Kuinka paljon Suomessa onkaan mummuja ja vaareja, jotka lapsenlapsensa oheishuoltajuuteen suostuessaan tietämättään sitoutuvat lapsen kasvatus- ja huoltovastuuseen ilman tukea?

Hyvin toimies­saan oheishuolta­ju­us on lapsen ja huolta­jien kannal­ta luon­te­va ja inhimilli­nen ratkaisu: lapselle tärkeät aikuiset jaka­vat kas­va­tus­vas­tu­u­ta ja tekevät yhteistyötä lapsen asiois­sa. Suureen osaan oheishuolta­ju­us­ratkaisu­ja ei liity las­ten­suo­jelu lainkaan, vaan huolta­jat pää­tyvät keskenään hake­maan oheishuolta­ju­ut­ta käräjäoikeud­es­ta.

Jos oheishuolta­ju­us­ratkaisu­un on päädyt­ty sijaishuol­lon vai­h­toe­htona, voivat asi­at mutk­istua. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä saat­taa ker­toa mum­mulle ja vaar­ille mah­dol­lisu­ud­es­ta hakea lapsen van­hempi­en suos­tu­muk­sel­la oheishuolta­ju­ut­ta. Iso­van­hem­mat saat­ta­vat ottaa lapsen­lapsen­sa luok­seen siinä hyvässä uskos­sa, että he aut­ta­vat väli­aikaises­ti lapsen van­hempia selviämään van­hem­muud­estaan, jos sitä hor­jut­ta­vat sairaus, riitainen avio­ero, vanki­latuomio tai päi­hde- tai mie­len­ter­veysongel­ma. Jos vielä tilanteen kär­jistyessä keskustel­laan huostaan­oton mah­dol­lisu­ud­es­ta, mum­mulle tulee lapsen­laps­es­ta todel­li­nen hätä.

Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa mum­mun ja vaarin ter­veys tai talous rom­ah­ta­vat lapsen kas­va­tus- ja huolto­vas­tu­un vuok­si, kos­ka he eivät ole ymmärtäneet oheishuolta­ju­ut­ta hakies­saan sopia selkeästi kun­nan kanssa palkkioista, kuluko­r­vauk­sista tai muus­ta tues­ta ja palveluista.

Jak­sav­im­mat lähtevät peräämään oikeusteitse kunnal­ta palkkio­ta tai kor­vauk­sia. Usein pelko lapsen menet­tämis­es­tä aiheut­taa kuitenkin sen, että apua ei haeta ajois­sa, vaan uuvu­taan, ja siitä kär­sivät kaik­ki.

 

Oikeus voitti

Leenan tyt­tären­poi­ka oli kak­sivuo­tias kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun mum­mi haki pojan vas­taan­ot­tokodista luok­seen äidin huumei­denkäytön vuok­si. Tarkoi­tus oli, että lap­si olisi mum­mun luona pari kuukaut­ta ja palaisi sit­ten äidin luokse tilanteen rauhoitut­tua. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja Leena oli valmis pitämään pojan luon­aan pidem­pään.

En olisi ikinä saanut mitään, jos en olisi lähtenyt oikeusteitse hakemaan.

− Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä suosit­teli hake­maan oheishuolta­ju­ut­ta, että ei tarvit­sisi tehdä huostaan­ot­toa, kun se on niin raskas toimen­pide, Leena ker­too.

Myös Leenan tytär suos­tui oheishuolta­ju­u­teen. Kun Leena haki kunnal­ta per­he­hoito­lain mukaista palkkio­ta ja kuluko­r­vauk­sia, kun­ta kieltäy­tyi mak­samas­ta niitä ilmoit­taen, että kysymys on yksi­tyis­es­tä sijoituk­ses­ta.

− He itse ehdot­ti­vat oheishuolta­ju­ut­ta min­ulle ja sit­ten väit­tivät, että olin tyt­täreni kanssa siitä sopin­ut, vaik­ka en ollut ikinä kuul­lutkaan oheishuolta­ju­ud­es­ta, Leena ihmettelee.

Asia meni hallinto-oikeu­teen asti, joka ratkaisi sen Leenan hyväk­si. Kun­ta jou­tui mak­samaan Leenalle taan­nehti­vasti per­he­hoito­lain mukaisen palkkion ja kuluko­r­vauk­set.

− En olisi ikinä saanut mitään, jos en olisi läht­enyt oikeusteitse hake­maan.

Kun­ta mak­soi Leenalle kuitenkin vain lain määrit­telemän min­imi­palkkion, vaik­ka kun­nan muut per­he­hoita­jat saa­vat tuplas­ti enem­män. Leena vaati tasa-arvoista kohtelua korkeim­mas­sa hallinto-oikeudessa asti, mut­ta sen päätök­sen mukaan kun­ta saa itsenäis­es­ti päät­tää, minkä suu­ruista palkkio­ta kenellekin mak­saa.

Myös kuluko­r­vausten mak­samises­sa Leenal­la on ollut kun­nan kanssa vai­htele­via käytän­töjä. Ensin niitä mak­set­ti­in tasasum­ma kuukausit­tain. Viime syksynä niiden mak­sami­nen lopetet­ti­in Leenan saamien vam­mais­tukien vuok­si. Kun Leena valit­ti asi­as­ta, kor­vauk­sia alet­ti­in jälleen mak­saa, mut­ta lopetet­ti­in taas kah­den kuukau­den kulut­tua. Nyt Leena saa kuluko­r­vauk­set kuit­te­ja vas­taan.

Viime syksynä kun­nan johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä oli kut­sunut Leenan tapaamiseen saadak­seen kuul­la Leenan ja pojan kuu­lu­misia.

− Hän sanoi halu­a­vansa kuul­la mei­dän taus­to­jamme, kos­ka ”tämä asia on niin sekaisin, että haemme siihen lin­jaus­ta”. Siis ovatko he kymme­nen vuot­ta hak­e­neet tähän asi­aan lin­jaus­ta? Leena ihmettelee.

 

Voittaako oikeus?

Myös Mar­ja alkoi noin kymme­nen vuot­ta sit­ten osal­lis­tua tuol­loin viisivuo­ti­aan pojan­tyt­tären­sä Sal­lan hoitoon, kun tytön van­hempi­en avio­ero kri­isiy­tyi. Sal­lan van­hempi­en tilanteen pahetes­sa las­ten­suo­jelun työtek­i­jä väläyt­ti tytön huostaan­ot­toa. Tästä Mar­ja pelästyi toden teol­la ja pohti mah­dol­lisu­ut­ta ottaa Sal­la luok­seen asumaan, kunnes tytön isä saisi asiansa kun­toon.

− Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä esit­ti min­ulle, että hak­isin oheishuolta­ju­ut­ta, Mar­ja ker­too.

Tämä sopi myös Sal­lan van­hem­mille. Las­ten­suo­jelus­sa jär­jeste­tyssä neu­vot­telus­sa sovit­ti­in, että Mar­ja hoitaisi Sal­laa pari vuot­ta. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä lupasi myös, että Mar­jaa tuet­taisi­in kaikin tavoin taloudel­lis­es­ti ja apua saisi tarvit­taes­sa. Mar­ja kävi kuitenkin vielä töis­sä, joten suurem­paa hätää ei ollut.

Van­hempi­en asi­at eivät kuitenkaan selkiy­tyneet, ja Sal­la jäi Mar­jan luokse. Tyt­tö oli pien­estä asti ollut hyvin vaa­ti­va lap­si, ja jo muu­ta­man vuo­den kulut­tua Mar­jan oli jäätävä ensin osa-aikaiselle eläk­keelle ja sit­ten kokon­aan pois töistä jak­saak­seen hoitaa hän­tä.

Vaik­ka Mar­ja sai Sal­las­ta ela­tusavun, lap­sil­isät, toimeen­tu­lotuen ja har­ras­tus­ra­haa, eivät rahat riit­täneet mitenkään kas­va­van ja hoitoa vaa­ti­van tytön menoi­hin Mar­jan jää­tyä pois työstä. Hän itse ei saanut Sal­lan hoita­mis­es­ta mitään palkkio­ta. Myös Mar­jan ter­veys alkoi hor­jua, kun ei saanut jak­samiseen­sa ja tytön hoitoon mitään tukea.

Sosiaalityöntekijä suositteli hakemaan oheishuoltajuutta, että ei tarvitsisi tehdä huostaanottoa.

Hakies­saan kunnal­ta per­he­hoito­lain mukaista palkkio­ta kun­ta kieltäy­tyi mak­samas­ta perustellen Mar­jan oheishuolta­ju­us­sopimus­ta yksi­tyisenä sijoituk­se­na. Mar­jalle vih­jat­ti­in myös, että jos Sal­lalle tehtäisi­in nyt huostaan­ot­topäätös, ei olisi var­maa, että mum­mi saisi pitää tytön.

− Ei se ollut yksi­tyi­nen sijoi­tus, kos­ka sosi­aal­i­toi­mi myötä­vaikut­ti oheishuolta­ju­us­sopimuk­sen syn­tymiseen, ja Sal­lan asia oli alus­ta läh­tien las­ten­suo­jelu­a­sia, Mar­ja sanoo.

Nyt asi­aa puidaan hallinto-oikeudessa.

 

Selkeyttääkö uusi laki tilanteen?

Usein kiis­tanalaisia ovat ne oheishuolta­ju­usti­lanteet, jot­ka tulk­i­taan kun­nas­sa lapsen yksi­tyisek­si sijoituk­sek­si tai jois­sa kun­ta ei koe olleen­sa aloit­teelli­nen. Oheishuolta­ju­us, yksi­tyi­nen sijoi­tus sekä huostaan­ot­to ja läheisverkos­tosi­joi­tus ovat siis eril­lisiä asioi­ta, mut­ta voivat kos­ket­taa samo­ja lap­sia ja aikuisia.

− Kun­nan velvol­lisu­us on tehdä huostaan­ot­to, jos sen edel­ly­tyk­set täyt­tyvät. Jos huostaan­ot­to voidaan vält­tää oheishuolta­ju­us­ratkaisul­la, ratkaisu on lapsen edun mukainen ja huolta­jat suos­tu­vat siihen, he voivat hakea siihen käräjäoikeud­es­ta päätöstä, sanoo Pesäpuu ry:n Lähem­mäs-pro­jek­tin pro­jek­tipääl­likkö Pia Lahti­nen.

Lähem­mäs-pro­jek­ti selvit­teli val­takun­nal­lisen ryh­män kanssa vuosi­na 2013–2016 oheishuolta­ju­ut­ta koske­via ongelmia, ja pro­jek­tin aikana on koot­tu työn­tek­i­jöi­den avuk­si tietopaket­ti oheishuolta­ju­u­den mah­dol­lisuuk­sista las­ten­suo­je­lu­työssä. Tietopaket­ti julka­istaan aikanaan myös Las­ten­suo­jelun käsikir­jas­sa.

Lah­tisen mukaan jotkut lapset ja iso­van­hem­mat ovat ajau­tuneet kohtu­ut­tomi­in tilanteisi­in muun muas­sa sik­si, että eri kun­nis­sa oheishuolta­ju­ut­ta ja siihen liit­tyviä kus­tan­nuk­sia on käsitel­ty ja tulkit­tu kir­javasti soveltaen eri lake­ja: sosi­aal­i­huolto­lakia, las­ten­suo­jelu­lakia, per­he­hoito­lakia, sen edeltäjää per­he­hoita­jalakia sekä lakia lapsen huol­losta ja tapaamisoikeud­es­ta.

− Las­ten­suo­jelu­lais­sa oli viit­taus van­haan per­he­hoita­jalaki­in, jos­sa oheishuolta­jalle velvoitet­ti­in mak­samaan tarvit­taes­sa palkkio­ta ja kus­tan­nusten kor­vaus­ta sekä tar­joa­maan muu­ta tukea. Sana ’tarvit­taes­sa’ jät­ti paljon tulkin­nan­varaa.

Huhtiku­us­sa 2015 voimaan tulleessa uudessa per­he­hoito­lais­sa tarken­net­ti­in oheishuolta­jan ase­maa ja mak­set­tavia kor­vauk­sia, ja 1.7.2016 tehdyssä per­he­hoito­lain muu­tok­ses­sa asia selkey­tyi edelleen.

Lah­tisen mukaan kun­nil­la on ollut vaikeuk­sia soveltaa ris­tiri­itaisia lake­ja – eikä se help­poa olekaan. Hän muis­tut­taa, että on nou­datet­ta­va sitä kokon­aisu­udessaan sitä lakia, jota on alun perinkin ryhdyt­ty sovelta­maan.

− Enää ei voi poimia ’rusi­noi­ta pul­las­ta’ siten, että mak­se­taan vain esimerkik­si käyn­nistämis- ja kuluko­r­vaus. Jos nou­date­taan per­he­hoito­lakia, myös hoitopalkkio­ta on mak­set­ta­va ja tark­istet­ta­va. Oheishuolta­jalle on tarvit­taes­sa myös jär­jestet­tävä per­he­hoito­lain 10 §:ssä mainit­tu­ja mui­ta palvelu­ja ja tuk­i­toimia.

 

Neuvontaa vai myötävaikuttamista?

Myös kun­nan myötä­vaikut­tamis­es­ta oheishuolta­ju­u­den syn­tymiseen on usein eri tulk­in­to­ja. Sosi­aal­i­huolto­lak­i­han velvoit­taa las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jää anta­maan neu­von­taa ja ohjaus­ta. Mar­ja ja Leena tulk­it­se­vat molem­mat, että kun­ta on myötä­vaikut­tanut oheishuolta­ju­u­den syn­tymiseen, kos­ka he eivät olisi mitenkään ymmärtäneet oma-aloit­teis­es­ti ryhtyä hake­maan oheishuolta­ju­ut­ta.

− On usein veteen piir­ret­ty vii­va, tulk­i­taanko ohjaus ja neu­von­ta myötä­vaikut­tamisek­si. Näitä epä­selviä tilantei­ta ratko­taan sit­ten jäl­keen­päin oikeu­sis­tu­imis­sa, Lahti­nen sanoo.

Jos lapsen huostaan­ot­to on keskusteluis­sa otet­tu esi­in, kuten Mar­jan tapauk­ses­sa, on samal­la arvioitu läheisverkos­to- tai huolta­ju­us­ratkaisua. Ne ovat usein lapsen, yhteiskun­nan ja läheisverkos­ton kannal­ta inhimil­lisem­piä ratkaisu­ja. Huolta­ju­us- ja asum­isjär­jeste­lyt eivät saa kuitenkaan koskaan vaaran­taa lapsen etua.

Lahti­nen ymmärtää sosi­aal­i­toimen tarpeen ratkaista lapsen tilanne nopeasti, ja ymmär­ret­tävästi ollaan helpot­tunei­ta, kun lapselle löy­tyy pysyvä, tut­tu paik­ka läheisverkos­tos­ta ilman huostaan­ot­toa.

− Nopeis­sa ratkaisu­is­sa ei kuitenkaan ehditä aina huolel­lis­es­ti arvioi­da tilan­net­ta lapsen edun kannal­ta, eikä riit­tävän ymmär­ret­tävästi infor­moi­da oheishuolta­jak­si aiko­vaa eri vai­h­toe­hdoista ja niiden vaiku­tuk­sista.

On usein veteen piirretty viiva, tulkitaanko ohjaus ja neuvonta myötävaikuttamiseksi.

Epä­selvis­sä tapauk­sis­sa joudu­taan pun­nit­se­maan, onko kun­ta ollut aloit­teelli­nen puoltaes­saan oheishuolta­ju­ut­ta sen sijaan, että olisi ottanut lapsen huostaan ja sijoit­tanut hänet suku­lais- tai läheis­si­jais­per­heeseen.

Lah­tisen mukaan oheishuolta­ju­ut­ta on tulkit­tu kun­nis­sa joskus siten, että kos­ka kysymyk­sessä on huolta­ju­us­ratkaisu, ei oheishuolta­jaa tarvitse tukea.

− Heinäku­us­sa voimaan tul­lut per­he­hoito­lain muu­tos ei enää hyväksy tätä tulk­in­taa.

Läheisverkos­tokar­toituk­sen perus­teel­la tehty oheishuolta­ju­us­ratkaisu ei poista las­ta hoitavien oikeut­ta saa­da tarvit­taes­sa palvelu­ja ja tuk­i­toimia – päin­vas­toin. Kun­nan kan­nat­taa tar­jo­ta ja oheishuolta­jan myös pyytää apua lapselle ja itselleen ennen uupumista.

 

Selkeä sopimus auttaa kaikkia

Lah­tisen mukaan eri­tyisen han­kalia ovat tilanteet, jol­loin lapsen tai oheishuolta­jan kun­ta vai­h­tuu. Kun­nat kun tulk­it­se­vat eri tavoin lake­ja ja niiden velvoit­tamia mak­su­ja. Usein kun­nat vään­tävät keskenään kät­tä siitä, mikä kus­tan­nus­vas­tuu kenellekin kuu­luu.

Kun­nan lin­jaus oheishuolta­jien suh­teen saat­taa muut­tua dra­maat­tis­es­ti jopa sil­loin, kun työn­tek­i­jä vai­h­tuu, kuten Leenan tapauk­ses­sa.

− Kun­tien las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jät vai­h­tu­vat usein, eikä näitä tapauk­sia tule vas­taan uran aikaan niin paljon, että niihin syn­ty­isi ruti­ine­ja.

On tärkeää tehdä heti alus­sa selkeät sopimuk­set, jot­ka eivät työn­tek­i­jän vai­htues­sakaan jätä tulkin­nan­varaa. Val­takun­nal­lis­es­ti kai­vat­taisi­in kuitenkin lakia avaavaa ohjeis­tus­ta siihen, mil­lainen sopimuk­sen sisäl­lön tulisi olla. Muuten oheishuolta­ju­us­ratkaisut jäävät turhaan var­joon yht­enä lapsen edun mukaise­na vai­h­toe­htona.

− Toivon, että julka­ista­va tietopaket­ti selkeyt­tää asioi­ta sekä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille että oheishuolta­ju­ut­ta pohtiville, Pia Lahti­nen sanoo.

Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen

− Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den pitäisi selvit­tää oheishuolta­jik­si ryhtyville, mitä oikeuk­sia ja velvol­lisuuk­sia heil­lä on lapsen ja vira­nomais­ten suh­teen. Mitkä tuet, kuluko­r­vauk­set ja palkkiot kuu­lu­vat heille, sanoo Pir­jo Hakkarainen. Kuva: Han­na-Kaisa Hämäläi­nen.

Lukuisia avunpyyntöjä

Per­he­hoitoli­iton toimin­nan­jo­hta­jan Pir­jo Hakkaraisen mukaan liit­toon on tul­lut sään­nöl­lis­es­ti yhtey­de­not­to­ja Mar­jan ja Leenan kaltaisi­in tilanteisi­in joutuneil­ta oheishuolta­jil­ta.

Yleen­sä kysymyk­sessä on ollut iso­van­hempi, joka on ottanut lapsen luok­seen, mut­ta ei ole ollenkaan selvil­lä ase­mas­taan.

− Nyt yhtey­de­no­tot koske­vat useim­min sitä, onko kyseessä yksi­tyi­nen sijoi­tus vai läheisverkos­tokar­toi­tus sekä sitä ja ovatko he oikeutet­tu­ja samaan hoitopalkkioon kuin per­he­hoita­jat, ker­too Pir­jo Hakkarainen.pö

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den pitäisi Hakkaraisen mielestä selvit­tää oheishuolta­jik­si ryhtyville juur­ta jak­saen, mitä oikeuk­sia ja velvol­lisuuk­sia heil­lä on sekä lapsen että vira­nomais­ten suh­teen ja mitkä tuet, kuluko­r­vauk­set ja palkkiot kuu­lu­vat heille.

Ennen per­he­hoito­lain muu­tos­ta Hakkarainen ker­too liiton saa­neen kos­ket­tavia yhtey­de­not­to­ja iso­van­hem­mil­ta, joil­la on käräjäoikeudelta oheishuolta­ju­us­määräys, mut­ta kan­ta­vat todel­lisu­udessa yksin kaiken vas­tu­un lapsen kas­vatuk­ses­ta ja kuluista ilman minkään­laista tukea kunnal­ta. Per­he­hoito­lain uud­is­tuk­sen myötä tilanne on nyt kuitenkin paljon parem­pi.

Kotikunnan muutoksissa riski

Ongel­mallisia ovat Hakkaraisen mukaan eri­tyis­es­ti ne tapauk­set, jois­sa lap­si muut­taa tois­es­ta kun­nas­ta asumaan isoäidin luokse, ja kun­nat eivät pääse yksimielisyy­teen siitä, kuka on velvolli­nen mak­samaan isoäidille hoitopalkkion ja kuluko­r­vauk­sen.

− Myös tähän asi­aan on saata­va selkeys, Hakkarainen perää.

Per­he­hoitoli­iton tiedos­sa on myös mui­ta Leenan kaltaisia tilantei­ta, jois­sa hallinto-oikeus on määrän­nyt kun­nan mak­samaan oheishuolta­jalle per­he­hoito­lain mukaiset palkkion ja kuluko­r­vauk­set, mut­ta kun­ta mak­saakin kyseiselle henkilölle vain lain mukaisen min­imi­palkkion, vaik­ka muille kun­nan per­he­hoita­jille mak­se­taan korotet­tua hoitopalkkio­ta.

Hakkaraisen mielestä on kohtu­u­ton­ta, että iso­van­hem­mat joutu­vat peräämään oikeuk­si­aan raskaissa oikeuspros­es­seis­sa.

Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus käsitellä sitä, miksi hänen omat vanhempansa eivät hoida häntä.

− Hei­dän tilanteen­sa voi olla muutenkin tukala, kun moni kan­taa lapsen­lapsen­sa lisäk­si huol­ta oman aikuisen lapsen­sa tilanteesta.

Hakkaraisen mielestä olisi hyvä, että oheishuolta­jien luona asuvil­la lap­sil­la olisi jonkin­lainen sosi­aal­i­toimen asi­akku­us, jot­ta he saisi­vat tukea sitä tarvites­saan.

− Jokaisel­la lapsel­la pitäisi olla mah­dol­lisu­us käsitel­lä sitä, mik­si hänen omat van­hempansa eivät hoi­da hän­tä.

Kuntaliitosta selkeät ohjeet

Kun­tali­iton eri­ty­isas­iantun­ti­ja Aila Puusti­nen-Korho­nen myön­tää, että kun­nat ovat tehneet virheitä jät­täessään mak­samat­ta oheishuolta­jien palkkioi­ta, jos oheishuolta­ju­usjär­jeste­ly on tehty sijaishuol­lon vai­h­toe­htona. Kun­nil­la on ollut kir­javaa käytän­töä ja tietämät­tömyyt­täkin, eikä lain­säädän­tö ole ollut selkeä. Sik­si vuosi sit­ten voimaan tul­lut uusi per­he­hoito­la­ki tuli tarpeeseen.

Eri­tyis­es­ti vuosi­na 2010−2011 oli Puusti­nen-Korho­sen mukaan ohjaus­tarvet­ta kun­nille hyvin paljon, kos­ka oli tul­lut voimaan lain­muu­tos, jon­ka mukaan per­he­hoito tai muu vas­taa­va jär­jeste­ly on lapselle ensisi­jainen sijaishuolto­vai­h­toe­hto. Muu vas­taa­va jär­jeste­ly tarkoit­taa lapsen hoidon ja huolen­pidon jär­jestämistä oheishuolta­jan luona sijaishuol­lon sijas­ta. Tämän vuok­si alet­ti­in selvitel­lä aiem­paa enem­män lapsen läheisverkos­ton mah­dol­lisuuk­sia pitää huol­ta laps­es­ta, jol­loin myös oheishuolta­ju­usjär­jeste­ly­jen määrä kasvoi.

Kaik­ki kun­nat eivät kuitenkaan kysy neu­vo­ja Kun­tali­itos­ta, eikä kun­tien ole pakko nou­dat­taa Kun­tali­iton ohjei­ta.

− Jois­sakin kun­nis­sa oli muo­dos­tunut omia toim­intakäytän­töjä, eikä ollut ymmär­ret­ty mak­saa hoitopalkkioi­ta ja kuluko­r­vauk­sia niis­sä tilanteis­sa, jois­sa se selvästi olisi ollut kun­nan tehtävä.

Puusti­nen-Korho­sen mielestä kun­nat eivät ole väl­telleet palkkioiden mak­samista säästääk­seen kus­tan­nuk­sis­sa.

− Aja­tus säästämis­es­tä ei ole real­isti­nen, sil­lä kun­nat käyt­tävät las­ten ja per­hei­den palvelui­hin 1,3 mil­jar­dia euroa vuodessa mukaan lukien per­he­hoito ja sijaishuolto, ja siitä sum­mas­ta säästö olisi hyvin vähäistä.

Oheishuoltajalla ei elatusvelvollisuutta

Puusti­nen-Korho­nen muis­tut­taa, että hoitopalkkion, kuluko­r­vauk­sen ja käyn­nistämisko­r­vauk­sen saamisen edel­ly­tyk­senä on se, että lapsen asum­i­nen jär­jestetään läheisen kodis­sa oheishuolta­ju­us­määräyk­sen turvin ja sosi­aalivi­ra­nomaisen läheisverkos­tokar­toituk­seen liit­tyvänä toimen­piteenä huostaan­oton vai­h­toe­htona.

− Mut­ta jos lap­si on jo jonkin aikaa ollut tur­val­lis­es­ti isoäidin, kum­min tai tädin luona asumas­sa, eiväthän niis­sä tilanteis­sa huostaan­oton edel­ly­tyk­set täy­ty, Puusti­nen-Korho­nen huo­maut­taa.

Kun­tali­it­to on Korho­nen-Puus­tisen mukaan ohjeis­tanut kun­tia jo vuodes­ta 2010 läh­tien, että läheisverkos­ton kar­toit­ta­mi­nen on tehtävä huolel­lis­es­ti, ja läheisverkos­ton kar­toituk­seen perus­tu­vat oheishuolta­ju­us­määräyk­set on doku­men­toita­va hyvin.

− Oheishuolta­jan val­in­ta on valmis­telta­va yhtä huolel­lis­es­ti kuin huostaan­ot­tokin ja kuul­ta­va lapsen mielipi­det­tä siitä, mikä ja kuka palvelee hänen etu­aan parhait­en.

Jos oheishuolta­ja ei ole oikeutet­tu per­he­hoito­lain mukaisi­in palkkioi­hin ja kor­vauk­si­in, on hänen selviy­tymisen­sä tur­vat­ta­va muil­la keinoin, sil­lä oheishuolta­jal­la ei ole lapsen ela­tusvelvol­lisu­ut­ta.

− Sel­l­aista tilan­net­ta ei pitäisi tul­la, että las­ta hoita­van henkilön talous rom­ah­taa, eikä hänel­lä sik­si ole mah­dol­lisu­ut­ta riit­tävän hyvin huole­htia laps­es­ta, Puusti­nen-Korho­nen muis­tut­taa.

Rauman vs. sosiaalipalvelujohtaja Johanna Ylikoski

− Ohjauk­sel­lis­es­tikin voi myötä­vaikut­taa ohjeishuolta­jak­si ryhtymisessä. Mut­ta jos sil­lä halu­taan vält­tää kun­nan sijoi­tus­vas­tuu, on se sil­loin eet­tis­es­ti väärin, sanoo Johan­na Ylikos­ki. Kuva: Vesa-Mat­ti Väärä.

 

Oheishuoltajuus − huostaanoton vaihtoehto vai ei?

 

Jos mummi ottaa kriisitilanteessa lapsen luokseen asumaan, poistuvat huostaanoton edellytykset. Vai poistuvatko?

 

Usein on käynyt niin, että ennen kuin tilanne on ajau­tunut siihen pis­teeseen, että huostaan­ot­toa hark­i­taan, on lap­si saat­tanut päästä tur­vaan mum­mun luokse jo aikaa sit­ten. Tämän vuok­si kun­ta voi kat­soa, että huostaan­oton edel­ly­tyk­set eivät täy­ty, kos­ka mum­mu hoitaa lapsen niin hyvin.

Toisin sanoen, mum­mun edel­ly­tyk­set hoitopalkkioon ovat hänen omas­ta syys­tään pois­tuneet, kos­ka hän on ottanut lapsen tur­vaan ja hoitoon ennen kuin sosi­aal­i­toi­mi on tehnyt päätök­sen­sä.

 

Kriteerinä lähtötilanne

Rau­man vs. sosi­aali­palvelu­jo­hta­jan Johan­na Ylikosken mukaan näin todel­lakin voi käy­dä eri­tyis­es­ti, jos lapsen van­hempi ja mum­mu ovat keskenään aiem­min sopi­neet lapsen siir­tymis­es­tä mum­mulle hoitoon ja oheishuoltoon. Mut­ta akuutis­sa tilanteessa kun­nan pitäisi arvioi­da, täyt­tyvätkö huostaan­oton edel­ly­tyk­set siitä huoli­mat­ta, että lap­si on sil­lä het­kel­lä hoi­dos­sa muual­la kuin kotona.

− Täy­tyy­hän laps­es­ta jonkun huol­ta pitää kri­isin het­kel­lä, olkoon se läheinen tai per­hetukikeskus, mut­ta kri­teere­itä täy­tyy kuitenkin tarkastel­la lapsen lähtöko­hdas­ta käsin, Ylikos­ki muis­tut­taa.

Ylikosken mukaan Rau­mal­la ollaan selvil­lä siitä, että oheishuolta­ju­ut­ta ei voi käyt­tää huostaan­oton vai­h­toe­htona, jos huostaan­oton edel­ly­tyk­set täyt­tyvät. Huostaan­oton jäl­keen lap­si voidaan sijoit­taa vaikka­pa iso­van­hem­malle, jos hänet on todet­tu sopi­vak­si läheisverkos­ton kar­toituk­ses­sa.

− Voihan kuitenkin olla, että kaikille kun­nille tämä ei ole niin selvää, Ylikos­ki pohtii.

Mitä tulee sosi­aal­i­toimen ohjauk­seen tai myötä­vaikut­tamiseen oheishuolta­ju­u­den syn­tymisessä, on sen raja hämärä Ylikoskenkin mielestä, eikä var­maan selvä kaikille kun­nillekaan.

− Ohjauk­sel­lis­es­tikin voi myötä­vaikut­taa, mut­ta jos sil­lä halu­taan vält­tää kun­nan sijoi­tus­vas­tuu, ei se ole sil­loin eet­tis­es­ti oikein.

Ylikos­ki myön­tää, että las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn ken­täl­lä oheishuolta­ju­usasi­at ovat jääneet katveeseen, kos­ka niistä ei ole juurikaan puhut­tu koulu­tuk­ses­sa eikä myöskään medi­as­sa.

− Ei ole saatu tarpeek­si tietoa, kuin­ka niis­sä tulee menetel­lä ja mikä on kun­nan vas­tuu niis­sä tilanteis­sa. Vas­ta yksit­täis­ten tapausten ilmetessä ale­taan tutkia, mitä se juridis­es­ti tarkoit­taa.

 

Tampereen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Ella Mäntylä

− Ongel­mati­lanteil­ta väl­tyt­täisi­in, jos sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille tar­jot­taisi­in ohjeishuolta­ju­ud­es­ta koulu­tus­ta ja hyvät lakimieskon­sul­taa­tiot, sanoo Ella Mäntylä. Kuva: Lau­ra Vesa.

Yksityinen sijoitus ei oikeuta hoitopalkkioon

 

Tampereen kaupungin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän Ella Mäntylän mukaan läheisverkostoratkaisuissa Tampereella ei juurikaan ole törmätty epäselviin tilanteisiin.

 

Lap­si sijoite­taan läheisverkos­toon joko huostaan­otol­la tai huostaan­oton sijas­ta huoltoratkaisul­la. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa huolta­jalle mak­se­taan per­he­hoito­lain mukainen palkkio.

− Emme näe tässä mitään epä­selvää, sanoo Ella Mäntylä.

Ongelmia on nous­sut esi­in sil­loin, kun läheisverkos­toratkais­us­sa lapsen kotikun­ta muut­tuu. Huostaan­ote­tun lapsen kotikun­ta ei muu­tu, ja kotikun­ta mak­saa palkkion. Läheisverkos­toratkais­us­sa lapsen kotikun­ta muut­tuu oheishuolta­jan asuin­paikan mukaan ja uuteen kotikun­taan tehdään ilmoi­tus läheisverkos­toratkais­us­ta, mut­ta pienet kun­nat eivät halua mak­saa niille uute­na kotikun­tana mak­set­tavak­si kuu­lu­via palkkioi­ta.

− Täl­laises­sa tilanteessa on joudut­tu kuulem­ma tekemään jopa huostaan­ot­to, Mäntylä ker­too.

Ongelmia palkkion mak­sus­ta voi nous­ta Mäntylän mukaan myös sil­loin, kun kysymys on yksi­tyis­es­tä sijoituk­ses­ta. Lapsen biologi­nen van­hempi on saat­tanut vaikean elämän­ti­lanteen­sa tai muun syyn vuok­si sopia iso­van­hem­man kanssa lapsen hoita­mis­es­ta, ja he hake­vat keskenään huolta­ju­u­den.

− Vuosien kulues­sa iso­van­hempi kokee, että ”mehän olem­mekin otta­neet yhteiskun­nan tehtävän hoitaak­semme ilmaisek­si”.

Mäntylä muis­taa Tam­pereel­la pari tapaus­ta, jois­sa nyt tei­ni-ikäis­ten las­ten van­hem­mat haki­vat aiem­min selkeästi iso­van­hempi­en kanssa oheishuolta­ju­ut­ta, minkä vuok­si tehti­in yksi­tyisko­ti­selvi­tys. Eräs iso­van­hempi ker­toi myöhem­min alun perin sitoutuneen­sa vain vähäk­si aikaa ja vaati hoitoko­r­vauk­sia, kos­ka oli hoi­tanut las­ta jo kymme­nen vuot­ta.

Tam­pereen kaupun­ki hylkäsi hake­muk­sen per­he­hoitopalkkios­ta sil­lä perus­teel­la, että kysymys oli yksi­tyis­es­tä sijoituk­ses­ta. Nyt asia on ratkaista­vana hallinto-oikeudessa. Kun­ta ei kuitenkaan Mäntylän mielestä väistänyt tässä huostaan­oton velvol­lisu­ut­taan, kos­ka lap­si jo tosi­asial­lis­es­ti asui iso­van­hem­man luona.

− Ymmär­rämme kyl­lä hänen kan­tansa, kun lapsel­la on las­ten­suo­je­lu­taus­ta, mut­ta he oli­vat halun­neet asian näin hoitaa.

Jos yksi­ty­istä sijoi­tus­ta ei olisi tapah­tunut, olisi toden­näköis­es­ti päädyt­ty huostaan­ot­toon. Tässä tapauk­ses­sa iso­van­hempi olisi saanut per­he­hoito­lain mukaisen palkkion, mikäli lap­si olisi suku­lais­per­he- selvi­tyk­sen jäl­keen hänelle sijoitet­tu. Yksi­tyisko­ti­selvi­tyk­sessä ei arvioi­da huostaan­oton edel­ly­tyk­siä vaan yksi­tyiskodin sopivu­ut­ta tehtävään­sä.

Ella Mäntylän mielestä vas­taa­van­laisil­ta ongel­mati­lanteil­ta väl­tyt­täisi­in muun muas­sa jär­jestämäl­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille kaut­ta maan asi­as­ta koulu­tus­ta ja hyvät lakimieskon­sul­taa­tiot. Tam­pereel­la lakimieskon­sul­taa­tio toimii hyvin.

Iita Ket­tunen

Kir­joit­ta­ja on tam­pere­lainen toimit­ta­ja, joka on tutk­in­ut Joke­sil­ta saa­mal­laan apu­ra­hal­la oheishuolta­jien tilantei­ta ja oheishuolta­ju­u­teen liit­tyviä vira­nomaiskäytän­töjä.

 

Lähdeaineis­to

Las­ten­suo­jelun käsikir­ja, thl.fi

pesapuu.fi

perhehoitoliitto.fi

lastensuojelu.info

sosiaalikollega.fi/hankkeet/paattyneet-hankkeet/kehittamisyksikot/lastensuojelu_kehittamisyksikko/loppumateriaalit/Laheisverkoston%20kartoitus%20ja%20sukulaissijoitus%20-%20opas%20tyoskentelyyn.pdf

kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/sosiaalipalvelut/lapset/lastensuojelu/Sivut/default.aspx

Aila Puusti­nen-Korho­nen: Suku­lais- ja läheisverkos­tosi­joituk­set las­ten­suo­jelus­sa ja asumisen jär­jestämi­nen huolta­ju­usjär­jeste­lyin kodin ulkop­uolisen sijoituk­sen vai­h­toe­htona