Oletko joutunut vastaamaan kysymykseen, mitä on sosiaalityön asiantuntijuus? Onko sosiaalityöntekijä auttaja, tukija, asioiden ajaja, muutosvoima vai kaikkea näitä?

 

Sosi­aa­li­työn tut­ki­muk­sen seura on jul­kais­sut sosi­aa­li­työn tut­ki­muk­sen vuo­si­kir­joja vuo­desta 2002 läh­tien, ja nyt seu­ran 20-vuo­tis­juh­la­vuonna jul­kais­tiin 13. vuo­si­kirja.

Sosi­aa­li­työn muut­tuva asian­tun­ti­juus ‑vuo­si­kir­jaan kan­nat­taa tart­tua, jos tun­tee, että sosi­aa­li­työn toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­sessa huk­kuu yksi­tyis­koh­tiin ja kai­paa jäsen­nel­tyä koko­nais­ku­vaa siitä, mille poh­jalle raken­taa sosi­aa­li­työn vah­vaa asian­tun­ti­juutta tule­vai­suu­dessa.

Sosi­aa­li­työn asian­tun­ti­juus elää mur­rosta, johon vai­kut­ta­vat ajan suu­ret megat­ren­dit kuten glo­ba­li­soi­tu­mi­nen, uus­li­be­ra­lis­ti­nen talous­po­li­tiikka, hyvin­voin­ti­val­tion ohen­tu­mi­nen ja digi­ta­li­soi­tu­mi­nen.

Maa­kunta- ja sote-uudis­tus, valin­nan­va­paus ja pal­ve­lui­den mark­ki­nois­ta­mi­nen haas­ta­vat sosi­aa­li­työtä. Työltä myös odo­te­taan entistä enem­män vai­kut­ta­vuutta ja tut­ki­mus­tie­toon perus­tu­vaa työ­otetta sekä kykyä kyt­keä oma asian­tun­te­mus mui­den ammat­ti­ryh­mien toi­min­taan – ja ottaa vielä asiak­kai­den­kin asian­tun­te­mus huo­mioon. Kas­vava eriar­voi­suus ja huono-osai­suus, pit­kä­ai­kais­työt­tö­myys, päihde- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mat, köy­hyys sekä syr­jäy­ty­mis­ris­kien lisään­ty­mi­nen kas­vat­ta­vat tar­vetta jäsen­tää ja poh­tia sosi­aa­li­työn asian­tun­ti­juutta.

Muu­tok­set anta­vat sosi­aa­li­työlle mah­dol­li­suu­den kas­vaa ja kehit­tyä, kir­joit­taa Lapin yli­opis­ton pro­fes­sori Anneli Poh­jola. Poh­jan sosi­aa­li­työn uuden­lai­selle asian­tun­ti­juu­delle antaa lain­sää­däntö: sosi­aa­li­huol­to­laki, jossa tar­jo­taan sosi­aa­li­työn ammat­ti­kun­nalle uusia teh­tä­viä tar­tut­ta­vaksi. Amma­tin­har­joit­ta­mis­laki antaa mah­dol­li­suu­den kehit­tää sosi­aa­li­huol­lon teh­tä­vä­ra­ken­teita, ja tämä mah­dol­li­suus tulisi ottaa tosis­saan.

Sosi­aa­li­työn teh­tävä on lisätä ihmis­ten voi­ma­va­roja ja toi­min­ta­ky­kyä sekä välit­tää ihmis­ten eli­no­loista saatu tieto parem­man yhteis­kun­nan raken­nusai­neeksi. Tämä on sosi­aa­li­työn perus­teh­tävä ja kova ydin, joka ei katoa, kuten sosi­aa­li­työn oppiäiti Mary Rich­mond jo sata vuotta sit­ten totesi.

Silti juuri nyt tar­vi­taan luo­vaa ja kriit­tistä otetta, jotta annet­tua mah­dol­li­suutta luoda uutta sosi­aa­li­työn asian­tun­ti­juutta ei hukata. Läpi teok­sen kul­kee vah­vana viesti sosi­aa­li­työstä tie­de­pe­rus­tai­sena ammat­tina, ja sen uudis­tu­mis­ky­vyn avain on sys­te­maat­ti­sen tie­teel­li­sen tut­ki­mus­tie­don käyttö työn perus­tana.

Helena Jaak­kola

Tarja Juvo­nen, Jari Lindh, Anneli Poh­jola ja Marjo Romak­ka­niemi (toim.): Sosi­aa­li­työn muut­tuva asian­tun­ti­juus. Sosi­aa­li­työn tut­ki­muk­sen vuo­si­kirja 2018.