Lähtökohta 1990-luvun lopulla oli Islannissa karu. 42 prosenttia nuorista kertoi juoneensa itsensä humalaan viimeisen kuukauden aikana. Asian korjaamiseksi kehitettiin Islannin malli.

 

 

Tilanne nuor­ten alko­ho­lin­käy­tön suh­teen oli kar­mea, ker­too pro­jek­ti­joh­taja ja asian­tun­tija Rafn M. Jons­son kol­le­gansa erityis­asiantuntija Sveinb­jörn Krist­jans­so­nin kanssa. He vas­taa­vat päih­tei­den käy­tön ehkäi­systä Islan­nin Embætti landlæk­nis eli Direc­to­rate of Health orga­ni­saa­tiossa. Se toi­mii Islan­nin hyvin­voin­ti­mi­nis­te­riön alai­suu­dessa samoin kuin val­ta­kun­nal­li­nen las­ten­suo­je­lu­vi­ran­omai­nen, Govern­ment Agency for Child Pro­tec­tion eli Bar­na­vern­dars­tofa.

– Tilanne oli niin villi, että CNN kävi teke­mässä 60 Minu­tes ‑ohjel­man islan­ti­lais­nuo­rista, Jons­son ker­too.

Nuo­riso näytti siinä poh­jois­mai­sen alko­ho­lin­käy­tön mal­lia, öistä juo­pot­te­lua pit­kin katuja.

Tilasto vuo­delta 1998 ker­too, että humala­hakuisen juo­mi­sen lisäksi 15–16-vuotiaista lähes 23 pro­sent­tia poltti päi­vit­täin tupak­kaa, run­saat 17 pro­sent­tia oli kokeil­lut kan­na­bista. Luvut oli­vat nousussa. Kuusi vuotta aiem­min päi­vit­täin polt­ta­jia oli 15 pro­sent­tia ja mari­hua­naa kokeil­leita 7 pro­sent­tia. Päih­ty­mi­seen liit­ty­vät louk­kaan­tu­mi­set oli­vat myös ylei­sem­piä Islan­nissa kuin muissa Euroo­pan maissa.

Luvut herät­ti­vät. Alet­tiin raken­taa Islan­nin mal­lia, joka kes­kit­tyi löy­tä­mään ris­kit las­ten päih­tei­den käy­tölle ja rat­kai­suja, jotka vai­kut­tai­si­vat myön­tei­sesti las­ten elä­mään.

Tulok­set ovat olleet dra­maat­ti­sia. Hyviä tulok­sia saa­tiin jo vuonna 2006, ja päih­tei­den käy­tön lasku on vain jat­ku­nut. Vuonna 2016 enää vain 5 pro­sent­tia 15–16-vuotiaista ker­toi juo­neensa itsensä huma­laan vii­mei­sen kuu­kau­den aikana. Päi­vit­täin tupa­koi­via oli 15-kesäi­sissä enää 3 pro­sent­tia.

Islannin mallin lähtökohtana oli tiede

Eri­tyi­nen rooli oli Islan­nin yli­opis­ton eme­ri­tus­pro­fes­sori Þóról­fur Þór­linds­so­nilla. Hän tutki asiaa ja jal­kau­tui teke­mään muu­tosta. Tästä häntä tie­de­mie­henä myös kri­ti­soi­tiin. Nyt on aika kiit­tää.

– Lähes­ty­mis­tapa asi­aan oli käy­tän­nöl­li­nen. Näy­tin van­hem­mille, mitä he pys­tyi­vät teke­mään. Sillä, miten vapaa-aika vie­te­tään, on mer­ki­tystä nuo­rille, Þór­linds­son ker­too.

Sanoimme vanhemmille, että on teidän syynne, jos muiden perheiden lapsilla menee huonosti.

Tut­ki­mus­tieto vah­visti, että kun nuo­rella on ystä­viä, jotka käyt­tä­vät alko­ho­lia ja polt­ta­vat kan­na­bista, se kas­vat­taa toden­nä­köi­syyttä päih­tei­den käyt­töön. Ja päin vas­toin: rai­tis kave­ri­piiri pitää rait­tiina. Islan­nin mal­lia alet­tiin luoda näi­den fak­to­jen varaan.

Samoin osal­lis­tu­mi­nen ohjat­tuun har­ras­tuk­seen vähensi toden­nä­köi­syyttä päih­tei­den käyt­töön. Har­ras­tuk­set tar­jo­si­vat mah­dol­li­suu­den viran­omai­sille ja kas­vat­ta­jille koh­data nuo­ria: kun tavat­tiin, voi­tiin vai­kut­taa ja tukea nuo­ria myön­tei­sellä tavalla.

Kon­kreet­ti­sia lukuja haet­tiin sii­hen, millä tavalla van­hem­pien kanssa vie­te­tyn ajan määrä vai­kutti ja vähensi ainei­den käy­tön ris­kiä. Van­hem­pien tuki vai­kutti myös kave­ri­pii­rin valin­taan.

Tut­ki­mus näytti, miten kou­luissa, joissa van­hem­mat tun­te­vat las­tensa ystä­vät ja tun­te­vat hei­dän van­hem­pansa, syn­tyy sosi­aa­lista pää­omaa. Oppi­laat hyö­ty­vät van­hem­pien väli­sestä yhtey­destä ja vai­ku­tus ulot­tuu tapaan käyt­tää päih­teitä. Yhtei­söl­li­syys syn­nyt­tää suo­ja­me­ka­nis­meja lap­sille.

Islan­nissa oli 1990-luvun lopulla hoi­to­paik­koja nuo­rille, joissa heille tar­jot­tiin muuta teke­mistä: urhei­lua ja akti­vi­teet­tejä, jotta heillä olisi vaih­toehto huu­meille ja alko­ho­lille. Yli­opis­to­tut­kija Inga Dóra Sigfúsdót­tir tart­tui asi­aan: mitä jos käy­tet­täi­siin samaa kei­noa tar­jota nuo­rille teke­mistä jo ennen kuin he otta­vat päih­teitä ensim­mäis­tä­kään ker­taa.

Kannattajia ja vastustajia

Hanke koh­tasi vas­tus­tusta, kaikki van­hem­mat eivät innos­tu­neet, eivätkä alkuun halun­neet hyväk­syä, että vas­tuu nuo­rista olisi juuri hei­dän. ”Onko muka mei­dän vikamme, että nuo­ret juo­vat?”, Þór­linds­son muis­te­lee van­hem­pien kysy­neen.

– Sanoimme van­hem­mille, että ”on tei­dän syynne, jos mui­den per­hei­den lap­silla menee huo­nosti.”

Idea on, että jos yhdellä lap­sella ei ole rajoja, se tart­tuu naa­pu­rin­kin lap­siin. Lisäksi koros­tet­tiin, että on lap­sen etu viet­tää aikaa van­hem­pien kanssa. Se vähen­tää lap­sen ris­kiä olla vää­rään aikaan vää­rässä pai­kassa ja seu­rassa. Jos lap­set ovat yöllä ulkona, se tar­joaa mah­dol­li­suu­den jou­tua huo­nolle tielle. Väylä, joka joh­taa esi­mer­kiksi huu­mausai­nei­den käyt­töön, ei ole sala­pe­räi­set huu­me­kaup­pi­aat, vaan kave­rit.

Þór­linds­son pisti kau­pun­gin­joh­ta­jia myö­ten ihmi­set miet­ti­mään asiaa. Jos nuo­ret ovat toi­met­to­mina, mitä on tar­jolla. Yhdessä islan­ti­lais­kau­pun­gissa rat­kaisu oli punt­ti­sali, joka kui­ten­kin oli kiinni iltai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin.

– Sanoin, että avat­kaa se ja kat­so­taan, mitä tapah­tuu.

Islan­nin mal­lissa tämä tapah­tui laa­jassa mit­ta­kaa­vassa. Nuo­rille jär­jes­tet­tiin liik­ku­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja muita ohjat­tuja har­ras­tuk­sia.

– Oli tär­keää, että kerät­tiin tie­toa väes­tön ja nuor­ten tilan­teissa. Olen­naista on se, että etsit­tiin tie­dot pai­kal­li­sesti. Miltä tupa­kointi, alko­ho­lin ja ainei­den käyttö näyt­tää juuri omalla paik­ka­kun­nalla eikä ylei­sesti koko Islan­nissa.

Þór­linds­son muis­tut­taa tut­ki­mus­tie­don rajal­li­suu­desta: tietty metodi voi toi­mia tar­kasti raja­tussa kon­teks­tissa. Nuor­ten koh­dalla rat­kai­sui­hin tar­vi­taan nuo­ret itse, kou­lut, van­hem­mat ja ympä­ristö. Þór­linds­son yllytti van­hem­pia aktii­vi­suu­teen ja tulok­sia syn­tyi.

Kotiin lain voimalla

Laki las­ten kotiin­tu­loa­joista pää­dyt­tiin sää­tä­mään van­hem­pien aloit­teesta ja tuella. Laki mää­rää, että alle 12-vuo­tiai­den pitää olla tal­vella kotona ennen kah­dek­saa, kesällä ennen kym­mentä. 12–15-vuotiaiden tulee olla kotona tal­vella kello kym­me­neltä ja kesällä puo­len yön aikaan.

– Kotei­hin jaet­tiin lain voi­maan tul­tua esi­mer­kiksi jää­kaap­pi­mag­neet­teja, jotka muis­tut­ti­vat kotiin­tu­loa­joista, Jons­son ker­too.

Islannin mallia on viety 18 maahan. Suomi oli mukana hetken aikaa.

Näin sekä polii­silla että van­hem­milla oli mah­dol­li­suus puut­tua vii­kon­lop­pu­öi­den menoon.

– Polii­sit oli­vat aktii­vi­sia ja seu­ra­si­vat, oliko nuo­ria liik­keellä.

Val­taosa van­hem­mista alkoi nou­dat­taa käy­tän­töä ja edel­lyt­tää lap­sil­taan näitä kotiin­tu­loai­koja. Kehi­tet­tiin ”van­hem­pain­kä­ve­lyt”, joissa van­hem­mat sekä tapa­si­vat toi­si­aan että pys­tyi­vät seu­raa­maan tilan­netta koti­nur­killa.

Van­hem­mat ja koulu sitou­tui­vat tiet­tyi­hin käy­tän­töi­hin. Nuo­rille alet­tiin jär­jes­tel­mäl­li­sesti orga­ni­soida har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Se saat­toi olla niin tans­sia, balet­tia, soi­ton opis­ke­lua kuin urhei­lua.

– Saimme onneksi urhei­lu­ker­hot tähän mukaan, ja sillä oli pal­jon mer­ki­tystä, Þór­linds­son sanoo.

Jokai­sesta islan­ti­lais­kun­nasta löy­ty­vät­kin ympä­ri­vuo­ti­set maa­ui­ma­lat. Lisäksi on raken­nettu katet­tuja jal­ka­pal­lo­kent­tiä, jotta har­ras­tus­kausi jat­kuu pitem­pään. Golf­kent­tiä pie­nessä 350 000 asuk­kaan maassa on 70, ja gol­fia pide­tään per­he­har­ras­tuk­sena. Hevo­sia maassa sano­taan ole­van jopa enem­män kuin asuk­kaita.

Lii­kun­ta­har­ras­tuk­sessa on omat peri­aat­teensa: sen pitää olla haus­kaa. Val­men­ta­jat ovat kou­lu­tet­tuja ohjaa­jia. Päih­de­va­lis­tuk­sesta ei tehty eril­listä asiaa, vaan osa nor­maa­lia toi­min­taym­pä­ris­töä. Myös kat­so­mot ovat nyt täynnä, kun nuo­ret har­ras­ta­vat.

Aina on ongelmavanhempia, ja ongelmat polarisoituvat

– Par­haat van­hem­mat on helppo saada mukaan, Rafn M. Jons­son sanoo.

Aika pal­jon on kui­ten­kin saa­vu­tettu. 1990-luvun lopulla päih­de­hoi­to­paik­koja oli nuo­rille kym­me­nen. Asian­tun­tija Halla Björk ­Mar­teinsdót­tir Bar­na­vern­dars­to­fusta ker­too, että nyt päih­de­hoi­toon kes­kit­ty­neitä hoi­to­ko­teja 12–18-vuotiaille lap­sille on kaksi sekä lisäksi yksi diag­no­sointi- ja hoi­to­kes­kus.

Kaikki nämä yksi­köt teke­vät töitä las­ten kanssa, joilla on alko­holi- tai muita ongel­mia. Vuo­desta 2008 islan­ti­lai­seen hyvin­voin­ti­jär­jes­tel­mään on kuu­lu­nut moni­muo­to­te­ra­pia Mul­ti­sys­te­mic The­rapy (MST) joka on suun­nattu lap­sille ja hei­dän per­heil­leen. Vuo­desta 2008 noin sata lasta on saa­nut täl­laista hoi­toa vuo­sit­tain.

Ongel­mat ovat vaa­ti­via.

– Ne, jotka aloit­ta­vat mari­hua­nan käy­tön, siir­ty­vät käyt­tä­mään resep­ti­lääk­keitä. Tähän puut­tu­mi­nen on seu­raava teh­tävä, Jons­son sanoo.

Ongel­mal­li­sen ryh­män suu­ruu­deksi Jons­son ja Krist­jans­son arvioi­vat 4–5 pro­sent­tia nuo­rista. Ongel­mien taus­talla ovat van­hem­mat, rik­ki­näi­nen koti ja lopulta myös nuo­ren oma per­soo­nal­li­suus.

Aikuis­ten alko­ho­lin kulu­tus on ennal­laan. Þór­linds­son on kui­ten­kin sitä mieltä, että hyvää kehi­tystä on jo se, että alko­ho­lin­käyttö aloi­te­taan aiem­paa myö­hem­min.

Huu­meet ovat kui­ten­kin lähellä, ne ovat yhtä lähellä kuin inter­net, josta saa kaik­kea. Kan­sain­vä­li­set tren­dit eivät jätä Islan­tia väliin. Suo­ma­lais­ten ja ruot­sa­lais­ten alko­ho­li­po­li­tiikka ja alko­ho­li­mo­no­po­lin mur­tu­mi­nen huo­let­taa islan­ti­lai­sia.

– Suo­messa ja Ruot­sissa sanot­tiin, että val­tiol­li­nen alko­ho­li­mo­no­poli ei muutu kos­kaan. Nyt ei näytä siltä.

Par­hail­laan Islan­nissa käy­dään kiis­taa, laa­je­neeko väke­vien ja oluen myynti 49 lisen­soi­dusta pai­kasta kaup­poi­hin. Samoin kan­na­bik­sen lail­lis­ta­mis­kes­kus­telu on Islan­nissa yhtä tuttu kuin muu­alla.

Jons­son ihmet­te­lee hal­li­tuk­sen ja edus­kun­nan kykyä vali­koi­vaan kuu­loon. Kun valis­tusta teh­dään roko­tus­ten suh­teen, neu­vot ote­taan vas­taan. Kun kyseessä on alko­holi tai hasis, ei haluta kuulla mitään.

– Kan­sa­lai­sista 75 pro­sent­tia on alkoholi­monopolin pur­ka­mista vas­taan. Hal­li­tus ei tästä välitä, mikä on todella omi­tuista, sanoo Jons­son.

Liikunnan harrastuksessa on omat periaatteensa: sen pitää olla hauskaa.

Þór­linds­son koros­taa, että on ymmär­ret­tävä ainei­den käy­tön sosi­aa­li­nen aspekti.

– Riip­pu­vuus ei ole vain lää­ke­tie­teel­li­nen ongelma. Jos medi­ka­li­soi­daan ongel­mat, vie­dään pois koke­muk­sen vai­ku­tus, sen miten seura vai­kut­taa.

Vientituote, joka ei tullut Suomeen

Islan­nin mal­lia on viety jo 18 Euroo­pan maa­han ja lisäksi mui­hin maa­no­siin. Mal­lin levit­tä­jänä toi­mii Ice­lan­dic Centre of Social Research and Ana­ly­sis ICSRA. Islan­nin mal­lin perus­tana on data, ja sitä kerä­tään edel­leen. Tie­toa han­ki­taan muun muassa siitä, mil­lai­nen on nuor­ten alko­ho­lin­ku­lu­tus sekä päih­tei­den käyttö ja miten van­hem­mat rea­goi­vat las­tensa teke­mi­siin.

– Onpa tieto kerätty sit­ten Reyk­ja­vi­kista, Buka­res­tista tai  San­tia­gosta Chi­lessä, niin kaksi kuu­kautta myö­hem­min me rapor­toimme ris­ki­pro­fii­lit viran­omais­ten hyö­dyn­net­tä­väksi, ICSRA:n joh­taja Jón Sigfús­son ker­too.

– Me tar­joamme nume­rot, mikä on riski sille, että lapsi jou­tuu huo­noille teille ja mitkä toi­men­pi­teet vai­kut­ta­vat tätä vas­taan.

Sigfús­son ker­too, että myös Suomi ja Hel­sinki oli­vat mukana lyhyen aikaa, mutta vuonna 2008 minis­teri Paula Kok­ko­nen ilmoitti, ettei­vät suo­ma­lai­set voi jat­kaa. Tuol­loin mene­tel­män spon­so­rina oli yri­tys, ja jat­ko­ra­hoi­tuk­sen olisi pitä­nyt tulla val­tiolta ja viran­omai­silta.

Sini Silván

Päi­vi­tetty 22.1.2019