua vas­taan.

– Vas­ten­tah­toi­sia pää­tök­siä ei aikuis­ten kanssa voida eikä haluta tehdä. Avun vas­taa­not­ta­mi­seen hou­kut­te­le­mi­nen saat­taa vaa­tia nuo­reen koh­dis­tu­vaa moti­voin­tia.

Las­ten­suo­je­lun Kes­kus­liitto nos­taa omassa las­ten­suo­je­lu­lain muu­tok­siin liit­ty­vässä lausun­nos­saan esiin laa­dun. Las­ten­suo­je­lu­laki ei mää­rit­tele täs­mäl­li­sesti, mil­laista jäl­ki­huol­toa kun­tien tulee nuo­rille tar­jota. Tämä on joh­ta­nut lii­ton mukaan sat­tu­man­va­rai­suu­teen ja liian suu­reen vaih­te­luun.

– Olemme sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den kanssa mää­ri­tel­leet arvo­poh­jan, joka ohjaa työs­ken­te­lyämme täällä. Läh­demme siitä, että jokai­sella nuo­rella pitää olla koti, päi­vit­täin mie­le­kästä teke­mistä, tur­val­li­nen aikui­nen ja perus­koulu käyty, Mane­lius luet­te­lee.

– Haluamme nuo­ren joko opis­ke­le­van toi­sella asteella tai saa­van kysei­set opin­not val­miiksi. Ikä­ra­jan nous­tessa tavoi­tetta pyri­tään vah­vis­ta­maan toi­mi­malla siten, että kaikki asiak­kaamme tuli­si­vat jäl­ki­huol­lon aikana hank­ki­maan toi­sen asteen tut­kin­non.

Arvioi­den mukaan perus­kou­lun varaan jää­västä hen­ki­löstä aiheu­tuu hänen eli­na­jal­taan noin 295 000 euron mene­tys jul­kis­hal­lin­nolle. Kou­lu­tus suo­jaa nuo­ria monilta sosi­aa­li­silta ja ter­vey­del­li­siltä ongel­milta kuten työt­tö­myy­deltä ja tei­ni­van­hem­muu­delta. Hel­sin­gin jäl­ki­huol­lossa monet ovat jät­tä­neet perus­kou­lun kes­ken, ja toi­sen asteen tut­kinto löy­tyy vain har­voilta.

– Huo­les­tut­ta­vaa on, että asiak­kaat joko saa­vat todella nuo­rina lap­sia tai aina­kin iso osa heistä on ehti­nyt meille tul­les­saan olla ras­kaana. Kun hel­sin­ki­läi­set yleensä tule­vat äideiksi kol­mi­kymp­pi­sinä, niin mei­dän nuo­remme saa­vat lap­sia jo alle 21-vuo­ti­aana, ker­too Mane­lius

Nuo­ren itse­näis­ty­mistä ja kun­tou­tu­mista edis­tää oma asunto. Las­ten­suo­je­lu­laissa tode­taan, että jäl­ki­huol­lossa ole­valle nuo­relle tulee vii­vy­tyk­settä kor­jata asu­mi­so­loi­hin liit­ty­vät puut­teet tai jär­jes­tää hänelle tar­peen mukai­nen asunto. Se on haas­teel­lista Hel­sin­gissä, missä koh­tuu­hin­tai­sia asun­toja on muu­ten­kin niu­kasti saa­ta­villa.

Jäl­ki­huol­lossa on tuhan­nelle asiak­kaalle tar­jolla vain 307 kau­pun­gilta väli­vuo­krat­tua asun­toa. Asun­to­pu­lan vuoksi on tur­vau­duttu myös mui­hin kau­pun­gin omiin tai eri­lais­ten sää­tiöi­den omis­ta­miin asun­toi­hin.

Mane­lius muis­tut­taa las­ten­suo­je­lun ja jäl­ki­huol­lon ole­van inves­toin­teja nuo­ren tule­vai­suu­teen. Jos sijais­huolto ei kanna eikä nuorta tueta itse­näis­ty­mi­sessä, niin aiem­pien pon­nis­te­lu­jen valu­mi­nen huk­kaan tulee mak­sa­maan yhteis­kun­nalle val­ta­vasti rahaa.

Koko­nais­val­tai­nen ja koor­di­noitu tuki kan­nat­taa. On voitu osoit­taa, että inten­sii­vi­nen, yksi­löl­li­sesti mää­rit­tyvä ja jous­tava jäl­ki­huol­lon tuki kah­tena ensim­mäi­senä vuo­tena sijoi­tuk­sen päät­ty­mi­sen jäl­keen sii­hen asti, kun nuori täytti 25 vuotta, tuotti mer­kit­tä­vää sääs­töä. Sääs­töt suh­teu­tet­tiin työt­tö­myy­destä, rikol­li­suu­desta, sai­rau­desta, asu­mi­sesta ja las­ten­suo­je­lusta aiheu­tu­viin menoi­hin.

Kunnissa on mietitty, miten jälkihuollon laajenemiseen varaudutaan.

Kun­ta­lii­ton Aila Puus­ti­nen-Kor­ho­nen ker­too, että Hel­sin­gin lisäksi monissa muis­sa­kin isoissa kau­pun­geissa ja isom­missa kun­tayh­ty­missä on oma jäl­ki­huol­to­yk­sikkö. Usein sijais­huolto ja jäl­ki­huolto on kui­ten­kin yhdis­tetty samaan yksik­köön, joka on sit­ten resurs­soitu tar­vit­ta­valla työ­voi­malla.

– Ei sekään ole huono tapa. Ei ole rea­lis­tista olet­taa, että jäl­ki­huol­toa jär­jes­tet­täi­siin kai­kissa kun­nissa samalla tavalla ja tasa­laa­tui­sesti, Puus­ti­nen-Kor­ho­nen napaut­taa.

Puo­let niistä kun­nista ja kun­tayh­ty­mistä, joi­den vas­tuulla jäl­ki­huolto on, on alle 10 000 asuk­kaan kun­tia. Niissä ovat myös jäl­ki­huol­lol­li­set tar­peet huo­mat­ta­vasti toi­sen­lai­set ja vähäi­sem­mät suu­riin kau­pun­kei­hin ver­rat­tuna.

– Meil­lä­hän on kun­tia, joissa ei ole yhtään lasta sijais­huol­lossa tai joissa ei tehdä joka vuosi yhtään kii­reel­listä sijoi­tus­ta­kaan.

Pie­nissä kun­nissa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät teke­vät niin sanot­tua yhden­net­tyä työtä, jol­loin samalla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä on vas­tuu koko las­ten­suo­je­lun asia­kas­pro­ses­sista. Sen lisäksi hänellä voi olla asia­kas­vas­tuuta esi­mer­kiksi per­heoi­keu­del­li­sista asioista.

Puus­ti­nen-Kor­ho­sen työ­hön kuu­luu olen­nai­sena osana kun­tien viran­hal­ti­joi­den neu­vonta ja ohjaus las­ten­suo­je­lu­lain toi­meen­pa­noon liit­ty­vissä kysy­myk­sissä. Kysy­myk­siä esi­te­tään kun­tien omasta aloit­teesta.

– Ker­taa­kaan en ole tör­män­nyt sii­hen, että kunta ei olisi halun­nut jär­jes­tää jäl­ki­huol­toa tai olisi siitä pyr­ki­nyt lais­ta­maan. Pal­jon kysy­tään siitä, kun nuori ei halua jäl­ki­huol­toa ja tar­vetta sii­hen kui­ten­kin olisi. Mitä pitäisi tehdä?

Puus­ti­nen-Kor­ho­nen kehot­taa kysy­jiä arvioi­maan jäl­ki­huol­lol­li­set tar­peet sekä suun­nit­te­le­maan yhdessä nuo­ren ja hänen läheis­tensä kanssa jäl­ki­huol­lon sisältö. Tämä tulisi kir­jata yhteis­tuu­min jäl­ki­huol­to­suun­ni­tel­maan. Sit­ten toi­mi­taan sen mukaan. Tilan­teen muut­tuessa suun­ni­tel­maa voi­daan tar­kis­taa sekä tar­jota pal­ve­luja ja tukea tar­peen­mu­kai­sesti.

Aikuistumisen tuki ja starttiraha

Jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryh­män kerää­mien tie­to­jen mukaan jäl­ki­huol­lossa ei ole usein­kaan riit­tä­västi yhteen sovi­tet­tuja tuki­toi­mia ja ‑pal­ve­luja tai vie­rellä kul­ki­joita. Aikuis­tu­vien nuor­ten jäl­ki­huol­lon pal­ve­lut ovat pirs­ta­lei­sia.

Eni­ten apua tar­vit­se­vat jää­vät liian usein vaille tar­vit­se­maansa tukea. He eivät kiin­nity pal­ve­lui­hin tai pal­ve­lu­jen tar­jonta- ja tuo­tan­to­tapa eivät pysty kiin­nit­tä­mään monilla eri tavoilla kuor­mi­tet­tuja nuo­ria omiin pal­ve­lu­pol­kui­hinsa.

STM:n Las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryhmä ehdot­taa aikuis­tu­mi­sen tueksi sää­det­tä­vää eril­lis­la­kia nuo­rille aikui­sille, jotka ovat olleet las­ten­suo­je­lun sijoit­ta­mina tai muu­ten rin­nas­tet­ta­vissa tuo­hon ryh­mään. Nuo­ren kanssa tulisi laa­tia yksi koko­nais­suun­ni­telma, minkä toteut­ta­mi­sen tuke­mi­seksi eri hal­lin­no­na­lat muo­dos­tai­si­vat monen tahon pal­ve­lu­ko­ko­nai­suu­den. Tällä pyri­tään var­mis­ta­maan syr­jäy­ty­mi­sen tor­ju­mi­seksi koko­nais­rat­kaisu eri sek­to­rei­den irral­lis­ten pal­ve­lu­jen ja nii­hin ohjaa­mi­sen sijaan.

– Jos ehdo­tuk­sen kiteyt­tää yhteen lausee­seen, niin se tar­koit­taa tuen tar­peen tark­kaa sel­vit­tä­mistä yhdessä nuo­ren kanssa moniam­ma­til­li­sesti, työ­ryh­män asian­tun­ti­ja­jä­sen Minna Mane­lius kiteyt­tää.

– Ote­taan suun­nit­te­luun kaikki tahot, jotka nuo­ren elä­mässä pitäisi olla läsnä. Kun nuo­rella on vaik­kapa perus­koulu kes­ken, ope­tus­toimi aut­taa rää­tä­löi­mään suun­ni­tel­maa niin, että koulu on mah­dol­lista saat­taa lop­puun.

Kun­ta­lii­ton eri­tyis­asian­tun­tija Aila Puus­ti­nen-Kor­ho­nen ei näe aikuis­tu­mi­sen tuen eril­lis­la­kia toteut­ta­mis­kel­poi­sena rat­kai­suna.

– Eikä sii­hen suun­taan olla hal­li­tus­oh­jel­man mukaan menossa. Ohjel­maan on kir­jattu, että jäl­ki­huol­toa kehi­te­tään. Eril­lis­la­ki­toi­min­ta­tapa pirs­ta­loisi pal­ve­luja enem­män kuin kokoaisi, Puus­ti­nen-Kor­ho­nen sanoo.

Työ­ryh­män rapor­tissa nos­te­taan esiin itse­näis­ty­mis­va­rat, joi­den ker­ty­mi­sen suh­teen jäl­ki­huol­lon pii­rissä elä­vät nuo­ret ovat eriar­voi­sessa ase­massa. Kaikki nuo­ret eivät saa ohjausta talou­den hal­lin­taan nyky­ti­lan­teessa. Asiaa ehdo­te­taan sel­vi­tet­tä­väksi. Poh­dit­ta­vaksi nos­te­taan mah­dol­li­suus aikuis­tu­mi­sen start­ti­ra­hasta, joka mak­set­tai­siin kai­kille.

– Perus­teel­li­sen sel­vi­tyk­sen teke­mi­nen jäl­ki­huol­lon toteut­ta­mis­ta­voista ja sisäl­löistä olisi pai­kal­laan. Aikuis­tu­mi­sen tuen start­ti­ra­hat ovat myös resurs­seja eikä sel­lai­seen olla hal­li­tus­oh­jel­man mukais­ten kir­jaus­ten nojalla ryh­ty­mässä, Puus­ti­nen-Koho­nen poh­tii.

– Jotta aikuis­tu­mi­sen start­ti­raha olisi jär­kevä, pitäisi pys­tyä takaa­maan sen jär­kevä käyt­tä­mi­nen. Yksi­lön vapaus edellä kun yhteis­kun­nas­samme men­nään, mitenkä sen rahan jär­ke­vän käy­tön sosi­aa­li­vi­ran­omai­sena var­mis­tai­sit?

Markku Tasala

Läh­teet
Las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryh­män lop­pu­ra­portti. Sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön raport­teja ja muis­tioita 2019:43.
Las­ten­suo­je­lun Kes­kus­lii­ton lausunto 26.8.2019.