Kuinka paljon Suomessa onkaan mummuja ja vaareja, jotka lapsenlapsensa oheishuoltajuuteen suostuessaan tietämättään sitoutuvat lapsen kasvatus- ja huoltovastuuseen ilman tukea?

Hyvin toi­mies­saan oheis­huol­ta­juus on lap­sen ja huol­ta­jien kan­nalta luon­teva ja inhi­mil­li­nen rat­kaisu: lap­selle tär­keät aikui­set jaka­vat kas­va­tus­vas­tuuta ja teke­vät yhteis­työtä lap­sen asioissa. Suu­reen osaan oheis­huol­ta­juus­rat­kai­suja ei liity las­ten­suo­jelu lain­kaan, vaan huol­ta­jat pää­ty­vät kes­ke­nään hake­maan oheis­huol­ta­juutta käräjäoikeudesta.

Jos oheis­huol­ta­juus­rat­kai­suun on pää­dytty sijais­huol­lon vaih­toeh­tona, voi­vat asiat mut­kis­tua. Sosi­aa­li­työn­te­kijä saat­taa ker­toa mum­mulle ja vaa­rille mah­dol­li­suu­desta hakea lap­sen van­hem­pien suos­tu­muk­sella oheis­huol­ta­juutta. Iso­van­hem­mat saat­ta­vat ottaa lap­sen­lap­sensa luok­seen siinä hyvässä uskossa, että he aut­ta­vat väliai­kai­sesti lap­sen van­hem­pia sel­viä­mään van­hem­muu­des­taan, jos sitä hor­jut­ta­vat sai­raus, rii­tai­nen avio­ero, van­ki­la­tuo­mio tai päihde- tai mie­len­ter­vey­son­gelma. Jos vielä tilan­teen kär­jis­tyessä kes­kus­tel­laan huos­taan­o­ton mah­dol­li­suu­desta, mum­mulle tulee lap­sen­lap­sesta todel­li­nen hätä.

Pahim­massa tapauk­sessa mum­mun ja vaa­rin ter­veys tai talous romah­ta­vat lap­sen kas­va­tus- ja huol­to­vas­tuun vuoksi, koska he eivät ole ymmär­tä­neet oheis­huol­ta­juutta hakies­saan sopia sel­keästi kun­nan kanssa palk­kioista, kulu­kor­vauk­sista tai muusta tuesta ja palveluista.

Jak­sa­vim­mat läh­te­vät perää­mään oikeus­teitse kun­nalta palk­kiota tai kor­vauk­sia. Usein pelko lap­sen menet­tä­mi­sestä aiheut­taa kui­ten­kin sen, että apua ei haeta ajoissa, vaan uuvu­taan, ja siitä kär­si­vät kaikki.

 

Oikeus voitti

Lee­nan tyt­tä­ren­poika oli kak­si­vuo­tias kym­me­nen vuotta sit­ten, kun mummi haki pojan vas­taan­ot­to­ko­dista luok­seen äidin huu­mei­den­käy­tön vuoksi. Tar­koi­tus oli, että lapsi olisi mum­mun luona pari kuu­kautta ja palaisi sit­ten äidin luokse tilan­teen rau­hoi­tut­tua. Näin ei kui­ten­kaan käy­nyt, ja Leena oli val­mis pitä­mään pojan luo­naan pidempään.

En olisi ikinä saanut mitään, jos en olisi lähtenyt oikeusteitse hakemaan.

− Sosi­aa­li­työn­te­kijä suo­sit­teli hake­maan oheis­huol­ta­juutta, että ei tar­vit­sisi tehdä huos­taan­ot­toa, kun se on niin ras­kas toi­men­pide, Leena kertoo.

Myös Lee­nan tytär suos­tui oheis­huol­ta­juu­teen. Kun Leena haki kun­nalta per­he­hoi­to­lain mukaista palk­kiota ja kulu­kor­vauk­sia, kunta kiel­täy­tyi mak­sa­masta niitä ilmoit­taen, että kysy­mys on yksi­tyi­sestä sijoituksesta.

− He itse ehdot­ti­vat oheis­huol­ta­juutta minulle ja sit­ten väit­ti­vät, että olin tyt­tä­reni kanssa siitä sopi­nut, vaikka en ollut ikinä kuul­lut­kaan oheis­huol­ta­juu­desta, Leena ihmettelee.

Asia meni hal­linto-oikeu­teen asti, joka rat­kaisi sen Lee­nan hyväksi. Kunta jou­tui mak­sa­maan Lee­nalle taan­neh­ti­vasti per­he­hoi­to­lain mukai­sen palk­kion ja kulukorvaukset.

− En olisi ikinä saa­nut mitään, jos en olisi läh­te­nyt oikeus­teitse hakemaan.

Kunta mak­soi Lee­nalle kui­ten­kin vain lain mää­rit­te­le­män mini­mi­palk­kion, vaikka kun­nan muut per­he­hoi­ta­jat saa­vat tuplasti enem­män. Leena vaati tasa-arvoista koh­te­lua kor­keim­massa hal­linto-oikeu­dessa asti, mutta sen pää­tök­sen mukaan kunta saa itse­näi­sesti päät­tää, minkä suu­ruista palk­kiota kenel­le­kin maksaa.

Myös kulu­kor­vaus­ten mak­sa­mi­sessa Lee­nalla on ollut kun­nan kanssa vaih­te­le­via käy­tän­töjä. Ensin niitä mak­set­tiin tasa­summa kuu­kausit­tain. Viime syk­synä nii­den mak­sa­mi­nen lope­tet­tiin Lee­nan saa­mien vam­mais­tu­kien vuoksi. Kun Leena valitti asiasta, kor­vauk­sia alet­tiin jäl­leen mak­saa, mutta lope­tet­tiin taas kah­den kuu­kau­den kulut­tua. Nyt Leena saa kulu­kor­vauk­set kuit­teja vastaan.

Viime syk­synä kun­nan joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä oli kut­su­nut Lee­nan tapaa­mi­seen saa­dak­seen kuulla Lee­nan ja pojan kuulumisia.

− Hän sanoi halua­vansa kuulla mei­dän taus­to­jamme, koska ”tämä asia on niin sekai­sin, että haemme sii­hen lin­jausta”. Siis ovatko he kym­me­nen vuotta hake­neet tähän asi­aan lin­jausta? Leena ihmettelee.

 

Voittaako oikeus?

Myös Marja alkoi noin kym­me­nen vuotta sit­ten osal­lis­tua tuol­loin vii­si­vuo­ti­aan pojan­tyt­tä­rensä Sal­lan hoi­toon, kun tytön van­hem­pien avio­ero krii­siy­tyi. Sal­lan van­hem­pien tilan­teen pahe­tessa las­ten­suo­je­lun työ­te­kijä väläytti tytön huos­taan­ot­toa. Tästä Marja peläs­tyi toden teolla ja pohti mah­dol­li­suutta ottaa Salla luok­seen asu­maan, kun­nes tytön isä saisi asiansa kuntoon.

− Sosi­aa­li­työn­te­kijä esitti minulle, että haki­sin oheis­huol­ta­juutta, Marja kertoo.

Tämä sopi myös Sal­lan van­hem­mille. Las­ten­suo­je­lussa jär­jes­te­tyssä neu­vot­te­lussa sovit­tiin, että Marja hoi­taisi Sal­laa pari vuotta. Sosi­aa­li­työn­te­kijä lupasi myös, että Mar­jaa tuet­tai­siin kai­kin tavoin talou­del­li­sesti ja apua saisi tar­vit­taessa. Marja kävi kui­ten­kin vielä töissä, joten suu­rem­paa hätää ei ollut.

Van­hem­pien asiat eivät kui­ten­kaan sel­kiy­ty­neet, ja Salla jäi Mar­jan luokse. Tyttö oli pie­nestä asti ollut hyvin vaa­tiva lapsi, ja jo muu­ta­man vuo­den kulut­tua Mar­jan oli jää­tävä ensin osa-aikai­selle eläk­keelle ja sit­ten koko­naan pois töistä jak­saak­seen hoi­taa häntä.

Vaikka Marja sai Sal­lasta ela­tusa­vun, lap­si­li­sät, toi­meen­tu­lo­tuen ja har­ras­tus­ra­haa, eivät rahat riit­tä­neet miten­kään kas­va­van ja hoi­toa vaa­ti­van tytön menoi­hin Mar­jan jää­tyä pois työstä. Hän itse ei saa­nut Sal­lan hoi­ta­mi­sesta mitään palk­kiota. Myös Mar­jan ter­veys alkoi hor­jua, kun ei saa­nut jak­sa­mi­seensa ja tytön hoi­toon mitään tukea.

Sosiaalityöntekijä suositteli hakemaan oheishuoltajuutta, että ei tarvitsisi tehdä huostaanottoa.

Hakies­saan kun­nalta per­he­hoi­to­lain mukaista palk­kiota kunta kiel­täy­tyi mak­sa­masta perus­tel­len Mar­jan oheis­huol­ta­juus­so­pi­musta yksi­tyi­senä sijoi­tuk­sena. Mar­jalle vih­jat­tiin myös, että jos Sal­lalle teh­täi­siin nyt huos­taan­ot­to­pää­tös, ei olisi var­maa, että mummi saisi pitää tytön.

− Ei se ollut yksi­tyi­nen sijoi­tus, koska sosi­aa­li­toimi myö­tä­vai­kutti oheis­huol­ta­juus­so­pi­muk­sen syn­ty­mi­seen, ja Sal­lan asia oli alusta läh­tien las­ten­suo­je­lua­sia, Marja sanoo.

Nyt asiaa pui­daan hallinto-oikeudessa.

 

Selkeyttääkö uusi laki tilanteen?

Usein kiis­ta­na­lai­sia ovat ne oheis­huol­ta­juus­ti­lan­teet, jotka tul­ki­taan kun­nassa lap­sen yksi­tyi­seksi sijoi­tuk­seksi tai joissa kunta ei koe olleensa aloit­teel­li­nen. Oheis­huol­ta­juus, yksi­tyi­nen sijoi­tus sekä huos­taan­otto ja läheis­ver­kos­to­si­joi­tus ovat siis eril­li­siä asioita, mutta voi­vat kos­ket­taa samoja lap­sia ja aikuisia.

− Kun­nan vel­vol­li­suus on tehdä huos­taan­otto, jos sen edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Jos huos­taan­otto voi­daan vält­tää oheis­huol­ta­juus­rat­kai­sulla, rat­kaisu on lap­sen edun mukai­nen ja huol­ta­jat suos­tu­vat sii­hen, he voi­vat hakea sii­hen kärä­jä­oi­keu­desta pää­töstä, sanoo Pesä­puu ry:n Lähem­mäs-pro­jek­tin pro­jek­ti­pääl­likkö Pia Lah­ti­nen.

Lähem­mäs-pro­jekti sel­vit­teli val­ta­kun­nal­li­sen ryh­män kanssa vuo­sina 2013–2016 oheis­huol­ta­juutta kos­ke­via ongel­mia, ja pro­jek­tin aikana on koottu työn­te­ki­jöi­den avuksi tie­to­pa­ketti oheis­huol­ta­juu­den mah­dol­li­suuk­sista las­ten­suo­je­lu­työssä. Tie­to­pa­ketti jul­kais­taan aika­naan myös Las­ten­suo­je­lun käsikirjassa.

Lah­ti­sen mukaan jot­kut lap­set ja iso­van­hem­mat ovat ajau­tu­neet koh­tuut­to­miin tilan­tei­siin muun muassa siksi, että eri kun­nissa oheis­huol­ta­juutta ja sii­hen liit­ty­viä kus­tan­nuk­sia on käsi­telty ja tul­kittu kir­ja­vasti sovel­taen eri lakeja: sosi­aa­li­huol­to­la­kia, las­ten­suo­je­lu­la­kia, per­he­hoi­to­la­kia, sen edel­tä­jää per­he­hoi­ta­ja­la­kia sekä lakia lap­sen huol­losta ja tapaamisoikeudesta.

− Las­ten­suo­je­lu­laissa oli viit­taus van­haan per­he­hoi­ta­ja­la­kiin, jossa oheis­huol­ta­jalle vel­voi­tet­tiin mak­sa­maan tar­vit­taessa palk­kiota ja kus­tan­nus­ten kor­vausta sekä tar­joa­maan muuta tukea. Sana ’tar­vit­taessa’ jätti pal­jon tulkinnanvaraa.

Huh­ti­kuussa 2015 voi­maan tul­leessa uudessa per­he­hoi­to­laissa tar­ken­net­tiin oheis­huol­ta­jan ase­maa ja mak­set­ta­via kor­vauk­sia, ja 1.7.2016 teh­dyssä per­he­hoi­to­lain muu­tok­sessa asia sel­key­tyi edelleen.

Lah­ti­sen mukaan kun­nilla on ollut vai­keuk­sia sovel­taa ris­ti­rii­tai­sia lakeja – eikä se help­poa ole­kaan. Hän muis­tut­taa, että on nou­da­tet­tava sitä koko­nai­suu­des­saan sitä lakia, jota on alun perin­kin ryh­dytty soveltamaan.

− Enää ei voi poi­mia ’rusi­noita pul­lasta’ siten, että mak­se­taan vain esi­mer­kiksi käyn­nis­tä­mis- ja kulu­kor­vaus. Jos nou­da­te­taan per­he­hoi­to­la­kia, myös hoi­to­palk­kiota on mak­set­tava ja tar­kis­tet­tava. Oheis­huol­ta­jalle on tar­vit­taessa myös jär­jes­tet­tävä per­he­hoi­to­lain 10 §:ssä mai­nit­tuja muita pal­ve­luja ja tukitoimia.

 

Neuvontaa vai myötävaikuttamista?

Myös kun­nan myö­tä­vai­kut­ta­mi­sesta oheis­huol­ta­juu­den syn­ty­mi­seen on usein eri tul­kin­toja. Sosi­aa­li­huol­to­la­ki­han vel­voit­taa las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jää anta­maan neu­von­taa ja ohjausta. Marja ja Leena tul­kit­se­vat molem­mat, että kunta on myö­tä­vai­kut­ta­nut oheis­huol­ta­juu­den syn­ty­mi­seen, koska he eivät olisi miten­kään ymmär­tä­neet oma-aloit­tei­sesti ryh­tyä hake­maan oheishuoltajuutta.

− On usein veteen piir­retty viiva, tul­ki­taanko ohjaus ja neu­vonta myö­tä­vai­kut­ta­mi­seksi. Näitä epä­sel­viä tilan­teita rat­ko­taan sit­ten jäl­keen­päin oikeus­is­tui­missa, Lah­ti­nen sanoo.

Jos lap­sen huos­taan­otto on kes­kus­te­luissa otettu esiin, kuten Mar­jan tapauk­sessa, on samalla arvioitu läheis­ver­kosto- tai huol­ta­juus­rat­kai­sua. Ne ovat usein lap­sen, yhteis­kun­nan ja läheis­ver­kos­ton kan­nalta inhi­mil­li­sem­piä rat­kai­suja. Huol­ta­juus- ja asu­mis­jär­jes­te­lyt eivät saa kui­ten­kaan kos­kaan vaa­ran­taa lap­sen etua.

Lah­ti­nen ymmär­tää sosi­aa­li­toi­men tar­peen rat­kaista lap­sen tilanne nopeasti, ja ymmär­ret­tä­västi ollaan hel­pot­tu­neita, kun lap­selle löy­tyy pysyvä, tuttu paikka läheis­ver­kos­tosta ilman huostaanottoa.

− Nopeissa rat­kai­suissa ei kui­ten­kaan ehditä aina huo­lel­li­sesti arvioida tilan­netta lap­sen edun kan­nalta, eikä riit­tä­vän ymmär­ret­tä­västi infor­moida oheis­huol­ta­jaksi aiko­vaa eri vaih­toeh­doista ja nii­den vaikutuksista.

On usein veteen piirretty viiva, tulkitaanko ohjaus ja neuvonta myötävaikuttamiseksi.

Epä­sel­vissä tapauk­sissa jou­du­taan pun­nit­se­maan, onko kunta ollut aloit­teel­li­nen puol­taes­saan oheis­huol­ta­juutta sen sijaan, että olisi otta­nut lap­sen huos­taan ja sijoit­ta­nut hänet suku­lais- tai läheissijaisperheeseen.

Lah­ti­sen mukaan oheis­huol­ta­juutta on tul­kittu kun­nissa jos­kus siten, että koska kysy­myk­sessä on huol­ta­juus­rat­kaisu, ei oheis­huol­ta­jaa tar­vitse tukea.

− Hei­nä­kuussa voi­maan tul­lut per­he­hoi­to­lain muu­tos ei enää hyväksy tätä tulkintaa.

Läheis­ver­kos­to­kar­toi­tuk­sen perus­teella tehty oheis­huol­ta­juus­rat­kaisu ei poista lasta hoi­ta­vien oikeutta saada tar­vit­taessa pal­ve­luja ja tuki­toi­mia – päin­vas­toin. Kun­nan kan­nat­taa tar­jota ja oheis­huol­ta­jan myös pyy­tää apua lap­selle ja itsel­leen ennen uupumista.

 

Selkeä sopimus auttaa kaikkia

Lah­ti­sen mukaan eri­tyi­sen han­ka­lia ovat tilan­teet, jol­loin lap­sen tai oheis­huol­ta­jan kunta vaih­tuu. Kun­nat kun tul­kit­se­vat eri tavoin lakeja ja nii­den vel­voit­ta­mia mak­suja. Usein kun­nat vään­tä­vät kes­ke­nään kättä siitä, mikä kus­tan­nus­vas­tuu kenel­le­kin kuuluu.

Kun­nan lin­jaus oheis­huol­ta­jien suh­teen saat­taa muut­tua dra­maat­ti­sesti jopa sil­loin, kun työn­te­kijä vaih­tuu, kuten Lee­nan tapauksessa.

− Kun­tien las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät vaih­tu­vat usein, eikä näitä tapauk­sia tule vas­taan uran aikaan niin pal­jon, että nii­hin syn­tyisi rutiineja.

On tär­keää tehdä heti alussa sel­keät sopi­muk­set, jotka eivät työn­te­ki­jän vaih­tues­sa­kaan jätä tul­kin­nan­va­raa. Val­ta­kun­nal­li­sesti kai­vat­tai­siin kui­ten­kin lakia avaa­vaa ohjeis­tusta sii­hen, mil­lai­nen sopi­muk­sen sisäl­lön tulisi olla. Muu­ten oheis­huol­ta­juus­rat­kai­sut jää­vät tur­haan var­joon yhtenä lap­sen edun mukai­sena vaihtoehtona.

− Toi­von, että jul­kais­tava tie­to­pa­ketti sel­keyt­tää asioita sekä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille että oheis­huol­ta­juutta poh­ti­ville, Pia Lah­ti­nen sanoo.

Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen

− Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den pitäisi sel­vit­tää oheis­huol­ta­jiksi ryh­ty­ville, mitä oikeuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia heillä on lap­sen ja viran­omais­ten suh­teen. Mitkä tuet, kulu­kor­vauk­set ja palk­kiot kuu­lu­vat heille, sanoo Pirjo Hak­ka­rai­nen. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Lukuisia avunpyyntöjä

Per­he­hoi­to­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­jan Pirjo Hak­ka­rai­sen mukaan liit­toon on tul­lut sään­nöl­li­sesti yhtey­den­ot­toja Mar­jan ja Lee­nan kal­tai­siin tilan­tei­siin jou­tu­neilta oheishuoltajilta.

Yleensä kysy­myk­sessä on ollut iso­van­hempi, joka on otta­nut lap­sen luok­seen, mutta ei ole ollen­kaan sel­villä asemastaan.

− Nyt yhtey­de­no­tot kos­ke­vat useim­min sitä, onko kyseessä yksi­tyi­nen sijoi­tus vai läheis­ver­kos­to­kar­toi­tus sekä sitä ja ovatko he oikeu­tet­tuja samaan hoi­to­palk­kioon kuin per­he­hoi­ta­jat, ker­too Pirjo Hakkarainen.pö

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den pitäisi Hak­ka­rai­sen mie­lestä sel­vit­tää oheis­huol­ta­jiksi ryh­ty­ville juurta jak­saen, mitä oikeuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia heillä on sekä lap­sen että viran­omais­ten suh­teen ja mitkä tuet, kulu­kor­vauk­set ja palk­kiot kuu­lu­vat heille.

Ennen per­he­hoi­to­lain muu­tosta Hak­ka­rai­nen ker­too lii­ton saa­neen kos­ket­ta­via yhtey­den­ot­toja iso­van­hem­milta, joilla on kärä­jä­oi­keu­delta oheis­huol­ta­juus­mää­räys, mutta kan­ta­vat todel­li­suu­dessa yksin kai­ken vas­tuun lap­sen kas­va­tuk­sesta ja kuluista ilman min­kään­laista tukea kun­nalta. Per­he­hoi­to­lain uudis­tuk­sen myötä tilanne on nyt kui­ten­kin pal­jon parempi.

Kotikunnan muutoksissa riski

Ongel­mal­li­sia ovat Hak­ka­rai­sen mukaan eri­tyi­sesti ne tapauk­set, joissa lapsi muut­taa toi­sesta kun­nasta asu­maan iso­äi­din luokse, ja kun­nat eivät pääse yksi­mie­li­syy­teen siitä, kuka on vel­vol­li­nen mak­sa­maan iso­äi­dille hoi­to­palk­kion ja kulukorvauksen.

− Myös tähän asi­aan on saa­tava sel­keys, Hak­ka­rai­nen perää.

Per­he­hoi­to­lii­ton tie­dossa on myös muita Lee­nan kal­tai­sia tilan­teita, joissa hal­linto-oikeus on mää­rän­nyt kun­nan mak­sa­maan oheis­huol­ta­jalle per­he­hoi­to­lain mukai­set palk­kion ja kulu­kor­vauk­set, mutta kunta mak­saa­kin kysei­selle hen­ki­lölle vain lain mukai­sen mini­mi­palk­kion, vaikka muille kun­nan per­he­hoi­ta­jille mak­se­taan koro­tet­tua hoitopalkkiota.

Hak­ka­rai­sen mie­lestä on koh­tuu­tonta, että iso­van­hem­mat jou­tu­vat perää­mään oikeuk­si­aan ras­kaissa oikeusprosesseissa.

Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus käsitellä sitä, miksi hänen omat vanhempansa eivät hoida häntä.

− Hei­dän tilan­teensa voi olla muu­ten­kin tukala, kun moni kan­taa lap­sen­lap­sensa lisäksi huolta oman aikui­sen lap­sensa tilanteesta.

Hak­ka­rai­sen mie­lestä olisi hyvä, että oheis­huol­ta­jien luona asu­villa lap­silla olisi jon­kin­lai­nen sosi­aa­li­toi­men asiak­kuus, jotta he sai­si­vat tukea sitä tarvitessaan.

− Jokai­sella lap­sella pitäisi olla mah­dol­li­suus käsi­tellä sitä, miksi hänen omat van­hem­pansa eivät hoida häntä.

Kuntaliitosta selkeät ohjeet

Kun­ta­lii­ton eri­tyis­asian­tun­tija Aila Puus­ti­nen-Kor­ho­nen myön­tää, että kun­nat ovat teh­neet vir­heitä jät­täes­sään mak­sa­matta oheis­huol­ta­jien palk­kioita, jos oheis­huol­ta­juus­jär­jes­tely on tehty sijais­huol­lon vaih­toeh­tona. Kun­nilla on ollut kir­ja­vaa käy­tän­töä ja tie­tä­mät­tö­myyt­tä­kin, eikä lain­sää­däntö ole ollut sel­keä. Siksi vuosi sit­ten voi­maan tul­lut uusi per­he­hoi­to­laki tuli tarpeeseen.

Eri­tyi­sesti vuo­sina 2010−2011 oli Puus­ti­nen-Kor­ho­sen mukaan ohjaus­tar­vetta kun­nille hyvin pal­jon, koska oli tul­lut voi­maan lain­muu­tos, jonka mukaan per­he­hoito tai muu vas­taava jär­jes­tely on lap­selle ensi­si­jai­nen sijais­huol­to­vaih­toehto. Muu vas­taava jär­jes­tely tar­koit­taa lap­sen hoi­don ja huo­len­pi­don jär­jes­tä­mistä oheis­huol­ta­jan luona sijais­huol­lon sijasta. Tämän vuoksi alet­tiin sel­vi­tellä aiem­paa enem­män lap­sen läheis­ver­kos­ton mah­dol­li­suuk­sia pitää huolta lap­sesta, jol­loin myös oheis­huol­ta­juus­jär­jes­te­ly­jen määrä kasvoi.

Kaikki kun­nat eivät kui­ten­kaan kysy neu­voja Kun­ta­lii­tosta, eikä kun­tien ole pakko nou­dat­taa Kun­ta­lii­ton ohjeita.

− Jois­sa­kin kun­nissa oli muo­dos­tu­nut omia toi­min­ta­käy­tän­töjä, eikä ollut ymmär­retty mak­saa hoi­to­palk­kioita ja kulu­kor­vauk­sia niissä tilan­teissa, joissa se sel­västi olisi ollut kun­nan tehtävä.

Puus­ti­nen-Kor­ho­sen mie­lestä kun­nat eivät ole väl­tel­leet palk­kioi­den mak­sa­mista sääs­tääk­seen kustannuksissa.

− Aja­tus sääs­tä­mi­sestä ei ole rea­lis­ti­nen, sillä kun­nat käyt­tä­vät las­ten ja per­hei­den pal­ve­lui­hin 1,3 mil­jar­dia euroa vuo­dessa mukaan lukien per­he­hoito ja sijais­huolto, ja siitä sum­masta säästö olisi hyvin vähäistä.

Oheishuoltajalla ei elatusvelvollisuutta

Puus­ti­nen-Kor­ho­nen muis­tut­taa, että hoi­to­palk­kion, kulu­kor­vauk­sen ja käyn­nis­tä­mis­kor­vauk­sen saa­mi­sen edel­ly­tyk­senä on se, että lap­sen asu­mi­nen jär­jes­te­tään lähei­sen kodissa oheis­huol­ta­juus­mää­räyk­sen tur­vin ja sosi­aa­li­vi­ran­omai­sen läheis­ver­kos­to­kar­toi­tuk­seen liit­ty­vänä toi­men­pi­teenä huos­taan­o­ton vaihtoehtona.

− Mutta jos lapsi on jo jon­kin aikaa ollut tur­val­li­sesti iso­äi­din, kum­min tai tädin luona asu­massa, eivät­hän niissä tilan­teissa huos­taan­o­ton edel­ly­tyk­set täyty, Puus­ti­nen-Kor­ho­nen huomauttaa.

Kun­ta­liitto on Kor­ho­nen-Puus­ti­sen mukaan ohjeis­ta­nut kun­tia jo vuo­desta 2010 läh­tien, että läheis­ver­kos­ton kar­toit­ta­mi­nen on teh­tävä huo­lel­li­sesti, ja läheis­ver­kos­ton kar­toi­tuk­seen perus­tu­vat oheis­huol­ta­juus­mää­räyk­set on doku­men­toi­tava hyvin.

− Oheis­huol­ta­jan valinta on val­mis­tel­tava yhtä huo­lel­li­sesti kuin huos­taan­ot­to­kin ja kuul­tava lap­sen mie­li­pi­dettä siitä, mikä ja kuka pal­ve­lee hänen etu­aan parhaiten.

Jos oheis­huol­taja ei ole oikeu­tettu per­he­hoi­to­lain mukai­siin palk­kioi­hin ja kor­vauk­siin, on hänen sel­viy­ty­mi­sensä tur­vat­tava muilla kei­noin, sillä oheis­huol­ta­jalla ei ole lap­sen elatusvelvollisuutta.

− Sel­laista tilan­netta ei pitäisi tulla, että lasta hoi­ta­van hen­ki­lön talous romah­taa, eikä hänellä siksi ole mah­dol­li­suutta riit­tä­vän hyvin huo­leh­tia lap­sesta, Puus­ti­nen-Kor­ho­nen muistuttaa.

Rauman vs. sosiaalipalvelujohtaja Johanna Ylikoski

− Ohjauk­sel­li­ses­ti­kin voi myö­tä­vai­kut­taa ohjeis­huol­ta­jaksi ryh­ty­mi­sessä. Mutta jos sillä halu­taan vält­tää kun­nan sijoi­tus­vas­tuu, on se sil­loin eet­ti­sesti vää­rin, sanoo Johanna Yli­koski. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

 

Oheishuoltajuus − huostaanoton vaihtoehto vai ei?

 

Jos mummi ottaa kriisitilanteessa lapsen luokseen asumaan, poistuvat huostaanoton edellytykset. Vai poistuvatko?

 

Usein on käy­nyt niin, että ennen kuin tilanne on ajau­tu­nut sii­hen pis­tee­seen, että huos­taan­ot­toa har­ki­taan, on lapsi saat­ta­nut päästä tur­vaan mum­mun luokse jo aikaa sit­ten. Tämän vuoksi kunta voi kat­soa, että huos­taan­o­ton edel­ly­tyk­set eivät täyty, koska mummu hoi­taa lap­sen niin hyvin.

Toi­sin sanoen, mum­mun edel­ly­tyk­set hoi­to­palk­kioon ovat hänen omasta syys­tään pois­tu­neet, koska hän on otta­nut lap­sen tur­vaan ja hoi­toon ennen kuin sosi­aa­li­toimi on teh­nyt päätöksensä.

 

Kriteerinä lähtötilanne

Rau­man vs. sosi­aa­li­pal­ve­lu­joh­ta­jan Johanna Yli­kos­ken mukaan näin todel­la­kin voi käydä eri­tyi­sesti, jos lap­sen van­hempi ja mummu ovat kes­ke­nään aiem­min sopi­neet lap­sen siir­ty­mi­sestä mum­mulle hoi­toon ja oheis­huol­toon. Mutta akuu­tissa tilan­teessa kun­nan pitäisi arvioida, täyt­ty­vätkö huos­taan­o­ton edel­ly­tyk­set siitä huo­li­matta, että lapsi on sillä het­kellä hoi­dossa muu­alla kuin kotona.

− Täy­tyy­hän lap­sesta jon­kun huolta pitää krii­sin het­kellä, olkoon se lähei­nen tai per­he­tu­ki­kes­kus, mutta kri­tee­reitä täy­tyy kui­ten­kin tar­kas­tella lap­sen läh­tö­koh­dasta käsin, Yli­koski muistuttaa.

Yli­kos­ken mukaan Rau­malla ollaan sel­villä siitä, että oheis­huol­ta­juutta ei voi käyt­tää huos­taan­o­ton vaih­toeh­tona, jos huos­taan­o­ton edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Huos­taan­o­ton jäl­keen lapsi voi­daan sijoit­taa vaik­kapa iso­van­hem­malle, jos hänet on todettu sopi­vaksi läheis­ver­kos­ton kartoituksessa.

− Voi­han kui­ten­kin olla, että kai­kille kun­nille tämä ei ole niin sel­vää, Yli­koski pohtii.

Mitä tulee sosi­aa­li­toi­men ohjauk­seen tai myö­tä­vai­kut­ta­mi­seen oheis­huol­ta­juu­den syn­ty­mi­sessä, on sen raja hämärä Yli­kos­ken­kin mie­lestä, eikä var­maan selvä kai­kille kunnillekaan.

− Ohjauk­sel­li­ses­ti­kin voi myö­tä­vai­kut­taa, mutta jos sillä halu­taan vält­tää kun­nan sijoi­tus­vas­tuu, ei se ole sil­loin eet­ti­sesti oikein.

Yli­koski myön­tää, että las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn ken­tällä oheis­huol­ta­juus­asiat ovat jää­neet kat­vee­seen, koska niistä ei ole juu­ri­kaan puhuttu kou­lu­tuk­sessa eikä myös­kään mediassa.

− Ei ole saatu tar­peeksi tie­toa, kuinka niissä tulee mene­tellä ja mikä on kun­nan vas­tuu niissä tilan­teissa. Vasta yksit­täis­ten tapaus­ten ilme­tessä ale­taan tut­kia, mitä se juri­di­sesti tarkoittaa.

 

Tampereen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Ella Mäntylä

− Ongel­ma­ti­lan­teilta väl­tyt­täi­siin, jos sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille tar­jot­tai­siin ohjeis­huol­ta­juu­desta kou­lu­tusta ja hyvät laki­mies­kon­sul­taa­tiot, sanoo Ella Män­tylä. Kuva: Laura Vesa.

Yksityinen sijoitus ei oikeuta hoitopalkkioon

 

Tampereen kaupungin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän Ella Mäntylän mukaan läheisverkostoratkaisuissa Tampereella ei juurikaan ole törmätty epäselviin tilanteisiin.

 

Lapsi sijoi­te­taan läheis­ver­kos­toon joko huos­taa­no­tolla tai huos­taan­o­ton sijasta huol­to­rat­kai­sulla. Molem­missa tapauk­sissa huol­ta­jalle mak­se­taan per­he­hoi­to­lain mukai­nen palkkio.

− Emme näe tässä mitään epä­sel­vää, sanoo Ella Män­tylä.

Ongel­mia on nous­sut esiin sil­loin, kun läheis­ver­kos­to­rat­kai­sussa lap­sen koti­kunta muut­tuu. Huos­taa­no­te­tun lap­sen koti­kunta ei muutu, ja koti­kunta mak­saa palk­kion. Läheis­ver­kos­to­rat­kai­sussa lap­sen koti­kunta muut­tuu oheis­huol­ta­jan asuin­pai­kan mukaan ja uuteen koti­kun­taan teh­dään ilmoi­tus läheis­ver­kos­to­rat­kai­susta, mutta pie­net kun­nat eivät halua mak­saa niille uutena koti­kun­tana mak­set­ta­vaksi kuu­lu­via palkkioita.

− Täl­lai­sessa tilan­teessa on jou­duttu kuu­lemma teke­mään jopa huos­taan­otto, Män­tylä kertoo.

Ongel­mia palk­kion mak­susta voi nousta Män­ty­län mukaan myös sil­loin, kun kysy­mys on yksi­tyi­sestä sijoi­tuk­sesta. Lap­sen bio­lo­gi­nen van­hempi on saat­ta­nut vai­kean elä­män­ti­lan­teensa tai muun syyn vuoksi sopia iso­van­hem­man kanssa lap­sen hoi­ta­mi­sesta, ja he hake­vat kes­ke­nään huoltajuuden.

− Vuo­sien kuluessa iso­van­hempi kokee, että ”mehän olem­me­kin otta­neet yhteis­kun­nan teh­tä­vän hoi­taak­semme ilmaiseksi”.

Män­tylä muis­taa Tam­pe­reella pari tapausta, joissa nyt teini-ikäis­ten las­ten van­hem­mat haki­vat aiem­min sel­keästi iso­van­hem­pien kanssa oheis­huol­ta­juutta, minkä vuoksi teh­tiin yksi­tyis­ko­ti­sel­vi­tys. Eräs iso­van­hempi ker­toi myö­hem­min alun perin sitou­tu­neensa vain vähäksi aikaa ja vaati hoi­to­kor­vauk­sia, koska oli hoi­ta­nut lasta jo kym­me­nen vuotta.

Tam­pe­reen kau­punki hyl­käsi hake­muk­sen per­he­hoi­to­palk­kiosta sillä perus­teella, että kysy­mys oli yksi­tyi­sestä sijoi­tuk­sesta. Nyt asia on rat­kais­ta­vana hal­linto-oikeu­dessa. Kunta ei kui­ten­kaan Män­ty­län mie­lestä väis­tä­nyt tässä huos­taan­o­ton vel­vol­li­suut­taan, koska lapsi jo tosia­sial­li­sesti asui iso­van­hem­man luona.

− Ymmär­rämme kyllä hänen kan­tansa, kun lap­sella on las­ten­suo­je­lu­tausta, mutta he oli­vat halun­neet asian näin hoitaa.

Jos yksi­tyistä sijoi­tusta ei olisi tapah­tu­nut, olisi toden­nä­köi­sesti pää­dytty huos­taan­ot­toon. Tässä tapauk­sessa iso­van­hempi olisi saa­nut per­he­hoi­to­lain mukai­sen palk­kion, mikäli lapsi olisi suku­lais­perhe- sel­vi­tyk­sen jäl­keen hänelle sijoi­tettu. Yksi­tyis­ko­ti­sel­vi­tyk­sessä ei arvioida huos­taan­o­ton edel­ly­tyk­siä vaan yksi­tyis­ko­din sopi­vuutta tehtäväänsä.

Ella Män­ty­län mie­lestä vas­taa­van­lai­silta ongel­ma­ti­lan­teilta väl­tyt­täi­siin muun muassa jär­jes­tä­mällä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille kautta maan asiasta kou­lu­tusta ja hyvät laki­mies­kon­sul­taa­tiot. Tam­pe­reella laki­mies­kon­sul­taa­tio toi­mii hyvin.

Iita Ket­tu­nen

Kir­joit­taja on tam­pe­re­lai­nen toi­mit­taja, joka on tut­ki­nut Joke­silta saa­mal­laan apu­ra­halla oheis­huol­ta­jien tilan­teita ja oheis­huol­ta­juu­teen liit­ty­viä viranomaiskäytäntöjä.

 

Läh­de­ai­neisto

Las­ten­suo­je­lun käsi­kirja, thl.fi

pesapuu.fi

perhehoitoliitto.fi

lastensuojelu.info

sosiaalikollega.fi/hankkeet/paattyneet-hankkeet/kehittamisyksikot/lastensuojelu_kehittamisyksikko/loppumateriaalit/Laheisverkoston%20kartoitus%20ja%20sukulaissijoitus%20-%20opas%20tyoskentelyyn.pdf

kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/sosiaalipalvelut/lapset/lastensuojelu/Sivut/default.aspx

Aila Puus­ti­nen-Kor­ho­nen: Suku­lais- ja läheis­ver­kos­to­si­joi­tuk­set las­ten­suo­je­lussa ja asu­mi­sen jär­jes­tä­mi­nen huol­ta­juus­jär­jes­te­lyin kodin ulko­puo­li­sen sijoi­tuk­sen vaihtoehtona